Tagged: Vakuutusmeklari

Ylös ja varkaisiin

Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruoki!

Tuon vanhan sutkauksen myötä alan taas päivittämään tätä blogia säännöllisemmin. Pyrin, jos en nyt ihan joka päivä niin useamman kerran viikossa kuitenkin, julkaisemaan juttuja vakuutusyhtiöiden toilailuista tai onnistumisista, vakuutusehtojen hämäristä koukeroista ja niiden vieläkin hämärämmistä tulkinnoista. Riskienhallinnasta, turvallisuudesta, suojautumisesta ja kaikesta mikä enemmän tai vähemmän liippaa liki vakuutustoimintaa.

Tekninen tyrmäys

Kirjoitin aikanaan miten Aktia halkoo hiuksia korvausasiassa välttyäkseen korvausten maksamiselta.

Tapauksessahan oli kysymys siitä, että Aktia väitti, että juuri sitä toimialaa, jonka perusteella korvausta haettiin ei ole vakuutuskirjalla mainittu. Asiakkaalla oli kuitenkin tarkoituksenaan vakuuttaa koko liiketoimintansa ja vakuutuksen maksuperusteenakin käytettiin koko liiketoimintaa kuvaavaa tunnuslukua.

Vein asian Vakuutuslautakuntaan ja viime viikolla tuli lautakunnan päätös. Se on asiakkaan kannalta myönteinen ja osoittaa hyvin kuinka heikoilla jäillä Aktia pyrki jääräpäisesti liukastelemaan.

Otin voiton teknisellä tyrmäyksellä. Sen verran selkeästi Vakuutuslautakunnan lausunto osoittaa, miten terve maalaisjärki olisi tässäkin tapauksessa johtanut heti oikeaan ratkaisuun turhan toimialakikkailun sijaan.

Vakuutuslautakunta toteaa lausunnossaan, että:

vakuutusyhtiön olisi tullut myöntää oikeusturvaetu lausunnonpyytäjälle.

Siihen, mitä oli sovittu ja mitä vakuutuskirjaan oli todellisuudessa kirjattu lautakunta totesi seuraavaa:

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden asianmukainen täyttäminen edellyttää, että kaikki annetut tiedot ovat keskenään johdonmukaisia. Jos vakuutuksenottajalle on annettu virheellisiä tietoja suullisesti, ei virhe normaalisti korjaannu sen perusteella, että vakuutuksen oikea sisältö on voinut ilmetä vakuutuksenottajalle lähetetystä kirjallisesta aineistosta.

Älä nielaise vakuutusyhtiön (korvaus)päätöksiä purematta. Inhimillisiä virheitä ja selviä kotiinpäin vetämisiä voidaan oikaista ja mikä parasta, saadaan oikaistuiksi. Homma vaatii hivenen vakuutusalan ajattelutavan tuntemusta ja vakuutusehtojen lukutaitoa.

Tässä tapauksessa vakuutuksenottajan ei edes tarvinnut tuhlata omia resurssejaan asian vatvomiseen. Hän sai rauhassa keskittyä oman liiketoimintansa hoitamiseen. Sillä välin hänen vakuutusmeklarinsa ajoi korvausasian oikeudenmukaiseen päätökseen.

Aina ei ihan kaikkea kannata tehdä itse.

Moraalista uhkapeliä

Jaana Norio-Timonen kirjoittaa kirjassaan Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta epäsymmetrisestä informaatiosta ja sen aiheuttamasta moraalisesta uhkapelistä.

Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisella sopijapuolella on enemmän tietoa sopimuksen kohteesta kuin toisella.

Vakuutusyhtiö tuntee laatimansa vakuutusehdot ja sen millä tavalla vakuutuksenottajan sille ilmoittamat tiedot vaikuttavat vakuutettavaan riskiin, vakuutusehtoihin ja -maksuihin. Vakuutuksenottaja puolestaan tuntee vakuutuksen kohteen yleensä parhaiten.

Epäsymmetrinen informaatio voi siis aiheuttaa moraalista uhkapeliä. Tietoisuus vakuutuksen olemassaolosta voi saada vakuutuksenottajan tai muun vakuutuksenottajapuolella olevan vakuutusyhtiön tietämättä suhtautumaan aiempaa huolettomammin vahingon sattumismahdollisuuteen tai syntyvän vahingon suuruuteen. Tällainen henkilö voi jopa aiheuttaa vahingon tahallaan tai ilmoittaa korvattavaksi vahingon, jota ei ainakaan ilmoitetussa laajuudessa ole sattunut.

Henkilö voi esimerkiksi toimia tavalla, joka lisää vahinkoriskiä, vaikkapa siirtämällä vakuutettua omaisuutta paikkaan, jossa sen vahingoittumisen riski on aiempaa suurempi.

Moraalinen uhkapeli voi ilmetä joko vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen mutta ennen vahingon sattumista tai vasta vahingon sattumisen jälkeen. Moraalisen uhkapelin vaaraa ei ole sellaisissa riskeissä, joihin vakuutuksenottaja ei voi vaikuttaa, esimerkiksi myrskyn aiheuttamat vahingot.

Yksittäisessä vakuutussopimussuhteessa moraalinen uhkapeli johtaa siihen, että riski kasvaa siitä, mikä se vakuutussopimusta solmittaessa oli, jolloin sopimustasapaino järkkyy.

Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin riski vakuutuksenottajan toimenpiteiden johdosta pienenee, vakuutusyhtiö viis veisaa sopimustasapainon muuttumisesta. Maksettavaa korvausta voidaan sujuvasti pienentää jos vakuutuksenottajalta on epähuomiossa jäänyt jokin seikka mainitsematta vakuutusyhtiölle, mutta vakuutusmaksua ei taatusti pienennetä vaikka riski olisi häipynyt olemattomiin.

Vakuutusyhtiöllä on myös paremmat mahdollisuudet arvioida taloudellisen tilanteensa odotettavissa olevaa kehitystä ja siten vakuutuksen todellista arvoa vakuutuksenottajalle. Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua epäsymmetrisen informaation ja moraalisen uhkapelin aiheuttamia ongelmia erilaisin vakuutusehdoin, suojeluohjein ja toimintavelvollisuuksin.

Uskallatko sinä heittäytyä vakuutusyhtiön vietäväksi ja tyytyä pelkästään vikisemään kun korvauksesi joko kokonaan evätään tai sitä pienennetään moraaliseen uhkapeliin vedoten?

Nosta itsesi samalle viivalle vakuutusyhtiösi kanssa ja hanki epäreilu etu kilpailijoihisi nähden. Ota avuksesi vakuutusmeklari. Vakuutusmeklari on vakuutusyhtiöistä riippumaton vakuutusasioiden erikoisasiantuntija.

Lähde: Jaana Norio-Timonen, Vakutuuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta, Talentum 2003

Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?

Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?

Riskcraft -palveluiden avulla voitat aina.

Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.

Kun otat Riskcraft vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.

Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.

Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.

Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.

Riskienhallinnan muutosvoimat

Timo Räikkönen ja Veikko Rouhiainen ovat julkaisseet mielenkiintoisen tutkimuksen, Riskienhallinnan muutosvoimat (Otamedia Oy, Espoo 2003). He tarkastelevat riskienhallinnan kenttään kohdistuvia muutosvoimia.

Riskienhallinta ja kestävä kehitys ovat kohti tulevaisuutta suuntautuneita. Ne molemmat arvioivat tämänhetkisiä toimenpiteitä suhteessa siihen, mihin nämä toimet voivat tulevaisuudessa johtaa.

Riskienhallinnassa tarkasteluaikaväli on pääsääntöisesti lyhyempi. Sekä riskienhallinnassa että kestävässä kehityksessä joudutaan ottamaan huomioon toiminnan mahdollisiin seurauksiin liittyvät epävarmuustekijät. Vain riskienhallinnassa näitä epävarmuustekijöitä pyritään kuvaamaan ja arvioimaan tarkasti.

Kestävässä kehityksessä tappioita tarkastellaan erityisesti ympäristön kannalta sekä taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Riskienhallinnassa keskeisessä asemassa ovat puolestaan yleensä aineelliset tappiot (mukaan luettuna henkilövahingot).

  • Ongelmat ovat yhä useammin ”ilkeitä”, ja vaikeasti rajattavia.
  • Ongelmia on yhä vaikeampi ratkaista vain lisäämällä tietoa. Ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat kehitykseen.
  • Riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle ja moniulotteisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista.
  • Riskienhallintaprosessien on oltava avoimempia ja niihin on osallistuttava niiden, joita ongelmat koskettavat.
  • Yhteiskunnan tavoitteet eivät ole yhtenäisiä, eikä niitä voi rajata selkeästi.
  • Yhdessä tekeminen korostuu.

Toimivien ratkaisumallien kehittäminen ja käyttöönotto muutosvoimista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi kestää oman aikansa. Muutosvoimat eivät tosin pysähdy odottamaan täksi aikaa. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia joudutaan todennäköisesti sietämään ainakin tämän vuosisadan loppuun asti huolimatta siitä, millaisia teknologisia tai poliittisia edistysaskeleita jatkossa tullaan tekemään.

Tästä johtuen riskienhallinnassa ei tulisi jatkossa turvautua niinkään esimerkiksi vanhoihin riskitilastoihin, vaan painopistettä olisi siirrettävä kohti riskikentässä tapahtuvien muutosten ennakointia. Tulevaisuudessa riskien luonteessa saattaa nimittäin tapahtua merkittäviäkin muutoksia, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden, voimakkuuden sekä jälkiseurausten osalta. Erityisesti paikallisella tasolla saattaa osoittautua elintärkeäksi, että tiedotetaan riittävästi varsinkin sellaisista riskeistä, joita ei aikaisemmin ollut edes olemassa.

Riskien sosiaaliseen voimistumiseen liittyvät tekijät tulevat myös kasvattamaan merkitystään olennaisesti. Useat esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskunnan ja kansalaisten reagoinnilla riskejä kohtaan on taloudellisten ja inhimillisten seurausten kannalta usein yhtä merkityksellinen rooli kuin riskien ”todellisilla” aineellisilla tekijöillä.

Riskienhallinnassa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten voidaan turvata riittävä turvallisuustaso tilanteessa, jossa vastuuta siirretään viranomaisilta yksityisille yrityksille, jotka toimivat vaativassa kilpailutilanteessa ja etsivät jatkuvasti uusia keinoja lisätä kustannustehokkuuttaan. Yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen yhdessä teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa asettaakin riskienhallinnalle suuria haasteita erityisesti terveydenhuoltopalveluiden, elintarvikkeiden sekä liikenneverkoston turvallisuuden näkökulmasta.

OECD:n raportin mukaan olisi olennaista pohtia myös niitä tapauksia, joissa muutosvoimat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vahvistaen toinen toisiaan. Esimerkiksi niissä maissa, joissa taloudelliset rakenteet ovat kehittymättömät ja peruspalvelut puutteelliset, väestönliikkeet aiheuttavat usein ympäristölle suurta rasitusta, mikä puolestaan aiheuttaa ja kärjistää suuronnettomuuksia. Suuronnettomuuksien jäljiltä peruspalveluiden tuottaminen on entistä vaikeampaa, mikä taas aiheuttaa lisää väestönliikehdintää.

Riskienhallinnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä voidaan pohtia myös hieman laajemmasta näkökulmasta, jossa yhdistyvät muutosvoimien keskeisimmät piirteet. Riskienhallinnan muutosvoimien tarkastelusta voidaan nimittäin nostaa esille kolme yhteistä tekijää, jotka tulevat monin tavoin muuttamaan ja muokkaamaan riskienhallinnan vakiintuneita toimintatapoja ja käytäntöjä: kompleksisuus, epävarmuus ja monimerkityksisyys.

Lähde: Timo Räikkönen, Veikko Rouhiainen, Riskienhallinnan muutosvoimat, VTT tuotteet ja tuotanto, Otamedia 2003

Hammurabkin vakuutti

Jokaisella toimialalla on omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon vakuutuksia suunniteltaessa.

Toimialakohtaiset vakuutusratkaisut eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vakuutus korvaa aina äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.

Se, että korvattavaa ilmiötä on jotenkin rajattu, ei vaikuta siihen, että vahingon aiheuttaneen tapahtuman on oltava joka tapauksessa ennalta arvaamaton.

Vanhimmat vakuuttamiseen viittaavat merkinnät löytyvät Hammurabin laista

Siihen aikaan kauppiaat rahoittivat karavaaneja lainavaroin. Karavaanimatkat olivat hyvin riskialttiita ja omaisuuden menetyksen uhka suuri.

Karavaanilainan takaisinmaksun vakuutena oli lainanottajan koko omaisuus. Jos omaisuus ei riittänyt, lainanottaja saattoi perheineen joutua lainanantajan orjaksi.

Kuka hullu olisi lähtenyt reissuun, jos olisi tiennyt sen varmasti epäonnistuvan?

Karavaaninjärjestäjät alkoivat sopia lainanantajien kanssa järjestelystä, jossa lainan takaisinmaksulta vältyttiin karavaaniretken epäonnistuessa. Kaikki jäisivät silloin nuolemaan näppejään.

Jos retki taas onnistui, jouduttiin lainasta maksamaan huomattavan suuri korko, eli vakuutusmaksu. Korko saattoi olla 1/4 – 1/3 lainan määrästä.

Kuka hullu olisi antanut rahaa retkeen, jonka tiedetään varmasti epäonnistuvan?

Tänäkin päivänä voit suojautua vakuutuksella vain ennalta arvaamattomien tapahtumien aiheuttamien vahinkojen varalta.

Vieläkään ei ole löytynyt tarpeeksi hullua, joka maksaisi varmaksi vahingoksi tiedetyn tapahtuman aiheuttamat kustannukset.

Vakuuttamisen perusperiaate on siis pysynyt samana vuosisatojen kuluessa ja vakuutettavasta toiminnasta tai kapeille erikoisaloille suunnitelluista vakuutusratkaisuista riippumatta.

Pidä kirkkaana mielessäsi, että vahingon aiheuttanut tapahtuma ja itse vahinko ovat täysin eri asioita. Korvausasioissa tarkastellaan aina tapahtumasarjan alkusyytä, vaikka lopulta korvataankin sen seurauksia, oli kysymyksessä sitten laajasti eri ilmiöiden perusteella korvaava All Risks vakuutus tai kapeampi erikoisvakuutus.

Vakuutuksia on vaikea ostaa

Vakuutuksia on lapsellisen helppo myydä, mutta niiden ostaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Normaalissa tilanteessa yritys ottaa yleensä sen vakuutuksen, joka sille myydään. Asiantuntemus, aika ja viitseliäisyys eivät useimmiten riitä siihen, että tarjottua vakuutusturvaa käytäisiin läpi sen tarkemmin. Saati sitten tehtäisiin laajempi kilpailutus- ja vertailukierros. Vakuutusyhtiön edustajakin on tulosvastuussa pelkästään edustamaalleen vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin harvoin yksityiskohtaista tietoa yrityksen todellisista vakuutustarpeista. Ei sitä ole yleensä vakuutuksenottajalla itselläänkään. Miten siinä nyt sitten teet tasapuolisen analyysin eri vakuutusyhtiöiden tai vakuutusten välillä?

 

Vakuutusten ja vakuutusyhtiöiden vertailu on alaa tuntemattomalle yllättävän paha rasti.

 

Onneksi, varsinkin yritysasiakkaat voivat hankkia ulkopuolista asiantuntemusta tasaamaan epätasapainoa vakuutusyhtiön ja oman asiantuntemuksensa välillä. Vakuutusehtojen tulkinta ei saa olla pelkästään vakuutusyhtiön asia. Myös asiakkaan on voitava tuoda esiin perusteltu kantansa korvaustilanteessa. Kaiken lisäksi se on vielä ilmaistava niin, että se myös otetaan huomioon.

Vakuutusehdot ovat usein samanlaisia kuin Jorma Eton suomalaiset runossa Suomalainen. Niissä sanotaan sitä mitä ei tarkoiteta ja tarkoitetaan sitä mitä ei sanota.

Tilitoimistoni tirehtööri meinasi taannoin menettää malttinsa kanssani, kun kyselin kyselemästä päästyäni osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja toimialan muutoksista kaupparekisteriin. Kerran jos toisenkin kamreeri totesi loputtomiin kysymyksiini, että niinhän siinä lukee.

Kerroin tottuneeni työssäni lukemaan pääasiassa vakuutusehtoja, joissa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. Vakuutusehtoja todellakin pitää tulkita, kuten kuulee usein puhuttavan. Kaiken kukkuraksi pitää vielä huomioida vakuutusyhtiön korvauskäytäntökin, joka tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehtoja omaksi edukseen.

Juuri tähän hommaan sinäkin tarvitset alan asiantuntijaa, joka osaa edes vähän uumoilla mitä vakuutusehtojen kirjoittajan päässä on voinut liikkua niitä kirjoittaessaan. Ei riitä, että otat sen vakuutuksen, jota myyntihuikkanen sattuu tarjoamaan. Sinun tulisi osata arvioida tyrkytetyn vakuutuksen sisältö vähintään ehtotasolla, muuten vakuuttamisesi muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.

 

Mistä näitä kartoituksia aina tulee?

Oikean vakuutustavan valinta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen vakuutusturvan hankinta edellyttää laaja-alaista perehtymistä vakuuttamisen eri osa-alueisiin. Vielä vuosikausiakin alalla työskennelleelle tulee asiakastyössä jatkuvasti eteen uusia näkökulmia.

Vakuuttamisen ja riskienhallinnan keinoja harkittaessa kannattaa ensimmäisenä pyrkiä kartoittamaan tutkittavan kohteen kokonaistilanne. Perusteellisen riskikartoituksen avulla saadaan selville kohteen vakuutus- tai muu suojauksen tarve.

Vain kokonaisselvityksen avulla saavutetaan onnistunut vakuutussuunnitelma ja kokonaisvaltainen riskienhallintasuunnitelma. Selvityksen avulla voidaan päätellä minkälainen vakuutus on sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.

Riskikartoituksen avulla saadaan selville myös mahdollisuudet jättää jotkut riskit kokonaan vakuuttamatta tai ohjata riskienhallintaa muuten omavastuuvalinnoilla. Näiden keinojen käyttö riippuu luonnollisesti pitkälti yrityksen riskinottokyvystä ja ehkä vielä enemmän päättäjien riskinottohalusta.

Perusteellista selvitystyötä tarvitaan, koska liikkuvia osia on niin paljon. Eli, tavoiteltuun lopputulokseen vaikuttaa yrityksen riskinottokyky ja -halu, toiminnan laatu ja laajuus, käytettävissä olevat varat, itse vahingon mahdollisuudet, todennäköisyydet ja laajuudet, jne. Ilman perusteellista riskikartoitusta roiskaistu vakuutusten hankinta johtaa loppujen lopuksi vain riitelyyn vakuutusyhtiön kanssa.

Yrityksissä kartoitustyö kannattaa jakaa osiin hallittavien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Riskikartoituksia voidaan tehdä erikseen esimerkiksi yrityksen henkilöstön, omaisuuden ja toiminnan osalta.

Yksittäisten riskien, vakuutuksen kohteiden ja riskienhallintapolitiikan perusteella voidaan edetä eri vakuutusmuotojen ja itse vakuutustuotteiden valintaan, joilla havaitut uhkatekijät voidaan edullisimmin hallita.

Kokonaisvaltaisen vakuutusturvan rakentaminen ei edellytä, että kaikki vakuutukset otetaan samasta vakuutusyhtiöstä. Useimmiten se ei ole edes käytännössä mahdollista, vaikka vakuutusyhtiöt kovin mielellään ns. kokonaispaketteja tarjoavatkin.

Oleellista onkin se, että vakuutuksenottajan kokonaistilanne saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja että vakuutukset valitaan harkitusti, perustellulta pohjalta.

Vakuutusten keskittäminen yhteen vakuutusyhtiöön ei tuo minkäänlaista lisäetua sinulle vakuutuksenottajana. Vakuutusyhtiösi kaupittelee kokonaispakettiaan argumenteilla asioiden helppohoitoisuudesta. Itse asiassa ei ole yhtään sen vaikeampaa hoitaa asioita useamman vakuutusyhtiön kanssa. Siinä ainoassakin puhelusi todennäköisesti ohjautuu juuri sille työntekijälle, jolle se ei satu juuri nyt kuulumaan.

Viime kädessä maksat uskollisuutesi johdosta vakuutusmaksujakin tarpeettoman paljon. Samankin hintaisten kokonaispakettien sisällä eri vakuutuslajien hinnat poikkeavat usein radikaalisti toisistaan. On toki myönnettävä, ettei aivan pieniä kokonaisuuksia ole järkevää tai edes mahdollista lähteä pilkkomaan.

 

Kun alat kilpailuttaa vakuutusturvaasi, tee ensin kattavat alkukartoitukset, jotta tiedät mihin olet pyrkimässä. Varaa reilusti aikaa, että saat rauhassa perehtyä tarjottuihin vakuutusratkaisuihin. Voi olla, että kannattaa edetä osa-alue kerrallaan. Kilpailutat ensin henkilövakuutukset, sitten ajoneuvot jne. Jos et viitsi itse ryhtyä turvaamaan selustaasi, voit aina hankkia ammattiapua alan erikoisasiantuntijoilta. Googleta sanalla vakuutusmeklari ja katso mitä on tarjolla.

Idiootteinako ne meitä pitää?

Että tästäkin pitää oikein laissa säätää.

Vakuutusmeklarin on lain mukaan annettava ennen toimeksiantosopimuksen tekemistä asiakkaalle eräitä itseään koskevia tietoja. Ne on annettava myös toimeksiantosopimusta uusittaessa tai jos ne ovat muuttuneet tai jos asiakas pyytää niitä.

 

Annettavia tietoja ovat:

 

  • nimi
  • toimipaikan osoite
  • mihin vakuutusedustajarekisteriin on merkitty
  • miten rekisteröinnin voi tarkistaa
  • omistaako vakuutusedustaja suoraan tai välillisesti yli 10% jonkin vakuutusyhtiön äänimäärästä tai pääomasta
  • omistaako jokin vakuutusyhtiö tai sen emoyritys suoraan tai välillisesti yli 10% vakuutusedustajan äänimäärästä tai pääomasta
  • menettelyt, joiden mukaan asiakas voi tehdä valituksia vakuutusedustajasta

 

Vakuutusedustajan on ilmoitettava asiakkaalle oma nimensä. Ja jos vakuutusedustaja toimii oikeushenkilön lukuun tai toiminimellä on myös kyseinen nimi ilmoitettava. Asiakkaalle on käytävä selvästi ilmi kenen henkilön ja minkä yrityksen kanssa hän on tekemisissä.

Toimipaikan osoitteella tarkoitetaan osoitetta, jossa asiakas voi halutessaan asioida. Postilokero, tai vastaavan osoitteen ilmoittaminen ei riitä.

Kotimaisen meklarin on ilmoitettava, että tämä on rekisteröity Finanssivalvonnan pitämään vakuutusedustajarekisteriin. Rekisteröinnin voi tarkistaa Finanssivalvonnasta, ja sieltä saa tarvittaessa rekisteriotteita. EU:n sijoittumisvapauden perusteella Suomessa toimivat ulkomaiset meklarit on rekisteröity kotimaassaan.

Omistussuhteista puolin ja toisin on ilmoitettava vain jos se on kymmenen prosenttia tai enemmän.

Vakuutusedustajan toiminnasta voi valittaa monella tavalla. Riita-asian voi panna vireille käräjäoikeudessa. Tuomioistuinten ulkopuolella riita-asioita käsittelevät mm. Kuluttajien vakuutustoimisto, Vakuutuslautakunta ja Kuluttajavalituslautakunta. Riippuu asian osaisista ja asiasta mikä instanssi kulloinkin on käytettävissä tai sopivin.

 

Olemme me meklarit näköjään sen verran pelottavaa porukkaa, että siitäkin pitää oikein laissa muistuttaa, että asiakkaan luo mennessään on sanottava nimensä ja minkä firman palveluksia kaupittelee. Eiköhän vakuutusyhtiöissä ja valtion hommissa ole tapana esitellä itseään tuntemattomille? Sillä nehän Vakuutusedustuslain ovat yhdessä räätälöineet Euroopan tiukimmaksi kansalliseksi vakuutusalan säännöstöksi.

Vaatimus omistussuhteiden ja sen aiheuttaman riippuvuuden ilmoittamiseksi on kyllä paikallaan. Voisi olla jopa alhaisemmallakin rajalla kuin vaadittu 10%. Tuskin minäkään tätä juttua raapustelisin, jos omistaisin vaikka 5% If:stä.

Lain säätäjä on näköjään lähtenyt lobbarien pelottelemana siitä lähtökohdasta, että vakuutusmeklarin kanssa asioidessa tulee kuitenkin loppujen lopuksi riitaa, ja vaarallinen meklari pääsee livahtamaan kuin koira veräjästä jos asiakkaalle ei koko ajan suureen ääneen toitoteta miten valitetaan oikein.

 

Kun vakuutusedustuslaista on näköjään jäänyt muutama oleellinen ohje pois, lisään ne tähän loppuun itse:

 

  • muistakaa käydä pissalla ennen nukkumaanmenoa
  • ei saa kaivaa nenää ruokapöydässä

 

Keksi itse lisää…

 

Kenen vastuulla tavara kulkee?

Incoterms lausekkeet säätelevät monia tavaran kauppaan ja toimitukseen liittyviä asioita, mm. kaupan osapuolten vastuun siirtymistä. Incoterms lausekkeet eivät määrittele tavaran omistusoikeuden siirtymistä. Ne eivät myöskään ole kuljetussopimuksen osa.

Toimituslausekkeet määrittelevät kenen vastuulla ja kustannuksella tapahtuu kuljetussopimuksen tekeminen, kenelle kuuluu asiakirjojen hankkiminen, ja jopa miten tavara on pakattava. Myös joidenkin kustannusten vastuista määritellään toimituslausekkeissa.

Incoterms lausekkeet jaetaan neljään ryhmään vastuiden ja velvoitteiden siirtymisen mukaan:

 

1. E-Ryhmä (EXW, ex works)

E-ryhmän lausekkeissa vastuu siirtyy lähtöpaikassa. Vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun tavara on erotettu hänen käytettäväkseen sopimuksessa määritellyssä paikassa ja ajankohtana. Myyjän on pakattava tavara kestämään sopimushetkellä tiedossa olevan kuljetuksen mukaiset rasitukset. Ostajan velvollisuus on hankkia vientiin tarvittavat asiapaperit ja hoitaa vientiselvitys.

 

2. F-Ryhmä (FCA, free carrier/ FAS, free alongside the ship/ FOB, free on board)

F-ryhmässä myyjä ei maksa pääkuljetusta.

FCA lausekkeessa vastuu kaikista kustannuksista ja vahingonvaaroista siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovitussa paikassa rahdinkuljettajalle. Vastuun siirtyminen on erikseen määritelty eri rahdinkuljettajille (auto-, laiva-, lento-, jne. kuljetukset). Mikäli toimitus tapahtuu myyjän tiloissa, myyjän on lastattava tavara ostajan osoittamaan kuljetusvälineeseen. Jos tavara luovutetaan terminaalissa, siirtyy vastuu silloin kun tavara on saapunut terminaaliin ja se on asetettu ostajan rahinkuljettajan käytettäväksi. Ostaja vastaa vientiselvityksistä.

FAS lausekkeessa myyjän on toimitettava tavara sovittuna aikana nimetyn aluksen sivulle. Ostaja vastaa toimitushetken jälkeisistä riskeistä ja kustannuksista. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetukseen.

FOB lausekkeessa riskit ja kustannusvastuu siirtyvät ostajalle, kun tavara on ylittänyt laivan partaan nimetyssä lastaussatamassa. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetuksiin, mutta ei konntikuljetuksiin.

 

3. C-Ryhmä (CFR, cost and freight/ CIF, cost insurance and freight/ CPT,carriage paid to/ CIP, carriage and insurance paid to)

C-ryhmässä myyjä maksaa pääkuljetuksen, mutta vastuu siirtyy lähtömaassa.

CFR on periaatteessa sama lauseke kuin FOB (yllä), mutta myyjä maksaa merirahdin.

CIF lausekkeessa vastuut jakautuvat kuten CFR lausekkeessakin (ja FOB lausekkeessa), mutta myyjä on velvollinen vakuuttamaan tavaran. Vakuutuksen on oltava voimassa ostajan hyväksi ja myyjän on toimitettava ostajalle vakuutuskirja tai -todistus. Vakuutuksen laajuus on oltava vähintään Institute Cargo Clauses -vakuutusehtojen vähimmäissuojan tasoinen (C-ehdot) ja sen on katettava kuljetus lastaussatamasta nimettyyn purkaussatamaan. Vakuutusmäärä merkitään kauppasopimuksessa sovitussa valuutassa ja se on kauppahinta + 10%.

CPT lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Sopii kaikkiin kuljetusmuotoihin, ja erityisen hyvin yhdistettyihin kuljetuksiin.

CIP lausekkeessa osapuolten vastuut määräytyvät kuten CPT lausekkeessa. Myyjällä on lisäksi velvollisuus vakuuttaa tavara. Ostajan kannattaa tätä lauseketta käytettäessä varmistaa myyjän ottaman vakuutuksen laajuus, sillä sitä ei määritellä Incoterms 2000 lausekkeissa.

 

4. D-Ryhmä (DAF, delivered at frontier/ DES, delivered ex ship/ DEQ, delivered ex quay duty paid/ DDU, delivered duty unpaid/ DDP, delivered duty paid)

DAF lausekkeessa vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun myyjä on asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyllä rajapaikkakunnalla sovittuna aikana. Lauseke on huono, koska vastuu siirtyy rajalla, missä osapuolet eivät yleensä ole tavaraa tarkistamassa.

DES lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa sijaitsevassa tavanomaisessa purkauspaikassa.

DEQ lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa purettuna aluksesta purkauspaikassa.

DDU lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa.

DDP lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle myyjän luovutettua tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa. Ostaja huolehtii tavaran purkamisesta ja maksaa siitä aiheutuneet kustannukset.

 

No miten näitä lausekkeita kannattaa käyttää?

 E-ryhmän lauseke soveltuu parhaiten suurille tuontikauppaa käyville yrityksille tai sellaisille pienille vientiyrityksille, joilla ei ole omia resursseja hoitaa kujetustoimintoja.

F-ryhmäläiset soveltuvat maahantuojille, joilla on paljon kuljetuksia tai pienille vientiyrityksille, joilla ei ole mahdollisuuksia saasda rahdeistaan paljousalennuksia.

C-ryhmä sopii ostettaessa tavaraa suuryritykseltä, joka voi puolestaan neuvotella edulliset rahtihinnat. CIP ja CIF sopivat maahantuojille, joilla ei ole omia vuosisopimuksia kuljetusten vakuuttamiseksi.

D-ryhmän lausekkeet sopivat maahantuojille, joilla ei ole resursseja tai asiantuntemusta tuontikuljetusten järjestämiseksi. Ne sopivat myös logistiikkaketjun hallitsevalle vientiyritykselle, jolle kuljetustoiminnot ovat osa hyvää asiakaspalvelua.

 

LÄHDE: Ek, Kosola, Penttinen, Pöyhönen, Kuljetusten vakuuttaminen, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004