Tagged: Vakuutusmeklari

Oletko vastuussa ympäristön pilaantumisesta?

Ympäristövahingot eivät aina riipu niiden aiheuttaneen toiminnan laajuudesta. Pienelläkin toiminnalla voidaan saada aikaan suuret vahingot. Tällaisessa tapauksessa vahingon aiheuttajalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia korvata aiheuttamaansa vahinkoa.

Ensisijainen vastuu on vahingon aiheuttanutta toimintaa harjoittaneella. Aiheuttajan on korvattava ympäristövahinko täysimääräisesti, mukaan lukien ympäristövahinkojen torjumisesta ja pilaantuneen ympäristön ennalleen saattamisesta aiheutuneet kulut.

On myös tavallista, että vahinkotapahtuma on selvä, mutta ei tiedetä kuka sen aiheutti.

1999 alusta tuli voimaan ympäristövastuuvakuutuslaki. Sen perusteella ympäristövastuuvakuutuksen joutuu ottamaan sellaisen toiminnan harjoittaja, jonka toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara. Tai, jonka toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle. Kaikki vakuuttamisvelvolliset toimialat löytyvät ympäristöministeriön ”Vahti” rekisteristä.

Pakollisesti vakuutettavia ovat sellaiset toimialat, joilla on jokin seuraavista ympäristöluvista:

 

  • vesioikeuden lupa jäteveden johtamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on lain mukaan kielletty ilman lupaa.
  • Vesilain mukainen lupa aineen päästämiseen yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain mukaiseen yleiseen viemäriin.
  • Ympäristölupamenettelyn mukainen alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupa tai tällaiseen rinnastettava ilmansuojeluilmoituksen tarkastamisratkaisu.
  • Kemikaalilaissa Turvatekniikan keskuksen lupa tai ilmoitus.

 

Pakollinen vakuuttamisvelvollisuus ei koske öljyn ja öljytuotteiden varastointiin tai jakeluun, voiteluaineen valmistukseen, saastuneen alueen puhdistukseen tai jätteen hyödyntämiseen liittyvää toimintaa (ellei toiminta muusta syystä edellytä ympäristölupaa tai ilmoitusta).

Öljyn tai öljytuotteisen varastoinnista ja jakelusta aiheutuneiden ympäristövahinkojen toissijaisesta korvaamisesta huolehtii öljynsuojarahasto.

Ympäristövakuutuskeskus korvaa ympäristövahingon silloin, kun aiheuttaja jää tuntemattomaksi tai tältä ei ole saatu perittyä korvausta. Näin varmistetaan vahinkoa kärsineen korvaukset. Ympäristövakuutuskeskuskin korvaa vain lain voimaantulon jälkeen aiheutetut vahingot.

Jotta vahinkoa kärsinyt saisi korvausta ympäristövakuutuslain perusteella, hänen on todistettava, ettei korvausta saatu perittyä korvausvelvolliselta ulosmittauksessa, konkurssin yhteydessä, muun maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen takia tai korvausvelvollisen yrityksen purkautumisen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että korvausta ei ole saatu korvausvelvollisen vastuuvakuutuksesta.

 

Joudut siis taas itse korvaamaan kaikki tahallaan tai vahingossa törttöilemäsi ympäristövahingot, jos henki edes hiukankin pihisee. Ympäristöasiat kiinnostavat yhä suurempia ihmisjoukkoja ja asioihin puututaan herkemmin kuin takavuosina. Varaudu siihen, ettei ympäristöaktivisti yllätä takaapäin.

Alivakuutus

Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.

Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.

Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.

Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.

No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.

 

Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?

 

No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.

Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.

 

Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?

 

Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.

Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.

Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.

Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.

 

Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.

 

Mitä kaikkea maksat vakuutusmaksusi mukana ?

Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.

 

Näitä ovat:

 

riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.

liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.

varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.

 

Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).

Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.

Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.

Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).

 

Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat

 

alkukustannukset

hoitokustannukset

yleiskustannukset

 

 

Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.

Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.

Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.

Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.

Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.

 

Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.

Tuppisuuna viran puolesta

Vakuutusmeklarille on säädetty laissa vaitiolovelvollisuus:

Laki vakuutusedustuksesta 15.7.2005/570

44 §
Vaitiolovelvollisuus

Joka vakuutusedustusta harjoitettaessa tai muutoin vakuutusedustukseen liittyviä tehtäviä suoritettaessa taikka 2 momentin nojalla on saanut tietää vakuutusedustajan, tämän asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa ilmaista tätä sivulliselle, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai jollei laissa muuta säädetä.

2 momentti on kumottu L:lla 19.12.2008/897.

45 §
Vaitiolovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 44 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

 

Vakuutusmeklari saa aina tehtäväänsä suorittaessaan luottamuksellista tietoa asiakkaistaan tai muista henkilöistä. Vakuutusedustuslaissa on säädetty samanlaisesta vaitiolovelvolisuudesta, kuin vakuutusyhtiölaissa vakutuusyhtiöille, kuten yllä olevasta lainauksesta ilmenee.

Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia, jotka vakuutusedustustoimintaa harjoitettaessa ovat saaneet tietoonsa luottamuksellista tietoa. Ei pelkästään rekisteröityjä meklareita, vaan koko meklariyrityksen henkilökuntaa.

Vaitiolovelvollisuudella tarkoitetaan, että lain tarkoittamia tietoja ei saa ilmaista sivullisille. Sivullisia ovat luonnollisesti kaikki vakuutusmeklariyrityksen ulkopuoliset, mutta myös yrityksen sisällä ne, jotka eivät tarvitse kyseistä tietoa työtehtäviensä suorittamiseen.

Tietoja voidaan vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmaista sivullisillekin, jos se, jota tiedot koskevat ja jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty antaa siihen luvan. Tällaisen luvan meklarin asiakas antaa meklarille rajoitetusti valtakirjalla. Sillä valtuuttaja antaa suostumuksensa käydä keskusteluja tilanteestaan vakuutuksenantajien kanssa.

Yksityisen henkilön tietoja käsiteltäessä tulee kysymykseen myös henkilötietolaki.

Toinen poikkeus vaitiolovelvollisuudesta on se, jos jonkin lain säännös oikeuttaa tai velvoittaa tietojen luovuttamiseen. Läinsäädänössä on useita säännökisä, jotka velvoittavat luovuttamaan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tietoja voi joutua antamaan esitutkinta-, vero-, ulosotto- ja sosiaaliviranomaisille.

Vakutuusyhtiöillä on lisäksi oikeus luovuttaa toisilleen vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja niihin itseensä kohdistuneiden riskosten tai niille ilmoitettujen vahinkojen osalta. Tältä osin tietosuojalautakunta määrää lupaehdot siitä, mitä tietoja saa vaihtaa.

 

Vakuutusmeklarin kanssa asioidessasi voit luottaa siihen, että yhteiset keskustelut jäävät sinun seiniesi sisään kun niin haluat. Voit olla 100% varma, että luottamukselliset tietosi ovat turvassa ja menevät hautaan yhdessä meklarisi kanssa. Näetkö mitään estettä sille, että alkaisit etsiä hyvää vakuutusmeklaria jo tänään?

Tirehtöörien vastuut (ja vastuut)

Nykyään osakeyhtiölaista löytyy säädökset hallituksen ja toimitusjohtajan vastuusta aiheuttamastaan vahingosta yhtiölle ja sen osakkaille. Ne ilmestyivät sinne joskus 1980 luvulla. Sitä ennen ei juuri ollut tarvetta hallintoelinten vastuuvakuutukselle. Kun ei ollut vastuutakaan.

Toisaalta, nykyään rotat jättävät uppoavan laivan jo aikaisemmin (Hienonen, Simos, jne). Saavat vielä kultaisen kädenpuristuksen kaupan päälle.

Suomessa myönnettävät hallintoelinten vastuuvakuutukset perustuvat osakeythtiölain vastuupykäliin (tai osuuskuntalain, tai säätiölain, jne.). Vakuutusehdoissa viitataan aina asianomaisiin lakeihin. Muiden lakien perusteella syntyneitä vahinkoja hallinnon vastuuvakuutukset eivät korvaa.

Vakuutuksella voidaan kattaa niiden toimielinten vastuu, jotka voivat osakeyhtiölain mukaan joutua korvausvelvollisiksi. Näitä ovat hallituksen jäsenet (tai hallintoneuvoston jäsenet) ja toimitusjohtaja.

Osakeyhtiön ollessa kyseessä vakuutus kattaa vakuutetun henkilön (esim. hallituksen jäsenen) korvausvastuun yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle, kun korvausvastuu perustuu osakeyhtiölakiin. Se ei siis korvaa muihin lakeihin perustuvaa korvausvastuuta.

Hallintoelinten vastuuvakuutusksesta korvataan sellainen varallisuusvahinko, jonka vakuutettu on aiheuttanut teollaan tai laimilyönnillään toimiessaan vakuutuksenottajan hallintoelimen jäsenenä. Vakuutus ei kata henkilö- eikä esinevahinkoja. Ne korvataan mm. yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Hallintoelinten vastuuvakuutuksesta ei korvata yhteiskunnan määräämiä sanktioita (sakkoja, veroja, veronkorotuksia), vaikka ne tulisivatkin vakuutettujen korvattaviksi. Vakuutus ei siis kata vahinkoja, jotka eivät perustu vahingonkorvausvastuuseen.

Suuret osakkeenomistajat suljetaan monesti vakuutusturvan ulkopuolelle. Suurella osakkeenomistajalla on yleensä mahdollisuus vaikuttaa yrityksen hallituksen päätöksiin. Näin ollen hän voisi aiheuttaa vahinkoa itse itselleen.

Hallintoelinten vastuuvakuutuksen omavastuu on usein suhteellisen matala, koska vakutuus suojaa yksittäisiä ihmisiä, ei varsinaisessti yritystä.

 

Jos olet palkkajohtaja, vaadi työnantjaltasi hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan korvausvastuusi yhtiötä kohtaan. Jos olet yrityksen omistaja, ota heti hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan toimielintesi päätösten aiheuttamat menetykset. Riitaa syntyy ennemmin tai myöhemmin jos (tai nykysuhdanteessa voisi kai sanoa kun) yhtiönne kassa alkaa näyttää pidempään pakkaslukemia.

Taidetta tämäkin (ART)

Art tarkoittaa myös vaihtoehtoisia riskien rahoitusratkaisuja (Alternative Risk Transfer). Nämä ovat riskin siirtämisen ja rahoittamisen menetelmiä, jotka eivät ole varsinaista vakuuttamista.

Vaihtoehtoisilla ratkailuilla yritys voi saavuttaa perinteistä vakuuttamista kustannustehokkaampia riskinsiirtoratkaisuja. Sitä paitsi asiakaan itsensä aktiivinen osallistuminen riskienhallintaprosessiin mahdollistaa entistä suuremman osan liiketoiminnan tuotosta pitämisen itsellään.

Periteisin vaihtoehtoinen ratkaisu on captive ratkaisu. Captive-yhtiöllä tarkoitetaan suuren yrityksen itse omistamaa ”vakutuusyhtiötä”, joka vakuuttaa ainoastaan omistajansa riskejä. Captive-yhtiö sopii siis pelkästään ison yrityksen riskenhallinnan välineeksi.

Kun yrityksellä on riittävän suuri riskinkantokyky, sen vakutuusmaksuvolyymi on riittävä ja riskienhallinta on tehokkaasti hoidettu, sen kannattaa harkita riskien pitämistä itsellään captive-yhtiön avulla. Kysymykseen tulevat isot kansainväliet konsernit.

ART ratkaisuiden pieni osuus riskienhallintakeinona johtuu pitkälti siitä, että ne ovat hyvin monimutkaisia menetelmiä, perustamiskustannukset ovat korkeat. Verotus ja kirjanpito saattavat tuottaa ongelmia.

Pienempienkin riskien jättäminen yrityksen itsensä kannettavaksi saattaa olla (tai ainakin sen pitäisi olla) tietoinen ratkaisu. Silloin vahingon kustannukset maksetaan omasta kassasta.

Riski jää usein omalle vastuulle myös tiedostamata. Joko riskin olemassaoloa ei tiedosteta ollenkaan tai sen suuruus on arvioitu alakanttiin. Omalle vastuulle jättäminen johtuu usein taloudellisista syistä, eli yritetään säästää väärässä paikassa ja toivotaan parasta.

Tieten tahtoen omalle vastuulle kannattaa jättää usein sattuvat pienet vahingot. Muuten niiden käsittely vakutuusyhtiössä kasvattaa vakuutusmaksujen nostopainetta turhaan. Kyseisten riskien syihin on puututtava vähinkojen määrän ja vaikutuksen pienentämiseksi. Samalla on varattava kassaan riittävästi rahaa niiden kustannusten kattamiseen.

Yritys voi arvioida konkreettisesti minkä kokoisesta vahingosta se selviytyy. Millä euromäärällä alkaa jo olla vaikutusta yrituksen tulokseen. Samaa menetelämää voidaan käyttää myös sopivan omavastuutason määrittämiseen. Mitä suurempi yritys sitä korkeammalla tasolla ”itsevakuuttaminen” tai omavastuu voidaan pitää.

Suuret omavastuut luonnollisesti edellyytävät sen, että yrityksen toiminta on voitollista. Silloin se pystyy vastaamaan riskien aiheuttamista tappioista itse. Yrityksen rahoitusaseman on oltava niin hyvä, ettei vahinko horjuta sitä.

Omalle vastuulle jättäminen voidaan toteuttaa myös sopimalla pankin kanssa lainasta. Tällöin yrityksen velanmaksukyvyn on oltava kunnossa.

Jotta yritys voisi jättää tunnistettuja ja arvioituja riskejä omalle vastuulleen, sen pitää pystyä kantaan niistä aiheutuvat menetykset. Joko itsevakuutustilanteessa kokonaan tai valitun omavastuun osalta.

Omavastuutasoa harkittaessa voidaan myös käyttää yrityksen tilinpäätöslukuja pohjana. Sopiva omavastuutaso voisi olla esimerkiksi 0,1% – 0,5% liikevaihdosta. Suomessa on perinteisesti käytetty pienempiä omavastuutasoja kuin maailmalla. Suomessa omavastuut löytyvät usein väliltä 0,05% – 0,1% liikevaihdosta. Pohjana voi olla myös taseen loppusumma, oma pääoma, käyttöpääoma, jne.

 

Selvitä oma riskinkantokykysi ja harkitse mitä riskejä voit jättää kokonaan vakuuttamatta ja millaisia omavastuita voit käyttää. Aina ei tarvitse valita sitä pienintä, minkä vakutuusyhtiö tarjoaa. Säästät vakuutuskustannuksissa pitkän pennin kun optimoit omalle vastuulle jäävät riskit.

Miksi vakuutusmeklari pesee vakuutusyhtiön myyntimiehen 6-0?

Sekä vakuutusyhtiön että meklarin on voimassa olevan oikeuden mukaan annettava asiakkaalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset ja riittävät tiedot.

Vakuutusyhtiön myymämies luonnollisesti kauppaa pelkästään oman yhtiönsä tuotteita, ja niistäkin helposti vain niitä, joista saa itse parhaat myyntipalkkiot.

Vakuutusmeklarin puolestaan on Vakuutusedustuslain (VedL 25§) mukaan annettava asiakkaalleen tasapuolinen analyysi riittävän monista markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista.

Yksi vakuutus tai yhden vakuutusyhtiön vakuutukset eivät lain vaatimusta täytä, vaan tasapuolisella analyysillä takoitetaan asiakkaan olosuhteet huomioon ottaen tehtyä vertailua markkinoilla tarjolla olevista ja asiakkaan tarpeet täyttävistä vakuutuksista. Lisäksi meklarin on annettava asiakkaalle suositus vakuutustarpeen kattamiseksi.

Vakuutusyhtiön myyjältä et koskaan saa kattavaa vertailua markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista tai niiden hinnoista. Monesti voi olla, ettei onneton myyntihuikkanen tunne edes oman yhtiönsä vakuutusten sisältöä, saati sitten kilpailijoiden. Eikä yksikään vakuutusyhtiön palkkoja nauttiva myyjä tule koskaan sinulle kertomaan, että ota tuo kilpailijan vakuutus kun se on halvempi ja vähän parempikin.

Vakuutusmeklari tekee juuri tätä työtä. Hän etsii sinulle parhaan vakuutuksen mahdollisimman halvalla. Työkalunaan meklarilla on tasapuolinen analyysi.

Ennen tasapuolisen analyysin tekemistä meklarin on selvitettävä asiakkaan olosuhteet. Meklarin on otettava selvää ainakin asiakkaan olemassa olevasta vakutuusturvasta ja vakuutustarpeesta. Lähes poikkeusetta tehdään myös riskien kartoitus ja riskianalyysi, jolla selvitetään asiakaan toimintaa uhkaavat riskit ja niiden vaikutukset.

Meklari pystyy ammattitaitonsa avulla arvioimaan millaisilla vakutuuksilla asiakkaan vakuutustarve kannattaa kattaa tai missä määrin kannattaa käyttää muita riskienhallinnan keinoja (muita keinoja ovat: riskin poistaminen, pienentäminen tai sen ottaminen).

Meklarin on tasapuolisessa analyysissä vertailtava riittävän monia tarjolla olevia vakuutuksia. Mukaan on otettava riittävän monen vakutuusyhtiön tarjoamat ratkaisut, jotka sopivat asiakkaan tarpeisiin. Riittävä määrä vaihtelee tapauskohtaisesti sekä asiakkaan olosuhteiden että tarjolla olevien vakuutusten mukaan. Yleensä voidaan olettaa analyysin sisältävän kaikki Suomessa tarjolla olevat vakuutukset.

Meklarin on vertailtava vakuutuksia niiden valitsemisen kannalta oleellisten seikkojen osalta. Näitä seikkoja ovat esimerkiksi vakuutusturvan kattavuus, sen rajoitukset, voimassaoloa ja päättymistä koskevat ehdot, vakutuusmaksut ja muut kulut.

tasapuolisen analyysin perusteella asiakkaan on voitava verrata eri vaihtoehtoja sekä pystyttävä saamaan oikea käsitys turvan soveltuvuudesta omiin tarpeisiinsa (tämä vaatimus on siis esitetty tasapuolista analyysia kohtaan, ei asiakkaan ymmärryksen tasoa kohtaan).

 

Hanki puolueeton selvitys tarjolla olevista vakuutusvaihtoehdoista. Samankaltaisilta vaikuttavat vakuutukset saattavat olla keskenään hyvinkin eri sisältöisiä, tai eri yhtiöiden erinimiset tuotteet hyvinkin saman suojan tarjoavia. Ole tarkkana tai palkkaa yksi ylimääräinen silmäpari avuksesi.

 

 

Kuka tämän nyt korvaa

Vakuutusmeklarin työssä näkee selvästi, että Suomessa on nähty jo ihan liikaa amerikkalaisia TV sarjoja. Jokaiseen vahinkoon pitää heti löytyä joku muu maksamaan. Ja mielellään itse vahingon lisäksi ronskit korvaukset myös aiheutuneesta mielipahasta. Sori vaan, mutta Suomen vahingonkorvausoikeus ei toimi niin.

Suomen vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on, että jokaisen on itse kärsittävä vahinko, joka häntä kohtaa. Jotta vahinko voitaisiin sälyttää toisen kannettavaksi, siihen täytyy olla vastuuperuste, toisen virhe, huolimattomuus tai laiminlyönti, eli moitittava menettely. Käntäen: Toiselle aiheutettu vahinko on syyllisen korvattava.

Vahingon aiheuttamisella tarkoitetaan syy-yhteyttä, joka sitoo teon tai laiminlyönnin siihen seuraukseen, joka ilmenee vahinkona. Vahingonkorvausoikeudellisin perustein korvattavan vahingon pitää olla teon tai laiminlyönnin välttämätön seuraus, jonka edellytetään olevan niin läheisessä yhteydessä tekoon tai laiminlyöntiin, että vahinko olisi jäänyt syntymättä, ellei tekoa tai laiminlyöntiä olisi tapahtunut.

Vahingon määrä on se ulkoisen seikan eli vahinkotapahtuman aiheuttama muutos, jota on pidettävä vahingonkärsineen kannalta epäedullisena. Korvauksena on suoritettava niin suuri määrä, että korvauksen johdosta vahingonkärsinyt pääsee samaan asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei vahinkotapahtuma olisi sattunut. Lain mukaan korvaus ei saa olla niin suuri, että vahingonkärsinyt hyötyisi vahinkotapahtumasta perusteettomasti.

 

Tässä pätee sama periaate kuin vaikkapa autovahingossa: Jos törmään autosi takakulmaan, et voi sen johdosta maalauttaa koko autoa minun piikkiini.

 

Vastuuvakuutuksen ehtohjen tarkastaminen vakuutuksenottajan tai vakutuustodistuksen pyytäjän toimesta on sikäli kokolailla turhaa, että joka ainoassa suomessa myönnettävässä vastuvakuutuksessa on käytännössä samat ehdot: Vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman henkilö- ja esinevahingon, josta tämä on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Rajoitusehdotkin ovat pitkälti samasta vakuutusyhtiöiden keskusliiton malliehdosta kopioitu. Näin ollen vakuutuksen hintaa voidaan vastuuvakuutuksen kyseessä ollessa pitää yhtenä tärkeimmistä valintaperusteista.

Toki muitakin huomioitavia seikkoja on, mm. vakuutuksen korvausperuste: Korvaako se vahingon, joka on a) aiheutettu, b) havaittu vai c) ilmoitettu vakuutusyhtiölle vakutuuskauden aikana. Näistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

Älä silti myönnä suoralta kädeltä syyllistyneesi lainimlyöntiin tai huolimattomuuteen. Tutki vahingon ja väitetyn tuottamuksen välinen syy-yhteys tarkoin. Vahingon todellinen aiheuttaja saattaa löytyä ihan muualta kuin sinun toiminnastasi. Vakuutusyhtiösikin velvollisuus on vastuuvakuutuksen perusteella ottaa kantaa siihen oletko korvausvastuussa vai et.

Monissa tapauksissa vakutuusyhtiökään ei korvaa kaikkia vaatimuksia, joita korvauksen vaatija keksii ehdottaa. Monesti olet puun ja kuoren välissä, kun asiakas ei usko selityksiäsi, vaan uhkailee asian viemisellä eteenpäin, jos et maksa niitä kuluja, mitä vakuutusyhtiö ei maksanut. Usein tuo vaatija on myös itseäsi isompi organisaatio, joka uskoo vasta ulkopuolista auktoriteettia siitä, että vaaditut korvaukset ovat lain vastaisia.

Hanki sinäkin ammattiapua hyvissäajoin, niin et jää alakynteen kun isommat alkavat uhkailemaan.

 

Rikoo ei oo riskillä ruma

Mitä riski oikastaan on?

Sanalla riski kuvataan monia asioita. Se voi olla vaingonvaara tai -uhka. Usein se sisältää ajatuksen, että jotain ikävää ja epäedullista voi sattua. Riski merkitsee niitä vaaratekijöitä, joille ihmiset ovat alttiita tietyllä hetkellä. Riskinä voidaan pitää myös sitä, että tavoitteeksi asetettu positiivinen tavoite ei toteudu.

Riskejä jaotellaan eri tavoin. Tyypillinen jako perustuu riskin mahdolliseen seuraukseen. Pelkästään vahinkoa aiheuttava riski edustaa ns. puhdasta riskiä, vahinkoriskiä. Vahinkoriskin seuraukset ovat aina haitallisia ja tuottavat yritykselle tappioita. Vahinkoriskit ovat tyypillisä vakuutettavia riskejä.

Jos riskin toteutuminen aiheuttaa tuotto-odotusten toteutumatta jäämistä, puhutaan liiketaloudellisesta riskistä. Liikeriskin ottaminen kuuluu normaaliin liiketomintaan, eikä niitä voi vakuuttaa. Liike- ja vahinkoriskit eivät välttämättä ole erillisiä, vaan ne voivat myös riippua toisistaan.

 

Riskiin liittyy neljä tekijää:

  • epävarmuus
  • odotukset
  • laajuus
  • vakavuus

 

Riskiin liittyy aina epävarmuus. Jos tapahtuman seuraus on täysin ennalta tiedossa, kyseessä ei ole riski. Ei, vaikka lopputulos olisi negatiivinenkin.

Odotukset vaikuttavat siihen miten koemme riskin ja sen mahdollisen toteutumisen.

Tapahtuman laajuus ja merkityksellisyys itselle ja muille vaikuttavat riskin koettuun vakavuuteen.

Toisaalta riski sisältää vaaran lisäksi myös mahdollisuuden jostain hyvästä. Se on siten kaksisuuntainen määre, joka sisältää yhtä hyvin valinnanvaraa tai vaihtoehtoja kuin menetystä tai kuolemaa.

Riskien arviointiin sisältyy aina todennäköisyys. Teoreettisesti riski on:

 

Riski = todennäköisyys x vakavuus

 

Riskien tarkastelussa on kysymys ihmisten vapaudesta valita eri vaihtoehtojen välillä ja uskalluksesta tehdä päätöksiä ja ryhtyä tekoihin. Riskin toteutuminen edellyttää usein vaaralle altistumista. Vaaralle altistuminen voi olla vapaaehtoista tai yllätyksellistä. Riski koetaan pelottavana kun se on kontrolloimaton, hallitsematon, sisältää katastrofin aineksia ja katastrofilla on paljon uhreja. Pelottavuutta lisää vielä se, jos riski ei ole vapaaehtoinen.

Selvitä yritystoimintaasi uhkaavat riskit ja niiden vaikutukset. Jo pelkkä tietoisuus olemassa olevista riskeistä ohjaa firmasi toimintaa turvallisempaan suuntaan. Muista myös levittää sanaa riskeistä ja niiden hallintakeinoista koko henkilökunnalle, muuten kukaan ei tiedä missä mennään, eikä osaa reagoida poikkeustilanteissa oikein. Jos panttaat suunnitelmiasi selkäsi takana, olet kuin entinen johtaja Oriola Oy:n Kuulolaitekeskuksessa, missä työskentelin 80-90 lukujen taitteessa. Tämä johtajaguru piti yrityksen strategiaa visusti lukkojen takana, ettei alamaiset vahingossakaan saaneet tietää mihin yrityksen oli tarkoitus mennä. Arvannetkin, ettei Kuulolaitekeskus Oy:tä enää ole itsenäisenä yksikkönä.

Ota riskianalyysi osaksi yrityksesi strategiakierrosta ja tunge riski tiukkaan rikooseen, niin sitä on helpompi käsitellä kuin ympärillä valtoimenaan löllyvää epävarmuutta.

 

Rikastumiskieltoa(*) pienille meklareille

Taas kopsahti postilaatikkoon Finanssivalvonnan lasku valvontamaksusta, 1.180€. Eihän tuo paljoa tunnu, jos laskutat 1.000.000€ vuodessa, mutta pienelle, yhden miehen meklaritoimistolle tuokin maksu tekee tuntuvan loven kassaan.

Ote laista Finanssivalvonnan valvontamaksusta 19.12.2008/879:

6 §

Muun maksuvelvollisen perusmaksu

Muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen perusmaksun määrä euroina sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu vakuutusmeklari ……. 1 000 euroa

Perusmaksua korotetaan 180 euroa jokaista vakuutusmeklariyrityksen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaa rekisteröityä vakuutusmeklaria kohden.

 

Lainsäätäjä lienee ollut a) vakuutusyhtiöiden lobbauksen alainen, b) muuten vain isojen toimijoiden asialla. Kyseessä oleva valvontamaksu pitäisi paremminkin perustua liikevaihtoon tai muuhun yrityksen toiminnan laajuutta kuvaavaan suureeseen, kuin kiinteään ”vuosimaksuun” yrityksen koosta riippumatta. Nykyinen vaihtoehto ei kohtele tasapuolisesti alalla toimijoita.

Yksi vaihtoehto olisi, että valvontamaksusta vapautettaisiin alle tietyn liikevaihdon tekevät yritykset ja maksua huojennettaisiin samalla tavalla kuin arvonlisäveroa, pikkuhiljaa vähentyen aina liikevaihdon kasvaessa. Tällöin aloittavallekin yrittäjälle annettaisiin positiivista kannustusta aloittaa vakuutusmeklarina.

Tuskin tuohon maksuun sentään kenenkään yritystoiminta kaatuu, mutta jonkinlainen oikeudenmukaisuus tässäkin asiassa olisi parempi vaihtoehto kuin kaavamaisen maksun kerääminen kaikilta valvottavilta toiminnan laajuuteen katsomatta. Tuskin Finanssivalvontakaan pelkästään vakuutusmeklareiden valvontamaksuilla elää. Ehkä ei edes koko vakuutusalalta keräämillään maksuilla.

 

Valvottavat rahoittavat toimintamme 95-prosenttisesti, ja jäljelle jäävä viisi prosenttia rahoituksesta tulee Suomen Pankilta. Suurin osa kustannuksista katetaan siis erilaisilla toimenpidemaksuilla sekä erityisillä valvonnan kohteilta perittävillä veroluonteisilla valvontamaksuilla.”

 

 

Kiinteä valvontamaksu tulisi poistaa ensi tilassa, ja siirtyä suhteelliseen maksuun. Sen perusteena voisi olla liikevaihto, rekisteröityjen meklareiden määrä, tai joku muu toiminnan laajuutta kuvaava arvo.

 

* Rikastumiskielto on vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahinkoa kärsinyt ei saa hyötyä vahingostaan.