Category: Vakuutusmeklari

Laiskanpulskeita kolleja.

Kannattaako vakuutusten kilpailutus?

Taatusti.

Ainakin jo on uskominen toteutuneita kilpailutuksia. Ja miksei olisi.

Kilapailutuksissa vakuutuskokonaisuuksien hinnat ovat laskeneet jopa yli 50%. Tyypillisesti 25% – 30%.

Äkkiseltään voisi luulla, että vakuutuksissa, ja varsinkaan lakisääteisissä vakuutuksissa, ei ole mitään eroa. Käsitys on niin väärä kuin väärä voi olla.

Suurimmat säästöt syntyvät usein juuri lakisääteisten vakuutusten maksuista.

Ja jos ei suomalaisten vakuutusyhtiöiden kesken eroja yllä mainittuja enempää löydykään, kannattaa vilkuilla ulkomaisten yhtiöiden suuntaan.

Kilpailutin asiakkaan vakuutuksia, jotka ovat siinä määrin erikoislaatuisia, että suomalaisista yhtiöistä vain murto-osa suostui edes tarjoamaan.

Ulkomainen vakuutusyhtiö tyrkkäsi tarjouksen, joka oli 75% halvempi kuin suomalaisen kilpakumppaninsa ehdotus. Turvakin paranisi merkittävästi vaihtamalla.

Suomalaiset vakuutusyhtiöt näyttävät tässä valossa lähinnä laiskanpulskeilta kolleilta, jotka vain odottelevat, että hiiri juoksee suuhun.

Mihinkähän ihmeeseen yllä mainittu suomalainen vakuutusyhtiö hassaa nelinkertaisen vakuutusmaksunsa? Liekö vanha vakuutusalan sanonta, että työajalla saa rakentaa yhden omakotitalon, pitävän paikkansa?

Arvaapas vain aionko suositella asiakkaalle siirtymistä ulkomaiseen vakuutuskantaan?

 

Sairaanhoitovakuutuksen verovapaus laajenemassa

YLE uutiset 25.3.2011:

”Korkein hallinto-oikeus KHO väljentää työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verovapautta. KHO katsoo, että lakisääteistä työterveyshuoltoa laajentavasta vakuutuksesta voidaan korvata verottomasti esimerkiksi leikkauskuluja 10.000 euroon asti.

Verottaja on aikaisemmassa päätöksessään katsonut, että kyseessä olisi verotettava etu.

Lain mukaan verovapaana etuna voidaan pitää työnantajan järjestämää tavanomaista ja kohtuullista työterveyshuoltoa. Oikeuskäytännössä raja on kulkenut noin 2 000 euron hintaisessa hoitotoimenpiteessä.

KHO antoi ratkaisunsa tapauksessa, jossa 700 hengen yritys olisi ottanut työntekijöilleen vakuutuksen, joka olisi kattanut sairaanhoito- ja lääkekustannukset työ- ja vapaa-ajalla 10 000euroon asti.

Vakuutus olisi kattanut sairauden ja vamman tutkimuksen ja hoidon mukaanluettuna muun muassa leikkauskustannukset ja sairaalan hoitopäivämaksut.

KHO katsoi, että työntekijöiden etu rajoittuisi runsaan 270 euron vuotuiseen vakuutusmaksuun, minkä työnantaja olisi maksanut vakuutuksesta. Etu olisi KHO:n päätöksen mukaan verovapaa, koska sitä ei voi pitää kohtuuttomana.

KHO vertaa vakuutusmaksun suuruutta esimerkiksi työntekijän liikunta- ja kulttuuritoiminnasta verottomana maksettavaan 400 euron vuosittaiseen etuun.

Jatkossa verottajan on linjattava verotusta KHO:n päätöksen mukaisesti.

EK: Työnantajille ongelmallinen ratkaisu

Elinkeinoelämän keskusliitto EK pitää ratkaisua sairaanhoitovakuutusten kannalta hyvänä, mutta työnantajien kannalta ongelmallisena.

Jos työnantaja korvaa sairaudenhoitokustannuksia suoraan, arvioidaan etua hoidon kustannusten mukaan. Käytännössä sairausvakuutuksen kautta verovapaaseen työterveyshuoltoon voisi kuulua kallis leikkaus yksityissairaalassa, mutta suoraan työnantajan maksamana ei, sanoo EK:n veroasiantuntija Virpi Pasanen.

– Näin ei voi olla. Asia vaatii lainsäädäntömuutoksen, jolla työnantajan suoraan maksama hoito saatetaan samaan asemaan kuin vakuutuksesta saatu hoito, sanoo Pasanen.

Työnantajien ottamien sairaanhoitovakuutusten määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Niiden määrä on kuitenkin ollut selvässä kasvussa, kertoo johtaja Timo Silvola Finanssialan keskusliitosta.”

 

Kateellisten valitusta. Ei asiassa ole mitään ongelmallista. Vakuutus on vakuutus ja vakuutusmaksu on vakuutusmaksu. Leikkaukset ja hoidot on ihan asia erikseen. Jos ei ole otettu vakuutusta kattamaan kustannuksia on aivan turha alkaa valittamaan verovapaista tai veron alaisista kustannuksista, ja varsinkaan alkaa vertailemaan niitä millään tavalla toisiinsa.

Vahinkojen tarkastaminen

Vahinkotarkastus on osa vakuutusyhtiön suorittamaa korvauskäsittelyä. Sillä tarkoitetaan vahinkopaikalla, asiakkaan luona tapahtuvaa vahingonselvittelyä.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiölle on annettava mahdollisuus vahinkotarkastuksen suorittamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää ja koota vakuutusyhtiölle ilmoitetusta vahinkotapahtumasta teknisiä, taloudellisia ja muita tietoja siten, että vakuutusyhtiö pystyy niiden perusteella ratkaisemaan vahingon korvattavuuden ja korvausmäärän.

Omaisuuvahinkojen tarkastusta suorittaa yleensä vakuutusyhtiön oma vahinkotarkastaja. Vakuutusyhtiöt käyttävät vahinkotarkastukseen myös eri alojen asiantuntijoitaja sopimus- tai palveluliikkeitä. He tekevät tarkastuksia yleensä vakuutusyhtiö toimeksiannosta.

On olemassa myös vahinkotarkastukseen erikoistuneita yrityksiä, jotka suorittavat vakuutusyhtiöistä riippumattomia ja puolueettomia vahinkotarkastuksia. Näiden yritysten toimeksiantaja on yleensä vahinkoa kärsinyt asiakas.

Ensimmäinen vahinkotarkastus pyritään suorittamaan mahdollisimman pian vahingon havaitsemisen jälkeen. Suurin osa vahingoista vaatiikin vain yhden tarkastuskäynnin.

Vahinkotarkastaja selvittää vahingon syntyyn ja olosuhteisiin vaikuttavat seikat sekä tarkistaa vakuutustietojen oikeellisuuden ja korvauslaajuuden.

Mitä suurempi ja monisäikeisempi vahinko on kyseessä, sitä aktiivisemman roolin se vaatii vahinkotarkastajalta.

Tarkastaja laatii tarkastamastaan vahingosta tarkastuskertomuksen tai -raportin. Tarkastuskertomukseen kirjataan vakuutuksenottajan, vahinkoa kärsineen ja vahinkoa hoitavien henkilöiden tiedot, sekä vahingon tapahtuma-aika, vahinkotapahtuman kuvaus, sekä todetaan sisältyykö vahingoittunut omaisuus vakuutuksen kohteisiin.

Vahingon jälkeisen korjaustyön rakennuttajana tai työsoritusten tilaajana toimii aina omaisuuden omistaja, eli yleensä vakuutuksenottaja. Vahinkotarkastuksen aikana selvitetään rakennuttamiseen ja suunnitteluun tarvittavat resurssit.

Vahinkotarkastus on asiakkaan näkökulmasta vakuutussopimukseen liittyvä palvelutapahtuma. Vahingon kärsinyt saattaa kokea itsensä vahinkopaikalla hyvin avuttomaksi, koska hänellä ei ole kokemusta eikä tietoa vahingon jälkeen suoritettavista toimenpiteistä. Juuri silloin hän konkreettisimmin tarvitsisi vakuutusyhitön palveluita itse vahinkopaikalla.

 

Lähde: Pellikka, et al., Omaisuuden vakuuttaminen, Suomen Vakuutusalan koulutus ja kustannus oy, 1998 (Kirjan uudempi painos on vuodelta 2005)

Yrityksen henkilöriskit

Edellä oli puhetta henkilöriskeistä yksilön kannalta. Seuraavassa tarkastellaan henkilöriskejä yrityksen näkökulmasta.

Yrityksen henkilöpiiriin kuuluu:

  • omistajat
  • avainhenkilöt
  • muu henkilökunta

Yrityksen kannalta henkilöriskit voivat olla samoja kuin yksilönkin kannalta:

  • kuolema
  • työkyvyttömyys

Niiden lisäksi yrityksessä voi toteutua muitakin henkilöriskejä:

  • eläkkeelle siirtyminen
  • irtisanoutuminen (erityisesti avainhenkilöt)
  • laadukkaan työvoiman saanti ja sen pysyvyys

Yrityksen omistajan kuolema johtaa pahimmassa tapauksessa koko yritystoiminnan loppumiseen.Näin voi käydä sellaisissa yrityksissä, joissa omistajan työpanoksella on tärkeä merkitys. Useamman omistajan tapauksessa yritys saattaa hajota yhden omistajan kuollessa, ja siten sen toiminta voi loppua.

Muun avainhenkilön, kuin omistajan kuolema voi myös johtaa isoihiin ongelmiin, mutta ei ylensä lopeta yrityksen toimintaa. Kuoleman johdosta voidaan menettää tärkeitä suhteita, kilpailijoiden tuntemusta, jne.

Ns. tavallisen työntekijän kuolema ei yleensä ole yrityksen kannalta merkittävä taloudellinen riski.

Työntekijän tai toimihenkilön työkyvyttömyys on yritykselle merkittävä ja vaikeasti hallittava riski. Työkyvytön henkilö ei kerrytä yritykselle tuloa, mutta yritys on usein kuitenkin velvollinen maksamaan hänelle sairausajan palkkaa pitkältäkin ajalta.

Työkyvyttömyyden pituudesta ei useinkaan ole tarkaa tietoa. Yritys saattaa joutua turvautumaan monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin ja kalliiseen ylityön teettämiseen voidakseen jatkaa toimintaansa keskeytyksettä.

Yksinyrittäjän tai pienehkön yhtiön osakkaan työkyvyttömyys voi olla yhtä mittava riski kuin tämän kuolema, jos hänen työpanoksensa on merkittävä.

Kyvykkään henkilöstön hankinta ja pitäminen yrityksen palkkalistoilla lienee monen henkilöstöosaston päivittäinen päänsärky. Epäonnistuminen niissä johtaa liialliseen henkilökunnan vaihtumiseen ja alenevaan tietotaidon määrään.

Työntekijän siirtymistä eläkkeelle ei yrityksissä yleensä pidetä riskinä, sillä eläkkeelle jääminen kuuluu normaaliin elämänkulkuun ja on siten ajallisesti aika hyvin ennustettavissa.

Yrityksen omistajan ja pääosakkaan kannalta tilanne on toinen. Hän ei välttämättä itsekään tarkalleen tiedä milloin siirtyisi eläkkeelle.

Omat voimavarat ja kiinnostus omaa yritystä kohtaan saattavat pitää häntä mukana yrityksen toiminnassa vielä hyvinkin vanhana. Toisaalta yrittämisen rasittavuus saattaa ajaa häntä eläkkeelle ennen aikojaan.

Lähde: Antila, Erwe, Lohi, Salminen, Vapaaehtoinen henkilövakuutus, Finva, 2007

Henkilöriskit

Henkilöriskit horjuttavat ihmisten taloudellista turvallisuutta. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään:

 

  1. Ennalta arvaamattomiin, ei toivottuihin
  2. Väistämättömiin, elämän kulkuun kuuluviin

 

Tapahtumat tai olosuhteet voivat estää joko kokonaan tai osittain riittävien ansioiden hankkimisen.

Ihmisen kuolema voi johtaa siihen, että hänen velkansa jää maksamatta tai huollettavana olevat henkilöt jäävät vaille riittävää toimeentuloa.

Sairaus tai tapaturma voi aiheuttaa huomattavia hoitokustannuksia ja sairaus tai vammautuminen voi johtaa työkyvyttömyyteen ja ansaintakyvyn heikkenemiseen, ainakin väliaikaisesti.

Työtön voi jäädä ilman tuloja.

Työuran päätyttyä työtulot lakkaavat. Ellei säästöön ole kertynyt riittäviä varoja, syntyy vakavia ongelmia.

Sen lisäksi, että mietitään ennalta arvaamattomia ja ei toivottuja tapahtumia, on vastattava myös kysymykseen, mitä tapahtuu, jos elän. Kysymystä ei tarvitse ajallisesti rajoittaa pelkästään eläkeikään, vaan aikaisemminkin voi tulla vastaan elämäntilanteita, jolloin normaalit tulot eivät riitä.

Henkilöön voi kohdistua myös muita kuin taloudellisia riskejä, esimerkiksi fyysiseen turvallisuuteen, sosiaaliseen arvostukseen, ihmissuhteisiin tai mielen tasapainoon kohdistuvat riskit.

Henkilöriskit ovat todennäköisyydeltään ja vakavuusasteeltaan erilaisia ja riippuvatkin usein voimakkaasti elämänvaiheesta.

Lapsuuteen ja opiskeluun liittyvä toimeentuloriski on periaatteessa aina etukäteen tiedossa . Toimeentulo riippuu yleensä vanhemmista ja yhteiskunnan tukijärjestelmistä.

Korkeasta iästä johtuva voimien hupeneminen ja työstä vetäytyminen ovat elämän lainalaisuuksia ja jonkinlaisella todennäköisyydellä tiedossa etukäteen.

Korkeassa iässä kuolemaa ei yleensä voida pitää odottamattomana tapahtumana, vaikka tarkkaa ajankohtaa ei tiedetäkään. Sen sijaan esimerkiksi 30 vuotiaana kuoleminen on melko epätodennäköistä, mutta niin tapahtuessa seuraukset ovat usein laajoja ja raskaita.

Työttömyys on riski, jota ei esiinny lapsilla tai vanhuksilla. Sen sijaan aktiivi-ikäiseen kohdistuessaan sen vaikutukset ovat vakavia.

Säästäminen voi olla yksi ratkaisu henkilöriskien varalle, mutta usein, erityisesti nuorilla ihmisillä, ei riittäviä varoja ehdi kertyä niin paljoa, että kaikki henkilöriskit voitaisiin kohdata täysin varustautuneena.

Sosiaaliturva ja vapaaehtoiset henkilövakuutukset muodostavat käyttökelpoisen ratkaisun henkilöriskiongelmaan.

 

Lähde: Antila, Erwe, Lohi, Salminen, Vapaaehtoinen henkilövakuutus, Finva, 2007

Tasapuolinen analyysi

Tasapuolinen analyysi (VedL 24 § ja 25 §) on vakuutusmeklarin tekemä vakuutusvertailu, jonka lähtökohtana on asiakkaan antama toimeksianto ja asiakkaan tarpeet. Vakuutusvalvontaviraston tulkinnan mukaan asiakkaan taustaa ja elämäntilannetta tulee selvittää riittävästi, jotta hänelle voidaan esitellä sopivia vakuutuksia.

Meklarin on aina tarjottava asiakkaalle tasapuolisen analyysin laatimista. Jos asiakas ei halua vakuutusmeklarin laativan tasapuolista analyysiä, on tästä sovittava toimeksiantosopimuksessa tai muutoin kirjallisesti.

Ennen analyysin tekemistä vakuutusmeklarin on selvitettävä asiakkaan olosuhteet, joilla voi olla merkitystä vakuutusten valinnassa. Tällöin vakuutusmeklarin on otettava selvää ainakin asiakkaan olemassa olevasta vakuutusturvasta ja vakuutustarpeesta sekä henki- ja eläkevakuutussäästämisessä asiakkaan tavoitteista ja sijoituskokemuksesta. Sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa vakuutusmeklarin on kiinnitettävä huomiota myös asiakkaan riskinkantokykyyn. Sillä tarkoitetaan asiakkaan mahdollisuutta ja halukkuutta ottaa riskiä pääoman menettämisestä. Riskinkantokykyyn vaikuttavat ainakin varojen suunniteltu käyttötarkoitus ja käyttöajankohta. Jos kysymyksessä on vanha asiakassuhde, vakuutusmeklarin on otettava huomioon myös aiemmin asiakkaasta tai tämän vakuutuksista saamansa tiedot, jos ne ovat edelleen vakuutusmeklarin käytettävissä.

Edellä tarkoitetut merkitykselliset olosuhteet on merkittävä kirjalliseen analyysiin.

Vakuutusmeklarin on vertailtava analyysissä riittävän monia markkinoilla tarjolla olevia vakuutuksia, jotka olosuhteet huomioon ottaen sopivat asiakkaan tarpeisiin. Jos vakuutusmeklari jättää jonkin tällaisen vakuutuksen vertailun ulkopuolelle, on syy merkittävä analyysiin.

Jos vakuutukset eivät kaikilta osin täytä asiakkaan tarpeita, vakuutusmeklarin on kerrottava asiakkaalle, miltä osin vakuutukset eivät täytä niitä. Vakuutusmeklarin ei tarvitse etsiä vaihtoehtoja muista kuin vakuutustuotteista. Jos vakuutusmeklari välittää vakuutusten lisäksi muita rahoitusmarkkinoiden tuotteita tai antaa niitä koskevia neuvoja, tasapuoliseen analyysiin on merkittävä, että se koskee vain vakuutuksia.

Vakuutusmeklarin on vertailtava vakuutuksia niiden valitsemisen kannalta olennaisten seikkojen osalta. Nämä voivat vaihdella vakuutuslajin ja vakuutuksen keston mukaan. Olennaisia seikkoja ovat ainakin vakuutusturvan kattavuus ja sen rajoitukset, voimassaolon päättymiseen liittyvät ehdot, vakuutusmaksut, asiakkaalta perittävät kulut sekä vakuutuksen arvon ja tuoton määräytyminen ja mahdollinen pääoman menettämisen riski. Analyysistä on käytävä ilmi seikat, joita vakuutusmeklari on vertaillut.

Vakuutusmeklarin on merkittävä analyysiin suosituksensa asiakkaan vakuutustarpeen kattamiseksi ja perustelut suosittamalleen vakuutusratkaisulle. Analyysiin on merkittävä myös se, jos meklarin käsityksen mukaan asiakkaan ei kannata muuttaa olemassa olevaa vakuutusturvaansa.

Asiakkaan on meklarin laatiman vertailun ja perustellun suosituksen pohjalta voitava verrata tarjolla olevia vakuutuksia ja saada oikea käsitys kunkin vakuutuksen soveltuvuudesta omiin tarpeisiinsa. Saamiensa tietojen ja meklarin suosituksen pohjalta asiakas valitsee vakuutusratkaisun.

 

Lähde: Määräys- ja ohjekokoelma vakuutusedustajaksi rekisteröintiä hakeville ja vakuutusedustajille, Finanssivalvonta, 2010

Vakuutusten kilpailuttaminen

Moni ei viitsi kilpailuttaa vakuutusturvaansa, koska vakuutusten vertaileminen on niin työlästä ja hankalaa. Vaihtoehtoja on liikaa, eikä niitä pienellä präntättyjä kuitenkaan kukaan jaksa lukea.

On paljon helpompi ostaa sitä mitä ovesta sisään kaatunut vakuutuskauppias sattuu tarjoamaan, ja kiroilla vasta sitten kun vakuutus ei korvannutkaan mitään.

”Ostaminen on raskasta työtä. Asiantuntijan on karsittava vaihtoehdot asiakkaan puolesta enintään muutamaan.” sanoo Jari Parantainen.

Tuohon ajatukseen sisältyy vakuutumeklaritoiminnan kilpailutuspalvelun koko idea.

Meklarin työtä on karsia pois sellaiset vakuutusvaihtoehdot, jotka eivät kertakaikkiaan sovi asiakaan tilanteeseen tai budjettiin. Muutamasta jäljelle jääneestä vaihtoehdosta onkin sitten jo paljon helpompi valita se itselle sopiva.

Vakuutusturva kannattaa kilpailuttaa vakuutuslaji kerrallaan, vaikka vakuutusyhtiöt milellään antavatkin vain ns. kokonaistarjouksia. Kokonaistarjous kuulostaa siltä, että se olisi kokonaisedullinen paketti. Näin ei kuitenkaan ole.

Eri vakuutuslajien hinnat vaihtelevat yhtiöittäin huomattavastikin, vaikka kokonaisuutena tarkastellen hinnat voivat olla samalla tasolla. Ongelmaksi muodostuukin se, että yhtiöt eivät hevin myönnä yksittäisiä vakuutuksia, joita on tarjottu kokonaispaketin osina.

Pala kerrallaan kilpailuttamalla vältetään tämä onglema. Lisäksi vakuutusten valinta helpottuu, kun se voidaan tehdä pienemmästä määrästä vaihtoehtoja.

Useimmiten asiakkaan vakuutusturva voidaan rakentaa optimaaliseksi vain valitsemalla eri yhtiöiden tuotteita eri tarkoituksiin. Yhden yhtiön kokonaispaketilla harvoin saavutetaan parasta mahdollista turvaa, eikä taatusti optimaalisinta hinta/ laatu -suhdetta.

Vakuutusten sijoittaminen useampaan vakuutusyhtiöön ei myöskään tee asioiden hoidosta yhtään sen vaikeampaa kuin jos ne olisivat yhdessä yhtiössä, vaikka näin helposti annetaankin ymmärtää. Ei, hoidit vakuutuksesi sitten itse tai meklarin avustuksella.

Onhan yhdenkin vakuutusyhtiön sisällä tapaturma-asiat hoidettava tapaturmavakuutusosastolla, vastuuvakuutusasiat vastuuvakuutusosastolla, autovakuutusasiat autovakuutusosastolla, jne. Ja vahingot vielä erikseen samanlaisen jaon mukaisesti eri paikoissa.

Nimetty yhteyshenkilökään ei paljoa auta, vaikka hänet joskus tavoittaisikin. Samaa reittiä asiat kulkevat joka tapauksessa. Ja voisin vaikka lyödä vetoa, että vakuutusyhtiön yhteyshenkilö ei kovin innokkaasti pidä asiakkaan puolia omaa työnantajaansa vastaan jos tulee erimielisyyksiä esimerkiksi vahinkojen korvaamisesta.

 

Kilpailuta vakuutusturvasi. Se kannattaa. Ota tarkasteluun yksi osa-alue kerrallaan niin projekti ei paisu hallitsemattoman laajaksi ja päätöksenteko on helpompaa.


Vakuutuslääketiede

TV 2:n Silminnäkijässä puhuttiin 4.11. vakuutuslääketieteestä. Vakuutuslääketiede on mielenkiintoinen käsite. Miten vakuutuslääketiede eroaa tavallisesta lääketieteestä?

 

Silminnäkijän todistelun perusteella voi perustellusti väittää, että siinä, että sen tarkoitus on säästää vakuutusyhtiön rahoja.

 

Tietenkin, eihän koko vakuutulääketiedettä mihinkään muuhun edes tarvita. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa vakuutusyhtiön lääkäri olisi muuttanut hoitavan lääkärin kielteisen kannan esimerkiksi siihen onko kysymyksessä työtapaturma vai ei.

Olen itsekin ollut aikanaan korvaamassa henkilövahinkoja (en työtapaturmia) ja aika usein piti paperit laittaa yhtiön korvauslääkärille lausunnolle ennen kuin korvauspäätöstä pystyi tekemään. En muista olisiko kertaakaan tullut lausuntoa, jonka perusteella korvauksen olisi voinut maksaa. Toisaalta selvät tapaukset eivät tietenkään edes menneet lääkärille kommentoitaviksi.

Henkilövakuutukset ovat hankala vakuutuslaji. Erityisen hankala laji on lakisääteinen tapaturmavakuutus (tai liikennevakuutus), josta korvataan ansionmenetyksiä ja eläkkeitä. Nämä korvaussummat voivat nousta hyvinkin suuriksi, jolloin vakutuusyhtiöllä on merkittävä intressi olla korvaamatta. Siihen tarvitaan vakuutuslääketiedettä ja vakuutuslääkäreitä.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve toteaa, että hoitavan lääkärin ei pidä olla potilaan asianajaja, eikä tämän pidä ottaa kantaa siihen oikeuttaako potilaan tila joihinkin vakuutusoikeudellisiin korvauksiin. Vakuutuslääkärin tehtävä taas on harkita täyttyykö kussakin tapauksessa lakipykälät, joiden perusteella potilaan tila annetuilla tiedoilla oikeuttaa lainsäädännön tai vakuutusehtojen mukaan korvauksiin.

Edes vakuuttamisen erikoisasiantuntija ei pysty helposti auttamaan vakuutuksenottajaa henkilövahinkoasioissa, sillä kiistat käydään lääketieteellisellä tasolla, ja esimerkiksi vakuutusmeklarilla harvoin on lääkärin pätevyyttä. Siihen mihin vakuutusyhtiö tarvitsee yhden vakuutuslääkärin, näyttää vakuutuksenottaja tarvitsevan ns. tavallisen lääkärin, juristin ja vakuutusmeklarin.

Melko epäreilua, vai mitä?

Useat kertaalleen vakuutusoikeudessa hävityt tapaukset ovat kuitenkin muuttuneet yleisessä tuomioistuimessa vakuutetun eduksi, vaikka vakuutusoikeuden ylituomari Timo Havu totesikin Silminnäkijässä hupaisasti, että ei hänen mielestään vakuutusoikeuden päätökset ole mitenkään muuttuneet käräjäoikeudessa, vaan käräjäoikeus on vain päätynyt niissä tapauksissa erilaiseen ratkaisuun.

Se, että vakuutusyhtiö vain huutaa yhä kovemmalla äänellä EI, kun vakuutuksenottajan todistelu asiassa lähestyy aukotonta, pätee myös muissa vakuutuslajeissa kuin henkilövakuutuksissa. Silloinkaan ei kantaa tarvitse perustella sen paremmin. Kun vakuutusyhtiö on poteronsa kaivanut, niin siellä se yleensä pysyy.

Vahinkovakuutuksissa tosin auttaa usein jo se, että pyytää asiaan vakuutuslautakunnan lausuntoa. Useimmiten ei tarvita prosessia yleisessä tuomioistuimessa. Vakuutusyhtiö korvaa monesti jo siinä vaiheessa kun lautakunta pyytää aineistoa, sillä muuten lautakunnan päätöksestä syntyisi ennakkotapaus ja yhtiöt joutuisivat korvaamaan sen perusteella sitten kaikki ”epämääräiset” vahingot. Toki vahinkovakuutustenkin viimeinen muutoksenhakureitti on yleisen tuomioistuimen prosessi, aina Koerkeinmpaan oikeuteen saakka.

 

Loppuuko hommat ennen aikojaan?

Talossanomat kirjoitti 14.10. Pöyryn tulosvaroituksesta ja väitii, että se on vakava varoitus koko suomen teollisuuden tilasta.

Saavatkohan teollisuusyrityksille palveluja tarjoavat yritykset, kuten vaikka vakuutusmeklarit, jäädä kohta lehdellä soittelemaan kun Suomessa ei ole enää mitään vakuutettavaa? Kun sekä toiminta että omaisuus siirtyvät ns. kehittyville markkinoille ei juuri muutakaan vakuutettavaa silloin suomeen jää. Kaikenkarvaisten konsulttien muutaman läppärin vakuuttaminen kun ei oikein lyö ketään leiville.

Pöyry antoi aamulla koko vuotta koskevan tulosvaroituksen ja ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut, jotka koskevat kaikkia konsernitoimintoja Suomessa.

Yhtiö perustelee tehostamisohjelmaansa markkinaympäristön selvällä muuttumisella. Pöyry työllistää Suomessa noin 2 500 ihmistä.

Pöyry kertoi myös aikovansa siirtää liiketoimintansa painopistettä alueille, joilla sillä on mahdollisuus kehittää kestävä kilpailuasema ja joissa markkinanäkymien odotetaan säilyvän hyvinä.

– Pöyryn ilmoittamat perustelut ovat erittäin huolestuttavia. Ne ovat vakava signaali koko Suomen teollisuuden heikentyvästä tilasta, TEAMin puheenjohtaja Timo Vallittu sanoo liiton tiedotteessa.

Pöyry perusteli strategiamuutostaan muun muassa sillä, että useat yhtiön teollisuusasiakkaista ovat sulkeneet kapasiteettiaan Suomessa ja ovat siirtämässä toimintojaan kehittyville markkinoille. Myös investointiaktiviteetti on vähentynyt.

– Nyt on kyse siitä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa. On mahdollista, että syntyy itseään voimistava kierre alaspäin, Vallittu toteaa.

Hän pelkää, että teollisuus lähtee Suomesta ja Pöyryn tapaiset tukitoiminnot vähenevät, mikä heikentää teollisuusyritysten toimintaedellytyksiä.

Vallittu haluaa herättää keskustelua siitä, onko talouden elvyttämisestä ollut riittävästi hyötyä teollisuudelle. Hän ihmettelee myös, miksi yritykset ulosliputtavat, vaikka Suomi on kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa menestynyt hyvin.

Vallittun mukaan jatkossa on tehtävä kaikki, jotta Suomessa vielä oleva teollisuus säilyisi elinvoimaisena.

– Jos teollisuus häviää viime vuosien tahdissa, niin seuraukset ovat vakavat koko yhteiskunnalle, Vallittu sanoo.

Ylös ja varkaisiin

Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruoki!

Tuon vanhan sutkauksen myötä alan taas päivittämään tätä blogia säännöllisemmin. Pyrin, jos en nyt ihan joka päivä niin useamman kerran viikossa kuitenkin, julkaisemaan juttuja vakuutusyhtiöiden toilailuista tai onnistumisista, vakuutusehtojen hämäristä koukeroista ja niiden vieläkin hämärämmistä tulkinnoista. Riskienhallinnasta, turvallisuudesta, suojautumisesta ja kaikesta mikä enemmän tai vähemmän liippaa liki vakuutustoimintaa.