Category: Vakuutusmeklari

Mitä kaikkea maksat vakuutusmaksusi mukana ?

Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.

 

Näitä ovat:

 

riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.

liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.

varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.

 

Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).

Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.

Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.

Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).

 

Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat

 

alkukustannukset

hoitokustannukset

yleiskustannukset

 

 

Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.

Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.

Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.

Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.

Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.

 

Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.

Tapaturmat vievät budjettisi turmiolle

Lakisääteinen tapaturmavakutuus, kuten nimikin sen sanoo, on lain perusteella työnantajan pakollisesti otettava tyäntekijöidensä hyväksi. Työnantajalla on siis velvollisuus ottaa työtapaturmavakuutus ja kustantaa se.

Lakisääteinen tapaturmavakuutus eroaa muista vakuutuksista siinä, että siinä on kolme osapuolta. Työnantaja (vakutuksenottaja), työntekijä (vakuutettu) ja vakuutusyhtiö (vakuutuksenantaja). Työntekijällä on oikeus korvaukseen, vaikka työantaja olisikin laiminlyönyt vakuttamisvelvollisuutensa.

Kolmesta osapuolesta huolimatta korvausasiat hoidetaan aina työntekijän ja vakuutusyhtiön kesken. Työnantajalla ei yleensä ole minkäänlaista osuutta korvausasiassa.

Tapaturmavakuutuksen voidaan katsoa olevan osa yrityksen tuotantorosessia. Työtapaturmien kustannukset, samoin kuin tapaturmavakuutusmaksutkin, ovat yrityksen tuotantokustannuksia.

Tapaturmavakuutuksen kustantavat vakuutuksenottajat, eli työnantajat. Kunakin vuonna sattuvista tapaturmista aiheutuvat kustannukset arvioidaan ja vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työnantajiin, joiden työssä tapaturmat sattuvat.

Osa vakuutusmaksusta rahastoidaan pitkävaikutteisten eläke- ym. pysyvien korvausten kattamiseksi tulevaisuudessa.

Työtapaturmavakutuus korvaa työssä ja tyostä johtuvissa olosuhteissa (esim. työmatkat) tapahtuneiden tapaturmien ja ammattitautien kustannuksia. Korvaamiseen siis riittää, että tapaturma on sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Korvauksen edellytyksenä ei ole työnantajan laiminlyönti tai muu tuottamus.

Tapaturmvakuutuksen maksujen on lain mukaan perustuttava työn tapaturmariskiin. Vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työaloihin ja työpaikkoihin, joissa tapaturmat sattuvat. Maksun perusteena on työn tapaturmariski ja maksetut palkat.

Pienillä työnantajilla vakuutusmaksu perustuu koko alan yleiseen tapaturmariskiin. Kustannukset jaetaan koko alan kesken riippumatta siitä miten paljon tapaturmia sattuu yksittäisellä työpaikalla.

Mitä suurempi yritys, sitä selvemmin vakuutusmaksu perustuu kyseessä olevan työnantajan omaan tapaturmariskiin. Suuremmilla yrityksillä on siten mahdollisuus työsuojelulla ja muulla riskienhallinnalla vaikuttaa tapaturmariskiin ja sitä myötä omiin vakuutusmaksuihinsa.

Korvauksen saaminen työtapaturmavakuutuksesta perustuu työ- tai virkasuhteeseen, eli työntekoon toiselle. Vakuutuksen piiriin kuuluu kaikenlainen työ, jota tehdään työsuhteessa, paitsi urheileminen.

Työsuhde on kyseessä silloin, kun on olemassa sopimus, työtä tehdään toiselle, työstä saa vastiketta sekä työnantajalla on johto ja valvontaoikeus. Osapuolet eivät voi keskenään sopia milloin kyseessä on työsuhde.

 

Kaikesta yllä olevasta voisi päätellä, että on ihan sama mistä vakuutusyhtiöstä otat tapaturmavakuutuksesi. Koska se on lakisääteinen ja siten pakollinen, ovat vakuutusmaksutkin sitten varmaan kaikkialla samat.

VÄÄRIN. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksut ovat usein alentuneet eniten kilpailutuksissa. Käy tarkaan läpi mitä ammattiluokkia (ammattinimikkeitä) vakuutusyhtiösi on tapaturmavakuutuksessa käyttänyt. Hyvin pienistä virheistä syntyy suuriakin eroja vakuutusmaksuissa.

Toisekseen, vakuutusyhtiöt voivat nykyään hinnoitella samatkin riskiluokat hyvinkin poikkeavasti. Ennenvanhaan tariffit tulivat ylhäältä annettuina (olikohan STM vai tapaturmavakutuuslaitosten liitto, joka ne määritti) ja siihen aikaan erot olivat mitättömiä. Nykyään kaikki on toisin, ja tapaturmavakuutukseen kannattaa kiinnittää huomiota yrityksen vakuutuksia läpi käytäessä ja kilpailutettaessa.

 

Älä usko, kun vakuutusyhtiön mies seuraavan kerran selittää miten paljon tapaturmista on yhtiölle aiheutunut kustannuksia, ja että sen takia vakutuusmaksuja pitää taas nostaa sen 10% edellisestä vuodesta. Sinua todennäköisesti vedetään höplästä pahemman kerran.

 

Tuppisuuna viran puolesta

Vakuutusmeklarille on säädetty laissa vaitiolovelvollisuus:

Laki vakuutusedustuksesta 15.7.2005/570

44 §
Vaitiolovelvollisuus

Joka vakuutusedustusta harjoitettaessa tai muutoin vakuutusedustukseen liittyviä tehtäviä suoritettaessa taikka 2 momentin nojalla on saanut tietää vakuutusedustajan, tämän asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa ilmaista tätä sivulliselle, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai jollei laissa muuta säädetä.

2 momentti on kumottu L:lla 19.12.2008/897.

45 §
Vaitiolovelvollisuuden rikkominen

Rangaistus 44 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain (39/1889) 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

 

Vakuutusmeklari saa aina tehtäväänsä suorittaessaan luottamuksellista tietoa asiakkaistaan tai muista henkilöistä. Vakuutusedustuslaissa on säädetty samanlaisesta vaitiolovelvolisuudesta, kuin vakuutusyhtiölaissa vakutuusyhtiöille, kuten yllä olevasta lainauksesta ilmenee.

Vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia, jotka vakuutusedustustoimintaa harjoitettaessa ovat saaneet tietoonsa luottamuksellista tietoa. Ei pelkästään rekisteröityjä meklareita, vaan koko meklariyrityksen henkilökuntaa.

Vaitiolovelvollisuudella tarkoitetaan, että lain tarkoittamia tietoja ei saa ilmaista sivullisille. Sivullisia ovat luonnollisesti kaikki vakuutusmeklariyrityksen ulkopuoliset, mutta myös yrityksen sisällä ne, jotka eivät tarvitse kyseistä tietoa työtehtäviensä suorittamiseen.

Tietoja voidaan vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmaista sivullisillekin, jos se, jota tiedot koskevat ja jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty antaa siihen luvan. Tällaisen luvan meklarin asiakas antaa meklarille rajoitetusti valtakirjalla. Sillä valtuuttaja antaa suostumuksensa käydä keskusteluja tilanteestaan vakuutuksenantajien kanssa.

Yksityisen henkilön tietoja käsiteltäessä tulee kysymykseen myös henkilötietolaki.

Toinen poikkeus vaitiolovelvollisuudesta on se, jos jonkin lain säännös oikeuttaa tai velvoittaa tietojen luovuttamiseen. Läinsäädänössä on useita säännökisä, jotka velvoittavat luovuttamaan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tietoja voi joutua antamaan esitutkinta-, vero-, ulosotto- ja sosiaaliviranomaisille.

Vakutuusyhtiöillä on lisäksi oikeus luovuttaa toisilleen vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja niihin itseensä kohdistuneiden riskosten tai niille ilmoitettujen vahinkojen osalta. Tältä osin tietosuojalautakunta määrää lupaehdot siitä, mitä tietoja saa vaihtaa.

 

Vakuutusmeklarin kanssa asioidessasi voit luottaa siihen, että yhteiset keskustelut jäävät sinun seiniesi sisään kun niin haluat. Voit olla 100% varma, että luottamukselliset tietosi ovat turvassa ja menevät hautaan yhdessä meklarisi kanssa. Näetkö mitään estettä sille, että alkaisit etsiä hyvää vakuutusmeklaria jo tänään?

Taidetta tämäkin (ART)

Art tarkoittaa myös vaihtoehtoisia riskien rahoitusratkaisuja (Alternative Risk Transfer). Nämä ovat riskin siirtämisen ja rahoittamisen menetelmiä, jotka eivät ole varsinaista vakuuttamista.

Vaihtoehtoisilla ratkailuilla yritys voi saavuttaa perinteistä vakuuttamista kustannustehokkaampia riskinsiirtoratkaisuja. Sitä paitsi asiakaan itsensä aktiivinen osallistuminen riskienhallintaprosessiin mahdollistaa entistä suuremman osan liiketoiminnan tuotosta pitämisen itsellään.

Periteisin vaihtoehtoinen ratkaisu on captive ratkaisu. Captive-yhtiöllä tarkoitetaan suuren yrityksen itse omistamaa ”vakutuusyhtiötä”, joka vakuuttaa ainoastaan omistajansa riskejä. Captive-yhtiö sopii siis pelkästään ison yrityksen riskenhallinnan välineeksi.

Kun yrityksellä on riittävän suuri riskinkantokyky, sen vakutuusmaksuvolyymi on riittävä ja riskienhallinta on tehokkaasti hoidettu, sen kannattaa harkita riskien pitämistä itsellään captive-yhtiön avulla. Kysymykseen tulevat isot kansainväliet konsernit.

ART ratkaisuiden pieni osuus riskienhallintakeinona johtuu pitkälti siitä, että ne ovat hyvin monimutkaisia menetelmiä, perustamiskustannukset ovat korkeat. Verotus ja kirjanpito saattavat tuottaa ongelmia.

Pienempienkin riskien jättäminen yrityksen itsensä kannettavaksi saattaa olla (tai ainakin sen pitäisi olla) tietoinen ratkaisu. Silloin vahingon kustannukset maksetaan omasta kassasta.

Riski jää usein omalle vastuulle myös tiedostamata. Joko riskin olemassaoloa ei tiedosteta ollenkaan tai sen suuruus on arvioitu alakanttiin. Omalle vastuulle jättäminen johtuu usein taloudellisista syistä, eli yritetään säästää väärässä paikassa ja toivotaan parasta.

Tieten tahtoen omalle vastuulle kannattaa jättää usein sattuvat pienet vahingot. Muuten niiden käsittely vakutuusyhtiössä kasvattaa vakuutusmaksujen nostopainetta turhaan. Kyseisten riskien syihin on puututtava vähinkojen määrän ja vaikutuksen pienentämiseksi. Samalla on varattava kassaan riittävästi rahaa niiden kustannusten kattamiseen.

Yritys voi arvioida konkreettisesti minkä kokoisesta vahingosta se selviytyy. Millä euromäärällä alkaa jo olla vaikutusta yrituksen tulokseen. Samaa menetelämää voidaan käyttää myös sopivan omavastuutason määrittämiseen. Mitä suurempi yritys sitä korkeammalla tasolla ”itsevakuuttaminen” tai omavastuu voidaan pitää.

Suuret omavastuut luonnollisesti edellyytävät sen, että yrityksen toiminta on voitollista. Silloin se pystyy vastaamaan riskien aiheuttamista tappioista itse. Yrityksen rahoitusaseman on oltava niin hyvä, ettei vahinko horjuta sitä.

Omalle vastuulle jättäminen voidaan toteuttaa myös sopimalla pankin kanssa lainasta. Tällöin yrityksen velanmaksukyvyn on oltava kunnossa.

Jotta yritys voisi jättää tunnistettuja ja arvioituja riskejä omalle vastuulleen, sen pitää pystyä kantaan niistä aiheutuvat menetykset. Joko itsevakuutustilanteessa kokonaan tai valitun omavastuun osalta.

Omavastuutasoa harkittaessa voidaan myös käyttää yrityksen tilinpäätöslukuja pohjana. Sopiva omavastuutaso voisi olla esimerkiksi 0,1% – 0,5% liikevaihdosta. Suomessa on perinteisesti käytetty pienempiä omavastuutasoja kuin maailmalla. Suomessa omavastuut löytyvät usein väliltä 0,05% – 0,1% liikevaihdosta. Pohjana voi olla myös taseen loppusumma, oma pääoma, käyttöpääoma, jne.

 

Selvitä oma riskinkantokykysi ja harkitse mitä riskejä voit jättää kokonaan vakuuttamatta ja millaisia omavastuita voit käyttää. Aina ei tarvitse valita sitä pienintä, minkä vakutuusyhtiö tarjoaa. Säästät vakuutuskustannuksissa pitkän pennin kun optimoit omalle vastuulle jäävät riskit.

Miksi vakuutusmeklari pesee vakuutusyhtiön myyntimiehen 6-0?

Sekä vakuutusyhtiön että meklarin on voimassa olevan oikeuden mukaan annettava asiakkaalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset ja riittävät tiedot.

Vakuutusyhtiön myymämies luonnollisesti kauppaa pelkästään oman yhtiönsä tuotteita, ja niistäkin helposti vain niitä, joista saa itse parhaat myyntipalkkiot.

Vakuutusmeklarin puolestaan on Vakuutusedustuslain (VedL 25§) mukaan annettava asiakkaalleen tasapuolinen analyysi riittävän monista markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista.

Yksi vakuutus tai yhden vakuutusyhtiön vakuutukset eivät lain vaatimusta täytä, vaan tasapuolisella analyysillä takoitetaan asiakkaan olosuhteet huomioon ottaen tehtyä vertailua markkinoilla tarjolla olevista ja asiakkaan tarpeet täyttävistä vakuutuksista. Lisäksi meklarin on annettava asiakkaalle suositus vakuutustarpeen kattamiseksi.

Vakuutusyhtiön myyjältä et koskaan saa kattavaa vertailua markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista tai niiden hinnoista. Monesti voi olla, ettei onneton myyntihuikkanen tunne edes oman yhtiönsä vakuutusten sisältöä, saati sitten kilpailijoiden. Eikä yksikään vakuutusyhtiön palkkoja nauttiva myyjä tule koskaan sinulle kertomaan, että ota tuo kilpailijan vakuutus kun se on halvempi ja vähän parempikin.

Vakuutusmeklari tekee juuri tätä työtä. Hän etsii sinulle parhaan vakuutuksen mahdollisimman halvalla. Työkalunaan meklarilla on tasapuolinen analyysi.

Ennen tasapuolisen analyysin tekemistä meklarin on selvitettävä asiakkaan olosuhteet. Meklarin on otettava selvää ainakin asiakkaan olemassa olevasta vakutuusturvasta ja vakuutustarpeesta. Lähes poikkeusetta tehdään myös riskien kartoitus ja riskianalyysi, jolla selvitetään asiakaan toimintaa uhkaavat riskit ja niiden vaikutukset.

Meklari pystyy ammattitaitonsa avulla arvioimaan millaisilla vakutuuksilla asiakkaan vakuutustarve kannattaa kattaa tai missä määrin kannattaa käyttää muita riskienhallinnan keinoja (muita keinoja ovat: riskin poistaminen, pienentäminen tai sen ottaminen).

Meklarin on tasapuolisessa analyysissä vertailtava riittävän monia tarjolla olevia vakuutuksia. Mukaan on otettava riittävän monen vakutuusyhtiön tarjoamat ratkaisut, jotka sopivat asiakkaan tarpeisiin. Riittävä määrä vaihtelee tapauskohtaisesti sekä asiakkaan olosuhteiden että tarjolla olevien vakuutusten mukaan. Yleensä voidaan olettaa analyysin sisältävän kaikki Suomessa tarjolla olevat vakuutukset.

Meklarin on vertailtava vakuutuksia niiden valitsemisen kannalta oleellisten seikkojen osalta. Näitä seikkoja ovat esimerkiksi vakuutusturvan kattavuus, sen rajoitukset, voimassaoloa ja päättymistä koskevat ehdot, vakutuusmaksut ja muut kulut.

tasapuolisen analyysin perusteella asiakkaan on voitava verrata eri vaihtoehtoja sekä pystyttävä saamaan oikea käsitys turvan soveltuvuudesta omiin tarpeisiinsa (tämä vaatimus on siis esitetty tasapuolista analyysia kohtaan, ei asiakkaan ymmärryksen tasoa kohtaan).

 

Hanki puolueeton selvitys tarjolla olevista vakuutusvaihtoehdoista. Samankaltaisilta vaikuttavat vakuutukset saattavat olla keskenään hyvinkin eri sisältöisiä, tai eri yhtiöiden erinimiset tuotteet hyvinkin saman suojan tarjoavia. Ole tarkkana tai palkkaa yksi ylimääräinen silmäpari avuksesi.

 

 

Rikastumiskieltoa(*) pienille meklareille

Taas kopsahti postilaatikkoon Finanssivalvonnan lasku valvontamaksusta, 1.180€. Eihän tuo paljoa tunnu, jos laskutat 1.000.000€ vuodessa, mutta pienelle, yhden miehen meklaritoimistolle tuokin maksu tekee tuntuvan loven kassaan.

Ote laista Finanssivalvonnan valvontamaksusta 19.12.2008/879:

6 §

Muun maksuvelvollisen perusmaksu

Muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen perusmaksun määrä euroina sekä maksun suorittamiseen velvolliset määräytyvät seuraavasti:

vakuutusedustuksesta annetussa laissa tarkoitettu vakuutusmeklari ……. 1 000 euroa

Perusmaksua korotetaan 180 euroa jokaista vakuutusmeklariyrityksen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaa rekisteröityä vakuutusmeklaria kohden.

 

Lainsäätäjä lienee ollut a) vakuutusyhtiöiden lobbauksen alainen, b) muuten vain isojen toimijoiden asialla. Kyseessä oleva valvontamaksu pitäisi paremminkin perustua liikevaihtoon tai muuhun yrityksen toiminnan laajuutta kuvaavaan suureeseen, kuin kiinteään ”vuosimaksuun” yrityksen koosta riippumatta. Nykyinen vaihtoehto ei kohtele tasapuolisesti alalla toimijoita.

Yksi vaihtoehto olisi, että valvontamaksusta vapautettaisiin alle tietyn liikevaihdon tekevät yritykset ja maksua huojennettaisiin samalla tavalla kuin arvonlisäveroa, pikkuhiljaa vähentyen aina liikevaihdon kasvaessa. Tällöin aloittavallekin yrittäjälle annettaisiin positiivista kannustusta aloittaa vakuutusmeklarina.

Tuskin tuohon maksuun sentään kenenkään yritystoiminta kaatuu, mutta jonkinlainen oikeudenmukaisuus tässäkin asiassa olisi parempi vaihtoehto kuin kaavamaisen maksun kerääminen kaikilta valvottavilta toiminnan laajuuteen katsomatta. Tuskin Finanssivalvontakaan pelkästään vakuutusmeklareiden valvontamaksuilla elää. Ehkä ei edes koko vakuutusalalta keräämillään maksuilla.

 

”Valvottavat rahoittavat toimintamme 95-prosenttisesti, ja jäljelle jäävä viisi prosenttia rahoituksesta tulee Suomen Pankilta. Suurin osa kustannuksista katetaan siis erilaisilla toimenpidemaksuilla sekä erityisillä valvonnan kohteilta perittävillä veroluonteisilla valvontamaksuilla.”

 

 

Kiinteä valvontamaksu tulisi poistaa ensi tilassa, ja siirtyä suhteelliseen maksuun. Sen perusteena voisi olla liikevaihto, rekisteröityjen meklareiden määrä, tai joku muu toiminnan laajuutta kuvaava arvo.

 

* Rikastumiskielto on vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahinkoa kärsinyt ei saa hyötyä vahingostaan.

Ala laihialaiseksi

Olen henkisesti ”laihialta kotoisin”, vaikka fyysisesti olenkin hämäläinen… vai miten se nyt oli?

Minä en sitten millään suostu maksamaan kiskurihintaa mistään. Aina saa haluamasa tuotteen tai palvelun jostain vähän halvemmalla. Aina joku lipeää rivistä. Miten kauan sinä olet valmis uhraamaan omaa aikaasi löytääksesi parhaan mahdollisen hinta/ laatusuhteen? Minulta siihen menee joskus kohtuuttomastikin aikaa.

Kyse on siis siitä, että kun on päätetty ostaa Mersu, etsitään sitten se Mersu mahdollisimman halvalla. Ja tingitään vielä ysiysit päältä pois. Kyse ei ole siitä, että ostettaisiin Mersun tilalle Opel.

Jos luulet olevasi naimisissa vakutuusyhtiösi kanssa vakuuttaminenkin on varmaan helppoa. Otat vain vastaan mitä ylhäältä annetaan, ja tyydyt siihen. Kokemuksen perusteella voin todeta, että mitä pidempään olet ollut saman vakutuusyhtiön asiakas, sitä enemmän vakuutusmaksusi alenevat kilpailutuksella.

Kilpailuttaessani asiakkaiden vakuutuksia, ovat kustannukset pudonneet yleensä 30% – 40%, vaikka vakuutusturva on usein samalla parantunut. Parannukseksi lasketaan vakuutusmäärien ja -kohteiden päivittäminen (usein tiedot tosiaan ovat puutteellisia tai jopa vääriä ja alivakuutustilanne uhkaa ilman tietojen päivityksiä) tai uusien vakuutusten lisääminen (esimerikisi rikkoturva, keskeytysvakuutus tai tuotevastuuvakuutus, jne.).

Kilpailutuksen jälkeen asiaskas on aina paremmassa asemassa kuin ennen sitä. Vakuuttamiselle on määritelty selkeät raamit ja vakuutusten keskeinen sisältö ja olennaiset rajoitukset on selvitetty etukäteen. Vakuutukset on edellä olevan perusteella valittu kattamaan juuri ne keskeiset riskit, jotka on katsottu kussakin tapauksessa kriittisiksi. Tämä kaikki on vielä tehty mahdollisimman halvalla ja ilman, että asiakkaan on tarvinnut ihmetellä asiaa tuntia enempää projektin alussa ja lopussa.

 

Ala sinäkin laihialaiseksi, mutta anna vakuutusmeklarin hoitaa likainen työ ja tinkiä vakuutusmaksusi kohdalleen. Et anna itsestäsi kuvaa saiturina vaan tehokkaana resurssien hyödyntäjänä.

Miksi käyttäisit vakuutusmeklarin palveluita?

Muutat jo nyt vakuutuksen avulla äkillisen ja odottamattoman investoinnin (vahingon aiheuttamat kustannukset) budjetotavaksi kuluksi (vakuutusmaksu). Vakuutusmeklarin avulla muutat myös vakuutusten hallinnoinnista ja riskienhallinnan suunnittelusta ja toteutuksesta aiheutuvat kiinteät kustannukset muuttuvaksi kuluksi.

Suomeksi sanottuna säästät siis omaa ja alaistesi aikaa tähdellisempiin hommiin. Ei sillä, että vakuutusasiat ja riskienhallinta olisivat turhaa puuhastelua, mutta yrityksesi kannalta on oleellisempaa sijoittaa kalliit (yleensä) kukausipalkkalaiset asiantuntijasi tuottavamapiin tehtäviin, itsestäsi puhumattakaan. Vai maksatko mielelläsi siitä, että saat tehdä aina kaiken itse? 

 

  • Siivoatko toimistosikin itse?
  • Väkerrätkö ennakopidätys-, alv- ja eläkeilmoituksia yökaudet?
  • Oletko ässä mainosgraafikko?
  • Konttaatko itse IT hommissa?
  • Vaihteletko kaikkien autojenne renkaat syksyin keväin?
  • Pidätkö vakuutusehtoja iltalukemisenasi?

 

Vakuutusmeklareilla on yleensä vuosien kokemus vakuutusalata, vaikka nykyisin vakuutusmeklariksi pääsy ei vakuutusalan työkokemusta edellytäkään.* Vakuutusmeklarin asiakkaana saat käyttöösi vuosien työkokemuksen alalta. Sellaisen hankkimiseen muulla keinoin palaisi aikaa ja rahaa niin paljon, ettei se ole mielekästä.

Meklari tuntee vakuutustoiminnan lainalaisuudet ja käytännöt. Hän osaa hakea sinulle juuri sellaisen vakuutussuojan, jonka tarvitset, etkä joudu ostamaan sitä mistä vakutuusyhtiön myyjä sattuu saammaan parhaat myyntipalkkiot.

 

Moniko vakuutusyhtiön myyjä kertoo, että ota tuon toisen yhtiön vakuutus kun se on parempi tai halvempi (tai molempia)?

 

Meklari pitää puoliasi loppuun saakka, onhan hän sinun etusi ajaja vakuutusasioissa.

 

Mitä luulet, kuinka kauan vakuutusyhtiön yhteyshenkilösi pitää puoliasi omaa palkanmaksajaansa vastaan?

 

Etsi hyvä vakuutusmeklari, niin voit keskittyä rahan tekemiseen kun meklarisi keskittyy sen säästämiseen.

 

* Ennen nykyisen vakuutusedustuslain (VedL / 2005/570) voimaantuloa vakuutusmeklariksi rekisteröitäviltä edellytettiin vakuutusalan työkokemusta. Nykyisin ammattitaito on osoitettava suorittamalla Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen vakuutusmeklaritutkintolautakunnan järjestämät tentit.

Mikä ihmeen vakuutusmeklari?

Vakuutusmeklari on vakuutuksenottajan edustaja ja asioiden hoitaja vakuutusasioissa. Vakuutusmeklari ei ole (eikä edes saa olla) sopimussuhteessa yhteenkään vakuutusyhtiöön, saati sitten itse ole vakuutusyhtiö. Meklari ostaa asiakkaalleen vakuutusturvaa tämän yksilöllisen tarpeen mukaan kilpailuttamalla tarvittavat vakuutukset.

Seuraavassa olennaisia alueita vakuutusmeklaritoiminnan kannalta, joihin lainsäätäjä tai valvontaviranomaisnen on ottanut kantaa. Lähetymistapa voi olla lakihenkinen, mutta laillisuusasioistahan kyse onkin.

 

Kuka voi toimia vakutuusmeklarina?

Vakuutusmeklari on luonnollinen- tai oikeushenkilö, joka harjoittaa vakutuusedustusta asiakkansa kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Meklarin asiakas voi olla kuka tahansa, paitsi vakututusyhtiö (poislukien jälleenvakuutusyhtiöt). 

Kenen asialla vakuutusmeklari liikkuu?

Meklari toimii aina asiakkaansa toimeksiannosta. Meklarin on tehtävä asiakkaan kanssa kirjallinen toimeksiantosopimus. Toimeksiantosopimuksesta ilmenee mitä tehtäviä meklari asiakkaalle tekee, esim. riskien kartoittaminen ja vakuutustarpeen määritteleminen, vakuutusten kilpailuttaminen ja vertailu, vakuutussopimusten hoitaminen, jne. Lisäksi sopimuksesta on käytävä ilmi vakuutusmeklarin palkkion määrä tai määräytymisperuste. 

Valtakirjalla osoitettu valtuutus

Vakuutusyhtiöille vakuutusmeklari osoittaa asemansa asiakkaan edustajana valtakirjalla, joka on asiakkaan allekirjoittama valtuutus meklarille toimia tämän puolesta. Valtakirjan perusteella vakutuusyhtiö voi keskustella meklarin kanssa asiakkaan vakutuusasioista vakuutussopimuslain salassapitosäännösten sitä estämättä. 

Riippumaton asiantuntija

Meklari toimii siis välittäjänä asiakkaansa ja vakuutusyhtiön välillä, mutta on sopimussuhteessa näistä vain toiseen, eli asiakkaaseensa. Meklari ei saa olla työ-, asiamies- tai muussa sopimussuhteessa vakuutusyhtiöön. Lisäksi oikeushenkilöltä on kielletty omistukseen perustuva riippuvuus vakuutuyhtiöhin. 

Vakuutusedustuslaissa siis edellytetään vakuutusmeklarilta riippumattomuutta vakuutuksenantajista. Olennainen syy tähän on se, että vakuutukset ovat abstrakti tuote, joiden tunteminen edellyttää vakutuusehtoihin ja lainsäädäntöön perehtymistä. ”Normaalille” vakuutuksenottajalle vakuutusten vertaileminen ja sen arvoiminen, miten hyvin jokin vakuutus täyttää hänen vakuutustarpeensa, on hyvin vaikeaa, usein jopa mahdotonta, ja asiantuntevammallekin hyvin vaikeaa. 

Tiukalla riippumattomuusvaatimuksella lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että asiakas voi ilman erillistä selvitystä luottaa meklarin toimivan nimenomaan hänen hyväkseen. Tästä on asiakkaalle myös se etu, että vastuu meklaritoiminnan asianmukaisuuden varmistamisesta on toimintaa valvovan viranomaisen, Finanssivalvonnan, harteilla. 

Luvanvaraista toimintaa 

Vakuutusmeklaritoiminnan harjoittaminen edellyttää, että vakuutusmeklari on rekisteröity Finanssivalvonnan vakutuusedustajarekisteriin. Rekisteröinnin edellytyksenä ovat luonnollisilla henkilöllä seuraavat seikat: 

 

  • Asuinpaikka on Suomessa
  • Täysi-ikäinen
  • Ei ole konkursissa
  • Toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu
  • Ei tuomioita ilmeistä sopimattomuutta osoittavista rikoksista
  • Vakuutusmeklaritutkinnolla osoitettu ammattipätevyys
  • Ei riippuvuussuhteita vakuutusyhtiöihin
  • Vastuuvakuutus aiheutttamiensa taloudellisten vahinkojen korvaamiseksi (tai oikeushenkilön vastuuvakuutuksen piirissä) 

 

Oikeushenkilöltä vaadittavat edellytykset:

 

  • Merkittty kauppa- tai muuhun julkiseen rekisteriin
  • Kotipaikka Suomessa
  • Lain ja yhtiöjärjestyuksen tai sääntöjen mukaan oikeus harjoittaa vakuutusedustusta
  • Ei ole konkurssissa
  • Riittävästi johtohenkilöitä rekisteröity meklareiksi ja yksi nimetty vastaavaksi hoitajaksi
  • Vähintään puolet meklaritoimintaan osallistuvista rekisteröity meklareiksi
  • Ei riippuvuussuhteita vakuutusyhtiöihin
  • Vastuuvakuutus

 

Yleinen ammattitaito ja huolellisuus

Vakuutusedustuslaissa edellytetään, että vakuutusmeklarin on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä noudatettava kaikessa toiminnassaan hyvää vakuutusmeklaritapaa. Erityisesti vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla.

Vakuutuksista annetatvat tiedot

Vakutuusmeklarin on annettava asiakkaalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeeelliset tiedot. Vakuutusehdoista on tarpeen selvittää mm. vakuutusturvan keskeinen sisältö, oleelliset rajoitukset, vakuutuksen irtisanomisoikeus, jne. Vakuutussopimuslain mukaan yllä mainittuja tietoja ei tarvitse antaa jos asiakas ei niitä halua. Asiakkaan pitää tällöin nimen omaan ilmoittaa ettei halua tietoja, pelkkä pyytämättä jättäminen ei tarkoita ettei tietoja haluta.

Tasapuolien analyysi

Vakuutusmeklari tekee asiakkaalle vakuutuksen valitsemiseksi tasapuolisen analyysin tarjolla olevista vakutuuksista. Tällä tarkoitetaan asiakkaan olosuhteet huomioon ottaen tehtyä vertailua markkinoilla tarjolla olevista asiakkaan tarpeet täyttävistä vakuutuksista ja vertailuun perustuvaa suositusta asiakkaan vakutuustarpeen täyttämiseksi. Tasapuolinen analyysi on tehtävä ja annettava asiakkaalle ennen vakuutus-sopimuksen tekemistä.

Kuten jo mainittiin, ennen tasapuolisen analyysin tekemistä meklarin on otettava selvää asiakkaan olosuhteista. On otettava selvää ainakin olemassa olevasta vakuutuskannasta ja vakuutustarpeesta. Vakuutustarpeen selvittäminen edellyttää ainakin jonkin tasoista riskikartoitusta. Meklari voi ammattitaitonsa perusteella arvioida miten vakuutustarve tulisi kattaa, tai kannattaako kyseisiä riskejä ylipäätään vakuuttaa.

Vaitiolovelvollisuus

Vakuutusedustuslaissa säädetään vakutuusmeklarin vaitiolovelvollisuudesta, jonka piiriin kuuluvat asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevat seikat ja liike- tai ammattisalaisuudet. Tietoja ei siis saa ilmaista sivullisille. Sivullisia ovat paitsi kaikki vakuutusedustusta harjoittavan yrityksen ulkopuoliset tahot, myös myös ko. meklariyrityksessä henkilöt, jotka eivät tarvitse kyseistä tietoa tehtäviensä hoitamisessa.

 

Vakuutusmeklarin on siis toimittava aina asiakkaansa eli päämeihensä etujen mukaisesti ja oltava vakuutusyhtiöistä riippumation. Toimeksianto pitää hoitaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä hyvää meklaritapaa noudattaen.

Vakuutusmeklari ei siis myy vakuutuksia, vaan ostaa asiakkaalleen vakuutusturvaa tämän tarpeiden mukaisesti. Vakuutusmeklari ei myöskään ole vakuutusyhtiö. Vakuutussopimus solmitaan aina vakutuusyhtiön ja asiakkaan välillä.

Jos palkkaat meklarin, vanha vakutuusturvasi ei muutu sisällöltään mitenkään sen johdosta, ei myöskään meklarin hankkimat vakuutukset silloin kun lopetat yhteistyön meklarin kanssa. Ainoastaan vakuutusyhtiöiden myöntämät meklarialennukset joko alentavat vakuutuksesi hintaa tai niiden posituminen korottaa vakutuuksen hintaa silloin kun luovut meklarista.

 

Mikä muu toimiala on yhtä tarkasti viranomaisten toimesta säädeltyä? Vakuutusmeklarin palveluita ostaessaan vakuutuksenottaja, yleensä PK- tai suuryritys, voi olla 100% varma, että vakuutusmeklari toimii aina asiakkaan asialla.