Tagged: vakuuttamien

Törkeän korkea minimimaksu

Kuka tahansa muu taho, kuin vakuutusyhtiö joutuisi syytteeseen koronkiskonnasta, jos määräisi 200%:n minimimaksun (vajaalle vakuutuskaudelle).

Tilasin asiakkaalle Aktiasta yrittäjän tapaturmavakuutuksen. Vakuutettava palkkasumma jäi melko pieneksi, koska henkilö on vakuutettu muutakin kautta tapaturmien varalta.

Koska yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksuperusteena on yrittäjän valitsema työtulo, myös vakuutusmaksu muodostui kohtuulliseksi. Siis ennen kuin Aktia päätti periä vajaalta vakuutuskaudelta, kuukauden ajalta, minimimaksun, joka vastaa yhtä kolmasosaa kokonaisvuosimaksusta.

Siis neljän kuukauden maksu yhden kuukauden ajalta!

 

Aktia ei tietenkään kertonut minimimaksusta mitään etukäteen.

 

Vakuutus siis alkoi 1.12.2009 ja kun kyseessä on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattava tuote, vakuutuskausi vaihtuu aina vuoden vaihteessa. Normaalisti kaikkien muiden vapaaehtoisten vakuutusten kaudet voidaan sovittaa mihin tahansa vuoden kestävään ajanjaksoon.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöt (siis muutkin kuin Aktia) ajattelevat lähinnä omaa mukavuuttaan ajamalla yrittäjän tapaturmavakuutuksen samoilla asetuksilla kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksenkin. Asiakkaat tyytykööt siihen mitä ”ylhäältä annetaan”.

Parin kuukauden vehtaamisen jälkeen Aktia suostui myötämielisesti alentamaan minimimaksua 200%:iin vakuutetun ajanjakson suhteellista vakuutusmaksua vastaavasta määrästä.

Mitenkähän talousuutisissa on viime viikkoina uutisoitukaan? ”Vakuutusyhtiöt tahkoavat huipputuloksia.” Miksiköhän?

Hammurabkin vakuutti

Jokaisella toimialalla on omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon vakuutuksia suunniteltaessa.

Toimialakohtaiset vakuutusratkaisut eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vakuutus korvaa aina äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.

Se, että korvattavaa ilmiötä on jotenkin rajattu, ei vaikuta siihen, että vahingon aiheuttaneen tapahtuman on oltava joka tapauksessa ennalta arvaamaton.

Vanhimmat vakuuttamiseen viittaavat merkinnät löytyvät Hammurabin laista

Siihen aikaan kauppiaat rahoittivat karavaaneja lainavaroin. Karavaanimatkat olivat hyvin riskialttiita ja omaisuuden menetyksen uhka suuri.

Karavaanilainan takaisinmaksun vakuutena oli lainanottajan koko omaisuus. Jos omaisuus ei riittänyt, lainanottaja saattoi perheineen joutua lainanantajan orjaksi.

Kuka hullu olisi lähtenyt reissuun, jos olisi tiennyt sen varmasti epäonnistuvan?

Karavaaninjärjestäjät alkoivat sopia lainanantajien kanssa järjestelystä, jossa lainan takaisinmaksulta vältyttiin karavaaniretken epäonnistuessa. Kaikki jäisivät silloin nuolemaan näppejään.

Jos retki taas onnistui, jouduttiin lainasta maksamaan huomattavan suuri korko, eli vakuutusmaksu. Korko saattoi olla 1/4 – 1/3 lainan määrästä.

Kuka hullu olisi antanut rahaa retkeen, jonka tiedetään varmasti epäonnistuvan?

Tänäkin päivänä voit suojautua vakuutuksella vain ennalta arvaamattomien tapahtumien aiheuttamien vahinkojen varalta.

Vieläkään ei ole löytynyt tarpeeksi hullua, joka maksaisi varmaksi vahingoksi tiedetyn tapahtuman aiheuttamat kustannukset.

Vakuuttamisen perusperiaate on siis pysynyt samana vuosisatojen kuluessa ja vakuutettavasta toiminnasta tai kapeille erikoisaloille suunnitelluista vakuutusratkaisuista riippumatta.

Pidä kirkkaana mielessäsi, että vahingon aiheuttanut tapahtuma ja itse vahinko ovat täysin eri asioita. Korvausasioissa tarkastellaan aina tapahtumasarjan alkusyytä, vaikka lopulta korvataankin sen seurauksia, oli kysymyksessä sitten laajasti eri ilmiöiden perusteella korvaava All Risks vakuutus tai kapeampi erikoisvakuutus.

Kiinteää vai irtainta omaisuutta?

Omaisuutta vakuutettaessa joudutaan pohtimaan onko kuuluuko vakuutettava kohde kiinteistöön vai irtaimistoon. Erottelu ei aina ole täysin selvä.

Varsinkin vahinkotilanteessa asia tulee vastaan karulla tavalla, sillä kiinteällä omaisuudella (kiinteistö, rakennus) käytetään yleisesti suurempaa omavastuuta kuin irtaimistoilla. Voi myös olla, että vakuuttamis intressi on eri tahoilla kiinteistön ja irtaimiston osalta.

Esineoikeudessa esineiden perusjakona pidetään jakoa kiinteisiin ja irtaimiin esineisiin. Jakoa tehtäessä esineen tosiasiallista siirrettävyyttä on pidetty ratkaisevana tekijänä.

Maapohja ei sellaisenaan ole kiinteä esine. Kiinteitä esineitä ovat maapohjan tietyllä tavoin yksilöidyt osat, kiinteistöt ja eräät muut maa- ja vesialueiden yksiköt. Kaikki muut ovat irtaimia esineitä.

Rakennuskin voi olla irtainta omaisuutta. Silloin kun rakennukset kuuluvat ainesosina kiinteistöön, ne ovat kiinteää omaisuutta. Vuokramaalla oleva rakennus on irtainta omaisuutta.

Vakuutusehdot pyritään määrittelemään rakennukseen ja irtaimistoon kuuluvien esineiden rajaa mahdollisimman tarkasti. Rajanveto ei välttämättä maallikolle avaudu niinkään selkeänä.

Kiinteistön osalta vakuutusehdoissa voidaan mainita esimerkiksi:

 

Kohteena ovat vakuutuskirjaan merkittyyn rakennukseen kuuluvat, sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen jälkeenpäin samantasoisina tehdyt kiinteästi asennetut

  • rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet
  • lämmitys-, jäähdytys-, vedenjakelu-, jätevesiviemäröinti-, ilmanvaihto-, valvonta-, ja tiedonsiirto- sekä muut koneet, laitteet ja laitteistot sekä näihin kuuluvat johdot, putket, kanavat ja säiliöt.

 

Arvioitava esine, osa tai laite on siis osa rakennusta, jos sen poistaminen tai puuttuminen haittaa tai estää rakennuksen tai siinä olevan tilan käyttöä tarkoitukseensa. Uutta rakennusta puolestaan voidaan pitää keskeneräisenä ilma tällaista osaa.

Tällaisen esineen, osan tai laitteen ei välttämättä tarvitse olla kiinnitettynä rakennukseen, vaikka erottelun pääsääntönä voitaneenkin pitää sitä onko esine pultattu rakennukseen kiinni vai ei.

Toinen yleisesti käytetty nyrkkisääntö on se, voidaanko esimerkiksi vuokralaisen olettaa poistavan esineen rakennuksesta vuokrasopimuksen päättyessä. Tai vastaavasti kiinteistön omistajan myytyään kiinteistön

 

Korkeimman oikeuden päätös vuodelta 1945 kuvaa tilannetta: Uunineduspeltejä pidettiin kiinteistöön kuuluvina, eikä kiinteistön ostajan seuraaja ollut velvollinen palauttamaan niitä myyjälle (KKO 1945 II 107)

 

Pahimmat epäselvyydet syntyvät usein juuri kalusteiden ja kiinteästi johtoverkkoon asennettujen käyttölaitteiden osalta, jotka yllä olevan mukaan ovat osa kiinteistöä, mutta ns. maalaisjärjellä käsitetään yleensä irtaimistoksi.

Ole tarkkana kun vakuutat sekä kiinteistöä että irtaimistoa. Jos olet pultannut komerosi seinään kiinni, voi olla että se katsotaan osaksi kiinteistöä etkä saa mitään korvausta kun vesi turmelee kaapin rakenteet (esimerkiksi, jos kiinteistö ei ole omasi tai kiinteistön omavastuu on reilusti suurempi kuin irtaimistolla). Samoin, jälkikäteen kiinteästi vesijohtoverkkoon ja viemäriverkkoon asennetusta astianpesukoneesta asunnossa tai firman sosiaalitiloissa voi tulla osa kiinteistöä.

Lähde: Kimmo Keijama, Esineoikeuden perusteet, Talentum 2001

Vakuutuksia on vaikea ostaa

Vakuutuksia on lapsellisen helppo myydä, mutta niiden ostaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Normaalissa tilanteessa yritys ottaa yleensä sen vakuutuksen, joka sille myydään. Asiantuntemus, aika ja viitseliäisyys eivät useimmiten riitä siihen, että tarjottua vakuutusturvaa käytäisiin läpi sen tarkemmin. Saati sitten tehtäisiin laajempi kilpailutus- ja vertailukierros. Vakuutusyhtiön edustajakin on tulosvastuussa pelkästään edustamaalleen vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin harvoin yksityiskohtaista tietoa yrityksen todellisista vakuutustarpeista. Ei sitä ole yleensä vakuutuksenottajalla itselläänkään. Miten siinä nyt sitten teet tasapuolisen analyysin eri vakuutusyhtiöiden tai vakuutusten välillä?

 

Vakuutusten ja vakuutusyhtiöiden vertailu on alaa tuntemattomalle yllättävän paha rasti.

 

Onneksi, varsinkin yritysasiakkaat voivat hankkia ulkopuolista asiantuntemusta tasaamaan epätasapainoa vakuutusyhtiön ja oman asiantuntemuksensa välillä. Vakuutusehtojen tulkinta ei saa olla pelkästään vakuutusyhtiön asia. Myös asiakkaan on voitava tuoda esiin perusteltu kantansa korvaustilanteessa. Kaiken lisäksi se on vielä ilmaistava niin, että se myös otetaan huomioon.

Vakuutusehdot ovat usein samanlaisia kuin Jorma Eton suomalaiset runossa Suomalainen. Niissä sanotaan sitä mitä ei tarkoiteta ja tarkoitetaan sitä mitä ei sanota.

Tilitoimistoni tirehtööri meinasi taannoin menettää malttinsa kanssani, kun kyselin kyselemästä päästyäni osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja toimialan muutoksista kaupparekisteriin. Kerran jos toisenkin kamreeri totesi loputtomiin kysymyksiini, että niinhän siinä lukee.

Kerroin tottuneeni työssäni lukemaan pääasiassa vakuutusehtoja, joissa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. Vakuutusehtoja todellakin pitää tulkita, kuten kuulee usein puhuttavan. Kaiken kukkuraksi pitää vielä huomioida vakuutusyhtiön korvauskäytäntökin, joka tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehtoja omaksi edukseen.

Juuri tähän hommaan sinäkin tarvitset alan asiantuntijaa, joka osaa edes vähän uumoilla mitä vakuutusehtojen kirjoittajan päässä on voinut liikkua niitä kirjoittaessaan. Ei riitä, että otat sen vakuutuksen, jota myyntihuikkanen sattuu tarjoamaan. Sinun tulisi osata arvioida tyrkytetyn vakuutuksen sisältö vähintään ehtotasolla, muuten vakuuttamisesi muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.

 

Vakuutus ei ole mikään riskienhallintakeino

Riskin siirtämistä vakuuttamalla pidetään usein yhtenä riskienhallinnan keinona. Onko se sitä?

Ei tosiaankaan. Riski ei siirry saatikka katoa mihinkään vaikka kuinka vakuutettaisiin. Se säilyy juuri siinä missä se on aina ennenkin ollut, ellei sitä muiden riskienhallinnan keinojen avulla poisteta, pienennetä tai siirretä.

Siirtäminen tässä kohdassa on ymmärrettävä eri tavalla kuin puhuttaessa riskin siirtämisestä vakuuttamisen keinoin. Vakuuttaminen on vain toteutuneiden riskien seurausten rahoituskeino. Samalla tavalla kuin riskin pitäminen itsellä, jolloin tietenkin joudut itse maksamaan riskin seuraukset.

Sen lisäksi, että riski ei ole siirtynyt mihinkään, sen suuruus säilyy entisellään, tai jopa kasvaa. Mitä enemmän uhraat rahaa ja aikaa vakuuttamiseen, sitä enemmän vakuutusmaksutkin nousevat. Miten se voi olla mahdollista?

Se johtuu siitä, että ”täydellinen” vakuutusturva houkuttelee väkeäsi välinpitämättömyyteen riskien suhteen. Vahinkoja sattuu sitä enemmän mitä parempi vakuutusturva sinulla on.

Vakuutusyhtiöt tekevät näennäistä riskienhallintatyötä. Vakuutusyhtiön tehtävänä on myydä vakuutuksia ja tehdä sillä voittoa. Tämä pätee varsinkin suurten pörssinoteerattujen finanssitavaratalojen kohdalla erityisen hyvin.

Vakuutusyhtiön riskienhallintapalveluiden tarkoituksena on saada aikaan vakuutusten lisämyyntiä löytämällä yhä lisää vakuutettavia riskejä. Itse asiassa ne pelottelevat asiakkaita uusilla riskeillä saadakseen lisämyyntiä.

Aidon riskienhallintatyön tuloksena riskit todella poistuvat tai pienenevät merkittävästi. Riskienhallinnan kustannukset voidaan tällöin katsoa investoinneiksi, joiden tulos jää yrityksen omaan käyttöön. Säästyneet rahat näkyvät viivan alla ja niitä voidaan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen.

Panostamalla pääasiassa vakuuttamiseen sinulle ei jää minkäänlaista aineellista tai henkistä lisäarvoa. Vakuutuksesta saamasi korvauskin kattaa vain aiheutuneen menetyksen. Eikä sitäkään kokonaan. Erilaiset vähennykset ja omavastuut pitävät siitä kyllä huolen.

 

Käytä valtaosa riskienhallintaan varaamistasi rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Hanki tarvittaessa riippumatonta ammattiapua vakuutusyhtiösi ulkopuolelta. Muutamassa vuodessa vakuutuskustannuksesi puoliutuvat ja riskisi vähenevät olennaisesti. Otat merkittävää kilpailuetua tohelompiin kilpailijoihisi verrattuna.

Arkaluontoista

Henkilötietolaki suhtautuu erityisen ankarasti arkaluontoisten tietojen käsittelyyn. Arkaluontoisia ovat tiedot jotka kuvaavat:

 

  • rotua tai etnistä alkuperää
  • yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta
  • ammattiliittoon kuulumista
  • rikosta tai sen seuraamuksia
  • terveydentilaa tai hoitotoimenpiteitä
  • seksuaalista suuntautumista
  • sosiaalihuollon tarvetta tai palveluja

 

Arkaluontoisia tietoja voidaan käsitellä vain henkilötietolaissa luetelluissa poikkeustapauksissa. Vakuutusyhtiön kannalta keskeisin poikkeustilanne on vakuutetun terveydentilaa ja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavien tietojen käsittely. Myös rikollista tekoa koskevia tietoja saa käsitellä kun kyse on vakuutusyhtiön vastuun selvittämisestä.

Vakuutusyhtiö saa käsitellä ammattiliittoon kuulumiseen liittyviä tietoja. Tiedot perutuvat ammattiliittojen jäsenilleen ottamiin ryhmävakuutuksiin tai muihin jäsenetuihin. Ammattiliiton on tosin informoitava jäseniään tietojen luovuttamisesta vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö voi käsitellä arkaluonteista tietoa myös esimerkiksi tilanteissa, kun vakuutusyhtiö hakee takaisin suorittamaansa korvausta vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneelta henkilöltä ja tätä tarkoitusta varten käsittelee tietoja henkilön rikollisesta teosta tai rangaistuksesta. Samoin voidaan menetellä selvitettäessä vakuutuspetosta, eli vakuutusyhtiötä vastaan suunnattua rikosta.

Arkaluonteisen tiedon käsittelykiellosta voidaan poiketa myös asiakakan nimenomaisella suostumuksella. Nimenomaisella suostumuksella tarkoitetaan kirjallista suostumusta, josta ilmenee mihin tarkoitukseen suostumus on annettu.

Henkilötietolaissa on erillinen mainita, jonka mukaan henkilötunnusten käsittely on vakuutustoiminnassa sallittua. Tämä johtuu juuri siitä, että vakuutusyhtiö joutuu käsittelemään arkaluontoisia henkilötietoja, ja siksi asiakas on tunnistettava luotettavasti. Henkilötunnusta ei saa kuitenkaan merkitä näkyviin tarpeettomasti, esimerkiksi asiakirjoihin ja tulosteisiin.

Henkilötietolaki edellyttää kaikilta rekisterinpitäjiltä rekisteriselosteen laatimista kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä. Rekisteriselosteet on pidettävä saatavilla siten, että kuka tahansa kansalainen voi halutessaan tutustua vakuutusyhtiön toimipaikassa yhtiön rekisteriselosteisiin. Selosteissa on kuvattava mm. henkilötietojen käytön tarkoitus, tietosisältö ja rekisterin suojauksen periaatteet.

Jokaisella on oikeus tietää, mitä häntä koskevia tietoja on tallennettu vakuutusyhtiön henkilörekisteriin, tai että rekisterissä ei ole häntä koskevia tietoja. Henkilö, joka haluaa tarkistaa vakuutusyhtiön hallussa olevat itseään koskevat tiedot, on esitettävä tarkastusta koskeva pyyntö vakuutusyhtiölle omakätisesti allekirjoitetussa kirjeessä tai henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön toimipisteessä.

Tämän jälkeen vakuutusyhtiön on ilman aiheetonta viivytystä joko varattava henkilölle oikeus tutustua omiin tietoihinsa tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti.

Vakuutusyhtiön tehtyä korvauspäätöksen, tulevat kaikki siihen liittyvät asiakirjat henkilörekisterin osaksi ja tarkastusoikeuden piiriin. Sekä yhtiön sisäinen, päätöstä valmisteleva materiaali, että sen ulkopuolelta saama materiaali tulevat näin tarkastusoikeuden piiriin.

Yhtiön sisäistä materiaalia ovat mm. asiantuntijalääkärin lausunnot ja vahinkoasian yhteydessä ns. vahinkokansiin tehdyt merkinnät. Ulkopuolisia tietoja ovat mm. sairaaloiden ja lääkärien antamat asiakirjat.

Jos vakuutusyhtiö kieltäytyy antamasta tietoja sen on annettava siitä kirjallinen perusteltu todistus. Päätös voidaan viedä tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

 

Lähde: Lehtipuro et al., Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2004

Kerrankin vakuutusyhtiössä on ajateltu

Postiluukusta kolahti eilen If Vahinkovakuutusyhtiön mainos, jossa mainostetaan yhtiön uutta Huippukaskoa.

 

 if-huippukaskomainos

 

Nyt on ihan pakko todeta, että kerrankin on vakuutusyhtiössä ajateltu ja huomattu mitä asiakkaat todella tarvitsevat. En tunne tuotetta sen paremmin, mutta näyttää siltä, että tässä ei ole pelkästään yritetty keksiä keinoja korvausten maksamisen välttelemiseksi, kuten yleensä on tapana.

 

If:n vakuutus korvaa vahingot, jotka ovat aiheutuneet

  • kun joku on rutannut parkkeeratun autosi, bonuksia alentamatta
  • törmäyksestä minkä tahansa eläimen kanssa, bonuksia alentamatta
  • hinauksen ja vuokra-auton kun oma ajokkisi jää tien varteen, ilman omavastuuta

 

Ketä tahansa kiukuttaa, kun autoa on sen parkissa ollessa kolhittu ja törmäilijä on karannut paikalta jättämättä yhteystietojaan. Äkkiseltään luulisi, että tällainen ilkikurisuus korvattaisiin kaskovakuutuksen ilkivaltaturvasta. Mutta ei, näin se ei mene. Ilkivaltaturvasta ei korvata jos vaurio on aiheutettu toisella ajoneuvolla. Ilkivaltavakuutus korvaa kun huligaani on potkinut sivupeilisi irti ohi kulkiessaan.

Kolariturvasta vahinko korvattaisiin, mutta bonus alenee 20 prosenttiyksiköllä. Siis sama asia kuin, jos olisit itse törttöillyt. Kukapa ei olisi vähintään mielessään kiroillut kuullessaan vakuutusyhtiön korvauspolitiikasta tällaisen kolhimistapauksen jälkeen?

Nyt If on keksinyt, että kolhitun auton korjaus voidaankin korvata ilman bonusmenetystä. Yksinkertainen vakuutusturva, jota asiakkaat ovat kaivanneet autoilun historian, tai ainakin autojen vakuuttamisen alkumetreiltä lähtien.

Tavallisesta hirvivahinkovakuutuksesta maksetaan korvausta vain hirvieläimeen (ei mihinkään muuhun eläimeen) törmäämisen aiheuttamista vaurioista. Hirvieläimiä ovat hirvi, peura ja poro, ei mitkään muut eläimet. Hirveen on törmättävä fyysisesti, sen väistämisen aiheuttamat vahingot eivät kuulu hirvivakuutuksen piiriin. Väistämisen aiheuttamat vahingot korvataan kolariturvasta, ja bonus alenee.

Autoilija voi liikenteessä, varsinkin yöaikaan törmätä mitä erilaisimpiin otuksiin. Jos Länsiväylää ajellessa, huomaa monenlaisia litistyneitä kasoja tien varsilla. Jo jänikseen törmääminen aiheuttaa nykyautoille vähintäänkin spoilerien uusimisen. Oman autoni kimppuun hyökkäsi parikymmentä vuotta sitten varis, joka oli ilmeisesti ottanut oppia toisen maailmasodan kamikazelentäjiltä. Otus paineli suoraan nokkamaskista läpi.

Nyt If auttaa kiroilevaa autoilijaa, ja korvaa mihin tahansa eläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot ilman bonusmenetystä.

Vaikka autossasi olisi hinausvakuutus (autopalveluturva), saatat jäädä matkan varrelle jos autoosi tulee tekninen vika. Autopalveluturva korvaa ajoneuvon hinauksen lähimmälle hyväksyttävälle korjaamolle. Lisäksi korvataan kohtuulliset ylimääräiset matkan keskeytymisestä johtuvat kustannukset. Tyypillisiä kysymyksiä tien poskeen jääneen mielessä ovat: Saanko ottaa taksin loppumatkaksi? Saanko mennä hotelliin? Kuka maksaa käyttämättä jääneet hiihtoliput?

Tähän kohtaan If tarjoaa jatkuvuusturvaa. Autosi hinataan korjaamolle ja saat käyttöösi vuokra-auton, jopa vahinkopaikalle toimitettuna. Kahden tunnin varoitusajalla. Ajelet vuokrakiesillä sen ajan, kun omasi on korjaamolla. Kaikki ilman omavastuuta. Teknisen vian korjauskulut ja vuokra-auton käyttökustannukset tietenkin maksat itse, mutta hinauksen ja vuokra-auton saat ”ilmaiseksi”.

Todennäköisesti paketti maksaa reilusti enemmän kuin normaali autovakuutus, mutta itsekin vahinkoasioita vakuutusyhtiössä käsitelleenä tiedän, että tuossa ovat eniten kiukkua aiheuttavat autovakuutuksen korvausasiat hienosti kierrettyinä.

Yksityistapaturmavakuutus

Palataanpa taas hetkeksi vakuutusten maailmaan. Tarkastelen tällä kertaa yksityistapaturmavakuutusta. Miten se eroaa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta? Tapaturmavakuutus mikä tapaturmavakuutus!

Yksityistapaturmavakuutus eroaa henki- ja sairauskuluvakuutuksista siinä, että se korvaa kustannuksia vain tapaturmien aiheuttamien vammojen hoidosta. Se voi korvata sekä työssä että vapaa-aikana aiheutuneiden tapaturmien hoitokuluja, mutta yleisimmin pelkästään vapaa-ajan tapaturmia. Lakisääteinen tapaturmavakuutus taas korvaa pelkästään työperäisiä tapaturmia.

Tapaturma määritellään yleensä kaikissa tapaturmia koskevissa vakuutuksissa samalla tavalla. Yleisin määritelmä on seuraava:

 

Tapaturma on

 

  • äkillinen
  • ulkoinen
  • ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma
  • joka sattuu vakuutetun tahtomatta

 

Tapaturman määritelmän käsitteittä olen selvittänyt aikaisemmin kirjoituksessa No mikä sitten on tapaturma?

 

Yksityistapaturmavakuutuksista korvataan tavallisesti seuraavia korvauslajeja

 

  • kuolemantapauskorvaus
  • päiväraha ohimenevästä työkyvyttömyydestä
  • korvaus pysyvästä haitasta
  • korvaus hoitokuluista

 

Kuolemantapauskorvauksena tapaturmaisesta kuolemasta maksetaan ennalta sovittu rahamäärä, esimerkiksi 30.000€ (tai joku muu summa), samaan tapaan kuin henkivakuutuksesta.

Yksityistapaturmavakuutuksessa voi olla turvaa myös työkyvyttömyyden varalta. Sitä ei aina ole, mutta se on mahdollinen. Tämä turva on päiväraha työkyvyttömyyspäiviltä (sairausloman ajalta). Päivärahan määrä on vapaasti sovittavissa, mutta yleensä vakuutusyhtiöt eivät myönnä kovin suuria päivärahan määriä. Toisaalta myöskään asiakkaat eivät ole kovin innostuneita suuria päivärahoja vakuutuksiinsa valitsemaan niiden korkean hinnan takia.

Päivärahan idea on pikemminkin lisätä vakuutetun käyttövaroja erilaisten tapaturmasta johtuvien lisäkulujen kattamiseksi, kuin turvata tämän toimeentulo. Päivärahan korvaamisessa käytetään usein eri pituisia omavastuuaikoja. Vakuutetulle korvataan päivärahaa esimerkiksi seitsemän päivää ylittävän työkyvyttömyyden jälkeen.

Yksityistapaturmavakuutus sisältää usein turvan pysyvän haitan, eli invaliditeetin varalta. Haitta arvioidaan lääketieteellisenä haittana, eikä tällöin oteta huomioon vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita. Haitan määrä arvioidaan prosentteina tai sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen perusteella. Vammat on jaettu 20 eri luokkaan. Haittakorvausta maksetaan pysyväksi muodostuneen haitan vaikeusasteen mukaan. 50% haitta oikeuttaisi korvaukseen, joka on puolet valitun invaliditeettikorvauksen määrästä. Pysyvän haitan korvaus maksetaan siis kun haitta on muodostunut pysyväksi. Haitan pysyvyyden ja suuruuden määrittelee hoitava lääkäri.

Tapaturman aiheuttaman vamman hoidosta aiheutuneina kuluina korvataan lääkärin antaman tai määräämän hoidon tai tutkimuksen kustannukset. Hoitokuluina voidaan korvata myös matkakuluja ja fysikaalista hoitoa. Fysikaalista hoitoa korvataan etenkin leikkauksien jälkeisenä kuntoutuksena.

Hoitokuluja ei korvata yksityistapaturmavakuutuksesta mikäli ne korvataan jonkin lain perusteella (tapaturmavakuutuslaki, liikennevakuutuslaki).

 

Korvaushakemusten määräajat

Vakuutuskorvauksia haettaessa käytössä on tietyt vanhentumisajat, jonka jälkeen vakuutusyhtiön ei tarvitse korvata ilmoitettua vahinkoa.

Ihan tulipalokiire ei kuitenkaan ole. Vapaaehtoisessa vahinkovakuutuksessa korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta.

Se, että tiedät mahdollisuudestasi saada korvausta edellyttää yleensä tietoa vakuutustapahtumasta (vahinko), vakuutuksen olemassaolosta ja vakuutuksen myöntäneestä yhtiöstä. Korvauksen hakemisen määräaika ei pitene sillä, että korvauksen hakijalta menee aikaa edellä mainittujen seikkojen selvittämiseen.

Korvausvaatimusta ei kuitenkaan tarvitse vanhentumisajan katkaisemiseksi tehdä yksilöidysti, vaan riittää kun vahinkoilmoitus on toimitettu vakuutusyhtiöön määräajassa. Yksityiskohdat voidaan selvittää myöhemminkin.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa tapaturmailmoitus on lain mukaan tehtävä viipymättä.

Käytännössä ilmoitus tehdään usein vasta, kun vahingoittunut on palannut lyhyen sairasloman jälkeen työhön. Pidempiaikaisissa tapauksissa, yleensä ammattitaudeissa, ei kuitenkaan saa jäädä odottamaan paranemista, vaan ilmoitus on tehtävä heti. Myös sairaanhoitokulujen maksusitoumustilanteet edellyttävät pikaista ilmoittamista.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessakin korvausasian vanhentuminen voi tulla lain mukaan kyseeseen, kun ilmoitus on tullut vakuutusyhtiöön yli vuoden kuluttua tapaturmasta.

Korvaus voidaan evätä viivästymisajalta, jos asian vireille tulo on kohtuuttomasti viivästynyt työntekijästä johtuvasta syystä. Korvausta ei kuitenkaan evätä vireille tuloa edeltävän vuoden ajalta. Käytännössä tapaturmavakuutuksen korvausasia ei vanhene.

Tapaturmavakuutuksen korvausasia ei myöskään vanhene sen jälkeen kun se on kerran tullut vireille. Kuluja voi hakea niin kauan kuin niitä syntyy.

Kuljetusvakuutuksen korvausasian vanhentumisajat ovat lyhyemmät. Lisäksi vastaanottajan on tehtävä kirjallinen huomautus rahdinkuljettajalle syntyneestä vahingosta tavaraa luovutettaessa. Jos vahinkoa ei ole heti huomattu, huomautus on tehtävä mahdollisimman pian. Eri kuljetusmuodoilla on erilaiset aikarajat huomautuksen tekemiseen. Ne vaihtelevat kolmesta päivästä kahteen viikkoon, kun kyse on piilevistä vahingoista.

Vakuutusyhtiölle on tehtävä kirjallinen vahinkoilmoitus kuuden (6) kuukauden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä tai sen todennäköisestä päättymisestä. Jos kuljetuksen päättymispäivää ei voida selvittää, lasketaan vanhentumisaika vahinkopäivästä tai todennäköisestä vahinkopäivästä. Mikäli ilmoitusta ei tehdä määräajassa oikeus korvaukseen menetetään kokonaan.

Yksilöity, rahamääräinen vaatimus on lisäksi tehtävä viimeistään 11 kuukauden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä (+ samat lisämääreet kuin yllä).

Jos vakuutusyhtiö menettää mahdollisuutensa korvauksen takaisinhakuun vahingon aiheuttajalta tai hyvitykseen yhteisessä haverissa korvaushakemuksen viivästymisen takia, menettää korvauksen hakija oikeutensa korvaukseen vastaavalta osin.

Yksilöity rahamääräinen vaatimus on kuitenkin aina esitettävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä (+samat lisämääreet kuin yllä), muuten oikeus korvaukseen menetetään kokonaan.

 

Korvaushakemusten ja muutoksenhaun määrä- ja vanhentumisajat kannattaa tarkistaa vakuutuskohtaisesti joko sopimusta tehtäessä tai viimeistään heti vahingon satuttua. Aina ei kuitenkaan ole niin kiire, ettei itse vahinkoa ehdittäisi ensin hoitaa. Soita ensin palokunta ja sitten vasta vakuutusyhtiöön.

Terveellä maalaisjärjellä selviää alkutoimista melko hyvin. Maksaja selviää joka tapauksessa vasta myöhemmin. Vakuutusyhtiötä ei nimittäin sido etukäteen anettu lupaus korvauksesta, korvausmäärästä tai korvauksen suortustavasta, jos ne poikkeavat vakuutussopimuksen mukaisesta vastuusta.

Suojeluohjeet

Vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan jos vahingon kärsinyt tai häneen samastettava ei ole noudattanut suojeluohjeita. Suojeluohjeet olet saanut aikanaan vakuutusehtojen mukana tai liitteenä. Vaan oletko koskaan edes vilkaissut niitä?

Suojeluohjeissa on tavallisimpia toimenpiteitä, joita noudattamalla pyritään estämään vahinkoja tai pienentämään niiden laajuutta. Suojeluohje sisältää ohjeen tai määräyksen laitteesta tai menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä.

Harkittaessa korvauksen alentamista suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen takia on tarkasteltava seuraavia asioita:

 

Onko suojeluohje sellainen, että vakuutettu on voinut sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen? Soveltuuko suojeluohje kyseessä olevaan vahinkotapahtumaan?

Onko laiminlyönti tai menettely johtanut vahinkoon? Onko se suurentanut vahinkoa?

 

Jos suojeluohje on selkeä ja laiminlyönnin ja vahingon välillä on syy-yhteys, pohditaan seuraavaksi minkä asteinen huolimattomuus on kysymyksessä. Huolimattomuuden asteet ovat tahallisuus, törkeä huolimattomuus, tavallinen huolimattomuus ja vähäinen huolimattomuus.

 

  • Tahallisella teolla tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettu vahinko evätään lähes poikkeuksetta.
  • Tavallinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa johtaa yleensä korvauksen alentamiseen.
  • Vähäinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa ei vaikuta korvauksen määrään mitenkään.

 

 Tekona törkeä huolimattomuus lähestyy tahallista tekoa. Törkeä huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa on lähes sama asia kuin itse vahingon aiheuttaminen törkeällä huolimattomuudella.

Suojeluohjeitakin on eri tyyppisiä. Mitä yksiselitteisempi ja täsmällisempi suojeluohje on, sitä tarkemmin vakuutetun on sitä noudatettava. Vastaavasti, mitä yleisempi ohje, sitä vähemmän toimia voidaan vakuutetulta edellyttää.

Jos suojeluohje ei anna yksityiskohtaisia ohjeita, vakuutetun voida edellyttää ryhtyvän normaalitoiminnasta poikkeaviin toimenpiteisiin.

Jos vakuutettu ei ole suojeluohjeen yleisluontoisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia voinut tietää mitä hänen olisi pitänyt tehdä vahingon estääkseen, on hänen huolimattomuutensa vähäistä.

Vakuutusyhtiö ei voi rajoittaa vakuutuksen korvauspiiriä suojeluohjeilla. Sitä varten on olemassa rajoitusehdot. Jos taas suojeluohjeen tyyppistä määräystä käytettäisiin rajoitusehtona, voisi vakuutusyhtiö olosuhteista riippumatta evätä vahingon, eikä huolimattomuuden asteella suhteessa olosuhteisiin näin olisi merkitystä.

 

Rajoitusehto on vakuutusehtoihin sisältyvä määräys, jolla vakuutuksenottajalle kerrotaan millaisia vahinkoja vakuutuksesta ei koskaan korvata. Rajoitusehto on suojeluohjeeseen verrattuna joustamaton määräys, jonka rajoituksiin eivät olosuhteet tai vakuutetun toiminta vaikuta. Suojeluohjetta käytettäessä taas voidaan olosuhteille antaa tilanteesta ja ohjeen laadusta riippuen suurikin merkitys.

Kannattaa lukea ajatuksella myös se pienellä präntätty teksti toiselta puolelta paperia. Sieltä voivat hyvinkin löytyä ne eri vakuutuksia erottavat olennaiset tekijät.