Category: Riskienhallinta
Työkyvyttömyyseläke
Olipa kerran suurehko yritys, joka palkkasi teinipojan parilla tonnilla kuukaudeksi kesätöihin. Pojan piti saada työkokemusta ja vähän käyttörahaa, olihan tällä tuore ajokortti ja vähemmän tuore BMW.
Poika päätti kuitenkin humalapäissään lähteä ajamaan autolla. Ajo päättyi männyn kylkeen. Humalainen kuljettaja kuitenkin selvisi hengissä rysäyksestä. Työmiestä hänestä ei kuitenkaan enään tullut. Koskaan. Hänelle kirjoitettiin työkyvyttömyyseläke.
Humalaisen teinipojan työkyvyttömyys maksoi yritykselle yli puoli miljoonaa Euroa. *
Työnantaja vastaa itse omista työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuneista kustannuksista.
Työeläkevakuutuksen maksusta osa koskee työkyvyttömyyseläkkeitä. Mitä suurempi yritys (mitä suuremmat kokonaispalkat), sitä suurempi osuus työkyvyttömyysosasta tulee itse kustannettavaksi. Perusmaksu on kaikille sama, mutta maksuluokan mukainen maksu voi korottaa tai alentaa TyEL maksua. Maksuluokka määräytyy työnantajan työkyvyttömyyseläkehistorian perusteella.
Pienet työnantajat, joilla kokonaispalkksumma on alle 1.788.000€ maksavat vain perusmaksua. Omat työkyvyttömyyseläkkeet eivät vaikuta maksun suuruuteen.
Jos palkkasumma on välillä 1,788M€ – 28,606 M€, maksaa työnantaja osin perusmaksua ja osin maksuluokan mukaista maksua.
Yli 28,606M€ palkoilla maksu on pelkästään maksuluokan mukainen.
Maksuluokkia on 11. Maksuluokka 4 ei vaikuta maksun suuruuteen. Luokat alle 4 alentavat maksua ja luokat yli 4 korottavat maksua.
Maksuluokkaa määrättäessä verrataan työnantajan omia työkyvyttömyyseläkekustannuksia keskimääräisiin saman ikärakenteen omaavan työnantajan työkyvyttömyyseläkekustannuksiin.
Jos kustannuksia on keskimääräistä enemmän, määräytyy maksuluokka keskimääräistä (luokka 4) korkeammaksi ja jos kustannuksia on keskimääräistä vähemmän, määräytyy luokka sitä pienemmäksi.
Kannattaa olla tarkaana tässäkin asiassa. Voi käydä hyvinkin kalliiksi jos yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Lähde: Asiakaan Etera 4/2004 (Työeläkeyhtiö Eteran asiakaslehti)
* Esimerkki on vanhan asiakaan todellinen tapaus vuosien takaa.
Riskien arviointi
Uudessa Turvallisuuslehdessä on käsitelty laajasti riskien arvioimista.
VTT.n tutkimusprofessori Veikko Rouhiaisen mukaan tärkeimmät riskien arviointimenetelmät ovat potentiaalisten ongelmien analyysi (POA), toimintovirheanalyysi, poikkeamatarkastelu, työn turvallisuusanalyysi, vika- ja vaikutusanalyysi ja reakstiomatriisi.
Analyysimenetelmistä löytyy tarkempaa tietoa mm. VTT:n ja PKRH:n sivuilta.
Hyvän riskien arvioinnin edellytyksiä ovat:
- tavoitteen määrittely
- kohteen rajaus
- oikeat menetelmät
- lähtötietojen laatu
- vetäjän pätevyys
- resurssien varaus
- dokumentointi
- viestintä
Riskienarvioinnin käytönnön onnistumisen kulmakivet ovat:
- kunnollinen valmistelutyö ja perehtyminen
- hyvä toteutus
- hyvä tiedotus
- tulosten konkreettinen vienti käytäntöön
Samassa lehdessä konsultti Lassi Väisänen ja Pöyry Oyj:n riskienhallintajohtaja Tua Forsell toteavat, että riskien arviointi on jokapäiväistä toimintaa. Se ei saa olla vain kerran vuodessa tapahtuva teoreettinen toimi.
”Kun esimerkiksi tiettyjä raportteja, budjettia tai vastaavia päivitetään, samassa yhteydessä päivitetään myös riskiarvio.”
Pitää miettiä millaisia asioita voisi tapahtua jos esimerkiksi budjetti ei pidä.
Riskejä luokiteltaessa voidaan apuna käyttää Value & Risk menetelmää. Se on yksinkertainen kertolaskutoimenpide. Riskin toteutumisen todennäköisyys kerrotaan sen taloudellisella vaikutuksella. Laskutoimituksen tuloksen perusteella riskit voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen.
Haittapuolena mainitaan toteutumisen todennäköisyyden ja taloudellisen vaikutuksen arviointien subjektiiviset näkemykset. Totuus voi olla jotain ihan muuta, kuin mihin on äänestyksellä päädytty.
Laskutoimitukset tai niiden tulokset eivät siten saa jäädä lopullisiin raportteihin näkyviin, sillä ne muuttuvat helposti absoluuttiseksi totuudeksi ja siten voivat harhauttaa yrityksen johtoa.
Hyvällä riskienhallinnalla mahdollistetaan strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen halutulla ja kestävällä tavalla.
Lähde: Turvallisuuslehti 6/2010, Turvallisuuden ja Riskienhallinnan Tietopalvelu Oy
Netin varijat
Tällä kertaa pelkkä linkki:
Katsokaa kaikki dokumentti Netin vartijat, ja miettikää sen jälkeen hetki tietoturva-asioita.
Valtio lopettaa tulvavahinkojen korvaamisen
Yle uutiset:
Hallitus esittää, ettei valtio enää vastedes korvaisi rakennuksille aiheutuvia tulvavahinkoja, vaan omistajan tulisi ottaa vakuutus tulvien varalle. Taustalla ovat arviot ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvistä tulvavahingoista. Maatalouden tulvavahingot korvattaisiin edelleen nykyisellä tavalla ja yksityisteiden vahinkojen korvaamiseen voitaisiin myöntää avustusta.
Lue koko juttu täältä
Tällä hetkellä vakuutukset eivät pääsääntöisesti korvaa tuvan aiheuttamia vahinkoja.
Paloturvallisuus on jokaisen oma asia
Yle Oulu kirjoittaa:
”Asukkaiden ja taloyhtiöiden vastuu hätätilanteessa on ratkaisevaa. Poistumis- ja pelastusteiden kunnosta sekä palovaroitinten toiminnasta vastuun kantavat asukkaat. Viranomaiset tarkistavat taloja vain harvakseltaan.
Suomessa kerrostalojen paloturvallisuus on säädösten ansiosta yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Jo rakennusmääräyksissä määrätään, miten talon eri osat on eristettävä, jottei tuli palotilanteessa pääse leviämään.
Esimerkiksi kerrostaloasunnon ovien ja seinien on suojattava tulipalossa leviävä tuli asunnon ulkopuolella tunnin ajan.”
Lue koko juttu täältä
Sitä saa mitä mittaa
Perineteisesti turvallisuutta on mitattu sen puuttumisen kautta. Näin tehdään erilaisten tapaturmatilastojen, onnettomuusfrekvenssien ja sattuneiden läheltä piti tilanteiden avulla.
Tällaiset mittarit kertovat aina historiasta ja tarjoavat siten rajoittuneen kuvan organisaation toiminnasta ja nykyisistä riskeistä. Tulevaisuuden turvallisuutta niillä ei voida juurikaan ennustaa.
Turvallisuuden mittaamiseksi tarvitaan mieluummin ennakoivia ja ohjaavia mittareita, jolloin niiden tuloksia voidaan hyödyntää tulevan turvallisuuden ennustamisessa ja turvallisuuden kehittämisessä.
Ennakoivat mittarit pyrkivät tapahtuneiden onnettomuuksien, häiriöiden ja tapaturmien sijaan mittaamaan sitä, kuinka hyvin organisaatio tunnistaa toimintansa vaarat ja arvioi, vähentää ja hallitsee niihin liittyviä riskejä.
Turvallisuuden mittaamisessa on kuitenkin se ongelma, että useat mitattavat ilmiöt ovat luonteeltaan laadullisia.
Yrityksissä mitataan useimmiten vähemmän tärkeitä, määrällisiä asioita, siitä syystä, että niitä on helppo mitata täsmällisesti.
Yritystä johdettaessa kiinnitetään huomiota usein vain niihin asioihin, joita mitataan.
Mittarit ovat kuitenkin vain näytteitä yrityksen turvallisuustasosta, ja johtamisen pitäisikin kohdistua niiden takana oleviin prosesseihin, ei itse mittareihin.
Tyypillinen turvallisuusjohtamisjärjestelmien tavoite on ”nolla tapaturmaa”, eli käytännössä sellaisten tapaturmien eliminointi, jotka johtavat töistä poissaoloihin.
Perinteisen riskin määritelmän mukaan korkean todennäköisyyden ja alhaisen vakavuustason sekä matalan todennäköisyyden ja korkean vakavuustason vaarat aiheuttavat suunnilleen yhtä suuren riskin yritykselle.
Alhaiusen vakavuustason ja korkean todennäköisyyden riskejä ovat esimerkiksi liukastumiset, kompastumiset tai putoamiset. Korkean vakavuustason ja matalan todennäköisyyden riskejä taas ovat vaikka räjähdykset tai suurpalot, jotka vaativat useita kuolonuhreja.
Mittarit, jotaka mittaavat sitä, kuinka organisaatio kykenee hallitsemaan pieniä riskejä, eivät kerro mitään siitä, mikä on suurien riskien hallintakyky.
Väärät mittarit ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Työtapaturmista aiheutuneiden poissaolojen käyttäminen mittarina johtaa helposti siihen, että loukkaantuneita henkilöitä sijoitetaan ”toimistotöihin” puolikuntoisina, ettei mittari nollautuisi.
Myös ryhmäpaine on sitä korkeampi, mitä enemmän työtunteja tai -päiviä on kulunut ilman yhtään poissaoloa vaatinutta tapaturmaa. Kukaan ei tietenkään halua olla ryhmän petturi, joka vie kaikkien tulospalkkion jäämällä sairauslomalle tapaturman takia.
Mittareiden valintaan vaikuttaa usein yrityksen nykyinen turvallisuustaso. Koska vain sellaista voidaan mitata, mistä kertyy tietoa, valitaan mittarit usein erilaisten vaaratilanteiden, alasajojen, prosessihäiriöiden ja tapaturmien perusteella eikä esimerkiksi suuronnettomuuden tai ympäristöpäästöjä aiheuttaneiden tapahtumien lukumääränä.
Tästä syntyy vielä sekin ongelma, että kun yrityksen turvallisuustaso paranee, sitä on entistä vaikeampi mitata olemassa olevilla mittareilla. On kyseenalaista miten hyvin mitkään mittarit tuottavat tietoa yrityksen turvallisuustasosta silloin, kun yritys on lähes täydellisen turvallinen.
Erilaiset tarkastukset ja auditoinnit ovat hyvä tapa hankkia turvallisuustietoa yrityksestä.
Ole tarkkana. Saat juuri sitä mitä mittaatkin. Silti et todennäköisesti tule tietämään millä oksalla piru istuu.
Lähde: Reiman, Oedewald, Turvallisuuskriittiset organisaatiot, Edita, 2008
Suurpalot lisääntymässä
Tulipalo on edelleen suurinmmat aineelliset vahingot aikaansaava vahinkotyyppi. Vakuutus korvaa usein osan vahingoista, mutta ei estä itse paloa.
Kaleva kirjoitti pari päivää sitten:
Maatilojen suurpaloja on sattunut tänä vuonna selvästi enemmän kuin viime vuonna.
Finanssialan Keskusliiton mukaan vakuutuskorvauksia on maksettu jo liki 40 palosta, kun määrä viime vuonna oli yhteensä 24.
Myös muiden suurpalojen määrän otaksutaan lisääntyneen viime vuodesta, mutta tarkkoja tietoja kaikkien palovahinkojen määristä ja maksetuista korvauksista ei vielä ole saatavilla.
Kyseessä on suurpalo, kun korvaussumma ylittää 200 000 euroa.
Viime vuonna vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia palovahingoista lähes 180 miljoonaa euroa.
”En ihmettelisi, jos summa tänä vuonna kasvaisi”, vahingontorjunnan ja turvallisuuden johtaja Risto Karhunen ennakoi.
Viime vuoden korvaussummasta noin puolet maksettiin paristasadasta isosta palosta, mikä oli noin kaksi prosenttia palojen kokonaismäärästä.
”Nimenomaan suurpalot pitäisi saada hanskaan”, Karhunen huomauttaa.
Hänestä maatilojen navettojen tulipalojen kasvua selittää osin kylmä talvi. Tiloja lämmitettiin erilaisilla lämmittimillä, joista tuli pääsi irti. Lisäksi samoissa tiloissa käytettiin lämmittimiä työkoneiden lämmittämiseen.
Vakuutussopimuslaki muuttuu
Vakuutussopimuslaki muuttuu marraskuun alusta. Tavoitteena on ollut lain selkeyttäminen, jotta sen soveltamisessa ilmenneet tulkinnanvaraisuudet ja muut ongelmat saadaan poistettua.
Vakuutuksenottajan ja vakuutetun asemaan tulee monia pieniä parannuksia.
Vakuutusyhtiöille tulee aiempaa laajempi velvollisuus antaa tietoa mm. sijoitussidonnaisista vakuutuksista ja ottaa tällöin huomioon vakuutuksen hakijan sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.
Vakuutusyhtiöt joutuvat jatkossa myös perustelemaan päätöksensä kirjallisesti, jos ne epäävät tai irtisanovat vakuutuksen. Hylkäys- tai irtisanomisperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukaisia.
Esimerkiksi; vakuutusyhtiö ei saa systemaattisesti hylätä vakuutushakemuksia hakijan vammaisuuden takia. Myöskään pelkkä maksuhäiriömerkintä ei riitä hylkäysperusteeksi.
Edellisen laman jäljiltä vakuutusyhtiöt alkoivat seuloa asiakkaitaan luottotietojen perusteella ja monille tuli ongelmia esimerkiksi kotivakuutuksen saamisessa. Nyt lainmuutoksen myötä halutaan varmistaa, ettei luottohäiriömerkintä estä vakuutuksen saamista
Myös lain pakottavuuden ala laajenee. Lain mukaan vakuutusyhtiö ei voi vakuutusehdoissa poiketa lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, jos tämä on kuluttaja tai kuluttajaan rinnastettava ammatinharjoittaja tai pienyritys. Jatkossa pakottavan suojan piiriin kuuluvat myös asunto-osakeyhtiöt ja aatteelliset yhdistykset.
Myös korvausvaatimuksen vanhentumisaika muuttuu. Tähän asti korvausvaatimus on pitänyt esittää vuoden sisällä siitä, kun hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta, esim. tapaturman sattumisesta.
Henkilövahingon seuraamukset voivat kuitenkin ilmetä hyvinkin pitkän ajan kuluttua vahinkotapahtumasta. Jotta oikeus korvaukseen ei vanhennu tarpeettoman nopeasti, määräajat alkavat jatkossa kulua vasta vahinkoseuraamuksen syntymisestä.
Lähde: http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1284990093614
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Tutkimusten mukaan käsitellessään kollektiivisesti informaatiota ryhmällä on vahva taipumus käsitellä vain sellaista tietoa, johon kaikilla ryhmän jäsenillä on pääsy, ja jättää huomiotta tieto, johon vain vähemmistöllä on pääsy.
Ryhmän jäsenet jakavat tietoa, jonka kaikki jo tietävät, ja välttävät uusien, häiritsevien asioiden esille nostamista.
Irving Janis tutki aikanaan Sikojenlahden maihinnousun epäonnistumista.
CIA koulutti noin 1500 Kuubalaista vastavallankumouksellista hyökkäämään Kuuban etelärannikolle. Heitä vastassa oli kuitenkin 20.000 Kuuban armeijan sotilasta. Huoltoalukset saapuivat paikalle liian myöhään ja lisäksi yksi upotettiin. Kolmessa päivässä suurin osa maihinnousua yrittäneistä oli kuollut tai vangittu.
Janis tarkasteli sitä, miten USA:n hallinto oli ylipäätään voinut pitää maihinnousua järkevänä toimenpiteenä.
Ensin hän tarkasteli yksinkertaisinta selitystä: ehkä hallituksen jäsenet olivat vain tyhmiä.
Näin ei kuitenkaan ollut, vaan hallitus koostui kokeneista, hyvin koulutetuista ja älykkäistä ihmisistä.
Janis päätteli, että taustalla täytyi olla jokin ryhmätason ilmiö, jonka takia nämä sinänsä pätevät ihmiset päätyivät jälkikäteen typerältä tuntuviin ratkaisuihin. Tätä ilmiötä, jossa ryhmän jäsenet pyrkivät ylläpitämään ryhmän yhtenevyyttä ja koheesiota vaihtoehtoisten toimintamallien harkinnan kustannuksella, Janis nimitti ryhmäajatteluksi.
Ryhmäajattelulle on tyypillistä:
- ryhmän arvon yliarviointi; moraalisuuden ja kyvykkyyden optimistinen illuusio
- ajattelun yksipuolistuminen ja kilpailijoiden ja muiden toimijoiden aliarviointi, stereotyyppiset käsitykset ryhmän ulkopuolisista toimijoista.
- Paineet yhdenmukaisuuteen; itsesensuuri (epäilyksiä ei sanota ääneen), illuusio ryhmän yksimielisyydestä, epäilijöiden ja kriitikoiden leimaaminen ja ”mind guarding”, eli muiden mielipiteiden vartiointi.
Ryhmäajattelu vaikuttaa ryhmän toimintaan siten, että ryhmän jäsenet:
- rajoittavat vaihtoehtoja ja tavoitteita, joita he tarkastelevat eivätkä arvioi niitä uudelleen myöhemmin
- kohdistavat huomionsa päätökseen liittyviin hyötyihin, mutta eivät siihen liittyviin riskeihin
- eivät onnistu keräämään niin paljon tietoa kuin voisivat ja prosessoivat saamansa tiedon tavalla, joka tukee heidän päätöksiään
- eivät aseta turvaverkkoja tai varasuunnitelmia suojautuakseen epäsuotuisilta tuloksilta
Ryhmäajattelu on todennäköistä silloin, kun kyse on ryhmästä, jolla on vahva sosiaalinen identiteetti ja me-henki, ja joka on ulkoisen uhan ja paineen alla ja jonka jäsenillä on alhainen itseluottamus.
Ryhmäajattelu on ollut yksi tekijä päätöksissä, jotka johtivat muun muassa avaruussukkula Challengerin räjähtämiseen, talidomidi-lääkkeen markkinointiin vuonna 1957 ja operaatioon amerikkalaisten panttivankien pelastamiseksi Iranista vuonna 1980.
Ryhmä voi tosin yhtä hyvin päätyä parempiinkin ratkaisuihin, kuin yksilöt.
Ryhmäpäätöksenteon on katsottu lisäävän sitoutumista päätöksiin ja näin ollen lisäävän todennäköisyyttä siihen, että tehty päätös tullaan myös toteuttamaan. Ryhmäajattelu siis yleensä vahvistaa ryhmän alkuperäistä näkökulmaa.
Millaisia päätöksiä sinun ryhmäsi tekee?
Lähde: Flink, Reiman, Hiltunen, Heikoin Lenkki, Edita 2007
Rahantuloa ei voi estää
Maksetuista työeläkevakuutusmaksuista kertyy yritykselle rahastoa eläkeyhtiöön. Kertynyt rahasto vaikuttaa yrityksen saaman asiakashyvityksen määrään ja sitä kautta sen maksamiin työeläkemaksuihin.
Asiakashyvityksen määrästä noin puolet määräytyy kertyneen rahaston mukaan ja toinen puoli edellisen vuoden maksettujen työeläkemaksujen mukaan.
Noin neljäsosa maksetuista maksuista rahastoidaan vuosittain yrityksen rahastoon. Loput työeläkemaksuista käytetään nykyisten eläkkeiden maksuun.
Asiakashyvitys on TyEL maksuun annettava yrityskohtainen alennus. Kertynyt rahasto vaikuttaa hyvityksen määrään ja pitkäaikaiset asiakaat hyötyvät siten asiakashyvityksistä eniten koska heille on kertynyt eniten rahastoa. Oman rahaston määrän voi tarkistaa omasta työeläkeyhtiöstä.
Kaikille vakuutussopimuksen työeläkeyhtiön kanssa tehneille kertyy rahastoa. Tilapäisille työnantajille sitä ei kerry. Tilapäinset työnantajat eivät myöskään saa hyvityksiä.
Jos yritys menee ja vaihtaa työeläkeyhtiötä, rahasto jää vanhaan yhtiöön, vaikka se saakin vanhasta työeläkeyhtiöstään ns. jälkihyvityksiä muutaman vuoden ajan. Jos rahaston suuruun on alle 50.000 Euroa, jälkihyvityksikään ei saa.
Rahastoa ei voi saada omaan käyttöönsä. Se vaikuttaa ainoastaan asiakshyvityksiin, jotka eivät ole rahaston varoja vaan erikseen määrättyjä muita eriä. Jaettavan rahan määrään vaikuttaa mm. työeäkeyhtiön sijoitustoiminnan tulos ja sen vakuutusten hoitotoiminnan tehokkuus.
Älä missään nimessä koskaan mene vaihtamaan työeläkeyhtiötä, vaikka muuten puljaisit vakuutustesi kanssa kuinka paljon. (Paitsi jos vaihtoon liittyy jotain muuta vääntöä, esim. tontti- tai kiinteistökauppaa. Ja siinäkin tapauksessa kytkykauppa taitaa olla laissa kielletty, vaikka sitä tehdäänkin: ”saat tontin vähän halvemmalla kun siirrät TyEL:si meille”). TyEL vakuutusta siirtelemällä häviät käytännössä aina.
Vanhassa yhtiössä rahastosi suhde yhtiössä pysyneiden yritysten rahastoihin nähden pienenee koko ajan, koska se ei enää kasva kuten muut. Siten myös jälkihyvityksen osuus koko työeläkeyhtiön hyvityspotista pienenee koko ajan.
Uudessa yhtiössä taas rahasto kertyy pikkuhiljaa yllä mainitun 25% työeläkemaksusta -vauhtia. Asiakashyvityksiin tulee aina työeläkeyhtiötä vaihdettaessa notkahdus.
Vakuutusmajuri 