Category: Riskienhallinta
Fennian puolustuspotero
Nyt on Fennian vuoro kaivaa maata jalkojensa alta.
Kyse on vastuuvahingosta, joka ilmiselvästi kuuluu korvata isännänvastuun periaatteiden mukaisesti sen yrityksen vastuuvakuutuksesta, jolta vahinkoon johtanut työsuoritus oli alun perin tilattu.
Työn suorittavasta yrityksestä olikin lähtenyt asentaja lätkimään ja yritys tuuppasi tilatun työn alihankkijalleen. Tästä ei tietenkään kerrottu mitään työn tilaajalle.
Sitten alihankkija mokasi pahemman kerran ja aiheutti yli 50.000 Euron vahingot.
Voimassa olevan oikeuden mukaan jokainen vastaa pääsääntöisesti itse toiselle aiheuttamastaan vahingosta. Poikkeuksena tästä on mm. isännänvastuu, jolla tarkoitetaan työnantajan vastuuta työntekijän kolmannelle aiheuttamasta vahingosta.
Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa.
Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.
Kaiken lisäksi tämä työ oli annettu ulkopuoliselle yrittäjälle kertomatta siitä asiakkaalle.
Nyt Fennia käyttää isomman oikeuttaan ja väittää itsepintaisesti, ettei asiassa ole näytetty itse asiassa mitään mikä oikeuttaisi korvaukseen heidän taholtaan. Jos sanon vaikka, että ”kissa”, Fennia ryntää heti väittämään, että ”eikun koira” ja pitäytyy itsepäisesti siinä vaikka puheena oikesti olikin elefantti.
Tyypillinen toimintatapa vakutuusyhtiölle. Kun huutaa mahdollisimman kovaa ja korkealta (ja nyt en puhu nuoteista), niin voi muka vetää kotiinpäin miten paljon huvittaa ja siihen on asiakkaan tyytyminen.
Taas tuli asiaa vakuutuslautakunnalle.
Ylös ja varkaisiin
Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruoki!
Tuon vanhan sutkauksen myötä alan taas päivittämään tätä blogia säännöllisemmin. Pyrin, jos en nyt ihan joka päivä niin useamman kerran viikossa kuitenkin, julkaisemaan juttuja vakuutusyhtiöiden toilailuista tai onnistumisista, vakuutusehtojen hämäristä koukeroista ja niiden vieläkin hämärämmistä tulkinnoista. Riskienhallinnasta, turvallisuudesta, suojautumisesta ja kaikesta mikä enemmän tai vähemmän liippaa liki vakuutustoimintaa.
Juu, ei vai vaarinhousut?
En ole kokonaan lopettanut blogin päivitystä, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, ja viimeisestä jutusta on jo aikaa.
Tulin kevään aikana suorittaneeksi Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon, jonka loppuun saattaminen vei oman aikansa. Sen myötä Riskcraft vakuutuspalveluissa on jatkossa odotettavissa entistä parempia ja selkämpiä palvelukokonaisuuksia.
Lisäksi uusia asiakkaitakin on löytynyt siinä määrin, että ihan oikeat työt ovat vaatineet paneutumista suurempien ja pienempien ongelmien yksityiskohtiin. Odotan, että nämäkin asiakkaat saavat lopulta ne korvaukset, jotka heille kuuluvat, vaikka vakuutusyhtiöt ovat ne alunperin evänneet.
Nyt aion viettää ansaittua kesälomaa ja jatkan täällä taas uusin ideoin joskus elokuun puolivälin aikoihin.
Toivotan hyvää juhannusta ja loppukesää kaikille lukijoilleni.
Röyhkeys ja vallanhimo nostavat pomouralle (Taloussanomat 5.5.10)
”Miksi jotkut liihottavat pomopaikalta toiselle, vaikka työn jälki ei aina vakuuta? Pääseekö pomoksi vain pyrkyri ja röyhkimys? Asiantuntijat myöntävät, että tietyntyyppiset persoonat saavat tekemisensä toisia paremmin esille. Tulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin erilaisia pomoja kuin nyt. Lue, millaiset ominaisuudet ratkaisevat kuka nousee pomouralle.”
Lue lisää Taloussanomista
Yritysten välinen tuotevastuu
Tuotevahinko
Tuotevahinko on vaarallisen, turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen käytöstä tai hallussapidosta johtuva muulle kuin tuotteelle itselleen aiheutunut vahinko. Tuotevahinko voi olla henkilö-, esine- tai joissain tapauksissa myös taloudellinen vahinko.
Tuotevastuu
Tuotevastuulla tarkoitetaan vastuuta tuotevahingosta. Tarkemmin sanottuna vahingonkorvausvastuuta. Tuotevastuu on siis vahingonkorvausoikeudellinen käsite.
Tuotevastuulla tarkoitetaan yleensä tuotteiden valmistukseen, maahantuontiin, jakeluun tai myyntiin osallistuvien elinkeinonharjoittajien korvausvastuuta heidän myymiensä tuotteiden aiheuttamista vahingoista.
Tuotevastuulaki (694/1990) koskee lähinnä kuluttajaoikeudellisia tuotevastuukysymyksiä eli tilanteita, joissa tuote on aiheuttanut vahinkoa kuluttajalle.
Ensisijainen vastuu on aina tuotteen valmistajalla ja sen Euroopan talousalueelle tuoneella elinkeinonharjoittajalla.
Yritysten välisessä tuotevastuussa tuotevastuulain merkitys ei ole kovin suuri.
Yritysten välinen tuotevastuu
Yrityksen näkökulmasta toiminnan tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus, harkitsevuus sekä taloudellisen tuloksen saavuttaminen ovat keskeisiä asioita.
Tästä näkökulmasta voidaan korostaa taloudellisen toiminnan turvallisuutta ja jatkuvuutta sekä niihin liittyvän luottamuksen merkitystä.
Vahingon kärsijän näkökulmasta on keskeistä, että toisen aiheuttama vahinko ei saa jäädä rasittamaan vahingonkärsijää.
Vahingonaiheuttajan näkökulmasta voidaan taas painottaa sitä, että korvausvastuu ei saa muodostua kohtuuttoman raskaaksi.
Taloudellista vaihdantaa ei saa hankaloittaa liiaksi hallitsemattomilla tai ylisuurilla korvausriskeillä. Korvaussuojan ja korvausvastuun ennakoitavuuden kautta taloudellisen toiminnan riskit tulevat hallittavammiksi.
Tuotevastuukysymyksiä ratkaistaessa on keskeistä kulloinkin käsillä olevan toimialan ja siihen liittyvien oikeussuhteiden tapauskohtainen tunnistaminen. Kaikista tuotevastuutapauksista merkittävä osa koskee yritysten välisiä suhteita. Lisäksi yritysten väliset tuotevastuutilanteet ovat yleensä taloudelliselta merkitykseltään kuluttajatapauksiin verrattuna aivan toista luokkaa.
Sen lisäksi, että tuotevastuukysymykset ovat usein hankalia selvittää, liittyy yritysten väliseen tuotevastuuseen vielä yritysten taloudellisten suhteiden moninaisuus. Lisäksi yritysten välisestä tuotevastuusta on olemassa vain vähän kirjoitettua lainsäädäntöä.
Korvausvastuun määrittävä oikeudellinen sääntely perustuukin usein sopimuksiin, vakiintuneisiin käytäntöihin ja sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden yleisiin oppeihin. Yritysten välisissä suhteissa kysymys liittyy usein sopimukseen perustuvan ja sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvastuun välisiin suhteisiin.
Tuotevastuutapauksella on usein suoranaisten taloudellisten vahinkojen lisäksi laajat kerrannais- ja sivuvaikutukset yrityksen ja koko toimialan toimintaan. Julkisuuteen levinneellä tiedolla tuotevahingosta on yleensä kielteinen vaikutus yrityksen maineeseen ja imagoon, markkinaosuuteen ja jopa pörssiarvoon. Myös koko toimiala saattaa kärsiä tapauksen seurauksena.
Tuotevastuuriskien minimointi vaatii aina taloudellisia panostuksia tuotekehityksen, investointien ja vakuutusturvan hankkimisen muodossa.
Tuotevastuuriski on kuitenkin aina olemassa. Siltä ei voida kokonaan välttyä, eikä maksimaalinen välttäminen ole edes liiketaloudellisesti järkevää. Tuotekehitys- ja investointikulut kasvaisivat siinä tapauksessa liian suuriksi.
Yritysten on siis tyydyttävä arvioimaan tuotevastuuriskien todennäköisyyksiä ja niiden hallintaan tarvittavia kustannuksia.
Lähteet:
Wilhelmsson, Rudanko, Tuotevastuu, Talentum 2004
Mononen, Yritysten välinen tuotevastuu, Talentum 2004
Vakuutuskelpoisuudesta
Kaikki rikit eivät ole vakuutuskelpoisia. Mistä sitten tietää mikä riski on vakuutuskelpoinen ja mikä ei? Onko tyydyttävä vakuutusyhtiön kantaan, että jotain asiaa ei kerta kaikkiaan vakuuteta? Monesti on, mutta kun tietää raamit, voi turvaa kysellä muualtakin kuin omasta vakuutusyhtiöstä.
Ensimmäinen edellytys: Ennustettavuus
Riskin toteutumisen todennäköisyys on riittävällä tarkkuudella pystyttävä ennustamaan. Tällöin on olemassa edellytykset vakuutusmaksun ennakolta määrittämiseksi.
Vakuutusyhtiöt voivat vakuuttaa myös vähemmän ennustettavissa olevia riskejä. Suurten vahinkojen johdosta yleensä korotetaan vakuutusmaksuja jälkikäteen, jos peritty maksu ei riitä kattamaan vahinkoja. Tämä koskee yleensä pakollisesti otettavia vakuutuksia. Muissa tapauksissa vakuutuksenottajat voisivatkin pakoilla jälkimaksuja.
Suomalaisessa liikennevakuutuksessa ei ole mitään rahamääräistä ylärajaa henkilövahinkojen korvaamiselle. Suurvahinkojen vaikutus voidaankin helposti kattaa seuraavien vuosien maksunkorotuksilla.
Toinen edellytys: Riippumattomuus
Vakuutuskelpoisuuden kannalta olennaista on, että riskin toteutuminen on edunsaajasta riippumaton. Tämän periaateen johdosta esimerkiksi liikeriskejä ei yleensä voi vakuuttaa.
Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, yrityksen johto saattaisi ryhtyä uhkarohkeisiin liiketoimiin. Tällöin tappiot kattaisi vakuutus ja voitot korjaisi yritys.
Vakuutusmaksu ei ole tällöin luotettavasti ennalta määriteltävissä.
Vakuutuksiin liittyykin yleensä aina ehto, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos edunsaaja on itse tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon tai vaikuttanut sen määrän suurenemiseen.
Kolmas edellytys: Stabiliteetti
Stabiliteetilla tarkoitetaan riskin ajallista stabiliteettia. Jos riski voi ajan mukana muuttua ennalta arvaamattomasti, ei vakuutusmaksun laskemiselle ole edellytyksiä. Taas tullaan liikeriskien vakuutuskelvottomuuteen: ne riippuvat ja muuttuvat yleisten suhdanteiden takia, hintavaihtelun johdosta, kilpailutilanteen takia, jne.
Neljäs edellytys: Riskin harvinaisuus
Riskin, tai vähintään suurvahingon, harvinaisuus on vakuutuskelpoisuuden edellytys. Jos vahingon toteutuminen on hyvin yleinen, tai joissain tapauksissa lähes varma, vakuutusmaksu muodostuisi lähes suoritettavan korvauksen suuruiseksi. Tällöin ei vakuutuksen ottaminen eikä myöntäminen ole mielekästä.
Ei se ole myöskään vakuutussopimuslain mukaista. Sellaisen vakuutuksen myöntäminen, jonka tarjoama turva on mitätön, on kielletty.
Tällaisten epämielekkäiden tapausten poissulkemiseksi esimerkiksi tavalliseen kuoleman varalta otettuun henkivakuutukseen liittyy aina jonkinlainen varmistus siitä, että vakuutetun henkilön terveydellinen tila on vakuutusta otettaessa normaali.
Vakuutuskelpoisuuden edellytykset eivät aina ole ehdottomia sikäli, että niiden kaikkien olisi toteuduttava yhtä aikaa, mutta niiden perusteella saa yleisen käsityksen siitä millä perusteella jotain voidaan vakuuttaa tai ei voida.
Velvollisuus velvoittaa
Vakuutussopimuslaissa säädetään vakuutuksen osapuolten (vakuutuksenottaja, vakuutettu ja vakuutuksenantaja) velvollisuuksista toisiaan kohtaan.
Vakuutussopimuslaki on samojen säännösten toistamisen välttämiseksi kirjoitettu niin, että osapuolten oikeusasemat selviävät vasta useiden eri puolilla lakia olevien säännösten perusteella.
Vakuutusyhtiön korvausvastuun selvittämiseen voi liittyä monenlaisia kysymyksiä:
- onko vakuutustapahtuma todella sattunut
- millainen se on
- mitä kaikkea on korvattava
- minkä suuruisina korvaus on maksettava
Nämä kysymykset ovat useimmiten luonteeltaan lääketieteellisiä, teknisiä, rakentamiseen liittyviä, jne. Kysymysten ratkaisuun voi liittyä todistelua ja erilaisten asiantuntijoiden lausuntoja tapahtumien synnystä ja kulusta.
Vakuutussopimuslain säännöksiä puolestaan tarvitaan selvitettäessä sellaisia tapauksia, joissa vakuutustapahtuma on riidattomasti sattunut, mutta vakuutusyhtiö väittää, että se on oikeutettu epäämään korvauksen tai alentamaan sitä jonkin vakuutuksenottajan menettelyn perusteella.
Vakuutusyhtiö voi väittää esimerkiksi, että vakuutuksenottajaosapuoli on jollain tavalla vaikuttanut joko vahingon syntyyn tai määrään tai vakuutusyhtiön käsitykseen niistä taikka siihen, että vakuutusyhtiölle on syntynyt virheellinen käsitys kannettavakseen ottamastaan riskistä.
Kysymys on vakuutussopimuslain 4§:ssä säädetystä, lähinnä vakuutuksenottajan ja vakuutetun, tiedonantovelvollisuudesta, velvollisuudesta ilmoittaa vaaran lisääntymisestä, velvollisuudesta olla aiheuttamatta vakuutustapahtumaa (vahinkoa), velvollisuudesta noudattaa suojeluohjeita ja pelastamisvelvollisuudesta.
Lisäksi vakuutussopimuslain 10§:ssä säädetään vakuutuksenottajalle ja vakuutetulle velvollisuuksia, jotka koskevat näitä vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Näidenkin velvollisuuksien laiminlyöminen voi johtaa vakuutuskorvauksen menettämiseen kokonaan tai osittain.
Siihen, kenen kannettavaksi vahingon kustannukset lopulta jäävät, vaikuttaa niin monta ”liikkuvaa osaa”, että uskallatko sinä jättää vakuutusturvasi pelkästään sopimuksen toisen osapuolen, vakuutusyhtiön, päätettäväksi? Vakuutusyhtiösi pitää mielellään itseään ainoana vakuuttamisen asiantuntijana ja samalla sinut kätevästi pimennossa vakuutusturvasi todellisesta sisällöstä. Monista velvollisuuksistasikin kuulet useimmiten ensimmäisen kerran vasta vahingon tapahduttua.
Varminta on epävarmuus
Törmäsin puolivahingossa Markku Sotarannan kirjaan Kohti epäselvyyden hallintaa (Tulevaisuuden tutkimuksen seura 1996). Sotaranta kirjoittaa epävarmuudesta ja epäselvyydestä:
Lineaarisen kehitysnäkemyksen logiikan mukaan me näemme epävarmuuden seurauksena tietämättömyydestämme syiden ja seurausten laajasta kirjosta sekä niiden välisistä suhteista.
Tästä päädymme johtopäätökseen, että meidän tulisi selvitä epävarmuudesta voittamalla tietämättömyytemme keräämällä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Epävarmuus olisi siten epäpätevyyden seurausta.
”Tapahtumat tekevät toiminnasta epäluotettavaa, katkaisevat rutiiniprosessit. Vain sellaisessa maailmassa, jossa mitään tärkeää ei koskaan tapahdu, toiminta on ennustettavaa. Tulevaisuus toteutuu varmasti ja suunnitelmallisesti jos ihmiset eivät toimi ja jos mitään odottamatonta ei tapahdu (Lappalainen, P, 1995, Teoksessa Ruostesaari I)”
Lappalaisen ajatuksen mukaan tietoa keräämällä emme voi poistaa epävarmuutta. Lopettamalla toiminnan se sitä vastoin onnistuu.
Jos haluamme saada jotain aikaiseksi, meidän on hyväksyttävä epävarmuus, opittava elämään sen kanssa ja käytettävä sitä hyväksi.
Moninaisuuden ja dynaamisuuden lisääntyminen on heikentänyt ennustettavuutta ja siten lisännyt epävarmuutta. Ennustettavuuden heikkeneminen aiheuttaa kaksinkertaisen epävarmuuden; emme voi koskaan olla täysin varmoja edes lähtötilanteen oikeellisuudesta saati sitten sen seurauksista.
Jos emme voi olla täysin varmoja edes nykyhetkestä, miten voimme sanoa jotain varmaa tulevaisuudesta.
Lähde: Markku Sotaranta, Kohti epäselvyyden hallintaa, Tulevaisuuden tutkimuksen seura 1996
Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?
Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?
Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.
Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.
Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.
Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.
Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.
Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.
Riskienhallinnan muutosvoimat
Timo Räikkönen ja Veikko Rouhiainen ovat julkaisseet mielenkiintoisen tutkimuksen, Riskienhallinnan muutosvoimat (Otamedia Oy, Espoo 2003). He tarkastelevat riskienhallinnan kenttään kohdistuvia muutosvoimia.
Riskienhallinta ja kestävä kehitys ovat kohti tulevaisuutta suuntautuneita. Ne molemmat arvioivat tämänhetkisiä toimenpiteitä suhteessa siihen, mihin nämä toimet voivat tulevaisuudessa johtaa.
Riskienhallinnassa tarkasteluaikaväli on pääsääntöisesti lyhyempi. Sekä riskienhallinnassa että kestävässä kehityksessä joudutaan ottamaan huomioon toiminnan mahdollisiin seurauksiin liittyvät epävarmuustekijät. Vain riskienhallinnassa näitä epävarmuustekijöitä pyritään kuvaamaan ja arvioimaan tarkasti.
Kestävässä kehityksessä tappioita tarkastellaan erityisesti ympäristön kannalta sekä taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Riskienhallinnassa keskeisessä asemassa ovat puolestaan yleensä aineelliset tappiot (mukaan luettuna henkilövahingot).
- Ongelmat ovat yhä useammin ”ilkeitä”, ja vaikeasti rajattavia.
- Ongelmia on yhä vaikeampi ratkaista vain lisäämällä tietoa. Ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat kehitykseen.
- Riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle ja moniulotteisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista.
- Riskienhallintaprosessien on oltava avoimempia ja niihin on osallistuttava niiden, joita ongelmat koskettavat.
- Yhteiskunnan tavoitteet eivät ole yhtenäisiä, eikä niitä voi rajata selkeästi.
- Yhdessä tekeminen korostuu.
Toimivien ratkaisumallien kehittäminen ja käyttöönotto muutosvoimista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi kestää oman aikansa. Muutosvoimat eivät tosin pysähdy odottamaan täksi aikaa. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia joudutaan todennäköisesti sietämään ainakin tämän vuosisadan loppuun asti huolimatta siitä, millaisia teknologisia tai poliittisia edistysaskeleita jatkossa tullaan tekemään.
Tästä johtuen riskienhallinnassa ei tulisi jatkossa turvautua niinkään esimerkiksi vanhoihin riskitilastoihin, vaan painopistettä olisi siirrettävä kohti riskikentässä tapahtuvien muutosten ennakointia. Tulevaisuudessa riskien luonteessa saattaa nimittäin tapahtua merkittäviäkin muutoksia, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden, voimakkuuden sekä jälkiseurausten osalta. Erityisesti paikallisella tasolla saattaa osoittautua elintärkeäksi, että tiedotetaan riittävästi varsinkin sellaisista riskeistä, joita ei aikaisemmin ollut edes olemassa.
Riskien sosiaaliseen voimistumiseen liittyvät tekijät tulevat myös kasvattamaan merkitystään olennaisesti. Useat esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskunnan ja kansalaisten reagoinnilla riskejä kohtaan on taloudellisten ja inhimillisten seurausten kannalta usein yhtä merkityksellinen rooli kuin riskien ”todellisilla” aineellisilla tekijöillä.
Riskienhallinnassa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten voidaan turvata riittävä turvallisuustaso tilanteessa, jossa vastuuta siirretään viranomaisilta yksityisille yrityksille, jotka toimivat vaativassa kilpailutilanteessa ja etsivät jatkuvasti uusia keinoja lisätä kustannustehokkuuttaan. Yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen yhdessä teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa asettaakin riskienhallinnalle suuria haasteita erityisesti terveydenhuoltopalveluiden, elintarvikkeiden sekä liikenneverkoston turvallisuuden näkökulmasta.
OECD:n raportin mukaan olisi olennaista pohtia myös niitä tapauksia, joissa muutosvoimat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vahvistaen toinen toisiaan. Esimerkiksi niissä maissa, joissa taloudelliset rakenteet ovat kehittymättömät ja peruspalvelut puutteelliset, väestönliikkeet aiheuttavat usein ympäristölle suurta rasitusta, mikä puolestaan aiheuttaa ja kärjistää suuronnettomuuksia. Suuronnettomuuksien jäljiltä peruspalveluiden tuottaminen on entistä vaikeampaa, mikä taas aiheuttaa lisää väestönliikehdintää.
Riskienhallinnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä voidaan pohtia myös hieman laajemmasta näkökulmasta, jossa yhdistyvät muutosvoimien keskeisimmät piirteet. Riskienhallinnan muutosvoimien tarkastelusta voidaan nimittäin nostaa esille kolme yhteistä tekijää, jotka tulevat monin tavoin muuttamaan ja muokkaamaan riskienhallinnan vakiintuneita toimintatapoja ja käytäntöjä: kompleksisuus, epävarmuus ja monimerkityksisyys.
Vakuutusmajuri 