Category: Vahingot
Vakuutuslääketiede, osa 2
Mediuutiset 28.10.2011
Valviran asiantuntijalääkäreiltä pyydetään vuosittain satoja arvioita vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Määrä kasvaa tasaisesti, tuomioistuimien lausuntopyynnöt ovat monimutkaistuneet ja yhä useampi asiantuntijalääkäri joutuu myös oikeuteen kuultavaksi.
Pakko mennä kun pyydetään
-Lain mukaan kukaan ei saa kieltäytyä todistamasta, ellei asianosainen ole puoliso tai lähisukulainen.
-Todistajan ei tarvitse esittää sellaista todistusta, joka on vaarassa saattaa hänet itsensä syytteeseen.
-Lääkäri ei saa todistaa, jos se rikkoo vaitiolovelvollisuuden. Lääkärillä on kuitenkin velvollisuus todistaa, jos kyseessä on rikos, josta voi saada kuusi vuotta vankeutta.
-Asianosaisten lisäksi tuomioistuin voi kutsua lääkärin todistamaan. Mikäli lääkäri toimii asiantuntijatodistajana, voi hän todistaa rikkomatta vaitiolovelvollisuutta.
Taysin neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualueen johtajalla Juha Öhmanilla on ikäviä muistoja oikeussalista. Riidan toinen osapuoli oli kutsunut hänet todistajaksi oikeuteen, ja vastapuolen asianajaja käyttäytyi törkeästi.
– En ole herkkä loukkaantumaan, mutta ihan kuin asianajaja ei olisi saanut mitään kotikasvatusta. Meno käräjäoikeuksissa on joskus aivan toivotonta, Öhman sanoo.
Öhman on ollut todistajana useasti.
– Vakuutusyhtiöiden asianajajat lukevat jotain lääkärikirjoja ja nappaavat yhden asian sieltä ja toisen täältä. Vaikka että lausunnon mukaan selkärangan alaosassa on spondyloosi. Sitä sitten toistellaan. Minullakin on spondyloosia selässä eikä se haittaa yhtään, Öhman sanoo.
Lääkäreiden mielestä asiattomasti käyttäytyvät molempien osapuolten lakimiehet.
Kiusata saa, jos hyötyä tulee
Asianajajaliiton ohjeiden mukaan asianajaja ei saa vastapuolesta ”esittää tätä loukkaavia tai väheksyviä lausumia, ellei se ole välttämätöntä asian hoitamiseksi tai muutoin päämiehen etujen valvomiseksi.”
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asianajaja saa olla kärkäs, loukkaava ja väheksyvä, jos hän voi näin hankkia merkittävää etua päämiehelleen. Tässä etu ei tarkoita muutamaa tuhatta euroa, vaan huomattavasti suurempaa rahasummaa tai merkittävän vapausrangaistuksen välttämistä.
Aivovammoja ja ortopediaa
Usein kyseessä on vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välinen kiista. Tyypillisiä aihealueita ovat aivovammat ja ortopedia. Merkittävä osa aivovammatapauksista on yhden lakimiehen, Vesa Laukkasen, ajamia. Laukkanen on entinen kansanedustaja, joka muistetaan myös omasta eduskuntaryhmästään nimeltään Vaihtoehto Suomelle.
Valviran valvontaosaston ryhmäpäällikön Markus Henrikssonin mukaan Valviran asiantuntijalääkäriksi nimitetyistä neurologeista, neurokirurgeista ja ortopedeistä yli puolet joutuu jossain vaiheessa todistajiksi.
Valviran näkökulmasta tilanne on ongelmallinen. Vakuutuslääketieteellisten lausuntojen antaminen tai asiantuntijoiden järjestäminen tuomioistuimiin ei kuulu sen lakisääteisiin tehtäviin vaan tulee hallintolaista, joka säätelee viranomaisten yhteistoimintaa.
Valvira pian pulassa
Asiantuntijalääkärit hoitavat tehtävää oman työnsä ohella. Oikeudenkäynti vie paljon aikaa ja vaatii suurta perehtymistä kuhunkin tapaukseen.
Henrikssonin mukaan aivovammojen ja ortopedian asiantuntijoita on yhä vaikeampaa rekrytoida asiantuntijalääkäreiksi.
– Eivät he halua lähteä todistamaan, jos oikeudessa mitataan enemmän esiintymiskykyä kuin asiantuntijuutta eivätkä osapuolet pyri lääketieteelliseen totuuteen vaan voittamaan jutun. Nämä tehtävät ovat voimakkaasti lisääntyneet. Tilanne vaarantaa Valviran lakisääteisen tehtävän, potilasturvallisuuden liittyvien arvioiden tekemisen, Henriksson sanoo.
Seuraukset ja haitat vaikea osoittaa
Aivovammat ja ortopediset vammat ovat yleisiä riidanaiheita, koska niiden syntymekanismit, seuraukset ja haitta-asteet ovat vaikeasti osoitettavissa. Esimerkiksi diffuusin aksonivaurion syntymekanismi tunnetaan huonosti.
Aivovammojen kohdalla ongelmana on myös korkea komorbiditeetti ja se, että vaikutukset voivat näkyä vasta pitkän aikaa onnettomuuden jälkeen, Öhman sanoo.
Valvira on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä luomaan uuden järjestelmän, joka hoitaisi vakuutuslääketieteellisiä kysymyksiä.
Vakuutusrikollisuuden torjunta
Vakuutusyhtiöillä on niitä vastaan suunnatun petosrikollisuuden torjumiseksi käytössään väärinkäytös- ja vahinkorekisterejä. Oikeastaan ne eivät ole varsinaisia rekisterejä siinä mielessä kuin esimerkiksi henkilötietolaissa tarkoitetaan.
Voidaankin paremmin puhua vakuutusyhtiöiden yhteisistä tietojenvaihtojärjestelmistä. Niiden avulla vakuutuslaitokset voivat keskenään vaihtaa omissa rekistereissään olevia tietoja, jotka muuten olisivat vaitiolovelvollisuusen piirissä.
Vakuutusyhtiöt pitävät yhteistä rekisteriä tehokkaana tapana havaita ja torjua petosrikollisuutta. Petoksia arvellaan tehtailtavan parillasadalla miljardilla eurolla vuosittain. Niiden vakuutusmaksuvaikutus on noin 10%.
Vakuutusrikollisuuden tyypillisin muoto on se, että asiakas antaa vääriä tai puutteellisia tietoja ja saa vakuutusyhtiön maksamaan perusteetonta korvausta. Yleistä on esimerkiksi vahingon määrän liioittelu ainakin omavastuun verran.
Tietojen vaihto perustuu vakuutusyhtiölakeihin. Niissä vakuutusyhtiöille annetaan oikeus luovuttaa toisille vakuutusyhtiöille vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja niihin kohdituneista rikoksista ja niille ilmoitetuista vahingoista.
Vakuutusyhtiöiden väärinkäytösrekisteri on ollut käytössä vuodesta 1995. Väärinkäytösrekisteri tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiöt voivat luovuttaa toisilleen tietoja henkilöistä, jotka on tuomittu vakuutuspetoksesta tai joista vakuutusyhtiö on tehnyt rikosilmoituksen tai tutkintopyynnön poliisille.
Tiedot on poistettava rekisteristä, jos henkilö on tuomioistuimessa todettu syyttömäksi tekoon tai oikeusprosessista on luovuttu. Tiedot on joka tapauksessa poistettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun väärinkäytös on ensimmäisen kerran rekisteröity.
Rekisteröidylle henkilölle on ilmoitettava ensimmäisestä häntä koskevasta merkinnästä väärinkäytösrekisteriin. Samoin on ilmoitettava, jos vakuutusta ei myönnetä tai tehdään muu henkilöä koskeva kielteinen päätös väärinkäytösrekisterin perusteella.
Väärinkäytösrekisterin tietoja voidaan käyttää vakuutuksia myönnettäessä, niitä irtisanottaessa tai korvauskäsittelyssä. Väärinkäytösrekisterissä on vuosittain noin 400 henkilön tiedot.
Vahinkorekisteri on ollut käytössä vuodesta 2002. Sen avulla vakuutusyhtiöt voivat käsitellä toisilta vakuutusyhtiöiltä saatavia luonnollisten henkilöiden vahinkotietoja.
Tietojärjestelmään tallennettujen perustietojen (henkilötunnus, vakuutulaitos, vahingon sattumisajankohta, vahinkonumero, ajoneuvon rekisteritunnus, vakuutuslaji ja vahinkotyyppi) avulla voidaan saada vihjeitä mahdollisesta vakuutuspetoksesta.
Jos perustiedoista on arvioitavissa, että ilmoitettuihin vahinkoihin saattaa liittyä rikos tai sen yritys, on vakuutusyhtiöllä mahdollisuus kysyä tarkempia tietoja toiselta vakuutusyhtiöltä.
Tietoja voidaan kysyä jos epäillään, että useille vakuutusyhtiöille on tehty korvaushakemus samasta vahingosta, tai korvauksen hakija on ilmoittanut lyhyen ajan sisällä useita vahinkoja, tai hakija on tehnyt useita samantyyppisiä vahinkoilmoituksia.
Tietoja muiden vakuutusyhtiöiden vahingosta voidaan käyttää vain korvauskäsittelyn yhteydessä. Tietoja voivat käyttää vain kosvausasioita ja vakuutuspetoksia käsittelevät ja tutkivat henkilöt.
Vahinkorekisterin tietoja ei voida luovuttaa enää sen jälkeen kun on kulunut 10 vuotta vahingon rekisteröimisestä. Terveydentilatietoja voidaan luovuttaa vain asianosaisen henkilön suostumuksella.
Lähde: Lehtipuro et al, Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2010
Murron jäljet
Vakuutusyhtiö edellyttää yleensä murron jälkiä, jos omaisuutta on varastettu. Muuten korvausta ei heru.
Varkautta ei ole se, jos omaisuutta mystisesti katoaa. Omaisuuden katoamista tai unohtamista vakuutukset eivät korvaa.
Murron jäljet tarkoittavat sitä, että lukittuun tilaan on murtauduttu lukkoja tai rakenteita vahingoittaen tai tunkeuduttu avaimella, joka on saatu ryöstön tai edellä mainitulla tavalla suoritetun murtautumisen avulla.
Suojeluohjeet antavat tarkkojakin ohjeita, suorastaan vaatimuksia, sellaisen tilan rakenteille, jossa varkaita kiinnostavaa omaisuutta säilytetään.
Rakenteiden on oltava lujuudeltaan ja rakennustavaltaan sellaisia, että tilaan tunkeutuminen ei ole mahdollista ilman työkaluilla tapahtuvaa rakenteiden rikkomista. Rakenteet tai niiden osat eivät saa olla ulkopuolelta rikkomatta irrotettavissa. Väliseinärakenteen on ulotuttava lattiasta kattoon. Alakaton yläpuoli voidaan suojata myös ristikolla tai verkolla.
Jos suojeluohjetta ei ole vakuutusyhtiön mielestä noudatettu, se voi alentaa korvauksen määrää.
Varkaille tuntuu kelpaavan erityisen hyvin auton renkaat.
Varsinkin kerrostalossa toisen rengassarjan säilyttäminen on ongelmallista. Niitä ei oikein saa säilyttää missään kolossa.
Vakuutuslautakunta on ottanut kantaa taloyhtiön yhteisestä varastosta varastettujen autonrenkaiden korvausasiaan ainakin tapauksissa VKL 657/94 ja VKL 408/96.
Molemmissa tapauksissa renkaita oli varastettu yhteisvarastosta, mutta mitään murron jälkiä ei löytynyt. Vakuutusyhtiö oli tietenkin evännyt korvaukset.
Lautakunnan kanta taas oli se, että varkaudet oli korvattava.
Vakuutusehdoissa oli edellytetty, että omaisuutta säilytetään lukitussa tilassa. Näin ollen vakuutuksen korvauspiiriin kuuluu kaikki tilanteet, joissa omaisuutta oli säilytetään lukollisessa yhteisvarastossa.
Vakuutusehdoissa ei ollut mitään puhetta siitä, että avaimia lukittuun tilaan voi olla vain vakuutuksenottajalla. Tila siis on lukittu vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla, vaikka sinne olisi avaimia myös muillakin tilan käyttäjillä.
Jos vakuutettu ei suojeluohjeen yleisluonteisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia voi tietää, miten hänen pitäisi menetellä vahingon ehkäisemiseksi, on vahinko yleensä vakuutuksesta korvattava.
If puhuu yhtä ja tekee toista
Pari vuotta sitten kehua retostin vakuutusyhtiö If:ä jutussani ”Kerrankn vakuutusyhtiössä on ajateltu”.
Kyse oli If:n uudesta huippukaskosta ja sen ominaisuuksista, joita muilla vakuutusyhtiöillä ei ole. Jatkuvuusturvasta, joka lupaa vuokra-auton muutamassa tunnissa vaikka vahinkopaikalle toimitettuna.
Taisin kuitenkin nuolaista ennen kuin ehti tipahtaa.
Heinäkuun lopulla eräs blogin lukija soitteli ja kyseli löytyykö minulta vielä jutun pohjana ollutta Huippukaskon mainosta.
Ei löytynyt. Mutta löytyi muuta materiaalia, josta kyseinen lupaus löytyi.
Tämä If:n asiakas ei nimittäin ollut saanut vuokra-autoa vahinkopaikalle. Ei sinne päinkään.
If:stä oli puhelimitse neuvottu asiakasta suorimaan itse autovuokraamoon hakemaan auto, kun oma ajokki oli teknisen vian takia jättänyt matkan kesken.
Sama oli kuulemma tapahtunut nyt jo toistamiseen.
If:ssä ei ilmeisesti itsekään tiedetä mitä sen mainostoimistossa puuhaillaan. Tai sitten asialle on loogisempi selitys: If:ssä vähät välitetään siitä mitä markkinoinnissa asiakkaalle luvataan. Sen sijaan tätä kykytetään vanhaan malliin, oli vakuutusta kaupitellessa tullut luvattua mitä hyvänsä.
Sikakalliin vakuutuksen maksut olivat kyllä kelvanneet mukisematta.
Ehkä vakuutusyhtiössä ei sittenkään ole keksitty mitään uutta sitten -70 luvun.
”Don’t you worry ’bout a thing”
Vakuutusala kyllästyi vesivahinkoihin
Kauppalehti 25.8.2011
Jatkuvasti kasvavat vesivahingot pakottavat vakuutusyhtiöt ottamaan käyttöön järeät aseet. Jatkossa korvaustaso romahtaa, jos taloyhtiö ei korjaa putkistojaan ajoissa.
Vakuutusyhtiöt ovat kiristämässä korvauskäytäntöjään vesivahingoissa. Muutokseen ovat syynä korvausmäärät, jotka ovat jatkaneet 20 vuotta kasvuaan.
Nyt vuotovahinkokorvauksia maksetaan jo lähes yhtä paljon kuin korvauksia palovahingoista.
Vakuutusyhtiöiden tuskastumista lisää se, että säädökset vuotovahinkojen torjumisesta ovat olleet voimassa jo vuosikausia. Ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvat säädökset ovat kuitenkin jääneet kuolleeksi kirjaimeksi.
Finanssialan Keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen ei syytä taloyhtiöitä suoranaisesta laiskuudesta, mutta ihmettelee kuitenkin kehityksen hidasta etenemistä. Vuotovahdit ja esimerkiksi laitteet, jotka varoittavat aiheetta pyörivästä vesimittarista ovat olleet markkinoilla vuosikausia.
Niillä vesivahinkojen määrät putoaisivat merkittävästi.
Pekurinen myös vertaa tilannetta murroista maksettaviin korvauksiin. Niiden määrät ovat pudonneet rajusti.
– Murroissa syynä on moderni turvatekniikka. Aluksi se otettiin käyttöön pankeissa, sitten yritykset alkoivat investoida esimerkiksi kulunvalvontaan ja nyt turvakamerat yleistyvät kotitalouksissa. Näillä konsteilla murtojen määrä on romahtanut.
– Myös palopuolella palovaroittimet ovat pelastaneet monia ihmishenkiä ja säästäneet samalla valtavan määrä omaisuutta. Miksi sama ei onnistu vuotovahingoissa?
Pekurisen mukaan yleinen on jo nyt sellainen käytäntö, jossa vakuutusyhtiö epää korvauksen, jos saman taloyhtiön eri rapuissa paljastuu vuotovahinko muutaman kuukauden välein.
– Muu ei enää auta. Vakuutus ei ole mikään huoltosopimus.
– Tällaisessa tilanteessa ei ole kyse enää äkillisestä ja odottamattomasta tapahtumasta. Taloyhtiöt pannaan nyt ruotuun.
Pekurisen mielestä on myös väärin, että asiansa kunnolla hoitaneet taloyhtiöt joutuvat pulittamaan vakuutusmaksuissa huithapeleiden leväperäisyydet.
Vesivahingot muuttavat myös vakuutusyhtiöiden tapaa suhtautua putkiremontteihin. Tiettävästi ainakin Tapiola vaatii jatkossa, että putket jätetään remontissa näkyville tai peitetään vain sen verran, että vuodot on helppo havaita ja korjata.
Seinien sisään upotettavia putkia Tapiola ei jatkossa hyvällä katso.
Kaksi kuukautta tulipalokiireitä
Perustin kaksi kuukautta sitten toisen blogin. Sen nimeksi tuli Antaa palaa… (antaapalaa.wordpress.com) Keräsin sinne kahden kuukauden ajan (8.6. – 7.8.2011) uutisia tulipaloista suomessa. Juttuja kertyi 330 kappaletta. Jutut on kopioitu suomalaisen median tulipaloja käsittelevistä artikkeleista. Voi olla, että jotain on päässyt livahtamaan ohi, mutta uskoisin blogin sisältävän kaikki julkaistut palouutiset mainitulta ajanjaksolta.
Salamat sytyttelivät ja tuhopolttojakin oli aika paljon. Monesti palo oli päässyt alkamaan huolimattomuudesta tai unohtamisesta. Aina ne kuitenkin yllättivät palon kohteeksi joutuneet. Muutama ripeä onnistui sammuttamaan palon alun ominpäin.
Tuntuu ainakin jälkikäteen, että useimpien paloutisten lopussa todettiin, että”poliisi tutkii palon syttymissyytä”.
”Ei meillä näköjään ennenkään ole palanut!
Tulipalo on aina suurimmat vahingot aiheuttava vahinkotapahtuma, joka voi sattua kohdalle. Sitä varten kannattaa varautua ennaltaehkäisevällä toiminnalla ja valmistautumalla tositilanteeseen, vaikka paloa ei koskaan sitten tulisikaan. Vakuutus ei koskaan korvaa kaikkia tulipalon aiheuttamia vahinkoja, oli se sitten minkälainen tahansa.
Ryhdy saivartelijaksi
Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.
Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.
Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.
Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.
Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.
Kuka kolhi autoa?
Turun Sanomat 25.7.2011
Kun ovi kolahtaa viereen parkkeeratun auton kylkeen tai ruutuun kurvatessa tuntemattoman takakulma saa runtua, on monen mielestä helpompaa paeta paikalta kuin jäädä vastaamaan teoistaan.
Hyvät tavat ovat karisseet autoilijoilta, sillä enää vain harvoin lommon tekijä jättää vahinkoa kärsineelle omat yhteystietonsa.
Jos kauppareissun aikana auton oveen on ilmestynyt lommo, alkaa monella syke nousta – ja syystä. Tiedossa on vähintään parin sadan euron hintainen korjauskeikka, mikäli ylimääräisestä lovesta haluaa päästä eroon. Syyllistä ei yleensä näy enää mailla halmeilla, ja tapaus jää arvoitukseksi. Vakuutusyhtiön papereihin jää merkintä: ”Tekijä: tuntematon”. Silloin korjauskustannukset tai vakuutusten omavastuuosuudet jäävät kolhitun auton omistajan maksettaviksi.
Korvauspäällikkö Sami Salonen vakuutusyhtiö Ifiltä kertoo, että lommojen yleistymiseen on reagoitu heillä niin, että laajimpaan kaskovakuutukseen kuuluu nykyisin erityinen pysäköintiturva.
– Pysäköintiturvasta korvataan tuntemattoman moottoriajoneuvon törmäyksestä pysäköityyn autoon aiheutunut vahinko ilman bonusmenetyksiä, Salonen sanoo.
Kaskovakuutusten törmäysturvien omavastuuosuudet ovat yhtiöstä ja vakuutuksesta riippuen noin 0–400 euron välillä ollen tavallisimmillaan noin 150 euron tienoilla. Myös vakuutusyhtiöiden erilaiset bonusjärjestelmät vaikuttavat auton omistajalle itselleen maksettavaksi jäävään summaan.
– Pysäköintiturva on kasvattanut pikku hiljaa suosiotaan, sillä itsekseen ilmestyvät kolhut tuntuvat lisääneen. Asenteiden muutoksen lisäksi syynä lienee lisääntynyt autoilu ja markettien suosion kasvu, Salonen arvelee.
Kotipihoilla, kyläkauppojen raitilla ja pihateillä kolhaisut ovat harvinaisempia. Naapurille myös mennään helpommin tunnustamaan tapahtunut vahinko kuin ventovieraalle.
Pysäköintihalleissa saadaan silloin tällöin selvitettyä tapauksia vartioinnin ja valvontakameroiden avulla.
Joskus myös auton omistaja tai muu silminnäkijä ehtii napata paikalta pakenevan auton rekisterinumeron talteen. Silloin auton omistajan saa helposti selville ja korvausvastuuta voidaan selvitellä poliisin sekä lommon aiheuttajan liikennevakuutuksen kautta.
Kiistatilanteita, joissa aiheuttajaosapuolesta ei päästä yksimielisyyteen, voidaan selvitellä esimerkiksi jälkiä vertailemalla. Törmäys- ja pysäköintiturvan piiriin kuuluvia vahinkoja ilmoitetaan useita päivittäin, eli tapauksia kertyy tuhansia vuosittain.
Aina syyllinen ei itsekään huomaa aiheuttamaansa vahinkoa. Tekijänä voi myös olla pieni lapsi, joka ei ymmärrä tapahtunutta ja jonka tekosia aikuinen ei huomaa.
Korvauspäällikkö Sami Reinikka Pohjola Vakuutuksesta arvioi, että koko Suomen tasolla tällaisia pienehköjä kolhuja tulee kymmeniä päivässä. Vakuutusyhtiöt eivät erikseen tilastoi tapauksia, joissa toinen osapuoli on tuntematon.
– Perusperiaatteena on, että väistämissäännöt pätevät myös parkkipaikkatilanteissa. Eli oikealta tulevaa on väistettävä. Tilanteita ja korvausvastuita myös tulkitaan sen mukaan, Reinikka muistuttaa.
Hän uskoo, että parkkeeraamista vaikeuttavat nykyautojen kokoon nähden pienet pysäköintiruudut. Vuodenajoilla sen sijaan ei ole suurta merkitystä kolhaisujen yleisyyteen.
Automaa-liikkeen Turun huollon päällikön Mika Kempin näkemyksen mukaan paikalta poistumiset ovat selkeästi lisääntyneet ja niiden seuraukset ovat varsin tuttu ilmiö autoliikkeiden korikorjaamossa työskenteleville.
– Naarmuja saaneiden autojen omistajat kertovat, usein etteivät itsekään tiedä vaurioiden aiheuttajaa tai tekotapaa, Kemppi kertoo.
Myös korikorjaamon työnjohtaja Kari Toivola Autokeskuksen Raision liikkeestä arvioi, että kolhun tekijän ilmoittautuminen on nykyään harvinaisempaa kuin ennen.
– Ehkä pelko vastapuolen reaktioista saa jotkut pakenemaan paikalta, Toivola arvelee.
Tavallisimpia vaurioita ovat hänen mukaansa lommot ovissa tai puskurin kulmissa. Lommot ovissa syntyvät ovien avaamisista toisen auton kylkeen ja puskurivauriot peruutusten yhteydessä ja parkkipaikalta poistuessa.
Harvinaisempia syitä ovat vaikkapa kalteville alustoille pysäköimiset varmistumatta siitä, että auto ei voi lähteä itsestään liikkeelle.
Vanhoja autoja ei aina edes haluta korjauttaa, mutta uusien autojen omistajat ovat menopeleistään tarkempia. Aivan pienien vaurioiden kohdalla jää asiakkaan aprikoitavaksi kannattaako käyttää vakuutusta omavastuuosuuksineen vai pulittaa korjauskustannukset omasta pussista.
Esimerkiksi 300–400 euroa kustantavissa ovien maalauksissa vakuutuksen käyttö alkaa olla selkeästi kannattavaa.
Eristetehtaalla pitkä toiminnan keskeytys
Yle Perämeri 18.7.2011
Tulipalon tuhoaman Vital Finlandin eristetehtaan tuotanto Kemissä on pysähdyksissä puolitoista vuotta, arvioi toimitusjohtaja Kimmo Norojärvi. Hänen mukaansa yhtiön hallitus päättää kokouksessaan ensi kuussa, rakennetaanko palaneen tehtaan paikalle Vilmilän teollisuusalueelle uusi tehdas.
Jos uusi tehdas päätetään rakentaa, eniten aikaa vie tuotantolinjan rakentaminen, koska sitä ei voi tilata valmiina, vaan se on rakennettava itse, sanoo Norojärvi.
Kesäkuun lopussa tapahtunut tulipalo tuhosi täysin puukuitueristettä valmistavan yrityksen tehtaan Kemissä. Tontin raivaus tulipaljon jäljiltä alkoi viime viikolla.
Vital Finlandin 11 työntekijää ovat parhaillaan kesälomalla, jonka jälkeen heidät lomautetaan. Emoyhtiö Sepa Oy:llä on kattoristikkoja valmistavat tehtaat Porvoossa ja Keiteleellä, mutta Kemin tuotantoa ei voida siirtää sinne, sanoo Norojärvi.
Palontorjunta huippukunnossa – silti paloi
Satakunnan Kansa 18.7.2011
Suomen Kuitulevy Oy:n tehtaan tuotanto Porin Pihlavassa saatiin käynnistettyä uudelleen sunnuntaina puolen päivän aikaan. Tuotanto ehti olla pysähdyksissä runsaan vuorokauden perjantai-iltana sattuneen tulipalon vuoksi.
Kuitulevytehdas selvisi tulipalosta pienin vahingoin. Lyhyen tuotantokatkoksen lisäksi, vahingot ovat lähinnä sammutusvedestä johtuvia.
Tuotantojohtaja Marko Pakarisen mukaan tulipalo syttyi ilmeisesti, kun pieni levyn pala oli jäänyt kytemään kuljettimien väliin. Savua syntyi valtavasti, mutta itse tulipalo saatiin nopeasti sammutettua.
– Olemme vakuutusyhtiön kanssa hyvin määrätietoisesti kehittäneet palontorjuntaa. Meillä on kipinävahdit ja automaattinen sammutusjärjestelmä. Voisin väittää, että meidän palontorjuntamme on niin hyvällä tolalla kuin se vain voi olla, Pakarinen uskoo.
Vakuutusmajuri 