Category: Vakuuttaminen

Soom moro

Nimittäin jos haluat sanoa vakutuksesi irti, se on yleensä mahdollsta koska tahansa. Vain suurimmilla yrityksillä vakuutusyhtiö voi rajoittaa vakutuksen irtisanomista. Yleinen ehto lienee, että vakuutus on sanottava irti vähintään kolme kuukautta ennen vakuutuskauden loppua. Tämäkin on kuitenkin neuvoteltavissa oleva asia.

Pienet ja keskisuuret yriykset voivat siis sanoa vapaaehtoiset vakuutuksensa irti milloin huvittaa. Läkisääteisistä ei niin vain pääsekään eroon (liikennevakuutus joko ajoneuvo myymällä tai poistamalla rekisteristä, lakisääteinen tapaturmavakuutus kun työntekijöitä ei enää ole eikä tule).

Vakuutusyhtiö puolestaan saa sanoa vakuutuksen irti vain vakuutuskauden vaihteessa. Irtisanomiselle ei tarvitse olla mitään erityistä syytä, mutta irtisanomisesta on ilmoitettava kirjallisesti vähintään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Joskus hyvä vakuutustapa edellyttää, että myös irtisanomisen syy ilmitetaa.

Määräaijan tarkoituksena on varmistaa asiakkaalle aikaa uuden vakuutusturvan järjestämiseksi.

Kesken vakuutuskauden vakuutusyhtiö saa irtisanoa vakuutuksen vain vakuutusehdoissa mainituissa erikoistapauksissa. Tällaisia erikoistapauksia ovat esimerkiksi:

 

kun vakuutuksenottaja on antanut vakuutusyhtiölle vakuutusta tehtäessä vääriä tietoja

jos vahingonvaara on oleellisesti lisääntynyt siitä kun vakutuus tehtiin

jos vakuutettu on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vakuutustapahtuman

jos vakuutettu on vakuutustapahtuman (vahinko) jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja (vakutuuspetos)

 

Vakuutusyhtiö on sanottava vakuutus irti kirjallisesti ilma aiheetonta viivytyststä. Käytännössä heti saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta.

Vakuutusyhtiö menettää irtisanomisoikeutensa jos se ei viivytyksettä toimi yllä mainitun perusteen havaittuaan, paitsi jos asiakas on vilppi mielessään jättänyt ilmoittamatta vaaran lisääntymisestä.

Vakuutus päättyy tässäkin tapauksessa kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.

Vakuutusmaksun maksamattomuuden takia vakuutusyhtiö voi irtisanoa vakuutuksesi päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.

Joissakin tapauksissa ja kuluttajavakuutuksissa useimmiten vakuutusmaksu on ulosottokelpoinen ilman eri päätöstä. Tällä on haluttu turvata vakuutuksenottajan etu myös siinä tapauksessa, että vakuutusmaksu on jäänyt jostain syystä maksamatta. Vakuutus ei siis tällöin pääty, vaan maksu peritään ulosottoteitse.

 

Jos toimit normaalin maalairehellisyyden puitteissa, voinet olla aika varma että vakuutuksesi ei pääty ainakaan vakutuusyhtiön irtisanomana. Satunnaisista ulosotolla uhkaamisistakaan ei kannata suivaantua. Ne on tehty sinun etuasi ajatellen.

Juna kulkee

Kuljetusriskillä tarkoitetaan sitä vahingonuhkaa, joka kohdistuu kuljetettavaan omaisuuteen. Riski kattaa koko kuljetusketjun välivarastointeineen ja siirtoineen. Kuljetusriski on sillä kaupan osapuolella, jolla sopimuksen tai toimituslausekkeen perusteella on riski kuljetettavasta tavarasta. Yleensä se on tavaran omistaja.

Kuljetusvahingoista suurin osa on mekaanisia särkymisiä, jotka johtuvat putoamisista, kaatumisista, iskuista, jne. Vahinko voi johtua myös kuljetusvälineen liikenneonnettomuudesta, rikoksesta, ilmastosta (sade, kosteus, kylmyys, kuumuus, jne) tai muusta vastaavasta ulkoisesta syystä. Poliittiset riskit ovat yksi monesti unohtuva riskilaji. Niihin kuuluvat mm. sabotaasi, lakko, takavarikko jne.

Kuljetusriski kannattaa yleensä siirtää sille kaupan osapuolelle, joka parhaiten hallitsee kuljetukset. Riski siiretään valitsemalla sopiva toimituslauseke (Icoterms). Riskin kantavan osapuolen kannattaa vielä yleensä vakuuttaa riski kuljetusvakuutuksella.

Kuljetusvakuutuksen tarve määräytyy kuljetustoiminnan laajuuden ja yksittäisiin kuljetuksen kohteisiin liittyvien riskien perusteella. Vakuutus voi olla joko jatkuva vuosivakuutus, jolla on vakuutettu yrityksen kaikki omalla vastuulla olevat kuljetukset (tai vain tietyt omalla vastuulla olevat kuljetukset), määräaikainen vakuutus (sisältäen useita kuljetuksia ennalta määriteltynä ajanjaksona) tai kertakuljetusvakuutus, joka koskee vain yhtä tiettyä kuljetusta.

Kuljetusvakuutus alkaa yleensä siitä kun tavataa aletaan nostamaan kuljetusvälineen vierestä kuljetusvälineeseen ja päättyy kun tavara on nostettu kuljetusvälineestä sen viereen. Näin ollen kuljetukseen liittyy aina myös sellaisia riskejä, joita et voi kuljetusvakuutuksella kattaa, vaan tarvitset muita vakuutuksia tai riskienhallinnan keinoja suojautuaksesi niiltä. Näitä riskejä ovat tavaran siirto varastosta kuljetusvälineen viereen ja vastaavasti siirto kuljetusvälineen viereltä tavaran lopulliseen sijoituspaikkaan.

Kaupankäyntiin liityy oleellisena osana tavaran kuljetus. Kuljetustapahtumaan kuuluu yleensä kolme osapuolta: lähettäjä, rahdin kuljettaja ja vastaanottaja. Kuljetussopimus sisältää osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Vastuut määritellään kutakin kuljetusmuotoa koskevassa laissa, asetuksessa tai kansainvälisessä sopimuksessa.

 

Lähettäjän velvollisuutena on:

 

pakata tavara asianmukaisesti

luovuttaa tavara rahdinkuljettajalle sovitusti

antaa oikeat tiedot tavarasta

lovuttaa tarpeelliset asiakirjat kuljetuksen suorittamista varten

 

Rahdinkuljettajan velvollisutena on:

 

kuljettaa tavara perille sovittuna aikana, ehjänä ja vähentymättömänä

luovuttaa tavara vastaanottajalle

 

Vastaanottajan velvollisuutena on:

 

ottaa tavara vastaan

 

Rahdnkuljettajalla on oikeus varastoida tavara vastaanottajan kustannuksella, ellei tämä ota tavaraa vastaan.

Rahdinkuljettajan vastuu tavaran vahingoittumisesta on rajoitettu. Vastuu määräytyy yleensä tavaran painon mukaan. Kansainvälisissä kuljetuksissa rajoistussumma lasketaan ns. erityisnosto-oikeuden (SDR) mukaan. SDR noteerataan päivittäin samalla tavalla, kuin muutkin valuutat. Kurssi pyörii siinä 1 Euron molemmin puolin. Maantiekuljetuksissa rahdinkuljettajan vastuu rajoittuu kotimaan kuljetusten osata 20€/kg ja kansainvälisissä kuljetuksissa 8,33 SDR/kg. (rahdinkuljettajien vastuisiin voisin palata lähemmin myöhemmin)

Kaikissa kuljetusmuodoissa säännökset edellyttävät, että rahdinkuljettajalle tehdään huomautus tavaran vahingoittumisesta tai viivästymisestä. Reklamaation määräajat ovat lyhyet (yleensä huomautus on tehtävä heti tavaraa vastaanotettaessa ja merkittävä rahtikirjaan tai piilevissä vahigoissa seitsemän päivän kuluessa). Myös korvausvaatimusten vanhemtumisajat ovat lyhyet.

 

Pidä huolta siitä että olet pitänyt tai siirtänyt kuljetusriskin oikein. Kiinnitä huomiota käyttämiisi toimituslausekkeisiin. Älä mielyttä ostajaa lupaamalla kuljetukset kaupan päälle, jos kuljetusriski luontevammin kuuluu toiselle osapuolelle. Jos vakuutat kaikki mahdolliset kuljetuksesi, menetät rahaa siihen nähden, että olisit käyttänyt toimituslausekkeita harkitusti.

Rahdinkuljettajan vastuu tavaran vahingosta on rahallisesti olematon. Et taatusti saa tavaran arvoa rahdinkuljettajan vastuun perusteella, ellet kuljetuta höyheniä.

Merikuljetuksissa mukaan kuvaan tulee vielä yhteinen haveri, jolloin osa lastista uhrataan aluksen ja muun lastin pelastamiseksi (tai alus ajetaan hätäsatamaan tms.). Tällöin kaikki osalliset, alus ja lasti, jakavat pelastamisen kustannukset keskenään. Voit joutua maksumieheksi, vaikka muuta menetystä ei juuri sinun kohdallesi olisi sattunutkaan.

Miksi vakuutusyhtiö ei huolikaan rahojasi juuri silloin kun haluaisit ne sille antaa?

Kaikkia sinua uhkaavia riskejä et kerta kaikkiaan pysty vakuuttamaan. Jos riskin toteutuminen on kokolailla varmaa, kuka hullu lupautuisi maksamaan sekoilusi kustannukset?

Huomasin sen jo vakuutusyhtiössä työskennellessäni, että useimmat meistä haluavat vakuuttaa vain ne riskit, mitkä jo etukäteen tiedetään toteutuvan. Miksei, olisihan se kivaa jos joku muu maksaisi kulut kun homma menee pieleen.

Nykyajan vakuutus toimii yhä saman periaateen mukaan kuin maaseudun paloapuyhdistykset aikanaan (ensimmäiset Ruotsi-Suomen paloapua koskevat säädökset annettiin 1347 Maunu Eerikinpojan maalaissa). Periaateena vanha kunnon yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Paitsi, että tässä tapauksessa yhtä kohdanneen tulipalon johdosta kaikki maksoivat uuden talon rakentamisen (tavalla tai toisella).

Vakutuus tasaa riskin useiden osallisten kesken niin, että kenenkään kantokyky ei liiaksi vaarannu. Suurten lukujen lain mukaan kullekin tuleva osuus jää siedettävän pieneksi ja vahigon haitallisilta seurauksilta vältytään.

Ennen vanhaan siis ensin tapahtui vahinko ja sitten vasta kerättiin maksut. Nykyaikaisen vakuutuksen tapauksessa ensin kerätään maksut ja ne jaetaan sitten vahinkoa kärsineiden kesken ennalta sovittujen raamien puitteissa (no, ehkä Nalle kavereineen saa myös osansa).

Vakuutusyhtiö ei ota kaikkia riskejäsi muiden vakuutuksenottajien maksettaviksi. Vakuutuskelpoisuus edellyttää, että vahingon riski on edunsaajasta riippumaton. Et siis voi juurikaan itse vaikuttaa siihen tapahtuuko riski juuri sinun kohdallasi vai jonkun toisen.

Tämän edellytyksen puuttuminen on syynä myös siihen, ettei liikeriskejä voida vakuuttaa. Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, saattaisit ryhtyä uhkarohkeisiin hankkeisiin. Tällöin tappion kärsisi vakuutushtiö ja sen kautta muut vakuutuksenottajat, mutta päinvastaisessa tapauksessa sinä korjaisit mahdollisen voiton.

Riskin toiteutumisen todennäköisyys pitää myös olla ennustettavissa riittävän tarkasti. Tällöin on olemassa perusteet vakuutusmaksun määrittämiseksi ja riski voidaan vakuuttaa.

Vakuutuskelpoisuuden merkki on sekin, miten riski muuttuu ajan suhteessa. Jos se muuttuu ajan mukana ennalta arvaamattomasti, kuten esimerkiksi liikeriskit, vakutuusmaksua ei voida luotettavasti laskea eikä kyseistä riskiäkään vakuuttaa. Liikeriskithän riippuvat mm. sellaisista asioista kuten suhdannevaihteluista, kilpailutilanteesta, omista päätöksistäsi, jne.

Riskin harvinaisuus vaikuttaa vakuutuskelpoisuuteen. Jos vahingon toteutuminen on todennäköistä tai melko varmaa, olisi vakuutusmaksuna perittävä lähes saman suuruinen summa kuin maksettava korvaus. (Tällöin vakuutusturvakin jäisi olemattomaksi ja on hyvän vakuutustavan vastaista myydä vakuutuksia, joissa on olematon turva.). Tällöin ei vakuutuksen ottaminen tai myyminenkään ole enää järkevää.

 

Vakuutuskelpoisen riskin ominaisuuksia ovat siis:

 

  • toteutumisen todennäköisyys ennustettavissa
  • edunsaajasta riippumaton
  • ajallinen stabiliteetti
  • riskin harvinaisuus

 

 

Älä siis ihmettele miksei vakutuusyhtiö joka kerta mahdollisuuden saadessaan otakaan rahojasi ja pidä niitä.

Tirehtöörien vastuut (ja vastuut)

Nykyään osakeyhtiölaista löytyy säädökset hallituksen ja toimitusjohtajan vastuusta aiheuttamastaan vahingosta yhtiölle ja sen osakkaille. Ne ilmestyivät sinne joskus 1980 luvulla. Sitä ennen ei juuri ollut tarvetta hallintoelinten vastuuvakuutukselle. Kun ei ollut vastuutakaan.

Toisaalta, nykyään rotat jättävät uppoavan laivan jo aikaisemmin (Hienonen, Simos, jne). Saavat vielä kultaisen kädenpuristuksen kaupan päälle.

Suomessa myönnettävät hallintoelinten vastuuvakuutukset perustuvat osakeythtiölain vastuupykäliin (tai osuuskuntalain, tai säätiölain, jne.). Vakuutusehdoissa viitataan aina asianomaisiin lakeihin. Muiden lakien perusteella syntyneitä vahinkoja hallinnon vastuuvakuutukset eivät korvaa.

Vakuutuksella voidaan kattaa niiden toimielinten vastuu, jotka voivat osakeyhtiölain mukaan joutua korvausvelvollisiksi. Näitä ovat hallituksen jäsenet (tai hallintoneuvoston jäsenet) ja toimitusjohtaja.

Osakeyhtiön ollessa kyseessä vakuutus kattaa vakuutetun henkilön (esim. hallituksen jäsenen) korvausvastuun yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle, kun korvausvastuu perustuu osakeyhtiölakiin. Se ei siis korvaa muihin lakeihin perustuvaa korvausvastuuta.

Hallintoelinten vastuuvakuutusksesta korvataan sellainen varallisuusvahinko, jonka vakuutettu on aiheuttanut teollaan tai laimilyönnillään toimiessaan vakuutuksenottajan hallintoelimen jäsenenä. Vakuutus ei kata henkilö- eikä esinevahinkoja. Ne korvataan mm. yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Hallintoelinten vastuuvakuutuksesta ei korvata yhteiskunnan määräämiä sanktioita (sakkoja, veroja, veronkorotuksia), vaikka ne tulisivatkin vakuutettujen korvattaviksi. Vakuutus ei siis kata vahinkoja, jotka eivät perustu vahingonkorvausvastuuseen.

Suuret osakkeenomistajat suljetaan monesti vakuutusturvan ulkopuolelle. Suurella osakkeenomistajalla on yleensä mahdollisuus vaikuttaa yrityksen hallituksen päätöksiin. Näin ollen hän voisi aiheuttaa vahinkoa itse itselleen.

Hallintoelinten vastuuvakuutuksen omavastuu on usein suhteellisen matala, koska vakutuus suojaa yksittäisiä ihmisiä, ei varsinaisessti yritystä.

 

Jos olet palkkajohtaja, vaadi työnantjaltasi hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan korvausvastuusi yhtiötä kohtaan. Jos olet yrityksen omistaja, ota heti hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan toimielintesi päätösten aiheuttamat menetykset. Riitaa syntyy ennemmin tai myöhemmin jos (tai nykysuhdanteessa voisi kai sanoa kun) yhtiönne kassa alkaa näyttää pidempään pakkaslukemia.

Taidetta tämäkin (ART)

Art tarkoittaa myös vaihtoehtoisia riskien rahoitusratkaisuja (Alternative Risk Transfer). Nämä ovat riskin siirtämisen ja rahoittamisen menetelmiä, jotka eivät ole varsinaista vakuuttamista.

Vaihtoehtoisilla ratkailuilla yritys voi saavuttaa perinteistä vakuuttamista kustannustehokkaampia riskinsiirtoratkaisuja. Sitä paitsi asiakaan itsensä aktiivinen osallistuminen riskienhallintaprosessiin mahdollistaa entistä suuremman osan liiketoiminnan tuotosta pitämisen itsellään.

Periteisin vaihtoehtoinen ratkaisu on captive ratkaisu. Captive-yhtiöllä tarkoitetaan suuren yrityksen itse omistamaa ”vakutuusyhtiötä”, joka vakuuttaa ainoastaan omistajansa riskejä. Captive-yhtiö sopii siis pelkästään ison yrityksen riskenhallinnan välineeksi.

Kun yrityksellä on riittävän suuri riskinkantokyky, sen vakutuusmaksuvolyymi on riittävä ja riskienhallinta on tehokkaasti hoidettu, sen kannattaa harkita riskien pitämistä itsellään captive-yhtiön avulla. Kysymykseen tulevat isot kansainväliet konsernit.

ART ratkaisuiden pieni osuus riskienhallintakeinona johtuu pitkälti siitä, että ne ovat hyvin monimutkaisia menetelmiä, perustamiskustannukset ovat korkeat. Verotus ja kirjanpito saattavat tuottaa ongelmia.

Pienempienkin riskien jättäminen yrityksen itsensä kannettavaksi saattaa olla (tai ainakin sen pitäisi olla) tietoinen ratkaisu. Silloin vahingon kustannukset maksetaan omasta kassasta.

Riski jää usein omalle vastuulle myös tiedostamata. Joko riskin olemassaoloa ei tiedosteta ollenkaan tai sen suuruus on arvioitu alakanttiin. Omalle vastuulle jättäminen johtuu usein taloudellisista syistä, eli yritetään säästää väärässä paikassa ja toivotaan parasta.

Tieten tahtoen omalle vastuulle kannattaa jättää usein sattuvat pienet vahingot. Muuten niiden käsittely vakutuusyhtiössä kasvattaa vakuutusmaksujen nostopainetta turhaan. Kyseisten riskien syihin on puututtava vähinkojen määrän ja vaikutuksen pienentämiseksi. Samalla on varattava kassaan riittävästi rahaa niiden kustannusten kattamiseen.

Yritys voi arvioida konkreettisesti minkä kokoisesta vahingosta se selviytyy. Millä euromäärällä alkaa jo olla vaikutusta yrituksen tulokseen. Samaa menetelämää voidaan käyttää myös sopivan omavastuutason määrittämiseen. Mitä suurempi yritys sitä korkeammalla tasolla ”itsevakuuttaminen” tai omavastuu voidaan pitää.

Suuret omavastuut luonnollisesti edellyytävät sen, että yrityksen toiminta on voitollista. Silloin se pystyy vastaamaan riskien aiheuttamista tappioista itse. Yrityksen rahoitusaseman on oltava niin hyvä, ettei vahinko horjuta sitä.

Omalle vastuulle jättäminen voidaan toteuttaa myös sopimalla pankin kanssa lainasta. Tällöin yrityksen velanmaksukyvyn on oltava kunnossa.

Jotta yritys voisi jättää tunnistettuja ja arvioituja riskejä omalle vastuulleen, sen pitää pystyä kantaan niistä aiheutuvat menetykset. Joko itsevakuutustilanteessa kokonaan tai valitun omavastuun osalta.

Omavastuutasoa harkittaessa voidaan myös käyttää yrityksen tilinpäätöslukuja pohjana. Sopiva omavastuutaso voisi olla esimerkiksi 0,1% – 0,5% liikevaihdosta. Suomessa on perinteisesti käytetty pienempiä omavastuutasoja kuin maailmalla. Suomessa omavastuut löytyvät usein väliltä 0,05% – 0,1% liikevaihdosta. Pohjana voi olla myös taseen loppusumma, oma pääoma, käyttöpääoma, jne.

 

Selvitä oma riskinkantokykysi ja harkitse mitä riskejä voit jättää kokonaan vakuuttamatta ja millaisia omavastuita voit käyttää. Aina ei tarvitse valita sitä pienintä, minkä vakutuusyhtiö tarjoaa. Säästät vakuutuskustannuksissa pitkän pennin kun optimoit omalle vastuulle jäävät riskit.

Korvauksia vahingossa

Vakuutusyhtiö ottaa rahasi ja pitää ne. Tai jos käy oikein hyvä tuuri, saat korvauksia vahingossa.

Vakuutusyhtiön toimintaa ohjaa vakuutusyhtiölaki ja vakuutussopimuslaki. Näiden lisäksi sitä ohjaa myös hyvä vakutuustapa, johon viitataan mm. vakutuussopimuslain perusteluissa, lautakuntien ja tuomioistuinten päätöksissä jne. Mikä sitten on hyvä vakutuustapa?

Sekö, että otetaan asiakkaan rahat ja venkuroidaan milloin milläkin verukkeella korvaukset nollille?

No ei, vaikka siltä voi joskus tuntuakin.

Hyvällä vakutuustavalla ymmärretään sellaisia vakuutusyhtiön käyttämiä menettelytapoja, jotka kunnioittavat sopijaosapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä johtavat oikeudenmukaiseen lopputulokseen.

Hyvää vakuutustapaa ei ole määritelty erikseen missään sädöksissä tai ohjeissa. Se on hyvin epämääräinen käsite, joka sallii ohjeiden ja määräysten sisällön tulkinnan eri ajankohtien olosuhteiden mukaan.

Käsite kuvaa sitä, että vakuutusalan toiminnan on oltava paitsi lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.

Hyvää vakuutustapaa tulkittaessa on pääpaino sanalla hyvä, ei sanalla tapa. Kyse ei siis ole siitä miten yleensä toimitaan, vaan siitä miten pitäisi toimia. Tavan hyvyyttä arvioidaan aina asiakkaiden näkökulmasta.

Hyvän vakutuustavan mukaista ei ole se, että kaikki mitä ei olisi erikseen kielletty, olisi välttämättä sallittua.

Vakuutusyhtiö ei saa myöskään markkinoinnissaan antaa totuuden vastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Ei saa käyttää sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Vakuutukset, joissa turva on vähäinen tai olematon, ovat hyvän vakuutustavan vastaisia.

Hyvässä vakutuustavassa on kyse vakutuusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta. Vakutuusalan moraalin ja etiikan tulisi olla selkeämpää ja varmempaa kuin muun liiketoiminnan moraalin (Eikö sitten minkä tahansa liiketoiminnan ole oltava rehellistä ja moraalisesti kestävää?). Vakuutus ei ole mitä tahansa liiketoimintaa, vaan perusturvan ja elämisen edellytysten takaamista vahingon kohdanneelle.

Hyvän vakutuustavan noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Valvontaviranomainen on hyvään vakuutustapaan vedoten antanut ohjeita mm. korvauspäätöksen perustelemisesta ja muutoksenhakutoimenpiteistä. Myös kuluttajasuoja-asiat kuuluvat hyvään vakutuustapaan, vaikka niitä pääasiassa valvookin kuluttaja-asiamies.

Hyvä vakuutustapa liittyy laeissakin määriteltyihin asioihin:

 

1. Vakuutussalaisuus

Asiakkaiden on voitava luottaa siihen, että heitä koskevia tietoja ei ilmaista muille kuin heille itselleen. Jos soitat vakuutusyhtiöön ja kysyt onko Hannu Vanhatalolla vakutuuksia kyseisessä yhtiössä, niin vastaukseksi sinun pitäisi saada, että ”ei kommentoida”. Vaitiolovelvollisuudesta lisää myöhemmin.

2. Rikastumiskiellosta kirjoitin aiemmin

3. Sopijapuolen tunnistaminen

Yritys tunnistetaan kaupparekisteritietojen perusteella, yksityinen henkilö esim. henkilötunnuksen avulla. Yrityksen asiaoita hoitavalla on lisäksi oltava oikeus hoitaa vakuutusasiota (nimenkirkoitusoikeus).

4. Sopimusvapaus

Vakutuusyhtiöllä ei ole sopimuspakkoa vapaaehtoisten vakuutusten osalta (lakisääteinen vakuutus on myönnettävä sitä hakevalle). Vapaaehtoisenkaan vakuutuksen myöntämättä jättäminen ei saa olla mielivaltaista.

5. Vakuutusintressi

Jos olet vakuuttamassa esim. omaisuutta, joka ei ole sinun omistaamaasi tai hallussasi, saataa herätä kysymys miksi vakuuttaisit kyseisen kohteen. On hyvän vakuutustavan mukaista olla myönträmättä vakuutusta jos vakuutusintressi puuttuu.

5. Vakutuusmaksut ja -ehdot

Vakutuuksesta perittävät maksut on oltava vakuutettavan riskin mukaisia. Vakuuttamisen kustannukset on suunnattava oikeudenmukaisesti eri riskiryhmien kesken. Tulonsiirtoja riskiryhmien välillä ei saa tapahtua. Ei edes eri vakutuuslajien välillä. (Onko vakuutusyhtiöiden niin mielellään antamat ns. kokonaistarjoukset hyvän vakutuustavan vastaisia?)

6. Kieli

Vakuutuksesta annettavat tiedot on annettava vakuutuklsen hakijalle hänen äidinkilellään. Suomessa suomeksi tai ruotisksi. Tämä ohje koskee yksityishenkilöitä ja elinkeinonharjoittajia. Yrityksille tiedot voidaan sopia annettavaksi myös muulla kiellellä.

7. Korvaustoiminta

Vakutuusyhtiöiden keskusliitto on antanut ohjeita korvaustoiminnan periaatteista sen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Periaatteisiin kuuluu mm. se, että jos useammalla vakuutusyhtiöllä on epäselvyyttä siitä kuka maksaa korvaukset, riita ei saa näkyä asiakkaalle, vaan tämän on saatava korvauksensa kuin epäselvyyttä ei olisikaan.

 

Hyvä vakuutustapa edellyttää vakutuusyhtiöiltä rehellistä ja ymmärrettävää toimintaa (teoriassa). Sellaista, että tavallinen asiakaskin ymmärtää mistä on kysymys. Kuinkahan hyvin hyvän vakutuustavan henki käytännössä toteutuu? Epäilen, että ei kovinkaan hyvin

Coitus Int(kö?)

Omaisuusvakuutus on useimmiten yrityksen (varsinkin valmistavan yrityksen) toimminnan jatkuvuuden kannalta olleellinen turva. Yrityksen tulevaisuuden kannalta toiminnan jatkuvuus saattaa olla vieläkin tärkeämpää suojata.

Yrityksen omaisuuteen, esim. tuotantokoneisiin tai tuotantorakennukseen kohdistunut vahinko keskeyttää usein toiminnan joko osittain tai kokonaan. Joskuns pitkäksikin aikaa. Vahingon kohdanneen omaisuuden korjaaminen tai uusiminen vievät aikaa.

Jos toiminta keskeytyy, pienenevät yrityksen tulot ja kannattavuus heikkenee. Jos keskeytys jatkuu pitkään, voi edessä olla vakavia rahoitusongelmia tai jopa konkurssi. Kuluthan on kuitenkin maksetava, esim. vuokrat, palkat, sosiaalikulut, jne. Lainoja on lyhennettävä suunnitelman mukaisesti ja omistajat vaativat kohtuullisia (?) osinkoja.

Usein omaisuutta kohdanneen vahingon seurauksena syntyy ylimääräisiä kuluja, joita ei ole budjetoitu, kun toimintaa yritetään pitää pystyssä poikkeusjärjestelyin.

Jos olet vakuuttanut yrityksesi toiminnan keskeytyksen varalta, turvaa keskeytysvakuutus toimintasi jatkuvuuden. Vakuutus korvaa saamatta jääneen myyntikatteen siltä ajalta kun omaisuusvahingon jälkiä korjataan.

Myyntikate (nyk. Keskeytysvakuutskate) on se rahamäärä, jolla yritys on budjetoinut maksavansa tulevan tilikauden kiinteät kulut. Määrä sisältää myös odotetun nettovoiton. Vakuutettava määrä on liikevaihto miinus muuttuvat kulut.

Muuttuvia kuluja ovat kirjanpidossa muuttuviksi kuluiksi merkityt kulut. Tavallisesti tällaisia ovat raaka-aineen hankintakulut, lopputuotteen valmistamiseen liittyvät suoranaiset työkulut ja myytävien tavaroiden hankintakulut. Kaikki muut ovat yleensä kiinteitä kuluja.

Keskytysvakuutuskate on vakuutuksen kohteena siksi, että toiminnan keskeytymisestä aiheutuu yleensä liikevaihdon pienenemistä. Samalla kuitenkin yrityksen muuttuvat kulut pienenvät samassa suhteessa, koska urakoita ei ole, sähköä ei kulu, puhelimia ei käytetä, jne.

Kiinteät kulut on maksettava joka tapauksessa vaikka operatiivista toimintaa ei olisikaan. Keskeytysvakuutuskate sisältää ne kirjanpidon erät, joilla kiinteät kulut maksetaan. Kiinteitä kuluja ovat mm. toimihenkilöiden palkat, vuokrat, leasingmaksut, markkinointikulut, jne.

Vaikka yritys lomauttaisi ne henkilöt, joille ei vahingon johdosta ole tarjota töitä, tulee ainakin osa muuttuvista palkoista maksettavaksi. Myös nämä palkat voidaan kattaa keskeytysvakuutuksella. Jos sinulla on palveluksessasi sellaisia henkilöitä, joita et halua menettää, korvaa keskeytysvakuutus heille maksamasi palkat. Kun palkat kirjataan kiinteisiin kustannuksiin, kuuluvat ne ”automaattisesti” keskeytysvakutuuskatteeseen.

Vakavan vahingon aiheuttama toiminnan keskeytys voi olla hyvinkin pitkä, pahimmassa tapuksessa jopa. 1,5 – 2 vuotta. Varsinaisen vahingon kojaamiseen tarvittavan ajan lisäksi aikaa kuluu myös siihen, että toiminta muutenkin normalisoituu. Keskeytysvakuutuksessa puhutaan vastuuajasta, jonka pituus on se aika, jona yritys arvelee normalisoivansa toimintansa entiselleen.

Vastuuaikaa arvioitaessa on otettava huomioon mm. vahinkopaikan raivaaniseen, korjaussuunnitelmien tekemiseen, lupien hankintaan, työn suorittajien etsimiseen, ja vastaaviin toimenpiteisiin kuluva aika. Vastuuajan pituuteen vaikuttaa myös tarvittavien koneiden toimitus- ja asennusajat sekä koekäytöt, jne. Vakuutettu keskytysvakuutuskate ja valittu vastuuaika eivät riipu toisistaan, vaan kumpikin pitää harkita omana asianaan.

 

Keskeytysvakuutus korvaa normaalisti

  • myyntikatteen menetyksen
  • työpalkat
  • ylimääräiset kulut

 

Vakuutuksesta korvataan siis liikevaihdon pienenemisen johdosta tapahtuva myyntikatteen menetys, muuttuviin kuluihin merkityt palkat (sosiaalikuluineen) sekä kulut, joilla on estetty liikevaihdon pienenemistä.

Keskeytysvakuutuksesta ei korvata säästyneitä kuluja. Vakuutus ei myöskään korvaa kuluja, joista saat korvauksen omaisuusvakuutuksen perusteella. Keskeytysvakuutus ei korvaa sellaisen vahingon aiheuttamia keskeytyskuluja, joita ei korvata omaisuusvakuutuksesta.

Jos vahingon johdosta syntyy myyntikatteen lisäystä vakuutuksenottajan toisessa liiketoiminnassa, tämä lisäys vähennetään keskeytysvakutuuskorvauksesta. Jos taas toiminta lopetetaan kokonaan vahingon johdosta, korvauksena maksetaan menetetyn liikevoiton ja maksettujen kulujen summa ajalta, jona liiketoiminta olisi saatu uudelleen käynnistettyä.

Keskeytysvakuutuksella voidaan vakuuttaa myös henkilöriskeistä aiheutuneita menetyksiä. Useimmiten vakuutetaan kriittisessä tehtävässä olevan henkilön (avainhenkilö) työpanos tapaturman varalta, jolloin vakuutus korvaa eismerkiksi sijaisen palkkakustannukset. Jotkut vakuutusyhtiöt korvaavat henkilöriskien aiheuttamaa keskeytyskorvausta myös sairauden kyseessä ollessa.

Kaikille tuttu on myös kotivakuutuksiin useimmiten sisältyvä asumisen keskeytyminen, josta korvataan mm. vuokrakuluja evakkoretken aikana. Heti ei kuitenkaan kannata tehdä kovin suurta ravintolalaskua hotellin ravintolassa, sillä siitä ei korvata mitään. Jouduthan syömään kotioloissakin omaan piikkiisi.

Päivänarvo

Omaisuusvakuutuksissa omaisuuden arvo (vakuutusarvo) voidaan määrittää ja vakuuttaa monella tavalla. Näitä ovat:

 

Jälleenhankinta-arvo

Käypä arvo

Päivänarvo

 

Nyt selvitän mitä päivänarvo tarkoittaa.

Päivänarvolla tarkoitetaan sitä hintaa, jolla vastaava omaisuus voidaan hankkia vakingoittuneen tai tuhotuneen omaisuuden tilalle. Päivänarvo on arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta (uuden vastaavan omaisuuden arvo) vähennetään määrä, jonka omaisuus on arvossaan menettänyt:

 

iän

käytön

käyttökelpoisuuden alenemisen tai

muun syyn vuoksi

 

Yleensä esineiden arvo ajan myötä alenee. Jos näin ei käy, on yleensä kyseessä arvoesineet. Myös esineen käyttö alentaa sen arvoa. Käytöllä tarkoitetaan esineen käyttöä tarkoitukseensa. Käyttökelpoisuuden alenemisesta puhutaan silloin, kun omaisuus on tullut kokonaan tai osittain alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopimattomaksi. Suomeksi sanottuna vanhanaikaiseksi. Silti omaisuutta voidaan ehkä käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen. Muu syy voi olla esimerkiksi asuintalon jättäminen kylmilleen, vaikkapa pelkästään kesäkäyttöä varten.

Päivänarvon arviointiperusteen ovat monimutkaisia. Tarkan arvion tekeminen vaatii hyvää ammattitaitoa ja paikallistuntemusta. Usein vakuutusyhtiöt käyttävät erilaisia kaavamaisia ikävähennyksiä helpottamaan päivänarvon määrittelyä.

Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä voi olla jälleenhankinta-arvo tai päivänarvo. Jälleenhankinta.arvo on tavallisin, päivänarvon käytöstä pitää aina sopia erikseen. Mitä sitten vakuuttaisit päivän arvosta?

Vakuuttaisin kohteen, joka on uutena kallis, mutta käyttökelpoisia esineitä saa markkinoilta käytettynä halvalla. Esimerkiksi työstökone maksaa uutena 1 M€, mutta käytetyn saa 200.000€:lla. Normaalitilanteessa sinun pitäisi vakuuttaa laite miljoonasta (jälleenhankinta.arvo), mutta korvattaessa vakuutusyhtiö tekisi yllä mainittuja vähennyksiä, etkä kuitenkaan saisi kohteesta sen tuohoutuessa kuin murto-osan.

Jos taas vakuutat ostohinnalla ilman, että sovit maininnasta päivänarvon käytöstä, olet alivakuuttanut omaisuutesi. Saisit osavahingosta yllä olevilla luvuilla 20% vahingon määrästä, ja sekin omavastuulla vähennettynä.

Kun vakuutat kohteen ostohinnalla päivänarvona, on molemmilla osapuolilla tiedossa, että vakuutettu esine ei vastaa arvoltaan uutta vastaavaa. Päivänarvojakin on syytä tarkistaa aika ajoin, sen mukaan kuin käytettyjen esineiden myyntihinnat muuttuvat.

Päivänarvo ei kuitenkaan ole suoraan sama asia kuin käypä arvo, eli arvo jolla esine voidaan ostaa tai mitä siitä saataisiin vapaahtoisella kaupalla myytäessä.

Kuka tämän nyt korvaa

Vakuutusmeklarin työssä näkee selvästi, että Suomessa on nähty jo ihan liikaa amerikkalaisia TV sarjoja. Jokaiseen vahinkoon pitää heti löytyä joku muu maksamaan. Ja mielellään itse vahingon lisäksi ronskit korvaukset myös aiheutuneesta mielipahasta. Sori vaan, mutta Suomen vahingonkorvausoikeus ei toimi niin.

Suomen vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana on, että jokaisen on itse kärsittävä vahinko, joka häntä kohtaa. Jotta vahinko voitaisiin sälyttää toisen kannettavaksi, siihen täytyy olla vastuuperuste, toisen virhe, huolimattomuus tai laiminlyönti, eli moitittava menettely. Käntäen: Toiselle aiheutettu vahinko on syyllisen korvattava.

Vahingon aiheuttamisella tarkoitetaan syy-yhteyttä, joka sitoo teon tai laiminlyönnin siihen seuraukseen, joka ilmenee vahinkona. Vahingonkorvausoikeudellisin perustein korvattavan vahingon pitää olla teon tai laiminlyönnin välttämätön seuraus, jonka edellytetään olevan niin läheisessä yhteydessä tekoon tai laiminlyöntiin, että vahinko olisi jäänyt syntymättä, ellei tekoa tai laiminlyöntiä olisi tapahtunut.

Vahingon määrä on se ulkoisen seikan eli vahinkotapahtuman aiheuttama muutos, jota on pidettävä vahingonkärsineen kannalta epäedullisena. Korvauksena on suoritettava niin suuri määrä, että korvauksen johdosta vahingonkärsinyt pääsee samaan asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei vahinkotapahtuma olisi sattunut. Lain mukaan korvaus ei saa olla niin suuri, että vahingonkärsinyt hyötyisi vahinkotapahtumasta perusteettomasti.

 

Tässä pätee sama periaate kuin vaikkapa autovahingossa: Jos törmään autosi takakulmaan, et voi sen johdosta maalauttaa koko autoa minun piikkiini.

 

Vastuuvakuutuksen ehtohjen tarkastaminen vakuutuksenottajan tai vakutuustodistuksen pyytäjän toimesta on sikäli kokolailla turhaa, että joka ainoassa suomessa myönnettävässä vastuvakuutuksessa on käytännössä samat ehdot: Vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman henkilö- ja esinevahingon, josta tämä on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Rajoitusehdotkin ovat pitkälti samasta vakuutusyhtiöiden keskusliiton malliehdosta kopioitu. Näin ollen vakuutuksen hintaa voidaan vastuuvakuutuksen kyseessä ollessa pitää yhtenä tärkeimmistä valintaperusteista.

Toki muitakin huomioitavia seikkoja on, mm. vakuutuksen korvausperuste: Korvaako se vahingon, joka on a) aiheutettu, b) havaittu vai c) ilmoitettu vakuutusyhtiölle vakutuuskauden aikana. Näistä myöhemmissä kirjoituksissa lisää.

Älä silti myönnä suoralta kädeltä syyllistyneesi lainimlyöntiin tai huolimattomuuteen. Tutki vahingon ja väitetyn tuottamuksen välinen syy-yhteys tarkoin. Vahingon todellinen aiheuttaja saattaa löytyä ihan muualta kuin sinun toiminnastasi. Vakuutusyhtiösikin velvollisuus on vastuuvakuutuksen perusteella ottaa kantaa siihen oletko korvausvastuussa vai et.

Monissa tapauksissa vakutuusyhtiökään ei korvaa kaikkia vaatimuksia, joita korvauksen vaatija keksii ehdottaa. Monesti olet puun ja kuoren välissä, kun asiakas ei usko selityksiäsi, vaan uhkailee asian viemisellä eteenpäin, jos et maksa niitä kuluja, mitä vakuutusyhtiö ei maksanut. Usein tuo vaatija on myös itseäsi isompi organisaatio, joka uskoo vasta ulkopuolista auktoriteettia siitä, että vaaditut korvaukset ovat lain vastaisia.

Hanki sinäkin ammattiapua hyvissäajoin, niin et jää alakynteen kun isommat alkavat uhkailemaan.

 

Rikastumiskielto puree Keilaniemessäkin

Vakuutussopimuslain 57§ 2 momentissa säädetään, että vakuutuksenantajalla (vakuutusyhtiö) ei ole velvollisuutta korvata ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vahingon johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Vakuutuksenottaja tai vakuutettu ei lain mukaan saa hyötyä perusteettomasti vahinkotapauksen johdosta. Vakuutuksen tarkoitus on korvata todellinen menetys, joka vahinkotapahtumasta aiheutuu.

 

57 §
Ylivakuutus

Omaisuus tai etuus on ylivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa suurempi.

Vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vakuutusmäärän mukaisena, paitsi milloin vakuutuksenottajan tahallisesti antamat väärät tai puutteelliset tiedot olivat vaikuttaneet arvioon.

 

 

Rikastumiskielto on vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jota sovelletaan myös vahinkovakuutuksessa. Rikastumiskiellosta voidaan poiketa vain tilanteessa, jossa vakuutusmäärä on olennaisesti perustunut vakuutusyhtiön edustajan tekemään arvioon.

 

Rikastumiskieltoa sovelletaan myös aslivakuutustlanteessa: Vakuutus korvaa vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Paitsi, jos vakuutusmäärä perustuu vakuutusyhtiön edustajan tekemään arvioon.

  

58 §
Alivakuutus

Omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi.

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vahingon määräisenä, kuitenkin enintään vakuutusmäärän mukaisena.

 

Pidä huolta, että omaisuusvakuutuksesi vakuutusmäärät ovat oikeita. Muussa tapauksessa menetät rahaa ennemmin tai myöhemmin (ja paljon tai vähän kerrallaan)