Category: Vakuutusyhtiö
Huominen pelottaa?
Kuluttajien ja yritysten talousnäkemykset synkkenevät.
Tilastokeskuksen mukaan kuluttajien odotukset Suomen talouskehityksestä ovat heikoimmat sitten loppuvuoden 2008. Erityisesti työllisyyskehitys näyttää kuluttajien mielestä huonolta.
Kuluttajat pelkäävät myös oman taloutensa puolesta hieman enemmän kuin loppukesällä. Syyskuun luottamusindikaattori kertoo, että pelko omakohtaisesta työttömyydestä on kasvanut elokuusta.
Myös yritysten luottamus talouteen on alamäessä. Elinkeinoelämän keskusliiton luottamusindikaattorin mukaan suhdannekuva on heikentynyt kesän jälkeen kaikilla toimialoilla.
Teollisuudessa ja rakentamisessa odotetaan pientä kasvua vielä loppuvuoden aikana, mutta tilauskannan supistuminen heikentää odotuksia. Palveluissa ja vähittäiskaupassa ollaan sen sijaan edelleen pitkänajan keskiarvon yläpuolella.
Nyt, jos koska, kannattaa ottaa löysät pois myös vakuutusmaksuista. Kilpailuttamalla vakuutusten hinnat ovat alentuneet parhaimmillaan yli 85%! Se on paljon, oli vakuutuksesi sitten minkä hintainen tahansa.
Harvoin kuitenkaan noin isoihin säästöihin päästään, mutta 25% – 30% on hyvin tyypillistä.
Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kilpailutukset, joissa ei ole syntynyt mitään säästöä.
Etsi netistä avuksesi vakuutusmeklari ja kilpailuta vakutuksesi heti.
If aikoo kiristää ehtojaan
Kosketusnäytölliset älypuhelimet rikkoutuvat siinä määrin, että vakuutusyhtiö If aikoo rajata matkapuhelimien ikävähennystä. Nykyään ikävähennys alkaa käyttöönottovuotta seuraavan vuoden jälkeen.
Siten esimerkiksi vuonna 2009 hankitusta älypuhelimesta on maksettava vakuutuksen omavastuun lisäksi 30 prosenttia uutta vastaavan puhelimen hinnasta, jos laite rikkoutuu kuluvana kalenterivuonna. Vuonna 2010 hankitusta älypuhelimesta tarvitsee maksaa vain omavastuun osuus.
– Laitteiden kehitys ja kiertonopeus ovat muuttuneet niin, että harkitsemme vakavasti korvausmenoista johtuvien muutosten tekemistä yleisiin vakuutusehtoihin, sanoo vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.
Vaitomaan mukaan kiristys voisi tarkoittaa sitä, että ikävähennys astuu voimaan jo käyttöönottovuotta seuraavana vuonna. Siten vuoden 2009 hankitusta puhelimesta olisi maksettava omavastuun lisäksi 60 prosenttia uutta vastaavan puhelimen hinnasta, jos laite rikkoutuu kuluvana kalenterivuonna. Siten ikävähennys syö uuden laitteen hankinta-arvon jo neljässä vuodessa viiden vuoden asemesta.
Kotivakuutusehdoissa muutos astuisi voimaan yksilöllisesti asiakkaan vakuutuskauden vaihtuessa.
Siten koko yksityisasiakkaiden vakuutuskannan päivittyminen uusiin ehtoihin vie kokonaisen vuoden siitä hetkestä, kun vakuutusyhtiö päättää muuttaa kotivakuutuksen ehtojaan.
Vakuutusyhtiö If laskee rikkoutuneiden tietokoneiden ja älypuhelinten määrän kasvavan 30 prosentin vuosivauhtia.
Vakuutusyhtiöt korvaavat rikkoutuneen kosketusnäytöllisen puhelimen tilalle uuden vastaavan. Siten esimerkiksi iPhone 3:n omistajat saavat nykyään rikkoutuneen puhelimen tilalle suoraan iPhone 4:n.
– Jolla on ollut käytössään Apple, haluaa varmastikin Applen korvaavana tuotteena. Siten joudumme etsimään vastaavan tuotteen saman merkin piiristä, sanoo vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.
Siten iPhone 3:n omistajat saavat päivitettyä puhelimensa neloseen vakuutuksen omavastuun hinnalla, jos rikkoutuminen on ollut vahinko.
Vakuutusyhtiöiden vakuutusehdoissa käyttämä ikävähennys leikkaa vanhan laitteen uudeksi korvaamisen välistä erotusta.
Ikävähennys astuu voimaan laitteen käyttöönottovuotta seuraavan vuoden jälkeen. Siten vuonna 2009 hankitusta puhelimesta on maksettava omavastuun lisäksi 30 prosenttia uutta vastaavan hinnasta, jotta saa päivitettyä iPhonen uuteen.
Ensi vuonna rikkoutuneesta laitteesta ja vuonna 2009 hankitusta laitteesta on maksettava omavastuun lisäksi 60 prosenttia uutta vastaavan laitteen hinnasta.
Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa muistaa, että muutamia vuosia sitten teknologia muuttui perinteisistä kuvaputkitelevisioista litteisiin televisioihin.
Tuolloin kuvaputkitelevision tilalle korvattiin litteä vastine, mutta kuvaputkitelevisiot olivat keskimäärin niin vanhoja, että ikävähennykset toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Vakuutusala kyllästyi vesivahinkoihin
Kauppalehti 25.8.2011
Jatkuvasti kasvavat vesivahingot pakottavat vakuutusyhtiöt ottamaan käyttöön järeät aseet. Jatkossa korvaustaso romahtaa, jos taloyhtiö ei korjaa putkistojaan ajoissa.
Vakuutusyhtiöt ovat kiristämässä korvauskäytäntöjään vesivahingoissa. Muutokseen ovat syynä korvausmäärät, jotka ovat jatkaneet 20 vuotta kasvuaan.
Nyt vuotovahinkokorvauksia maksetaan jo lähes yhtä paljon kuin korvauksia palovahingoista.
Vakuutusyhtiöiden tuskastumista lisää se, että säädökset vuotovahinkojen torjumisesta ovat olleet voimassa jo vuosikausia. Ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvat säädökset ovat kuitenkin jääneet kuolleeksi kirjaimeksi.
Finanssialan Keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen ei syytä taloyhtiöitä suoranaisesta laiskuudesta, mutta ihmettelee kuitenkin kehityksen hidasta etenemistä. Vuotovahdit ja esimerkiksi laitteet, jotka varoittavat aiheetta pyörivästä vesimittarista ovat olleet markkinoilla vuosikausia.
Niillä vesivahinkojen määrät putoaisivat merkittävästi.
Pekurinen myös vertaa tilannetta murroista maksettaviin korvauksiin. Niiden määrät ovat pudonneet rajusti.
– Murroissa syynä on moderni turvatekniikka. Aluksi se otettiin käyttöön pankeissa, sitten yritykset alkoivat investoida esimerkiksi kulunvalvontaan ja nyt turvakamerat yleistyvät kotitalouksissa. Näillä konsteilla murtojen määrä on romahtanut.
– Myös palopuolella palovaroittimet ovat pelastaneet monia ihmishenkiä ja säästäneet samalla valtavan määrä omaisuutta. Miksi sama ei onnistu vuotovahingoissa?
Pekurisen mukaan yleinen on jo nyt sellainen käytäntö, jossa vakuutusyhtiö epää korvauksen, jos saman taloyhtiön eri rapuissa paljastuu vuotovahinko muutaman kuukauden välein.
– Muu ei enää auta. Vakuutus ei ole mikään huoltosopimus.
– Tällaisessa tilanteessa ei ole kyse enää äkillisestä ja odottamattomasta tapahtumasta. Taloyhtiöt pannaan nyt ruotuun.
Pekurisen mielestä on myös väärin, että asiansa kunnolla hoitaneet taloyhtiöt joutuvat pulittamaan vakuutusmaksuissa huithapeleiden leväperäisyydet.
Vesivahingot muuttavat myös vakuutusyhtiöiden tapaa suhtautua putkiremontteihin. Tiettävästi ainakin Tapiola vaatii jatkossa, että putket jätetään remontissa näkyville tai peitetään vain sen verran, että vuodot on helppo havaita ja korjata.
Seinien sisään upotettavia putkia Tapiola ei jatkossa hyvällä katso.
Ryhdy saivartelijaksi
Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.
Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.
Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.
Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.
Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.
Vakuutusyhtiöt ajelevat pelkällä peruutuspeilillä
Savon Sanomat 29.7.2011
Vakuutusyhtiö Ifin tulkinnan mukaan vaikea tai keskivaikea masennus vanhenee kymmenessä vuodessa.
Samassa ajassa vanhenee rikoslain mukaan teko, josta voidaan tuomita korkeintaan kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Esimerkiksi raiskauksesta voi saada enimmillään kuuden vuoden tuomion.
If ei käytännössä myönnä tapaturmavakuutusta, jos hakijan masennusjakson päättymisestä on alle 10 vuotta. Ei masennuslääkkeitä 10 vuoteen. Ei terapiaa 10 vuoteen. Ensikertalaisuus ei auta tuomion pituudessa, ja laskuri palaa takapakista nollaan.
If ei ole ainoa vakuutusyhtiö, joka vaatii terveysselvityksen tapaturmavakuutusta myöntäessään. Isoista Suomessa toimivista yhtiöistä niin tekee myös Fennia, joka ei kuitenkaan edellytä aivan kymmenen vuoden oireettomuutta vaikeampien masennusten jäljiltä.
Pitkän terveen jakson vaatiminen on osa vakuutusyhtiöiden riskienhallintaa. Ymmärtäähän sen tilastojen valossa: masennus lisää itsemurhariskiä, mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia ei voi täysin ennakoida, tabletin unohtaminen voi aiheuttaa arvaamatonta oloa ja jopa arvaamatonta toimintaa.
Toisaalta itsemurhariski kasvaa keskimääräistä korkeammaksi, kun syntyy pojaksi, joka jää aikuisiällä asumaan haja-asutusalueelle Suomen koillisosiin – tilastojen valossa.
Vakuutusyhtiöillä on oikeus minimoida riskinsä, mutta aika näyttää, kauanko muutamalla vakuutusyhtiöllä on vara pitää masennuksesta toipuneita ylimitoitetussa tapaturmariskien lokerossa. Osa yhtiöistä ei ole enää vuosiin katsonut masennuksen lisäävän todennäköisyyttä kompastua kadulla, riskiä loukata nilkka, astua naulaan tai murtaa sormet kiukaan luukulla. Sekin on hyvin ymmärrettävää tilastojen valossa.
Kelan korvaamia masennuslääkkeitä käytti viime vuonna reilut 400 000 suomalaista – joskin samoilla lääkkeillä hoidetaan myös ahdistus- ja paniikkihäiriöitä. Määrä on melkein tuplautunut kymmenessä vuodessa ja masennukseen sairastuneet ovat yhä nuorempia.
Ainoastaan Tapiola, Turva ja Pohjantähti saattavat myöntää sairauskuluvakuutuksen asiakkaalle, joka kertoo sairastavansa masennusta tai syövänsä mielialalääkkeitä. Toki rajatusti ja heikommin ehdoin kuin perusterveille.
Keskiviikkoisen Helsingin Sanomien jutun (27.7.) perusteella sairauskuluvakuutukset ovat myös masennuksesta toipuneille suurempi ongelma kuin tapaturmavakuutukset.
Sairauskuluvakuutus korvaisi esimerkiksi Kela-korvausten ulkopuolelle jääviä lääkärinpalkkioita, lääkkeitä, sairaalamaksuja. Valtaosa vakuutusyhtiöistä ei kuitenkaan myy sitä, jos asiakkaaksi hakeutuvan historiasta löytyy viitteitä masennuksesta viimeiseltä viideltä vuodelta.
Alallakin myönnetään, että vakuutuslääkärien ratkaisut ovat mustavalkoisia, vaikka masennukseen viittaavien jälkien rekisteröityminen on usein sattuman kujeilua.
Joissakin kunnissa sosiaalitoimi ohjaa nuoria matalalla kynnyksellä masennuksen hoitoon, kun on viitteitä matalammasta mielestä. Samalla menee vuosiksi mahdollisuus sairauskuluvakuutukseen, henki- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta puhumattakaan.
Joskus taas vanhemmat auttavat aikuistuvan nuoren murheineen psykiatrisen sairaanhoitajan pakeille, eivät esimerkiksi oppilaitoskuraattorin luo epävirallisiin keskusteluihin. Taas menevät mahdollisuudet vuosiksi.
Alan ulkopuolinen ihmettelee lähinnä vakuutusyhtiöiden suoranuottisuutta.
Ne noudattavat masennusta sairastavien tai siitä toipuneiden kohtelussa henkivakuutusyhtiö Retron suosituksia. Osin syynä on Retron rooli vakuutusyhtiöiden myymien vakuutusten jatkovakuuttajana. Osin siitä, että riskienhallinnassa on turvallisempi pitää kiinni jo 1900-luvulla toimineista käytännöistä kuin luoda uusia.
Muutospaine on kuitenkin kova myös vakuutusyhtiöiden sisällä. Potentiaaliset uudet asiakkaat alkavat olla vähissä, kun monella on jo sairauskuluvakuutus ja monen mahdollisuudet sen saamiseen ovat menneet konkreettisempien kansantautien takia.
Toivottavasti rahanteon tarve kääntää lopulta vakuutusalan isojen poikien ja tyttöjenkin aivot uuteen asentoon. Silloin on kyse sekä oikeudesta että kohtuudesta.
Vaikeakaan masennus ei ole rikos, eikä masennuksesta toipuneen pitäisi joutua kantamaan sairautensa varjoa useita vuosia tai vuosikymmeniä – ainakaan vakuutusalan linjausten takia.
Hidas ilmiö
Nyt se tuli määriteltyä. Nimittäin hidas ilmiö vakuutusmielessä.
Omaisuusvakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.
Kaikilla vakuutusyhtiöillä on käytössä rajoitusehto, jolla rajoitetaan vähitellen vaikuttavat ilmiöt korvauksen ulkopuolelle.
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut itse esineelle kulumisen, korroosion, materiaalin väsymisen, pilaantumisen sienettymisen, lahoamisen, hajun, ilmankosteuden tai lämpötilan muuttumisen tai muun vähitellen vaikuttavan ilmiön johdosta.
Melko selkeää, eikö?
Ei.
Asiakkaalla oli noin viikon aikana, omassa kuljetussalkussaan, hapettunut kymmenkunta ammattikäyttöön tarkoitettua radiopuhelinta käyttökelvottomaksi.
Aktia vahinkovakuutus katsoi, että viikon aikana tapahtunut hapettuminen ei ole äkillinen ilmiö, vaan ehdoissa tarkoitettu vähitellen syntynyt vahinko (hidas ilmiö). Varsinkin, kun vakuutusehdoissa oli vielä erikseen maininta korroosiosta.
Radiopuhelinten odotettu käyttöikä on reilusti yli kymmenen vuotta.
Viitaten vakuutuslautakunnan eikaisempiin lausuntoihin, valitimme korvauspäätöksestä ja totesimme, että vakuutusehtoa ei voida tulkita suoraviivaisesti koskemaan poikkeuksetta kaikkia esimerkkeinä mainittuja tapauksia. Asiaa olisi käsiteltävä rajoistusehdon otsikon ja pääasiallisen tarkoituksen mukaan, rajoittaen korvauspiiristä vain todelliset vähitellen syntyneet vahingot. Hidasta ilmiötä pitäisi siis aina peilata esineen oletettuun käyttöikään.
Ei vaikutusta. Aktia oli jo kaivanut poteronsa.
Juttu piti laittaa vakuutuslautakunnan arvioitavaksi.
Vakuutuslautakunta katsoi, että hapettuminen oli tapahtunut melko lyhyessä ajassa ja oli ollut poikkeuksellisen voimakasta. Kyseessä ei ole ollut esimerkiksi putken korroosioon rinnatettava tilanne.
Lautakunnan mukaan radiopuhelinten hapettuminen on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko, josta vakuutusyhtiön tulisi suorittaa korvaus esinevakuutuksen perusteella.
Jälleen kerran torjuimme vakuutusyhitön omaan pussiin pelaamisen ja asiakas sai korvauksensa, vaikkakin noin vuoden verran vahingon jälkeen.
Vahinkoasiassa ensimmäinen korvauspäätös ei aina ole se lopullinen, vaikka vakuutusyhtiö jankuttaisi kantaansa miten äänekkäästi tahansa.
Kysyn vaan, että kannatiko saivarrella?
Helsinkiläinen mies ajoi ojaan arvokkaalla henkilöautollaan. Miehen mukaan hän väisti peuraa.
Vauhtia autolla oli suistumishetkellä nelisenkymmentä kilometriä tunnissa. Audi S3 törmäsi lopulta puuhun.
Mies yritti peruuttaa takaisin tielle. Peruutusvaihde ei kuitenkaan toiminut. Sitten öljynpaineen varoitusvalo syttyi, minkä jälkeen mies sammutti moottorin. Auto hinattiin pois paikalta.
Vakuutusyhtiö maksoi osan auton korjauksesta. Hajonnutta peruutusvaihdetta Pohjola ei kuitenkaan suostunut maksamaan. Vakuutusyhtiön mukaan vika ei johdu ulosajosta vaan tavanomaisesta käytöstä. Autolla oli ajettu jo yli satatuhatta kilometriä.
Auton omistaja haastoi vakuutusyhtiön oikeuteen. Hän katsoi vaihteiston toimineen moitteettomasti ennen onnettomuutta ja vaati Pohjolaa maksamaan vaihteensiirtimen haarukan katkeamisesta johtuneen korjaamolaskun, jonka jonka loppusumma oli 1 929 euroa.
Osapuolet valmistautuivat oikeudenkäyntiin huolella. Audin omistaja kutsui todistajaksi muun muassa Veho Olarin työnjohtaja ja VV-Auto Groupin huoltopäälliköt. Pohjola kutsui vastatodistajiksi kaksi autovahinkotarkastajaa, joista toinen oli mukana vaihteiston avaamisen yhteydessä, sekä Tavarantarkastusyhdistyksen autotekniikan asiantuntijan.
Vehon ja VV-auton päälliköt kertoivat käräjäoikeudelle, että vaihteiston siirtohaarukan katkeaminen on harvinainen vika, ja todennäköisesti ulkoisen voiman aiheuttama. Periaatteessa kyseisen auton vaihteiston osat on tehty hyvin kulutusta kestäviksi. Niiden tulisi normaalisti kestää ainakin 200 000 kilometrin käyttö.
Merkitystä ei todistajien mukaan ole myöskään sillä, että kyseissä nelivetoautossa on peräti 225 hevosvoimaa. Valmistaja on mitoittanut vaihteiston kestämään tavallista suurempia rasituksia.
Vakuutusyhtiön asiantuntijat puhuivat toista. He katsoivat, että vaihteisto oli mahdollisesti viallinen jo ennen törmäystä. Samoin he epäilivät, että jo kahdeksanvuotiaan auton osat ovat saattaneet käytössä väsyä eli metalli heiketä.
Vahinkotarkastajat esittivät myös epäilyksen, että autolla on ajettu tavanomaista rasittavammalla tavalla.
Oikeus totesi todistelun olevan ristiriitaista. Oikeuden mukaan haarukan hajoamisella ja ulosajolla on kuitenkin ilmiselvä ajallinen yhteys. Siksi käräjäoikeus katsoi kanteen toteennäytetyksi.
Merkitystä asiassa oli myös sillä, ettei vakuutusyhtiö kyennyt esittämään, että samantyyppisiä vaihteistoja olisi aiemmin hajonnut luontaisen kulumisen tai metallin väsymisen kautta.
Vakuutusyhtiön tulee maksaa Audin omistajalle 1 929 euroa korkoineen sekä korvata miehen yli 10 000 euron nousevat oikeudenkäyntikulut.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Osapuolilla on mahdollisuus valittaa hovioikeuteen.
Älä milloinkaan tyydy vakuutusyhtiön kyykyttävään korvausratkaisuun. Useimmiten oikeudenmukainen korvaus on mahdollista saada.
Suomessako vakuutukset kalliita?
Brittläinen teinipoika on saanut erikoisen tarjouksen autovakuutuksesta, sillä vakuutuksen hinta oli vuodessa 115 kertaa auton arvon verran. Vakuutettavana oli 750 euron arvoinen yksilitrainen Opel Corsa.
Berkshiressä asuva 18-vuotias Joe Chute etsi autolleen parasta vakuutustarjousta vakuutusyhtiöiden verkkosivuilta. First Central -vakuutusyhtiön nuorukaiselle antama tarjous oli 86.000 euroa vuodessa.
– Jos minulla olisi varaa maksaa tuollaisia summia, ei minun tarvitsisi edes ajaa autolla. Voisin palkata kuljettajan tai kulkea taksilla. Vakuutusyhtiöt rankaisevat minua ikäni ja asuinpaikkani vuoksi, Joe Chute kertoi The Sun -lehdelle.
Syynä uskomattomaan tarjoukseen pidetään sitä, että nuorukaisen kotikaupungissa on ennätysmäisen paljon vakuuttamattomia autoja. Vakuutusyhtiö kommentoi lehdelle, että poika ei sopinut heidän määrittelemäänsä asiakasprofiiliin. Lopulta Chute löysi toisesta vakuutusyhtiöstä itselleen autovakuutuksen, joka maksaa alle 3.000 euroa vuodessa.
Suomessa riittää sentään vajaa tonni vuodessa, jos on vähänkään bonuksia.
Kuumailmapuhallin on tulityöväline
Tyyskylän kartano Siuntiossa paloi käyttökelvottomaksi. Palon epäillään saaneen alkunsa maalinpoistotyöstä, jota oli tehty kuumailmapuhaltimella.
Korvaako vakuutus?
Ehkä korvaa, ehkä ei.
Jos kiinteistön omistaja suoritti työtä itse, sovelletaan omaisuusvakuutukseen tulitöiden suojeluohjetta. Siinä annetaan vaatimuksia tulityövahinkojen torjumiseksi.
Vakuutuksenottajan ja vakuutetun on noudatettava suojeluohjetta. Mikäli suojeluohjetta ei noudateta, voidaan korvausta vähentää tai se voidaan evätä.
Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Näitä tulitöitä ovat muun muassa sähkö- ja kaasuhitsaustyöt, kaasujuotostyöt, kuumailmapuhallintyöt, polttoleikkaustyöt sekä metallien hionta ja katkaisu laikkaleikkaimella.
Vähäisen palovaaran töitä ovat esimerkiksi sähköjuotostyö ja kuuman ilman käyttö (enintään 200 ºC) olosuhteissa, joissa tulen syttymis- ja leviämisvaara on vähäinen koko työn ajan.
Vähäisen palovaaran töissä työntekijän on toteutettava kyseisen työmenetelmän, työkohteen ja ympäristön edellyttämät turvallisuusasiat kuten siisteydestä, järjestyksestä ja alkusammutuskaluston saatavuudesta huolehtiminen.
Vähäisen palovaaran töissä ei edellytetä tulityölupaa eikä työntekijältä tulityökorttia.
Tulityöt on tehtävä vakituisella tulityöpaikalla aina kun se on mahdollista.
Tilapäisellä tulityöpaikalla tulityötä saa tehdä vain, jos sitä ei voida tehdä vakituisella tulityöpaikalla.
Tilapäisellä tulityöpaikalla tulityötä saa tehdä vain henkilö, jolla on voimassa oleva tulityökortti. Tulityön tekemiseen tilapäisellä tulityöpaikalla vaaditaan aina kirjallinen, määräaikainen tulityölupa.
Tulityövartiointi on toteutettava koko työn ajan, myös työtaukojen aikana.
Tulityön jälkeen on tulityövartiointi toteutettava tulityöluvan mukaisesti, kuitenkin vähintään yhden tunnin ajan.
Tulityösuunnitelmassa on esitettävä kuinka tulityövartiointi järjestetään. Tulityöntekijä ei voi toimia työnaikaisena tulityövartijana. Tulityövartioinnin aikana tulityöpaikan ympäristöineen on oltava jatkuvan silmälläpidon alaisena.
Tulityövartijan on tiedettävä tulityöstä aiheutuvat vaarat, osattava tehdä hätäilmoitus ja käyttää tulityöpaikalle varattua alkusammutuskalustoa. Tarvittaessa tulityövartijan on keskeytettävä tulityö.
Entäs, jos työtä tekikin ulkopuolinen urakoitsija?
Urakoitsijan mahdollinen vastuuvakuutus korvaa muulle kuin työn kohteena olleelle omaisuudelle tuottamuksella tai laiminlyönnillä aiheutetun vahingon.
Eri asia on sitten se, mitä vakuutusyhtiö katsoo työn kohteena olleeksi omaisuudeksi. Kokemuksesta voin todeta, ettei se ainakaan tulkitse työn kohdetta erityisen suppeasti. Tyyskylässä työn kohteena lienee vakuutusyhtiön mielestä koko rakennus.
Toinen asia, joka mietityttää on se, kuinka pitkälle vastuuvakuutuksissa tyypillisesti käytettävät korvausten maksimimäärät, 1.000.000€ tai 500.000€ tässäkin tapauksessa riittävät.
Lain mukainen korvausvastuu ei ole riippuvainen siitä korvaako vakuutus ja kuinka paljon korvaa jos korvaa.
Lähde: Tulityöt suojeluohje 2011, Finanssialan keskusliitto, 2011
Laiskanpulskeita kolleja.
Kannattaako vakuutusten kilpailutus?
Taatusti.
Ainakin jo on uskominen toteutuneita kilpailutuksia. Ja miksei olisi.
Kilapailutuksissa vakuutuskokonaisuuksien hinnat ovat laskeneet jopa yli 50%. Tyypillisesti 25% – 30%.
Äkkiseltään voisi luulla, että vakuutuksissa, ja varsinkaan lakisääteisissä vakuutuksissa, ei ole mitään eroa. Käsitys on niin väärä kuin väärä voi olla.
Suurimmat säästöt syntyvät usein juuri lakisääteisten vakuutusten maksuista.
Ja jos ei suomalaisten vakuutusyhtiöiden kesken eroja yllä mainittuja enempää löydykään, kannattaa vilkuilla ulkomaisten yhtiöiden suuntaan.
Kilpailutin asiakkaan vakuutuksia, jotka ovat siinä määrin erikoislaatuisia, että suomalaisista yhtiöistä vain murto-osa suostui edes tarjoamaan.
Ulkomainen vakuutusyhtiö tyrkkäsi tarjouksen, joka oli 75% halvempi kuin suomalaisen kilpakumppaninsa ehdotus. Turvakin paranisi merkittävästi vaihtamalla.
Suomalaiset vakuutusyhtiöt näyttävät tässä valossa lähinnä laiskanpulskeilta kolleilta, jotka vain odottelevat, että hiiri juoksee suuhun.
Mihinkähän ihmeeseen yllä mainittu suomalainen vakuutusyhtiö hassaa nelinkertaisen vakuutusmaksunsa? Liekö vanha vakuutusalan sanonta, että työajalla saa rakentaa yhden omakotitalon, pitävän paikkansa?
Arvaapas vain aionko suositella asiakkaalle siirtymistä ulkomaiseen vakuutuskantaan?
Vakuutusmajuri 