Päivän Iltalehdestä poimittua

Pelasti hoitolapsen ja satutti itsensä, oli jäädä korvauksetta

Ke 13.01.2010 15:02 (KOTIMAA)

Hoitolapsen auton alta pelastanut ja itsensä loukannut perhehoitaja oli jäädä ilman vakuutuskorvausta.

Vasta korkein oikeus (KKO) katsoi, että tapaturma oli tapahtunut hoitajan työssä ja vahingot pitää korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.

Perhehoitajana ympärivuorokautisesti toimiva oululaismies vaihtoi eräänä kevätpäivänä autoonsa renkaita kotinsa pihalla. Perhehoidossa ollut tyttö juoksi päin tunkkia, jonka varaan kulkupeli oli nostettu. Auto lähti luisumaan ja tunkki kaatui.

Hoitaja esti auton putoamisen lapsen päälle tarttumalla lokasuojaan. Hän satutti oikean kätensä ja olkapäänsä.

KKO:n mukaan sillä seikalla ei ollut merkitystä, kuuluiko renkaiden vaihto miehen vapaa-ajan toimiin vai työtehtäviin. Se tulkitsi, että vuoden 2005 tapaturma sattui miehen varjellessa hoidettavanaan olleen tytön terveyttä.

Pohjola Vakuutus katsoi loukkaantumisen vapaa-ajan tapaturmaksi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeuskin olivat sitä mieltä, ettei miehellä ollut oikeutta korvaukseen.

Majurille kuntoisuuslomaa

Vakuutusmajuri lähtee kuntoisuuslomalle.

Uusia kirjoituksia luvassa taas vuonna kymmenen. Siinä joskus ensi viikkojen aikana.

Siihen asti: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille. Muistakaa vahtia haukkana kynttilöitä ja ampua raketit selvinpäin (mieluusti kaikista rakennuksista poispäin).

Kiirettä pitää

Lueskelin Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin kirjaa Ravistettava Omskakas.

Kirja alkaa tutulla aiheella siitä, miten kaiken rytmi kiihtyy. ”Merkittävä ihminen on kiireinen ihminen ja tehokas yritys on kiireinen yritys. Jos yrityksessä on aikaa pohtia asioita, se ei voi olla kasvu-uralla.”

Tekijät pohtivat miksi kaiken nopeutuminen sitten olisi paha asia. Heidän mukaansa nopeus tuo mukanaan yhden suuren ongelman. ”Samalla kun haluamme nopeuttaa kaikkea, emme malta olla nopeuttamatta vaatimustamme myös ajattelemiseen.”

Nopeutumisen seurauksena teemme usein huonosti valmisteltuja, vähän mietittyjä ja ennalta arvattavia päätöksiä. Sorrumme kiireessämme ajatusvirheisiin tai jopa ajattelemattomuuteen. Rutiinitoimenpiteillä ei kuitenkaan enää voida hoitaa suurinta osaa eteen tulevista ongelmista, ja se vaatii ajattelemista.

Kirjoitin aikaisemmin ajatteluvirheistä. Ne ovat usein merkittävin syy vahinkojen taustalla. Ajatusvirheitä nimitetään usein inhimilliseksi virheeksi.

 

Lentokoneen putoamisen aiheutti inhimillinen virhe.

 

Ajatteluvirhe on sitä, että ajattelun tuloksena tehty ratkaisu ei tuotakaan sitä lopputulosta kuin on odotettu tai että lopputulos on odotettua huonompi. Asiat siis eivät ole menneet niin kuin oli ajateltu. Ei ole osattu ottaa kaikkia seikkoja huomioon tai päätelmät on tehty virheellisesti. Ajatteluvirheeksi voidaan useimmiten katsoa myös se, että ei ole ajateltu ollenkaan.

Myös turvallisuutta ja riskienhallintaa on pysähdyttävä ajattelemaan. On löydyttävä aikaa tarkastella yrityksen toimintaa eri kanteilta ja osattava luoda erilaisia skenaarioita mahdollisista tulevaisuuksista. Se vaatii mielikuvitusta, joka puolestaan vaatii sopivaa hitautta, jotta ajattelemiselle jää aikaa.

Monelle yritykselle nykytilanteen hallinta on kuitenkin täysimittainen haaste. Henkisiä resursseja ei riitä tulevaisuuden laajempaan tarkasteluun. Ellei yritys ole juuri nyt kriisitilanteessa tai muuten poikkeusoloissa, ovat riskit, tai paremminkin niiden vaikutukset, vasta tulossa. Varautumissuunnittelua näitä tilanteita varten pitäisi kuitenkin tehdä jo nyt.

Riskin toteutumisen alkusyy voi olla vähäinen, mutta sen seuraus kohtalokas. Kun maailma kerran muuttuu kiihtyvällä tahdilla, muuttuu riskien olemus samassa tahdissa. Jokapäiväisen kiireen keskellä olisi kyettävä ajattelemaan normaalista muutoksen suunnatsa poikkeavia tilanteita.

Riskienhallinta on siten paljolti toimintojen ja rakenteiden muutoksiin sidottua, jatkuvaa toimintaa. Pieni askel päivässä, eikä määrävälein alkava ja päättyvä projekti.

Yksi parhaista riskienhallintakeinoista on laadukas ajattelu. Anna itsellesi aikaa ajatella rauhassa. Päädyt takuulla parempiin ratkaisuihin niin liikeriskien kuin vahinkoriskienkin kannalta ajateltuna.

 

Totuuden torvi

Minusta on perin huvittavaa, miten edellisessä kirjoituksessani lainatussa arvioinnissa mentorini ottaa kantaa ammattitaitooni ja työkokemukseeni. Täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella hän toteaa mm, että ei minulla eikä Rastorin konsultilla ole riittävää kokemus- eikä teoriapohjaa pk-yritysten riskienhallintamallin tuotteistamiseen. Vastaavaan omahyväisyyteen en ole tärmännyt edes vielä vakuutusyhtiössä aktiivipalveluksessa olevien keskuudessa.

Aika kova väite, varsinkin kun mentori ei tunne kovin hyvin kumpaakaan. Itse en lähtisi antamaan kovin herkästi arvioita toisten ammattitaidosta tuntematta kyseistä henkilöä erittäin hyvin. En ehkä silloinkaan. Suomalaiskansalliseen tyyliin mentori olettaa, että opiskeltava asia pitäisi osata heti. Tai jo eilen. Eikö koulutuksen tarkoituksena pitäisi olla paremminkin se, että opetellaan asioita, joita ei ennestään osata?

Toinen suomalaiselle tyypillinen lyttäys tulee arvostelun loppupuolella, väitteessä, että riskienhallinnan kisa on pk puolella ammattilaisten hallussa. Mistäköhän mentori on saanut päähänsä, että minä en ole minkään alan ammattilainen? Enhän ole vakuutus- ja riskienhallinnan asioitakaan hoitanut kuin viitisentoista vuotta. Puolet työelämässä oloajastani! Eihän kukaan tietenkään koskaan yritä mitään uutta ellei osaa sitä jo aloittaessaan. Toteamus on samaa luokkaa kuin jos sanoisin, että alan soittamaan viulua heti kun osaan soittaa sitä, tai alan lottoamaan heti kun olen voittanut lotossa.

Kaiken lisäksi arvostelijalta on menneet puurot ja vellit pahasti sekaisin koko koulutusohjelman tarkoituksen osalta. Kyseessähän ei tietenkään ole osaamisen mittaaminen riskienhallinnassa, vaan tuotteistamisessa. Oikein tuotteistettu palvelu on sellainen, että sen tuottaminen voidaan nopeasti monistaa, ulkoistaa tai myydä. Ei sillä, etteikö substanssiosaamista pitäisi olla, mutta itse tuotteistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kun prosessit on hiottu kuntoon, voidaan ammattitaito vaikka ostaa muualta jos sitä ei satu itsellä olemaan.

 

Leikinkö isojen poikien leluilla luvatta?

Ja sehän ei tietenkään käy laatuun.

Suoritan Rastorin ja Omnian yhteistyönä toteuttamaa Tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa. Kyseessä on yrittäjille suunnattu oppisopimuskoulutus. Ja kun se kerran on oppisopimuskoulutus, tarvitaan työssäoppimisvaihe ja työpaikkaohjaaja. Koska olen yksinyrittäjä sain työpaikkaohjaajaksi mentorin Helsingin yrityskummien kautta.

Aluksi päätin tuotteistaa vakuutusmeklarin palvelusta asiakkaan kannalta ymmärrettävän ja selkeän palvelukokonaisuuden, jonka pääasiallinen sisältö pysyy pääosin samana ja joka on helppo ymmärtää ja ostaa. (Teen senkin, mutta sitä ennen…)

En oikein saanut aiheestani kiinni koulutusohjelman oppien avulla. Niinpä peruutin vähän ja päätin kehittää PK yrityksille sopivan riskienhallintapalvelun. Siitäkös ohjaajani antoikin oikein isän kädestä:

 

”Hannu Vanhatalon olisi pitänyt jatkaa kesällä tarkastelussa olleen pienyritys- ja kotitalousasiakkaiden palvelumallin tuotteistamista ja hinnoittelun kehittelyä sekä ennen kaikkea lähteä testaamaan sitä asiakasneuvotteluissa. Nyt kaaviona esitetty pk-yritysten riskienhallintamalli on aivan jotakin muuta. Ei Rastorin konsultilla eikä opiskelijalla ole riittävää kokemus- eikä teoriapohjaa pk-yritysten riskienhallinnassa. Tarjolla on esim. netin kautta monia hyviä itsearviointimalleja. Vakuutusyhtiöissä ja meklariyhtiöissä on riskienhallinnan konkareita. Oppilaan olisi pitänyt pitäytyä alkuperäisessä palvelumallin rakentamisessa pienyrityksille ja kotitalouksille. Sille henkilökohtaisena palveluna olisi pääkaupunkiseudun puhelinmarkkinointimaailmassa ollut saumaa esim taksiyrittäjissä, joista keskustelimme yhtenä kohderyhmänä. Taksiyritykset/yrittäjät ovat riittävän suuri haaste ja myös maksutulopotentiaali pienelle vakuutusmeklariyhtiölle. Pk-puolella kisa on ammattilaisten hallussa. Pk-yritysten vetäjät eivät lähde useamman päivän konsultointihankkeisiin harjoittelemaan nykymarkkinoilla. Tulevat vuodet vakuutusmarkkinoilla pk-yrityksissä ratkaistaan hinnalla ja riskienhallinnan täsmä- ja toimialaosaamisella. Yrittäjä on valmis käyttämään vakuutus- ja riskienhallinnan asioihin vain muutaman tunnin vuodessa, ei useampia päiviä. Ehdotan palaamista pienyritysten ja kotitalouksien palvelumallin ja hinnoittelun kehittämiseen sekä ennen kaikkea testaamiseen asiakasneuvotteluissa.”

 

Tiedetään jo vanhastaan, että tieto muuttuu toiminnaksi äärimmäisen harvoin. Yritys tarvitsee ulkopuolisen asiantuntijan vaikka sitten käyttäisikin netistä löytyviä tee se itse pom…, eikun, ohjeita. Ulkopuolinen konsultti pitää huolen siitä, että projekti myös viedään loppuun, eikä se jää muiden kiireiden alle.

Riskienhallinnan alalla vakuutusyhtiöt ovat periteisesti olleet vahvoja tekijöitä. Monesti vain niiden riskienhallintatyön tarkoituksena on saada lisää myytävää, eli vakuutuksia. Tai ainakin saada parempi kate jo myydyille vakuutuksille. Hinnanalennuksista lienee turha uneksia.

Sekään ei paljoa yrittäjää lämmitä, jos vakuutusyhtiön riskienhallintainsinööri istuu päivät pääkonttorin syövereissä teroittamassa kyniään. Ei vaikka tämä olisi kuinka rautainen ammattilainen. Eikä konsultinkaan tarvitse osata kaikkea maailmassa. Riittää kun osaa juuri sen verran paremmin kuin yrittäjä itse, että tälle on siitä konkreettista hyötyä.

Asiakkaan kannalta ja siten myös vakuutusmeklarin (tai riskienhallinnan konsultin tässä tapauksessa) tärkeimpänä työnä on nimenomaan riskien tunnistamisen ja arvottamisen lisäksi niiden poistaminen ja pienentäminen, jolla pyritään minimoimaan vakuutusten tarve.

Aikaisemmasta kirjoituksestanihan muistamme, että vakuutus ei ole riskienhallintakeino ensinkään. Se on riskien rahoituksen keino siinä missä oma kassasikin.

 

Helpoin keino varmistua siitä, että on oikeilla jäljillä mitä sitten teetkin, on se että alan vanhat ammattilaiset hyökkäävät päälle kuin yleinen syyttäjä todeten, että et sinä osaa eikä sinun kannata edes yrittää. ”Ainakaan meidän leluilla et saa leikkiä”

 

Onko yritysjohtaja fiksumpi kuin sammakko?

Juho Lipsanen ja Hannu Laakso kuvaavat kirjassaan Operaatio täyskäännös, miksi yrityksen johto tottuu ongelmiin. Sama näkökulma pätee tietysti myös riskien olemassaoloon tottumiseen.

 

Lainaan tähän herrojen tekstiä sellaisenaan:

 

”Oli yrityksen ongelmien syy sitten mikä tahansa, meillä ihmisillä vaikuttaisi olevan taipumus sietää asioiden vähittäistä huononemista hyvin. Reistailevaan selkään, koiran lonkkavikaan tai repsottaviin ränneihin tottuu ajan myötä, niistä tulee osa normaalia elämää. Sitten ilmaantuu uusia vaivoja tai vikoja, ja niitäkin oppii vähitellen sietämään. Pulmia kasaantuu pulmien päälle, joskin kärsijä itse näkee yleensä vain ongelmista viimeisimmän, koska muihin on jo ehtinyt tottua. Jos hyvin käy, paikalle tulee lopulta joku suorapuheinen ulkopuolinen, joka ihmettelee ääneen, miksi paikat ovat niin rempallaan.

Yrityksetkin oppivat sietämään tilanteensa vähittäistä heikkenemistä, kuten avainhenkilöiden lähtemistä, heikkenevää laatutasoa, lisääntyviä asiakasvalituksia tai riutuvia talouslukuja – usein tässä järjestyksessä. Johto ei aina havahdu ongelmiin, koska asiat tapahtuvat hitaasti. Usein johto on myös liian lähellä ongelmaa, mikä hämärtää johdon kykyä nähdä kokonaisuuksia. Sikäli kun johto on viime kädessä ongelmien aiheuttaja, se on haluton myöntämään ongelmia. Ongelmat myönnetään viimeistään sitten kun rahat loppuvat, mutta sitäkin saatetaan viivästyttää käyttämällä tasetta puskurina. Shokkihoito on usein parempi havahduttaja kuin pitkä ja hidas liuku taantumuksen pimeyteen.

…

Yrityksen johto tottuu omiin ongelmiinsa, kuten ihmiset omiin pikkuvaivoihinsa. Totumme vaikkapa kesämökin hiiriin, jolloin tuntuu aivan luonnolliselta metsästää hiiriä loukulla ilman että alkusyytä etsitään. Ulkopuolisen ostaessa mökin tämä nousee suureksi ongelmaksi: ”Jumalauta, täällähän on hiiriä!” Silloin tilanteeseen tulee yleensä taatusti selkeä muutos – juurisyyn huomioiva aito parannus. Kun johto sittemmin väsyy yrityksen erilaisiin pikkuongelmiin, se lakkaa lopulta pitämästä niitä ongelmina ensinkään. Ainakaan toimeksiantoa ongelmien korjaamiseksi ei näy eikä kuulu. Pienet ongelmat eskaloituvat monesti suuremmiksi, jolloin kumuloitunut muutos tulee lopulta silmille hetkessä. Huomio on painottunut liiaksi viimeiseen (näkyvimpään) ongelmaan ja siihen reagointiin.”

 

Sammakkokin osaa loikata kuumasta vedestä pois, jos se sellaiseen joutuu, mutta jos sammakko on vedessä, jota lämmitetään pikku hiljaa, se lopulta kuolee sinne.

Ole fiksumpi kuin sammakko. Alenna sietokykyäsi. Tunnista riskit (miksei myös muut ongelmien lähteet) ja tee niille jotain heti, tai muuten totut niiden olemassaoloon.

 

Lähde: Lipsanen, Laakso, Operaatio täyskäännös, WSOYpro 2009

Missien strategiset mitat

Tilastomatematiikka on hyvä apuväline riskien tarkkailussa.

Tilastotiedoista voidaan päätellä yhtä hyvin äkillisiä tapahtumia kuin hitaasti tapahtuvia ilmiöitä, kuten kulumista ja rikkoutumisia. Tärkein tilastomatemaattinen väline on normaalijakauma.

Normaalijakauman luonteeseen kuuluu se, että mittauksissa esiintyy eniten keskiarvon suuruisia tai sitä lähellä olevia mittaustuloksia, ja vähemmän keskiarvosta kauempana olevia.

 

Suomalaisten missien keskipituus on noin 175 senttimetriä ja keskipaino noin 55 kiloa (tai ainakin on ollut joskus).

 

Tällainen tilastollinen normaalius on matemaattinen keskiarvo. Sen molemmin puolin esiintyy muitakin arvoja, jotka ovat hyväksyttäviä.

Jos missien keskipituus on aikaisemmin ollut 175 cm, myös seuraavana vuonna on todennäköisesti eniten 175 senttisiä missikandidaatteja. Siirryttäessä kumpaan tahansa suuntaan keskiarvosta ehdokkaiden lukumäärä vähenee mitä kauemmas keskiarvosta mennään.

Toinen normaalijakauman piirre on se, että keskiarvon molemmin puolin on suunnilleen yhtä paljon mittaustuloksia.

Voidaan siis epäillä kauneusihanteiden muuttuneen, jos kaikki, tai ainakin suurin osa, ehdokkaista olisi keskiarvon ylä- tai alapuolella, eivätkä tasaisesti sen molemmin puolin jakautuneena.

Suuren joukon satunnaiset mittaustulokset tulevat jotakuinkin järjestyksessä niin, että vaihtelu pysyy sunnilleen samanlaisena: lyhyt, pitkä, normaali, lyhyt, pitkä, normaali, jne. Useassa peräkkäisessä mittauksessa ei saisi ilmetä mitään kaavamaisuutta.

Jos peräkkäisistä mittauksista suurin osa on joko keskiarvon ylä- tai alapuolella, voidaan epäillä olosuhteiden muuttuneen. Tilanteeseen pitää tällöin puuttua ennen kuin virhe kasvaa edelleen.

Tilastomatemaattisin keinoin voidaan tarkkailla vaikka koneiden mittareiden näyttöjä ja niiden tulosten tasalaatuisuutta. Edistyneen tekniikan avulla voidaan lähestyviä vikoja ennustaa vaikka tärinän taajuuden tai äänen tason muutosten perusteella.

Mikäli mitattava suure on siirtynyt normaalin alueen ulkopuolelle, on asiaa syytä tutkia tarkemmin. Jos mittaustulokset taas pysyvät tilastoista laskettujen valvontarajojen sisällä, mitään äkillistä muutosta ei ole tapahtunut ja toimintaa voidaan jatkaa normaalisti.

Jos mittareidesi tulosten keskiarvo pikku hiljaa siirtyy, kannattaa ryhtyä tutkimaan mistä se johtuu. Jos päästät keskiarvon toistuvasti valvontarajojen ulkopuolelle, saattaa mitattavalle kohteelle olla jo aiheutunut merkittävää vahinkoa ja liiketoimintasi saattaa sen johdosta keskeytyä lähitulevaisuudessa. Vakuutuskaan ei korvaa vähitellen syntynyttä vahinkoa.

 

Määrittele toiminnallesi toimivat raja-arvot ja mittaa niitä jatkuvasti saadaksesi selville poikkeamat normaaliolista.

 

Lähde: Santanen, Laitinen, Kekäle, Vakuutus ja riskit, Edita 2002

Hyvää itsenäisyyspäivää

”Suomi on hyvä maa. Se on paras maa meille suomalaisille.”

(Adolf Ehrnrooth)

Ystäväni kouluvuosilta, lähes 40 vuoden takaa, asui muutaman vuoden Englannissa. Suomalaisen itsenäisyyspäivän tienoilla kaveri loihe kysymään paikallisasukkaalta, että onko heillä omaa itsenäisyyspäivää?

Arrogantti engelsmanni vastasi kysyen kuivakkaasti: ”Independet from what?”

Haavoittuneiden kuolemantuomio

Olen paasannut moneen otteeseen siitä, että kriittiset riskit on hoidettava kuntoon mahdollisimman nopeasti. Mistä sitten tietää, mitkä riskit ovat niitä kriittisimpiä?

Apu tulee sotaväen suunnalta.

Taistelukentillä lääkintähenkilökunta joutuu tekemään päätöksiä haavoittuneiden avuntarpeesta. Sielläkin huomio pitää kiinnittää kriittisimpiin potilaisiin.

 

Haavoittuneet jaetaan kolmeen ryhmään:

 

  1. Ne jotka tulevat kuolemaan joka tapauksessa teki mitä tahansa.
  2. Ne jotka voivat selviytyä pienin toimenpitein tai voivat odottaa toimenpiteitä myöhempään.
  3. Ne jotka tarvitsevat välittömiä toimenpiteitä jäädäkseen eloon

  

Yrityksessäkään ei ole tarkoituksenmukaista varautua kaikkien tunnistettujen riskien varalta. Kun käytetään yllä mainittua jaottelua havaittuihin riskeihin, saadaan seuraavanlainen ryhmittely:

 

  1. Asiat joilla ei ole merkittävää vaikutusta.
  2. Asiat jotka voidaan siirtää myöhemmäksi.
  3. Asiat joihin on puututtava heti

 

Noinhan se tietysti on, mutta ollaanko tässä nyt yhtään lähempänä selkeää jaottelua, jonka perusteella voidaan ryhtyä toimenpiteisiin?

Kyllä. Nyt otamme avuksi riskikartan, johon on valmiiksi arvioitu riskien toteutumisen vaikutukset ja todennäköisyydet.

 

 

Nyt alkaa jo hahmottua mitkä riskit vaikuttavat toteutuessaan liiketoimintaan kaikkein haitallisimmin. Sietämättömät ja merkittävät riskit ovat niitä, joihin on puututtava heti. Yleensä riskialtista toimintaa ei pidä edes aloittaa tai jatkaa ennen kuin näille riskeille, varsinkin sietämättömille, on tehty jotain.

Kohtalaisiin riskeihin kohdistuvia toimenpiteitä voidaan lykätä, kunnes merkittävät riskit on hoidettu. Siedettävät riskit voivat jopa kuulua luokkaan, jonka sisältäville riskeille ei tarvitse tehdä mitään.

Kun päätetään mihin riskeihin kohdistetaan toimenpiteitä ja millä aikataululla, päätetään samalla mihin asioihin ei puututa. Tämä on tärkeää huomioida organisaation toiminnan ja vastuiden kannalta.

Luokittele liiketoimintaasi kohtaavat riskit niiden vaikutuksen ja todennäköisyyden perusteella. Saat selkeän riskikartan, jonka avulla voit kohdistaa riskienhallinnan toimenpiteitä juuri oikeisiin kohteisiin.

Vakuutuslautakunta

Kun tässä on nyt puhuttu vakuutusyhtiöiden nihkeästä korvauslinjasta, niin puhutaan välillä muutoksenhakukeinoista.

Ensimmäinen muutoksenhakuaste (varsinkin korvausriidoissa) on käräjäoikeus tai vakuutuslautakunta. Oikeudenkäynti yleensä maksaa maltaita, mutta vakuutuslautakunnassa asian käsittely on maksutonta.

Vakuutuslautakunnan tehtävänä on käsitellä yksittäisiä vakuutusyhtiön ja asiakaan välisiä erimielisyyksiä, esimerkiksi korvauksista, vakuutusehtojen soveltamisesta, jne. Siis yleensä vakuutussuhteeseen liittyviä erimielisyyksiä.

Asiat voivat tulla lautakunnan käsiteltäviksi kumman tahansa osapuolen aloitteesta. Yleensä se tapahtuu asiakkaiden aloitteesta.

Lautakunta antaa suosituksia erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sen lausunnot eivät ole osapuolia sitovia, mutta käytännössä niitä kuitenkin yleensä noudatetaan.

Vakuutuslautakunta ei käsittele lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen ja potilasvakuutukseen liittyviä asioita, eikä yleensä liikennevakuutukseen liittyviä. Niille on omat järjestelmänsä. Sen toimialueeseen kuuluvat kaikki vapaaehtoiset vakuutukset.

Asian saamiseksi vireille vakuutuslautakunnassa riittää vapaamuotoinen kirje lautakunnalle. Lautakunta tutkii asian viran puolesta koko laajuudessaan. Kannattaa kuitenkin vähintään tarkastuttaa valituskirjelmä vakuutusalaa tuntevalla asiantuntijalla. Tämä osaa kiertää vakuutusehtojen karikot helpommin kuin asiaa tuntematon.

Vakuutuslautakunnan jäsenistä puolet edustavat vakuutusalaa ja toinen puoli kuluttajanäkemystä tai yritystoiminnan asiantuntemusta. Vakuutuslautakunnan ongelma onkin juuri siinä, että vakuutusalan edustajat voivat ”jyrätä” maallikkojäsenet. Esim. käräjäoikeudessa lautamiehiä on kolme yhtä ammattituomaria kohti. Kaikki ovat saman arvoisia esimerkiksi äänestystilanteessa.

Vakuutuslautakunta käsittelee asian asiakirjojen perusteella. Todistajia ei voida kuulla. Todistelua vaativassa asiassa lautakunta ei yleensä anna lausuntoa. Silloin asia on käsiteltävä käräjäoikeudessa, jos sitä ylipäätään halutaan käsitellä.

Vakuutuslautakunta toimii samaan tapaan kuin kuluttajavalituslautakunta. Erona on se, että vakuutuslautakuntaan voivat valittaa myös yritykset.

Noin kolmannes käsitellyistä jutuista muuttuu vakuutuslautakunnan suosituksesta asiakaan eduksi. Tämän lisäksi vakuutusyhtiöt korvaavat jo käsittelyvaiheessa kymmenisen prosenttia jutuista. Lähes puolet valituksista siis menee läpi.

 

Vakuutuslautakuntaan kannattaa valittaa aina kun on tyytymätön mihin tahansa vakuutusyhtiön toimintaan. Erityisesti tietenkin korvausasiassa. Kannattaa kuitenkin laatia valitus yhdessä vakuutusehtoja tuntevan asiantuntijan kanssa, sillä vastassakin on vakuutusalan ammattilaisia, jotka osaavat kaivaa ehdoista ja laeista itselleen edullisimmat seikat esiin. Et tietenkään halua olla huonommassa asemassa lautakunnassa kuin vastapuolesi.