Ja taas saat maksaa kaiken ihan itse

Kun yritys on riittävän suuri on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovellettava erikoismaksujärjestelmää.

Erikoismaksujärjestelmät ottavat vakuutusmaksussa huomioon osittain tai kokonaan yrityksen omat vahingot. Joudut siis maksamaan itse osan korvauksista heti (aikaisemminhan oli jo puhetta, että maksat joka tapauksessa kaikki vahingot itse ennemmin tai myöhemmin).

Erikoismaksujärjestelmillä pyritään kannustamaan yrityksiä työsuojelutyöhön. Saatat saada vakuutuksesi hiukan yleistä tasoa halvemmalla, mutta maksat vähän (tai paljon) reilummin vahingon jälkeen.

Pienillä yrityksillä vakuutusmaksu perustuu valtakunnallisista vahinkotilastoista johdettuihin eri ammattien riskiluokituksiin. Omat vahingot eivät siten suoranaisesti vaikuta vakuutusmaksuun.

Erikoistariffoinnin piiriin kuuluu pääsääntöisesti suuret yritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaan erikoismaksujärjestelmiä voidaan käyttää vasta kun vakuutusmaksu ilman lakisääteisiä lisiä on yli 8.113,90€ ja sen käyttö on pakollista kun vakuutusmaksu on yli 24.965,24€ ja palkkasumma on yli 1.872.438,17€ (2009). Lukujen välissä erikoismaksujärjestelmän käyttö on harkinnanvaraista.

Vakuutusyhtiöiden erikoismaksujärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Samalta kuulostavat tuotteet ovatkin täysin erilaisia tai päinvastoin. Yhtiöt voivat itse päättää järjestelmiensä rakenteesta ja tariffeista.

Erikoismaksujärjestelmä voi olla joko osittain yksilöllinen tai täysin yksilöllinen. Osittain yksilöllisessä järjestelmässä vakuutusmaksussa otetaan huomioon yrityksen omat ohimenevät korvaukset (päivärahat, sairaanhoitokulut, jne.). Pysyvät korvaukset huomioidaan yleisten tilastojen perusteella.

Täysin yksilöllisessä järjestelmässä otetaan huomioon vakuutuksenottajan omat sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Pysyvien korvausten vaikutusta vakuutusmaksuun voidaan rajoittaa tiettyihin rajoihin. Tällöin puhutaan katkaisurajoista. Esimerkiksi niin, että pysyviä korvauksia otetaan vakuutusmaksua laskiessa huomioon vain 50.000€ saakka.

Mitä yksilöllisempi järjestelmä sitä nopeammin joudut yleensä maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin tapaturmien kustannukset. Usein jopa seuraavana vuonna ja yhdellä kertaa. Jos et ole ollut tarkkana vakuutussopimusta tehdessäsi, voit joutua yhtäkkiä maksamaan jopa satoja tuhansia euroja ylimääräistä jostain vanhasta vahingosta, kun työkyvytön työntekijäsi päätetään yhtäkkiä laittaa eläkkeelle.

 

Pidä itsesi ajan tasalla minkälaisesta maksujärjestelmästä olet vakuutusyhtiösi kanssa sopinut. Pyydä tarvittaessa esimerkkilaskelmia vahinkojen vaikutuksista. Varmista riskienhallinnan keinoin että työtapaturmien ja ammattitautien todennäköisyys pysyy alhaisena ja vaikutukset vähäisinä. Jos annat väkesi touhuta hullunhommia, saat maksaa siitä pitkän pennin.

Alivakuutus

Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.

Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.

Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.

Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.

No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.

 

Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?

 

No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.

Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.

 

Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?

 

Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.

Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.

Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.

Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.

 

Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.

 

Isoveli valvoo

Turvallisuusvalvonta on olennainen osa murtojen, varkauksien ja ilkivallantekojen torjuntaa. Turvallisuusvalvonnalla täydennetään rakenteellista murtosuojausta. Rakenteellinen murtosuojaus puolestaan sisältää laajan skaalan erilaisia asioita alkaen asemakaavasta päättyen lukituksen suunnitteluun.

Rakennuksen ympäristöön voidaan vaikuttaa rikollisen toimintamahdollisuuksia joko lisäävästi tai vähentävästi mm.

 

asemakaavalla

aidoilla

istutuksilla

rakennuksilla

valaistuksella

jne.

 

Tekninen turvallisuusvalvonta toteutetaan valvonnan vartioinnin ja kameravalvonnan avulla. Tätä tarkoitusta varten on olemassa paljon erilaisia rikosilmoitin- ja kulunvalvontajärjestelmiä.

Rikosilmoitinlaitteiston ilmaisimet havaitsevat luvattoman liikkumisen vartioidussa tilassa. Ilmaisimilla tapahtuva valvonta jaetaan usein neljään ryhmään:

 

kehävalvonta

kuorivalvonta

tilavalvonta

kohdevalvonta

 

Kehävalvontalaitteet havaitsevat tunkeutumisen alueelle. Se voi olla esimerkiksi tietyn linjan ylitys (esim. aita).

Kuorivalvonnalla tarkoitetaan rakennuksen ulkopinnan valvontaa niin, että rakennukseen sisään tunkeutuminen havaitaan.

Tilavalvonta havaitsee jos valvotussa tilassa liikutaan

Kohdevalvonta varmistaa jonkin yksittäisen kohteen säilymisen (Esim. erityisen arvokas kohde, vaikka kassakaappi).

Rikosilmoitinlaitteiston suunnittelu tulisi aina antaa kokeneen ammattilaisen tehtäväksi. Se pitäisi toteuttaa muusta sähkösuunnittelusta erillisenä työnä. Suunnittelija olisi aina käytävä tutustumassa tiloihin ja siellä harjoitettavan toiminnan laatuun etukäteen.

Rikosilmoitinlaitteisto on liitettävä miehitettyyn valvomoon, esim. vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen. Hälytyksen siirto toteutetaan riskialttiissa kohteissa valvottuna siirtoyhteytenä.

Kulunvalvonta on osa teknistä valvontaa. Sen tarkoituksena on selvittää henkilön liikkumisoikeus ja rekisteröidä liikkuminen kohteessa. Kulunvalvontaa toteutetaan vartioinnilla, teknisin laittein ja lukituksen avulla.Vartiointi voi olla:

 

aluevartiointia

piirivartiointia

porttivartiointia

 

Aluevartiointia suoritetaan yleensä yhtenäiseksi vartiointialueeksi katsotulla alueella, esim. yhden laitoksen alueella olevien kohteiden vartiointi. Vartiointivastuu kattaa yleensä koko alueen ja vartija ei saa poistua alueelta vartiointitehtävän aikana. Toimeksiantajia on yksi.

Piirivartiointi tarkoittaa useamman erillisen kohteen vartiointia. Kohteiden välille voi jäädä vartiointitehtäviin kuulumattomia alueita. Toimeksiantajia on useita.

Porttivartioinnissa vartija tai vahtimestari ohjaa ja valvoo kulkua vartioitavaan kohteeseen.

Kameravalvontaa voidaan käyttää vartijan apuvälineenä alue- ja porttivartioinnissa ja kulunvalvonnassa. Se sopii hyvin porttien, lastauspaikkojen, varastojen, jne. vartiointiin sekä vaikkapa ajoneuvoliikenteen valvontaan.

 

Murtosuojauksen ja turvallisuusvalvonnan tehtävänä on estää murtoja ja varkauksia sekä pienentää niistä aiheutuvia vahinkoja. Vakuutusyhtiökin edellyttää vakuutuksesi liitteenä olevissa suojeluohjeissa asianmukaisia toimenpiteitä rikosvahinkojen välttämiseksi. Joidenkin teknisten välineiden käytön perusteella voit saada vakuutusmaksuihisi alennuksia, mutta todellinen hyöty syntyy siitä että rikollinen ei häiritse toimintaasi.

En minä, mutta ne muut

Yrityksesi toiminta voi keskeytyä, vaikka omassa firmassasi ei tapahtuisikaan sen suurempia katastrofeja. Olet nimittäin monella tavalla riippuvainen toisista toimijoista.

 

asiakkaista

alihankkijoista

tavarantoimittajista

palveluntuottajista

rahoituslaitoksista

julkisista palveluista

 

 

Riippuvuusriskit ovat varsin toimialasidonnaisia, mutta varsinkin julkisten palveluiden (sähkö, vesi, lämpö) ja teleliikenteen toimivuus koskettaa lähes kaikkia yrityksiä kaikilla toimialoilla.

Kriittisten toimintojen ulkoistaminen kasvattaa riippuvuusriskejä entisestään. Merkittävimmät riskit muodostuvat siitä, että sopimuskumppanien, alihankkijoiden tai tavaran toimittajien, toiminta keskeytyy tai loppuu kokonaan.

Mitä suurempi riippuvuus yritykselläsi on yhdestä alihankkijasta, sitä tarkemmin sinun on seurattava tämän taloudellista tilannetta. Lisäksi kannattaa suorittaa yhdessä alihankkijan kanssa turvallisuusauditointeja.

 

Yrityksellä tulisi aina olla korvaava alihankkija käytettävissään sen varalta, että varsinaiselle sopimuskumppanille tapahtuu jotain.

 

Niille, joilla on vain vähän asiakkaita tai vain yksi merkittävä asiakas, asiakkaan menetys on todellinen uhka. Yhden asiakkaan osuus liikevaihdosta ei kannattaisi olla neljännestä enempää. Tuolloinkin toipuminen voi olla hyvin hankalaa, jos asiakas siirtyy kilpailijalle (tai Kiinaan tai lopettaa kokonaan).

Sama kuvio toistuu lähes jokaisen tahon kohdalla, jonka kanssa yritys on tekemisissä. Tavaran toimittaja tai palvelun tuottaja voi lopettaa yhteistyön yhtäkkiä, tai haluatte niin jostain syystä molemmat. Jos korvaavaa toimittajaa ei ole saatavilla, olet pulassa. Kumppanille voi sattua vakava vahinko, tulipalo, avainhenkilön kuolema, tms., ja tämä lopettaa sen johdosta toimintansa kokonaan.

Riippuvuusriskejä hallitaan lähinnä niitä pienentämällä tai jakamalla. Osan riskeistä voi myös vakuuttaa.

Sähköstä riippuvaisessa toiminnassa (sairaala tai muu vastaava) on riippuvuusriskiin varauduttu todennäköisesti varavoimalalla. Myös veden saantia pystytään usein turvaamaan erilaisin järjestelyin. Riskien pienentäminen voi olla kallista, eikä toimenpiteisiin hevillä ryhdytä jos riski ei näytä todennäköiseltä.

Alihankkija- ja tavarantoimittajariskiä kannattaa jakaa käyttämällä useampaa kumppania kriittisillä alueilla. Näin sopimuskumppani ei myöskään pääse sanelemaan yhteistyön ehtoja (ainakaan niin helposti).

Käytettävän sopimuskumppanin toimintavarmuutta kannattaa varmistella sopimuksin. Esimerkiksi viivästyssakot ohjaavat alihankkijaa pysymään sovitussa aikataulussa.

Sen sijaan kumppanisi vahinkoriskeihin et pääse juurikaan vaikuttamaan. Jos alihankkijasi polttaa tuotantolaitoksensa, keskeytyy omakin toimintasi ehkä pitkäksikin ajaksi. Jos joudut etsimään uuden kumppanin täysin tyhjästä, aiheutuu siitä lisätyötä ja katteen alenemaa. Lisäksi uuden kumppanin kansa menee aina jonkin aikaa yhteistä säveltä hakiessa.

Sopimuskumppanillesi tapahtuneen esinevahingon aiheuttaman toiminnan keskeytymisen voit yleensä vakuuttaa. Tällöin vakuutusyhtiö korvaa sopimuskumppanisi toiminnan keskeytymisen johdosta oman toimintasi keskeytymisen aiheuttamaa katteen menetystä.

Tähän on nyt tultava muutos

Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvasti päätöksiä ja ratkaisuja vakuuttamis- ja korvausasioissa. Vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta monella eri tavalla.

Yksinkertaisin tapa on olla suoraan yhteydessä ratkaisun tehneeseen henkilöön vakuutusyhtiössä. Perustellusta pyynnöstä tämä voi oikaista päätöstään. Vakuutusyhtiön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan vakuutussopimuslakia ja hyvää vakuutustapaa.

Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksiä mm. korvausasiassa, vakuutussopimuksen irtisanomisessa, vakuutusmaksujen muuttamisessa ja monessa muussa asiassa, jonka lopputuloksen asiakas kokee negatiivisena. Vakuutusyhtiön on esimerkiksi korvauspäätöksessään annettava ohjeet muutoksen hakemisesta.

Jos vakuutuksenottaja ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvausratkaisuun, hänen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä ratkaisun tehneen henkilön puoleen. Hänelle voi toimittaa mahdollisia lisäselvityksiä asiassa ja häneltä saa lisätietoa ratkaisuun vaikuttaneista seikoista.

Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja opastaa kuluttaja-asiakasta mm. korvausasioissa. Se voi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa, mutta se ei anna sitovia ohjeita tai määräyksiä.

Vakuutuslautakunnalta voi pyytää lausuntoa mm. vahinkoasiassa jos vakuutusyhtiö ei neuvotteluista huolimatta muuta kantaansa. Kuluttaja-asiakkaat voivat pyytää lausuntoa myös kuluttajavalituslautakunnalta. Lautakuntien lausunnot ovat suosituksia, mutta useimmiten vakuutusyhtiöt noudattavat niitä.

Vene- ja merivahingoissa on aina saatava julkisen merivahingonlaskijan selvitys. Myös silloin, kun asia viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Korvausasia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia voidaan viedä tuomioistuimeen myös ilman vakuutuslautakunnan tai kuluttajavalituslautakunnan lausuntoja. Käräjäoikeudessa kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä. Mahdollinen lautakuntakäsittely ei pidennä kolmen vuoden määräaikaa.

Jotkin yritysvakuutusten riita-asian on selvitettävä välimiesmenettelyssä. Tästä on yleensä maininta kyseisen vakuutuksen ehdoissa. Välimiesmenettely ei koske kuluttaja-asiakkaita eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa normaalia tuomioistuinten valitusmenettelyä käyttäen hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen

Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa annetuista muistakin päätöksistä kuin korvauspäätöksistä voi yleensä valittaa saman kaavan mukaan kuin korvauspäätöksistä.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa valitus toimitetaan aina päätöksen antaneeseen vakuutusyhtiöön, joka joko oikaisee päätöstään tai toimittaa valituksen edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Toinen muutoksenhakuaste lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on vakuutusoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan on valitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Tiedoksi saantiin lasketaan kuluvan seitsemän päivää.

Asian käsittely lautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on maksutonta. Muualla kukin osapuoli vastaa itse omista kuluistaan. Lautakuntakäsittelyt ovat yleensä kirjallisia. 

 

Jos olet mielestäsi saanut väärän päätöksen vakuutusasiassasi, kannattaa asiasta valittaa. Aina ei tarvitse lähteä järjestämään kallista oikeudenkäyntiä. Korvausasiassa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan pidä alkaa taittamaan peistä vakuutusehtojen sisällöstä. Sen riidan häviät varmasti. Sen sijaan vakuutussopimuslain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamansa tiedon perusteella aihetta ymmärtää. Kerro sen sijaan vakuutusyhtiölle (ja lautakunnille) miten olet vakuutuksesi sisällön ymmärtänyt.

Mitä kaikkea maksat vakuutusmaksusi mukana ?

Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.

 

Näitä ovat:

 

riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.

liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.

varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.

 

Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).

Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.

Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.

Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).

 

Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat

 

alkukustannukset

hoitokustannukset

yleiskustannukset

 

 

Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.

Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.

Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.

Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.

Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.

 

Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.

Myyntisaamisten vakuuttaminen

No nythän niitä liikeriskejä voi sittenkin vakuuttaa, vaikka juuri aikaisemmin on moneen kertaan väitetty, että niitä ei voi vakuuttaa. Totta se on. Osa liikeriskeiksi katsottavista riskeistä on sittenkin vakuutuskelpoisia.

Yksi tällainen rajatapaus on myyntisaamisten vakuuttaminen. Jos vaikka myyt tavaraa epämääräisille hampuuseille velaksi, voit vakuuttaa myyntisaatavasi luottovakuutuksella.

Itse asiassa myyntisaamiset kannattaa usein vakuuttaa vaikka asiakas ei hampuusi olisikaan. Tilapäisiä maksuvaikeuksia voi syntyä aika ajoin kenelle tahansa. Eri asia on sitten ne ostajat, jotka eivät koskaan edes aio maksaa tilauksiaan.

Myöntävä vakuutusyhtiö selvittää joka tapauksessa ostajan taustat hyvinkin tarkasti. Niin, että ei luottovakuutustakaan saa varmuudella kaikkia saatavia kattamaan. Varsinkaan, jos haluat vakuuttaa vain huonoimmat maksajasi.

Luottovakuutus on vakuutus luottotappioiden varalta. Vakuutuksenottajana voi siis olla yritys, joka myy tavaroita tai palveluita toisille luotolla. Vakuutuksen korvauksen laukaisee asiakakan maksukyvyttömyys. Asiakkaan (ostajan) ei tarvitse edes tietää, että olet varautunut vakuutuksella hänen maksukyvyttömyytensä varalle.

Luottovakuutus voi koskea vakuutuksenottajan koko asiakaskuntaa tai vain joitakin nimettyjä asiakkaita tai asiakasryhmiä. Kysymykseen voi tulla myynti jollekin maantieteelliselle alueelle (esim. johonkin yksittäiseen maahan tai muulle laajemmalle alueelle), tietty asiakaskunta (esim. nimetty toimiala) tai nimetty tuoteryhmä.

Vakuutuksella ei kuitenkaan voi kattaa pelkästään entuudestaan huonoiksi maksajiksi tiedettyjen asiakkaiden myyntisaatavia, vaan vakuutuksen kohteena on oltava laajempi ryhmä, kuten yllä mainittiin. Muutenhan voisit tosiaan myydä hampuuseille ja vakuutusyhtiö kantaisi kaikki tappiot.

Luottovakuutuksessa, kuten muissakin vakuutuksissa vakuutuksenottajalla on omavastuu. Omavastuu on yleensä 10% – 25% luottotappion määrästä. Koko saatavaa ei siis voida vakuuttaa, eikä vakuutusyhtiö siten kokonaisuudessaan vastaa löperön toimintasi aiheuttamista luottotappioista.

 

Luottovakuutus toki myös maksaa jotain. Sekin tavallaan kasvattaa omaa osuuttasi luottotappion määrästä.

 

Ulkomaille suuntautuvassa kaupassa kuvaan astuu usein mukaan myös poliittiset riskit. Tällaisia voivat olla sota, sodan uhka, poliittiset päätökset (tuontikieltoja, valuuttarajoituksia, jne.). Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Finnvera myöntää myös poliittisia riskejä kattavaa vientiluottovakuutusta. Kaiken takana on loppujen lopuksi Suomen valtio, eli se maksaa viulut, jos Finnveran rahat loppuvat. Joissakin tapauksissa poliittisia riskejä voi vakuuttaa myös kaupallisissa vakuutusyhtiöissä.

Strategisten riskien hallinta

Vahinkoriskien lisäksi yritystä vaanii strategiset riskit, eli ns. liikeriskit. Liikeriskejä et voi vakuuttaa, mutta voit kierrellä karikoita strategisen suunnittelun avulla.

Marko Juvonen ja muut määrittelevät kirjassaan Yrityksen riskienhallinta (Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2005) strategian seuraavasti: ”Strategia kertoo kuinka yritys luo arvoa omistajille ja asiakkaille. Strategian tulee perustua yrityksen visioon, eli ajatukseen siitä, mitä yritys haluaa olla. Strategian avulla yrityksen ylin johto suuntaa yrityksen toimintaa joko kasvuun, kannattavuuteen tai molempiin samanaikaisesti.”

Itse olisin nykyään taipuvainen ymmärtämään strategian valinnoiksi, joita on tehtävä matkalla kohti ennalta määriteltyjä tavoitteita. Strategiaa ei siis voi etukäteen päättää, vaan se elää koko ajan ”matkan” edistyessä ja tuodessaan eteen kaikenlaisia hidasteita.

Strategian tarkoituksena on yksinkertaisesti päästä olosuhteesta toiseen, lähtötilanteesta A haluttuun tilanteeseen B. Tätä varten on ensinnäkin tiedettävä missä mennään, eli lähtötilanne. On tietysti tiedettävä myös tavoitetila, eli mihin halutaan mennä. Tässä kohdassa on hyvä kehitellä muutama vaihtoehtoinen tulevaisuuden skenaario joiden perusteella strateginen suunta myöhemmin valitaan.

 

Jos et tiedä mihin haluat mennä, on aivan sama mitä teet ja mihin suuntaan törmäilet.

 

Analysoitaessa yrityksen asemaa markkinoilla, on kiinnitettävä huomiota sekä yritykseen itseensä että sen toimintaympäristöön. Yrityksen sisäiset ominaisuudet tiivistetään sen vahvuuksiksi ja heikkouksiksi. Toimintaympäristön analyysi tiivistyy sen sisältämiksi mahdollisuuksiksi ja uhkatekijöiksi. Lopputuloksen syntyy tuttu SWOT analyysi.

Ulkoisia tekijöitä analysoitaessa kiinnitetään huomiota yleensäkin maailman menoon, oman toimialan näkymiin, asiakkaiden käyttäytymiseen ja kilpailijoiden toimintaan. Ympäristöanalyysin avulla selvitetään mihin suuntaan mainitut tekijät ovat muuttumassa ja kuinka nopeasti.

Sisäisistä tekijöistä analysoidaan ainakin yrityksen historiallinen kehitys, eli miten tähän on tultu sekä yrityksen resurssit, prosessit, arvot, rakenteet, jne. Strategisista analyyseista ja menetelmistä löytyy kirjallisuutta hyllytolkulla vaikka lähimmässä kirjastossa, enkä puutu niihin tämän enempää.

Vertaamalla sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä saadaan selville yrityksen kannalta kilpailutilanteen oleellisimmat asiat, eli miten hyvin se pystyy vastaamaan ympäristöstä nouseviin vaatimuksiin. Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta kaikkein tärkeimmät seikat otetaan jatkotutkimusten kohteeksi.

Seuraavassa vaiheessa verrataan löydöksiä aikaisemmin luotuihin skenaarioihin sekä ”vanhaan strategiaan”. Tällä tavalla pitäisi melko helposti löytyä tulevat kehityskohteet. Kehityskohteet ovat tietysti niitä asioita, jotka vanhassa strategiassa eivät tule johtamaan todennäköisen skenaarion toteutumiseen.

Kun vaihtoehdot on arvioitu ja valittu, ne otetaan käyttöön. Konsulttien käyttämästä strategian jalkauttamisesta löytyy materiaalia ja koulutusta vaikka loppuiäksi. Viimeisenä toimenpiteenä aloitetaan koko homma taas alusta ja säädetään strategiaa tarvittaessa oikean suunnan säilyttämiseksi.

Rakesh Sondhi on kirjassaan Total Strategy ((Airworthy Publications International Limited, 1999) kuvannut koko homman alla olevalla yksinkertaisella kaaviolla:

 

 strategic perspectives

 

Kunnollisen strategian laatimisessa on sekin hyvä puoli, että se selkeyttää ajatustasi siitä, mihin olet menossa ja sitä myöden auttaa myös vakuutettavien, vahinkoriskien selvittämistä ja arviointia.

Valiolla vellit housuissa

Selailin tässä päivänä muutamana vanhaa Soundi -lehteä ja silmiini sattui juttu keikabusseista. Meinasin kuolla nauruuni siinä kohdassa, kun juttu eteni käsittelemään Popedan keikkabussia. Bändi oli vahtanut kulkinetta ja keikkabusseilla kun tuppaa olemaan nimi, oli uusi auto ristitty hepiksi.

Ei tässä vielä mitään outoa ole, mutta kun bändi oli sopinut Valion kanssa jostain mainosdiilistä bussin kyljessä. Firma olisi mainostanut siinä kuulemma jotain terveysjuomaa.

Kun Valiolainen markkinointieunukki oli kullut ajoneuvon nimen (heppi) oli mainosdiili peruuntunut ennen kuin Mustajärvi ehti sanoa kissa. Osaapa olla munatonta meininkiä. Näin ei voi käydä missään muualla kuin suomessa… tai no ehkä kaksinaismoraalin armoitetussa kultamaassa, Pohjoisamerikan yhdysvalloissa.

Mikko kusetti!

Aina välillä löytyy ureakefaloksia (ureakefalos sanan merkityksen voit tarkistaa vaikkapa Jari Sarasvuon teoksesta Sisäinen Sankari), jotka luulevat olevansa fiksumpia kuin muut. Nämä liike-elämän ritariässät yrittävät hyötyä muiden kustannuksella saadakseen lyhytnäköistä hyötyä itselleen.

Sain kerran yhteydenottopyynnön Rakennuspolku nimisen lafkan toimitusjohtajalle Mikko Kuparille. Kävinkin tapaamassa yrityksen edustajia. Firma oli juuri perustettu ja se tarvitsi erinäisiä vakuutuksia. Yritin onkia herroilta vakuutusten tekemiseen tarvittavia tietoja, mutta kaikki olennaiset tiedot olivat ”emmäänyoikeintiiävielä” -pohjalta ja ”laita nyt vaikka xyz.”

No, sain kuitenkin tehtyä tarjouspyynnön ja tarjouksiakin tuli. Laadin tasapuolisen analyysin tarjotuista vakuutuksista sekä suosittelin mielestäni parasta vaihtoehtoa. Mikko sanoi miettivänsä vielä ja palavansa asiaan.

Niinpä hän palasikin, ja kiitti vaihtoehdoista sekä totesi että pärjääkin tästä eteenpäin itse.

 

Mikko siis varasti minulta vähintäänkin yhden työpäivän ajeluineen pariin kertaan Sipooseen ja takaisin. Mihin lie mahtoi vakuutuksensa tehdä ja millä parametreillä, en uskalla edes ajatella. Eivät ne todennäköisesti firman riskejä kattaneet, jos yhtään halvemmalla irtosivat kuin minun löytämäni.

 

Vastaavien tapausten varalta myös vakuutusyhtiöt osaavat olla varuillaan ja ovat varmistaneet saatavansa joko ulosottoteitse tai olemalla myöntämättä vakuutusturvaa epämääräisille hakijoille.

Minä taas saan nuolla haavani itse. Mitäs olin laatinut huonon toimeksiantosopimuksen. Oma vika. Nykyään tosin asiakas saa maksaa jo melkein siitä, että sanon päivää. Kiitos Mikko.

Kun itse toimii rehellisellä pohjalla, sitä uskoo helposti muidenkin käyttäytyvän samalla tavalla ilman, että kaikkea mahdollista ja mahdotonta on tarvinnut sopia erikseen paperilla. Tai varmistaa selustansa niin kuin olisi tekemisissä itsensä karhukoplan kanssa (ja nyt en tarkoita poliisin erikoisjoukkoja).

Vaikka voimassa oleva oikeus vaatiikin vakuutusmeklaria laatimaan kirjallisen toimeksiantosopimuksen, sen vähimmäisvaatimukset eivät vielä takaa kummallekaan osapuolelle mitään suojaa. Tästä(kin) tapauksesta huolimatta luotan edelleen asiakkaiden ja ihmisten rehellisyyteen ja käytän mahdollisimman yksinkertaista toimeksiantosopimusta ja luotan ”miehen sanaan”.