Tagged: vakutuusyhtiö

Ryhdy saivartelijaksi

Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.

Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.

Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.

Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.

Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.

Hidas ilmiö

Nyt se tuli määriteltyä. Nimittäin hidas ilmiö vakuutusmielessä.

Omaisuusvakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.

Kaikilla vakuutusyhtiöillä on käytössä rajoitusehto, jolla rajoitetaan vähitellen vaikuttavat ilmiöt korvauksen ulkopuolelle.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut itse esineelle kulumisen, korroosion, materiaalin väsymisen, pilaantumisen sienettymisen, lahoamisen, hajun, ilmankosteuden tai lämpötilan muuttumisen tai muun vähitellen vaikuttavan ilmiön johdosta.

Melko selkeää, eikö?

Ei.

Asiakkaalla oli noin viikon aikana, omassa kuljetussalkussaan, hapettunut kymmenkunta ammattikäyttöön tarkoitettua radiopuhelinta käyttökelvottomaksi.

Aktia vahinkovakuutus katsoi, että viikon aikana tapahtunut hapettuminen ei ole äkillinen ilmiö, vaan ehdoissa tarkoitettu vähitellen syntynyt vahinko (hidas ilmiö). Varsinkin, kun vakuutusehdoissa oli vielä erikseen maininta korroosiosta.

Radiopuhelinten odotettu käyttöikä on reilusti yli kymmenen vuotta.

Viitaten vakuutuslautakunnan eikaisempiin lausuntoihin, valitimme korvauspäätöksestä ja totesimme, että vakuutusehtoa ei voida tulkita suoraviivaisesti koskemaan poikkeuksetta kaikkia esimerkkeinä mainittuja tapauksia. Asiaa olisi käsiteltävä rajoistusehdon otsikon ja pääasiallisen tarkoituksen mukaan, rajoittaen korvauspiiristä vain todelliset vähitellen syntyneet vahingot. Hidasta ilmiötä pitäisi siis aina peilata esineen oletettuun käyttöikään.

Ei vaikutusta. Aktia oli jo kaivanut poteronsa.

Juttu piti laittaa vakuutuslautakunnan arvioitavaksi.

Vakuutuslautakunta katsoi, että hapettuminen oli tapahtunut melko lyhyessä ajassa ja oli ollut poikkeuksellisen voimakasta. Kyseessä ei ole ollut esimerkiksi putken korroosioon rinnatettava tilanne.

Lautakunnan mukaan radiopuhelinten hapettuminen on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko, josta vakuutusyhtiön tulisi suorittaa korvaus esinevakuutuksen perusteella.

Jälleen kerran torjuimme vakuutusyhitön omaan pussiin pelaamisen ja asiakas sai korvauksensa, vaikkakin noin vuoden verran vahingon jälkeen.

Vahinkoasiassa ensimmäinen korvauspäätös ei aina ole se lopullinen, vaikka vakuutusyhtiö jankuttaisi kantaansa miten äänekkäästi tahansa.

Kysyn vaan, että kannatiko saivarrella?

Iltalehti 17.6.2011

Helsinkiläinen mies ajoi ojaan arvokkaalla henkilöautollaan. Miehen mukaan hän väisti peuraa.

Vauhtia autolla oli suistumishetkellä nelisenkymmentä kilometriä tunnissa. Audi S3 törmäsi lopulta puuhun.

Mies yritti peruuttaa takaisin tielle. Peruutusvaihde ei kuitenkaan toiminut. Sitten öljynpaineen varoitusvalo syttyi, minkä jälkeen mies sammutti moottorin. Auto hinattiin pois paikalta.

Vakuutusyhtiö maksoi osan auton korjauksesta. Hajonnutta peruutusvaihdetta Pohjola ei kuitenkaan suostunut maksamaan. Vakuutusyhtiön mukaan vika ei johdu ulosajosta vaan tavanomaisesta käytöstä. Autolla oli ajettu jo yli satatuhatta kilometriä.

Auton omistaja haastoi vakuutusyhtiön oikeuteen. Hän katsoi vaihteiston toimineen moitteettomasti ennen onnettomuutta ja vaati Pohjolaa maksamaan vaihteensiirtimen haarukan katkeamisesta johtuneen korjaamolaskun, jonka jonka loppusumma oli 1 929 euroa.

Osapuolet valmistautuivat oikeudenkäyntiin huolella. Audin omistaja kutsui todistajaksi muun muassa Veho Olarin työnjohtaja ja VV-Auto Groupin huoltopäälliköt. Pohjola kutsui vastatodistajiksi kaksi autovahinkotarkastajaa, joista toinen oli mukana vaihteiston avaamisen yhteydessä, sekä Tavarantarkastusyhdistyksen autotekniikan asiantuntijan.

Vehon ja VV-auton päälliköt kertoivat käräjäoikeudelle, että vaihteiston siirtohaarukan katkeaminen on harvinainen vika, ja todennäköisesti ulkoisen voiman aiheuttama. Periaatteessa kyseisen auton vaihteiston osat on tehty hyvin kulutusta kestäviksi. Niiden tulisi normaalisti kestää ainakin 200 000 kilometrin käyttö.

Merkitystä ei todistajien mukaan ole myöskään sillä, että kyseissä nelivetoautossa on peräti 225 hevosvoimaa. Valmistaja on mitoittanut vaihteiston kestämään tavallista suurempia rasituksia.

Vakuutusyhtiön asiantuntijat puhuivat toista. He katsoivat, että vaihteisto oli mahdollisesti viallinen jo ennen törmäystä. Samoin he epäilivät, että jo kahdeksanvuotiaan auton osat ovat saattaneet käytössä väsyä eli metalli heiketä.

Vahinkotarkastajat esittivät myös epäilyksen, että autolla on ajettu tavanomaista rasittavammalla tavalla.

Oikeus totesi todistelun olevan ristiriitaista. Oikeuden mukaan haarukan hajoamisella ja ulosajolla on kuitenkin ilmiselvä ajallinen yhteys. Siksi käräjäoikeus katsoi kanteen toteennäytetyksi.

Merkitystä asiassa oli myös sillä, ettei vakuutusyhtiö kyennyt esittämään, että samantyyppisiä vaihteistoja olisi aiemmin hajonnut luontaisen kulumisen tai metallin väsymisen kautta.

Vakuutusyhtiön tulee maksaa Audin omistajalle 1 929 euroa korkoineen sekä korvata miehen yli 10 000 euron nousevat oikeudenkäyntikulut.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Osapuolilla on mahdollisuus valittaa hovioikeuteen.

Älä milloinkaan tyydy vakuutusyhtiön kyykyttävään korvausratkaisuun. Useimmiten oikeudenmukainen korvaus on mahdollista saada.

Suomessako vakuutukset kalliita?

Stara 3.6.2011:

 

Brittläinen teinipoika on saanut erikoisen tarjouksen autovakuutuksesta, sillä vakuutuksen hinta oli vuodessa 115 kertaa auton arvon verran. Vakuutettavana oli 750 euron arvoinen yksilitrainen Opel Corsa.

Berkshiressä asuva 18-vuotias Joe Chute etsi autolleen parasta vakuutustarjousta vakuutusyhtiöiden verkkosivuilta. First Central -vakuutusyhtiön nuorukaiselle antama tarjous oli 86.000 euroa vuodessa.

– Jos minulla olisi varaa maksaa tuollaisia summia, ei minun tarvitsisi edes ajaa autolla. Voisin palkata kuljettajan tai kulkea taksilla. Vakuutusyhtiöt rankaisevat minua ikäni ja asuinpaikkani vuoksi, Joe Chute kertoi The Sun -lehdelle.

Syynä uskomattomaan tarjoukseen pidetään sitä, että nuorukaisen kotikaupungissa on ennätysmäisen paljon vakuuttamattomia autoja. Vakuutusyhtiö kommentoi lehdelle, että poika ei sopinut heidän määrittelemäänsä asiakasprofiiliin. Lopulta Chute löysi toisesta vakuutusyhtiöstä itselleen autovakuutuksen, joka maksaa alle 3.000 euroa vuodessa.

Suomessa riittää sentään vajaa tonni vuodessa, jos on vähänkään bonuksia.

Kuumailmapuhallin on tulityöväline

Tyyskylän kartano Siuntiossa paloi käyttökelvottomaksi. Palon epäillään saaneen alkunsa maalinpoistotyöstä, jota oli tehty kuumailmapuhaltimella.

Korvaako vakuutus?

Ehkä korvaa, ehkä ei.

Jos kiinteistön omistaja suoritti työtä itse, sovelletaan omaisuusvakuutukseen tulitöiden suojeluohjetta. Siinä annetaan vaatimuksia tulityövahinkojen torjumiseksi.

Vakuutuksenottajan ja vakuutetun on noudatettava suojeluohjetta. Mikäli suojeluohjetta ei noudateta, voidaan korvausta vähentää tai se voidaan evätä.

Tulityöt ovat töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palovaaraa. Näitä tulitöitä ovat muun muassa sähkö- ja kaasuhitsaustyöt, kaasujuotostyöt, kuumailmapuhallintyöt, polttoleikkaustyöt sekä metallien hionta ja katkaisu laikkaleikkaimella.

Vähäisen palovaaran töitä ovat esimerkiksi sähköjuotostyö ja kuuman ilman käyttö (enintään 200 ºC) olosuhteissa, joissa tulen syttymis- ja leviämisvaara on vähäinen koko työn ajan.

Vähäisen palovaaran töissä työntekijän on toteutettava kyseisen työmenetelmän, työkohteen ja ympäristön edellyttämät turvallisuusasiat kuten siisteydestä, järjestyksestä ja alkusammutuskaluston saatavuudesta huolehtiminen.

Vähäisen palovaaran töissä ei edellytetä tulityölupaa eikä työntekijältä tulityökorttia.

Tulityöt on tehtävä vakituisella tulityöpaikalla aina kun se on mahdollista.

Tilapäisellä tulityöpaikalla tulityötä saa tehdä vain, jos sitä ei voida tehdä vakituisella tulityöpaikalla.

Tilapäisellä tulityöpaikalla tulityötä saa tehdä vain henkilö, jolla on voimassa oleva tulityökortti. Tulityön tekemiseen tilapäisellä tulityöpaikalla vaaditaan aina kirjallinen, määräaikainen tulityölupa.

Tulityövartiointi on toteutettava koko työn ajan, myös työtaukojen aikana.

Tulityön jälkeen on tulityövartiointi toteutettava tulityöluvan mukaisesti, kuitenkin vähintään yhden tunnin ajan.

Tulityösuunnitelmassa on esitettävä kuinka tulityövartiointi järjestetään. Tulityöntekijä ei voi toimia työnaikaisena tulityövartijana. Tulityövartioinnin aikana tulityöpaikan ympäristöineen on oltava jatkuvan silmälläpidon alaisena.

Tulityövartijan on tiedettävä tulityöstä aiheutuvat vaarat, osattava tehdä hätäilmoitus ja käyttää tulityöpaikalle varattua alkusammutuskalustoa. Tarvittaessa tulityövartijan on keskeytettävä tulityö.

Entäs, jos työtä tekikin ulkopuolinen urakoitsija?

Urakoitsijan mahdollinen vastuuvakuutus korvaa muulle kuin työn kohteena olleelle omaisuudelle tuottamuksella tai laiminlyönnillä aiheutetun vahingon.

Eri asia on sitten se, mitä vakuutusyhtiö katsoo työn kohteena olleeksi omaisuudeksi. Kokemuksesta voin todeta, ettei se ainakaan tulkitse työn kohdetta erityisen suppeasti. Tyyskylässä työn kohteena lienee vakuutusyhtiön mielestä koko rakennus.

Toinen asia, joka mietityttää on se, kuinka pitkälle vastuuvakuutuksissa tyypillisesti käytettävät korvausten maksimimäärät, 1.000.000€ tai 500.000€ tässäkin tapauksessa riittävät.

Lain mukainen korvausvastuu ei ole riippuvainen siitä korvaako vakuutus ja kuinka paljon korvaa jos korvaa.

Lähde: Tulityöt suojeluohje 2011, Finanssialan keskusliitto, 2011

Laiskanpulskeita kolleja.

Kannattaako vakuutusten kilpailutus?

Taatusti.

Ainakin jo on uskominen toteutuneita kilpailutuksia. Ja miksei olisi.

Kilapailutuksissa vakuutuskokonaisuuksien hinnat ovat laskeneet jopa yli 50%. Tyypillisesti 25% – 30%.

Äkkiseltään voisi luulla, että vakuutuksissa, ja varsinkaan lakisääteisissä vakuutuksissa, ei ole mitään eroa. Käsitys on niin väärä kuin väärä voi olla.

Suurimmat säästöt syntyvät usein juuri lakisääteisten vakuutusten maksuista.

Ja jos ei suomalaisten vakuutusyhtiöiden kesken eroja yllä mainittuja enempää löydykään, kannattaa vilkuilla ulkomaisten yhtiöiden suuntaan.

Kilpailutin asiakkaan vakuutuksia, jotka ovat siinä määrin erikoislaatuisia, että suomalaisista yhtiöistä vain murto-osa suostui edes tarjoamaan.

Ulkomainen vakuutusyhtiö tyrkkäsi tarjouksen, joka oli 75% halvempi kuin suomalaisen kilpakumppaninsa ehdotus. Turvakin paranisi merkittävästi vaihtamalla.

Suomalaiset vakuutusyhtiöt näyttävät tässä valossa lähinnä laiskanpulskeilta kolleilta, jotka vain odottelevat, että hiiri juoksee suuhun.

Mihinkähän ihmeeseen yllä mainittu suomalainen vakuutusyhtiö hassaa nelinkertaisen vakuutusmaksunsa? Liekö vanha vakuutusalan sanonta, että työajalla saa rakentaa yhden omakotitalon, pitävän paikkansa?

Arvaapas vain aionko suositella asiakkaalle siirtymistä ulkomaiseen vakuutuskantaan?

 

Autovakuutukset ulkomailla.

Taloussanomat 4.4.2011:

 

”Reissaajan kannattaa olla tarkkana vakuutusta valitessaan. Kun valtion raja ylittyy, vakuutus ei ehkä ole enää lainkaan voimassa, tai ainakin omavastuuosuus voi kohota moninkertaiseksi. Aktian varkausvakuutusta ei saa Venäjälle ollenkaan, ja Pohjantähti laskuttaa siitä lisää. Ifillä ja Lähivakuutuksella omavastuuosuus on monessa maassa nelinkertainen vakuutuskirjaan merkitystä.

Yksityishenkilöiden vapaaehtoisia autovakuutuksia eli kaskovakuutuksia vertaili Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Fine.

Yleensä kaskovakuutukset ovat voimassa koko Euroopassa ja Euroopan ulkopuolisissa Green card -sopimusmaissa.

Green card eli vihreä kortti on kansainvälinen todistus siitä, että lakisääteinen liikennevakuutus on voimassa. Liikennevakuutus korvaa ulkopuolisille aiheutuneita henkilö- ja esinevahinkoja ja myös omassa autossa matkustaneiden henkilövahinkoja. Jos matka suuntautuu Green card -maiden ulkopuolelle, autolle pitää hankkia erillinen liikennevakuutus.

Vakuutuksen kattama alue kuitenkin vaihtelee vakuutusyhtiön mukaan.

Aktian varkausvakuutusta ei saa lainkaan Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan. Fenniasta varkausvakuutuksen voi saada Venäjän Euroopan-puoleisiin osiin.

Venäjälle, Valko-Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovaan vakuutuksen saa erikseen sopimalla Lähivakuutuksesta, Pohjantähdestä ja Pohjolasta.

Ifin, Tapiolan, Trygin ja Turvan varkausvakuutukset ovat voimassa koko Euroopassa ja sen ulkopuolisissa Green card -maissa.

Tyypillisesti laajat vakuutukset ovat voimassa laajemmalla alueella kuin suppeat. Laajat vakuutukset sisältävät yleensä kolari- eli törmäysvakuutuksen. Suppea vakuutus voi sisältää vain hirvi-, palo- ja varkausvakuutuksen.

Kun poistutaan Pohjoismaista, varkausvakuutusten omavastuu kohoaa usein kaksinkertaiseksi. Näin on Fennian, Ifin, Lähivakuutuksen, Pohjantähden, Pohjolan ja Trygin vakuutuksissa.

Kaikkein hurjimmissa maissa omavastuu nousee kolmin- tai nelinkertaiseksi vakuutuskirjaan merkitystä. Maiden joukko vaihtelee hieman vakuutusyhtiöittäin, mutta mukana ovat yleensä Baltian maat ja Puola.

Ifillä, Lähivakuutuksella ja Trygillä omavastuu on 25 prosenttia, Pohjolalla ja Tapiolalla taas 20 prosenttia. Pohjantähdellä ja Turvalla omavastuu jää 15 prosenttiin.”

Kasvottomat pelkurit

Asiakkaalle tuli korvauspäätös Fenniasta.

Vakutuus ei ollut korvauskäisttelijän mukaan voimassa, kun vahinko tapahtui.

Ei ollutkaan, mutta olisi pitänyt olla. Se on kuitenkin eri juttu ja siitä ehkä myöhemmin.

Fenniasta oli lähetetty asiakkaalle seuraavanlainen päätös:

 

 

Fennian korvausosastolla työskentelee ilmeisesti vain kasvottomia pelkureita, jotka eivät uskalla laittaa kielteisiin päätöksiin omaa nimeään ja puhelinnumeroaan alle. Omakätisestä allekirjoituksesta puhumattakaan.

Kokolailla moukkamaista toimintaa.

 

Työtapaturmien määrä kasvussa.

Turun Sanomat 14.3.2011:

”Työtapaturmissa kuoli viime vuonna 29 työntekijää.

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto kertoo, että työtapaturmien määrä on kääntynyt taas kasvuun. Tapaturmien määrä on ennakkotietojen perusteella noussut vuodesta 2009 noin viidellä prosentilla. Vuonna 2009 työtapaturmissa kuoli 25 palkansaajaa.

Vakuutuslaitokset maksoivat viime vuonna korvauksia reilusta 120 000 työtapaturmasta. Näistä noin joka kuudes turma sattui työmatkalla.

Työtapaturmia sattuu edelleen runsaasti rakennusalalla. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton työturvallisuusjohtaja Mika Tynkkynen kertoo, että ala on jakautumassa jyviin ja akanoihin. Joissakin rakennusalan konserneissa tapaturmataso on toimistotyön tasolla, mutta heikoimmissa yrityksissä riski on monikymmenkertainen hyviin yrityksiin verrattuna.”

Kehitys iskee kaikkia tapaturmavakuutuksen maksajia nilkkaan kohoavina vakuutusmaksuina. Varsinkin sellaisissa vakuutusyhtiöissä, johin on keskittynyt rakennus- ja muuta riskialtista toimintaa.

Vahinkojen tarkastaminen

Vahinkotarkastus on osa vakuutusyhtiön suorittamaa korvauskäsittelyä. Sillä tarkoitetaan vahinkopaikalla, asiakkaan luona tapahtuvaa vahingonselvittelyä.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiölle on annettava mahdollisuus vahinkotarkastuksen suorittamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää ja koota vakuutusyhtiölle ilmoitetusta vahinkotapahtumasta teknisiä, taloudellisia ja muita tietoja siten, että vakuutusyhtiö pystyy niiden perusteella ratkaisemaan vahingon korvattavuuden ja korvausmäärän.

Omaisuuvahinkojen tarkastusta suorittaa yleensä vakuutusyhtiön oma vahinkotarkastaja. Vakuutusyhtiöt käyttävät vahinkotarkastukseen myös eri alojen asiantuntijoitaja sopimus- tai palveluliikkeitä. He tekevät tarkastuksia yleensä vakuutusyhtiö toimeksiannosta.

On olemassa myös vahinkotarkastukseen erikoistuneita yrityksiä, jotka suorittavat vakuutusyhtiöistä riippumattomia ja puolueettomia vahinkotarkastuksia. Näiden yritysten toimeksiantaja on yleensä vahinkoa kärsinyt asiakas.

Ensimmäinen vahinkotarkastus pyritään suorittamaan mahdollisimman pian vahingon havaitsemisen jälkeen. Suurin osa vahingoista vaatiikin vain yhden tarkastuskäynnin.

Vahinkotarkastaja selvittää vahingon syntyyn ja olosuhteisiin vaikuttavat seikat sekä tarkistaa vakuutustietojen oikeellisuuden ja korvauslaajuuden.

Mitä suurempi ja monisäikeisempi vahinko on kyseessä, sitä aktiivisemman roolin se vaatii vahinkotarkastajalta.

Tarkastaja laatii tarkastamastaan vahingosta tarkastuskertomuksen tai -raportin. Tarkastuskertomukseen kirjataan vakuutuksenottajan, vahinkoa kärsineen ja vahinkoa hoitavien henkilöiden tiedot, sekä vahingon tapahtuma-aika, vahinkotapahtuman kuvaus, sekä todetaan sisältyykö vahingoittunut omaisuus vakuutuksen kohteisiin.

Vahingon jälkeisen korjaustyön rakennuttajana tai työsoritusten tilaajana toimii aina omaisuuden omistaja, eli yleensä vakuutuksenottaja. Vahinkotarkastuksen aikana selvitetään rakennuttamiseen ja suunnitteluun tarvittavat resurssit.

Vahinkotarkastus on asiakkaan näkökulmasta vakuutussopimukseen liittyvä palvelutapahtuma. Vahingon kärsinyt saattaa kokea itsensä vahinkopaikalla hyvin avuttomaksi, koska hänellä ei ole kokemusta eikä tietoa vahingon jälkeen suoritettavista toimenpiteistä. Juuri silloin hän konkreettisimmin tarvitsisi vakuutusyhitön palveluita itse vahinkopaikalla.

 

Lähde: Pellikka, et al., Omaisuuden vakuuttaminen, Suomen Vakuutusalan koulutus ja kustannus oy, 1998 (Kirjan uudempi painos on vuodelta 2005)