Tagged: vakuuttamien
Vakuutuksen myöntäminen
Vapaaehtoisissa vakuutuksissa vallitsee sopimusvapaus.
Vakuutusyhtiö voi hyvän vakuutustavan ja vakuutussopimuslain pohjalta itse laatimiensa myöntösääntöjen pohjalta hyväksyä tai hylätä vakuutushakemuksen. Sopimuspakkoa ei ole edes tavanomaisten kuluttajavakuutusten osalta.
Uudessa, 1.11. 2010 voimaan tulleessa vakuutussopimuslaissa vakuutusyhtiö velvoitetaan ilmoittamaan hylkäysperuste, jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai häneen verrattavalle luonnolliselle tai oikeushenkilölle.
Hylkäysperusteen tulee olla lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Sen on ilmettävä vakuutusyhtiön etukäteen laatimista vastuunvalintaperiaatteista.
Hylkäyksen peruste on ilmoitettava kirjallisesti.
Vaikka pääsääntönä on sopimusvapaus, laista löytyy eräitä myöntömenettelyä sääteleviä kohtia.
Henkilövakuutuksen osalta on säädetty, että vakuutushakemusta ei saa hylätä sillä perusteella, että henkilön terveys on huonontunut tai vakuutustapahtuma (esim. tapaturma tai sairastuminen) on sattunut sen jälkeen kun kirjallinen hakemus on annettu tai lähetetty vakuutuyhtiölle.
Lain mukaan vakuutusyhtiö vastaa kirjallisen vakuutushakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeisistä vakuutustapahtumista, jos on ilmeistä, että vakuutusyhtiö olisi hyväksynyt hakemuksen.
Hyväksyttäviä epäysperusteita ovat esimerkiksi riskin arviointiin vaikuttavat seikat sekä muut objekstiisesti arvioitavat seikat, kuten hakijan aikaisempi maksukäyttäytyminen.
Vakuutusyhtiön on riitatapauksessa pystyttävä selvittämään, että yhtiön noudattamien myöntösääntöjen perusteella vakuutusta ei olisi myönnetty.
Vakuutusyhtiön edustajalle annettu tai lähetetty vakuutushakemus katsotaan annetuksi vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö ei siis voi vaatia hakemuksen lähettämistä tai antamista suoraan yhtiölle.
Lähde: Lehtipuro et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva, 2010
Kun ajat ja otat
Turun Sanomat 5.12.2011
Hetken typeryys kännipäissään voi johtaa jopa vuosien velkavankeuteen.
Jos onnettomuuden aiheuttaneella kuljettajalla on ollut alkoholia veressään yli törkeän rattijuopumusrajan (1,2 promillea), vakuutusyhtiö perii kaikki onnettomuudesta maksamansa korvaukset takaisin.
Menettely on sama, jos liikenneonnettomuus on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella tai luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla.
– Humalassa ajava kuljettaja joutuu siis itse korvaamaan täysimääräisesti omaisuusvahinkojen lisäksi kaikkien kyydissä olleiden ja muidenkin onnettomuudessa vammautuneiden sairaanhoitokulut, kuntoutukset, ansionmenetykset ja eläkkeet, muistuttaa viestintäpäällikkö Veikko T. Valkonen Liikennevakuutuskeskuksesta.
Jos rattijuoppo kuolee itse, korvaukset peritään hänen kuolinpesältään. Käytännössä perintä tapahtuu ulosoton kautta.
Takaisinperinnän lisäksi törkeässä humalassa onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja ei saa lainkaan korvauksia omista vahingoistaan.
Vakuutusyhtiöillä on oikeus alentaa tapauskohtaisesti myös lievemmässä humalassa ajaneiden kuljettajien omia henkilökorvauksia.
Alentamisharkinnassa otetaan huomioon teon laatu sekä huolimattomuuden ja rattijuopumuksen aste.
Tällöinkin rattijuopon oma henkilökorvaus voidaan ääritapauksessa evätä kokonaan.
Turvesuolle ja takaisin
Keskisuomalainen 21.11.2011
Saksalainen vakuutusyhtiö Allianz myy erityisiä avaruusmatkavakuutuksia.
Allianzin mukaan halvimmat vakuutukset avaruusturistille maksavat noin 600 euroa ja kaiken kattavan vakuutuksen saa noin 7 000 eurolla.
Vakuutusalan on pysyttävä muun elämän tahdissa. Maailma muutuu ja matkailu sen mukana, selitti Allianzin johtaja Erick Morazin.
Varmuuden vuoksi esitimme kahdelle suomalaiselle vakuutusyhtiölle kysymyksen siitä, kattavatko heidän yhtiönsä normaalit matkavakuutukset avaruudessa sattuneet vahingot. Molemmista kerrottiin naureskellen, ettei asiasta ainakaan Jyväskylän-konttoriin ole vielä kantautunut ohjeita, mutta todennäköisesti normaalivakuutus ei ihan yllä avaruuteen asti.
Suomalaiset vakuutusyhtiöthän ajavatkin tunnetusti pelkällä peräpeilillä. Ne korvaavat lähinnä matkat turvesuolle ja takaisin. Nekin vain, jos vakuutuslääkäri ei keksi mitään millä korvauksesta voisi kieltäytyä.
Työeläkevakuutuksen maksut nousevat
Yle Kotimaa, 10.11.2011
Vuodesta 2006 lähtien annetut tilapäiset työeläkevakuutusmaksun alennukset loppuvat. Siksi etenkin työntekijöiden, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkemaksut nousevat ensi vuonna.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti, että työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu on ensi vuonna 22,8 prosenttia palkasta. Se on 0,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin tänä vuonna. Alle 53-vuotiaiden työntekijöiden eläkemaksu on ensi vuonna 5,15 prosenttia palkasta. 53 vuotta täyttäneiden työeläkemaksu nousee 0,5 prosenttiyksikköä, 6,5 prosenttiin.
Työnantajan maksu on ensi vuonna keskimäärin 17,35 prosenttia.
Yrittäjien maksut nousevat alle 53-vuotiailta 0,9 prosenttiyksikköä 22,5 prosenttiin ja yli 53-vuotiailta 0,95 prosenttiyksikköä 23,85 prosenttiin.
Työnantajien keskimääräiseen maksuun alennusten loppuminen ei vaikuta suuresti, sillä maksun alennukset ovat koskeneet vain osaa työnantajista.
Alennuksilla on purettu työeläkeyhtiöiden vakuutusliikkeen puskureihin kertyneitä varoja.
Vanhentumisajat vastuuvakuutuksen ongelma
Vakuutuksenottajan on vaadittava vakuutusyhtiöltä korvausta vuoden kuluessa siitä kun hän on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta vakuutuksesta. Joka tapauksessa vaatimus on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta.
Vastuuvakuutuksen osalta yllä oleva Vakuutussopimuslain 73§ on jossain määrin tulkinnanvarainen.
Missä vaiheessa vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisuudestaan saada korvausta?
Siinä vaiheessako, kun hän sai tietää vahingosta?
Vai silloin kun oikeus on päättänyt, että vakuutuksenottaja on korvausvelvollinen?
Korvauksen vanheneminen ei tietenkään voi alkaa ennen kuin vakuutuksenottajalla on varma tieto siitä, että hän on lainvoimaisesti korvausvelvollinen.
Kymmenen vuoden vanhentumisaika on erityisen ongelmallinen vastuuvakuutuksissa, jotka korvaavat tapahtumaperiaatteen mukaan. Tällöin vakuutuksesta korvataan vahinko joka on tapahtunut vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole merkitystä, milloin vahinko on aiheutettu, milloin se todetaan tai milloin siitä vaaditaan korvausta.
Yleisimmin vastuuvakuutukset ovat toteamisperusteisia, eli vakuutus korvaa sellaisen vahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassa ollessa. Silloin korvausvaatimuksen vanhemtumisajat ovat selkeämmät. Myös muita korvausperusteita voi vielä olla käytössä.
Vahingonkorvauslaissa taas on omat vanhentumissäännöksensä.
Vahingon aiheuttajalta vahingonkorvausta on vahingonkorvauslain mukaan vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Jos muussa korvausvastuuta koskevassa laissa on erikseen säädetty muu vanhentumisaika, on sitä nodatettava. Jos vahinko on aiheutettu rikoksella, ja oikeus panna rikos syytteeseen kestää pidemmän ajan, saadaan vahingonkorvausta hakea saman ajan kuluessa.
Vanhentumisajan lasketaan alkavan silloin, kun vahinko tapahtuu. Tämä ajankohta voi poiketa suurestikin siitä, milloin vahingon aiheuttanut teko tai laiminlyönti on tapahtunut.
Laiminlyönnin ajankohta määräytyy sen mukaan, milloin tietty velvoite olisi viimeistään pitänyt täyttää.
Teko tai laiminlyönti aiheuttaa usein vahingon heti, mutta yhtä hyvin vahinkoseuraamus voi syntyä vasta myöhemmin. Vahinkoa käsineen kannalta tällä on oleellinen merkitys. Hänhän ei ennen seuraamuksen syntyä ole käsinyt vahinkoa, eikä siten voi vaatia korvaustakaan.
Lähde: Hällström & Ijäs, Vastuuvakuutus, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus Oy, 2003
Murron jäljet
Vakuutusyhtiö edellyttää yleensä murron jälkiä, jos omaisuutta on varastettu. Muuten korvausta ei heru.
Varkautta ei ole se, jos omaisuutta mystisesti katoaa. Omaisuuden katoamista tai unohtamista vakuutukset eivät korvaa.
Murron jäljet tarkoittavat sitä, että lukittuun tilaan on murtauduttu lukkoja tai rakenteita vahingoittaen tai tunkeuduttu avaimella, joka on saatu ryöstön tai edellä mainitulla tavalla suoritetun murtautumisen avulla.
Suojeluohjeet antavat tarkkojakin ohjeita, suorastaan vaatimuksia, sellaisen tilan rakenteille, jossa varkaita kiinnostavaa omaisuutta säilytetään.
Rakenteiden on oltava lujuudeltaan ja rakennustavaltaan sellaisia, että tilaan tunkeutuminen ei ole mahdollista ilman työkaluilla tapahtuvaa rakenteiden rikkomista. Rakenteet tai niiden osat eivät saa olla ulkopuolelta rikkomatta irrotettavissa. Väliseinärakenteen on ulotuttava lattiasta kattoon. Alakaton yläpuoli voidaan suojata myös ristikolla tai verkolla.
Jos suojeluohjetta ei ole vakuutusyhtiön mielestä noudatettu, se voi alentaa korvauksen määrää.
Varkaille tuntuu kelpaavan erityisen hyvin auton renkaat.
Varsinkin kerrostalossa toisen rengassarjan säilyttäminen on ongelmallista. Niitä ei oikein saa säilyttää missään kolossa.
Vakuutuslautakunta on ottanut kantaa taloyhtiön yhteisestä varastosta varastettujen autonrenkaiden korvausasiaan ainakin tapauksissa VKL 657/94 ja VKL 408/96.
Molemmissa tapauksissa renkaita oli varastettu yhteisvarastosta, mutta mitään murron jälkiä ei löytynyt. Vakuutusyhtiö oli tietenkin evännyt korvaukset.
Lautakunnan kanta taas oli se, että varkaudet oli korvattava.
Vakuutusehdoissa oli edellytetty, että omaisuutta säilytetään lukitussa tilassa. Näin ollen vakuutuksen korvauspiiriin kuuluu kaikki tilanteet, joissa omaisuutta oli säilytetään lukollisessa yhteisvarastossa.
Vakuutusehdoissa ei ollut mitään puhetta siitä, että avaimia lukittuun tilaan voi olla vain vakuutuksenottajalla. Tila siis on lukittu vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla, vaikka sinne olisi avaimia myös muillakin tilan käyttäjillä.
Jos vakuutettu ei suojeluohjeen yleisluonteisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia voi tietää, miten hänen pitäisi menetellä vahingon ehkäisemiseksi, on vahinko yleensä vakuutuksesta korvattava.
If puhuu yhtä ja tekee toista
Pari vuotta sitten kehua retostin vakuutusyhtiö If:ä jutussani ”Kerrankn vakuutusyhtiössä on ajateltu”.
Kyse oli If:n uudesta huippukaskosta ja sen ominaisuuksista, joita muilla vakuutusyhtiöillä ei ole. Jatkuvuusturvasta, joka lupaa vuokra-auton muutamassa tunnissa vaikka vahinkopaikalle toimitettuna.
Taisin kuitenkin nuolaista ennen kuin ehti tipahtaa.
Heinäkuun lopulla eräs blogin lukija soitteli ja kyseli löytyykö minulta vielä jutun pohjana ollutta Huippukaskon mainosta.
Ei löytynyt. Mutta löytyi muuta materiaalia, josta kyseinen lupaus löytyi.
Tämä If:n asiakas ei nimittäin ollut saanut vuokra-autoa vahinkopaikalle. Ei sinne päinkään.
If:stä oli puhelimitse neuvottu asiakasta suorimaan itse autovuokraamoon hakemaan auto, kun oma ajokki oli teknisen vian takia jättänyt matkan kesken.
Sama oli kuulemma tapahtunut nyt jo toistamiseen.
If:ssä ei ilmeisesti itsekään tiedetä mitä sen mainostoimistossa puuhaillaan. Tai sitten asialle on loogisempi selitys: If:ssä vähät välitetään siitä mitä markkinoinnissa asiakkaalle luvataan. Sen sijaan tätä kykytetään vanhaan malliin, oli vakuutusta kaupitellessa tullut luvattua mitä hyvänsä.
Sikakalliin vakuutuksen maksut olivat kyllä kelvanneet mukisematta.
Ehkä vakuutusyhtiössä ei sittenkään ole keksitty mitään uutta sitten -70 luvun.
”Don’t you worry ’bout a thing”
Huominen pelottaa?
Kuluttajien ja yritysten talousnäkemykset synkkenevät.
Tilastokeskuksen mukaan kuluttajien odotukset Suomen talouskehityksestä ovat heikoimmat sitten loppuvuoden 2008. Erityisesti työllisyyskehitys näyttää kuluttajien mielestä huonolta.
Kuluttajat pelkäävät myös oman taloutensa puolesta hieman enemmän kuin loppukesällä. Syyskuun luottamusindikaattori kertoo, että pelko omakohtaisesta työttömyydestä on kasvanut elokuusta.
Myös yritysten luottamus talouteen on alamäessä. Elinkeinoelämän keskusliiton luottamusindikaattorin mukaan suhdannekuva on heikentynyt kesän jälkeen kaikilla toimialoilla.
Teollisuudessa ja rakentamisessa odotetaan pientä kasvua vielä loppuvuoden aikana, mutta tilauskannan supistuminen heikentää odotuksia. Palveluissa ja vähittäiskaupassa ollaan sen sijaan edelleen pitkänajan keskiarvon yläpuolella.
Nyt, jos koska, kannattaa ottaa löysät pois myös vakuutusmaksuista. Kilpailuttamalla vakuutusten hinnat ovat alentuneet parhaimmillaan yli 85%! Se on paljon, oli vakuutuksesi sitten minkä hintainen tahansa.
Harvoin kuitenkaan noin isoihin säästöihin päästään, mutta 25% – 30% on hyvin tyypillistä.
Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kilpailutukset, joissa ei ole syntynyt mitään säästöä.
Etsi netistä avuksesi vakuutusmeklari ja kilpailuta vakutuksesi heti.
Kaksi kuukautta tulipalokiireitä
Perustin kaksi kuukautta sitten toisen blogin. Sen nimeksi tuli Antaa palaa… (antaapalaa.wordpress.com) Keräsin sinne kahden kuukauden ajan (8.6. – 7.8.2011) uutisia tulipaloista suomessa. Juttuja kertyi 330 kappaletta. Jutut on kopioitu suomalaisen median tulipaloja käsittelevistä artikkeleista. Voi olla, että jotain on päässyt livahtamaan ohi, mutta uskoisin blogin sisältävän kaikki julkaistut palouutiset mainitulta ajanjaksolta.
Salamat sytyttelivät ja tuhopolttojakin oli aika paljon. Monesti palo oli päässyt alkamaan huolimattomuudesta tai unohtamisesta. Aina ne kuitenkin yllättivät palon kohteeksi joutuneet. Muutama ripeä onnistui sammuttamaan palon alun ominpäin.
Tuntuu ainakin jälkikäteen, että useimpien paloutisten lopussa todettiin, että”poliisi tutkii palon syttymissyytä”.
”Ei meillä näköjään ennenkään ole palanut!
Tulipalo on aina suurimmat vahingot aiheuttava vahinkotapahtuma, joka voi sattua kohdalle. Sitä varten kannattaa varautua ennaltaehkäisevällä toiminnalla ja valmistautumalla tositilanteeseen, vaikka paloa ei koskaan sitten tulisikaan. Vakuutus ei koskaan korvaa kaikkia tulipalon aiheuttamia vahinkoja, oli se sitten minkälainen tahansa.
Ryhdy saivartelijaksi
Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.
Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.
Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.
Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.
Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.
Vakuutusmajuri 