Category: Vakuuttaminen
Lähivakuutus ja Tapiola yhdistyvät
Turun Sanomat 7.2.2012:
Tapiola ja Lähivakuutus yhdistyvät.
Yhdistymisprosessin on suunniteltu kestävän noin kaksi vuotta. Tänä aikana Lähivakuutuksen ja Tapiolan nykyiset asiakkuudet säilyvät ennallaan. Asiakkailta ei edellytetä toimenpiteitä.
Yhdistymisprosessiin sisältyvät muun muassa keskusyhtiön muodostaminen ja organisointi, alueyhtiöiden perustaminen ja vakuutuskantojen luovutukset alueyhtiöille. Vielä tämän vuoden aikana päätetään Lähivakuutus-Tapiolan uudesta nimestä ja visuaalisesta ilmeestä.
Keskinäisen finanssiryhmän pääjohtajaksi on valittu Lähivakuutuksen nykyinen toimitusjohtaja Erkki Moisander. Toimitusjohtajana jatkaa Vahinko-Tapiolan nykyinen toimitusjohtaja Juha-Pekka Halmeenmäki. Moisanderin mukaan keskinäisten alueellisten vakuutusyhtiöiden perustaminen merkitsee sitä, että pankki- ja vakuutusasiointi viedään mahdollisimman lähelle omistaja-asiakkaita.
Yhdistyminen edellyttää hyväksymisen Lähivakuutus Keskinäisen Yhtiön ja Vahinko-Tapiolan yhtiökokouksissa keväällä 2012 sekä tarvittavat viranomaisluvat Finanssivalvonnalta ja Kilpailuvirastolta.
Kuluvan vuoden loppuun mennessä muodostetaan vahinkovakuutustoimintaa harjoittava Lähivakuutus-Tapiola keskinäinen yhtiö. Lisäksi perustetaan 19 keskinäistä alueellista vakuutusyhtiötä, jotka tarjoavat omalla toimialueellaan kokonaispalvelua vakuutuksissa, pankkipalveluissa ja sijoittamisessa.
Pääkaupunkiseudun kokonaispalveluista vastaa keskusyhtiö.
Moisander aloittaa toimikautensa pääjohtajana 1. tammikuuta 2013, jolloin yhdistymisessä syntyvä Lähivakuutus-Tapiola-finanssiryhmä aloittaa toimintansa.
Vakuutuskannan luovutukset alueellisille yhtiöille on tarkoitus toteuttaa vuoden 2013 loppuun mennessä.
Vain rahamiehille
Tekniikka ja Talous, 20.1.2011:
Jos matkalla sairastuu vakavasti, voi yksityisestä kotiinkuljetuksesta joutua maksamaan jopa 70 000 euroa. Vakuutus ei aina korvaa.
Kotiin pitää päästä, vaikka jalka kainalossa. Mutta se voi maksaa maltaita, vaikka olisi matkavakuutuskin.
Matkoilla syntyy jatkuvasti tilanteita, joissa vakuutus ei korvaa kaikkea hoitoa tai kuljetuksia. Näin on esimerkiksi silloin, kun sairaus on diagnosoitu ja hoito tai oireiden tutkimukset käynnissä matkan alkaessa.
Vakuutus ei korvaa silloin mitään, sanoo vastaava lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan lääkäripalvelu EMA Finland Oy:stä. Kinnunen muistuttaa, että potilas tai omainen joutuu maksamaan itse sairaalakulut ja mahdolliset kotiutus- ja ylimääräiset matkakulut.
Hän puhui matkamessujen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa.
EMA:n ovat perustaneet viisi ambulanssilääkäriä vuonna 1989. Se on erikoistunut esimerkiksi potilaan hoidon etävalvontaan ja kansainvälisiin potilassiirtoihin. Sen asiakkaita ovat muun muassa suomalaiset vakuutusyhtiöt, yritykset, sairaanhoitopiirit ja yksityishenkilöt.
Parhaillaan yhtiöllä on hoidettavana parikymmentä kotiuttamislentoa. Tämä on käytännössä globaali vuodeosasto, Kinnunen selittää. Hän on ollut myös perustamassa itse Medi-Heliä.
Vuosittain EMA järjestelee noin 200 potilaan kuljetuksia. Kaikkiaan Suomeen tuodaan erikoisjärjestelyin vuodessa 400 –500 matkailijaa.
Yksityinen kyyti mannertenvälillä voi maksaa 70 000 euroa, Kanarialta 35 000. Pohjoismaissa selviää ehkä 15 000 eurolla. Potilas voidaan kuljettaa myös makuuasennossa bisnesluokassa tai paareilla kolmen penkin päällä.
Lufthansalla on viisi kuljetuskonttia apuvälineineen. Se voidaan asentaa koneeseen ja maksaa vain 75 prosenttia ambulanssikyydin hinnasta, Kinnunen kertoo vaihtoehdoista.
Ennen kuljetuksen järjestämistä kuitenkin selvitetään, onko Suomeen siirto paras vaihtoehto. Esimerkiksi Yhdysvalloissa saatetaan siirtää toiseen sairaalaan, jossa pystytään paremmin hoitamaan tuleva leikkaus.
Silloin, kun kysymyksessä on olemassa olevan kroonisen sairauden paheneminen, korvataan vain akuuttihoito, joka yleensä on seitsemän vuorokautta. Näissä tapauksissa ei korvata kotiutumista tai ylimääräisiä matkakuluja.
Kinnunen tähdentää, että ennen matkaa alidiagnosoitu sairaus on sudenkuoppa. Silloin saattaa joutua maksamaan itse kaikki tutkimukset ja hoidot.
Myös ulkomaissa vakuutuksissa erilaisia ehtoja, joten Kinnunen kehottaa varomaan niitä. Esimerkiksi luottokorttien yhteydessä voi saada ulkomaisen yhtiön matkavakuutuksen. Muun muassa hoidossa ja potilassiirroissa korvaussummassa on rajoituksia, kun kotimaisissa tämä osio voi olla rajoittamaton.
Ongelmatonta ei ole myöskään sairastua EU-maissa. Vaikka EU-maissa ja muissa sairasvakuutuksen sopimusmaissa pääsee ilmaiseksi sairaalahoitoon, sielläkin toimitaan kyseisen maan tavalla. Perushoito ei aina kuulu sopimukseen, vaan omaisten on oltava sairaalassa auttamassa päivittäisissä toimissa. Mukana pitää olla myös eurooppalainen sairasvakuutuskortti, jonka saa Kelasta.
Uusia matkakuluja ei vakuutus myöskään korvaa EU-maista.
Kinnunen muistuttaa, että korvauksista ei päätä oma lääkäri tai kohteessa potilasta hoitava lääkäri. He eivät useimmiten tunne vakuutusten ehtoja. Oman lääkärin antama matkustuslupa tai hoitavan lääkärin suositus esimerkiksi business-paikasta ei muuta vakuutusehtoja eikä sido vakuutusyhtiötä.
Ulkomaisissa sairaaloissa voi joutua myös rahastuksen kohteeksi, sillä turistilla on helppo teettää tarpeettomiakin tutkimuksia.
Tarpeettomilta leikkauksilta Kinnunen on pelastanut useita. Esimerkiksi potilaalle ominainen, mutta vieraalle lääkärille tuntematon kohta sydänsähkökäyrässä on johtanut lähes ohitusleikkaukseen ulkomaisessa sairaalassa. Kyseessä on ollut virhediagnoosi. Se, mikä on tavallista Suomessa, ei välttämättä ole tunnettua ulkomailla.
Kinnunen ottaa esimerkiksi tuberkuloosin, joka on yleistä Kiinassa. Siellä keuhkoveritulppa on tulkittu aluksi tuberkuloosiksi ja hoito on ollut sen mukainen. Aasiassa ei ole nuorilla esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, joten niiden diagnosointi voi olla ongelmallista.
Myös maan kulttuuri vaikuttaa hoitoon. Joku tärkeä koje on rikki, lääkkeet ovat loppuneet, sairaala suljetaan viikonlopuksi, tieyhteydet eivät ole auki, Kinnunen luettelee jatkuvia haasteita.
Hyvä vakuutustapa
Hyvän vakuutustapa on alun perin vakuutusyhtiölain käsite, jota on vakiintuneesti käytetty vakuutusalalla. Finanssisektorilla tunnetaan myös muita vastaavia hyvän tavan normistoja, esimerkiksi vaikkapa hyvä vakuutusmeklaritapa.
Hyvän vakuutustapa kuvaa sitä, että vakuutusalalla päätösvaltaa käyttävien toiminnan on oltava paitsi muodollisesti lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.
Hyvään vakuutustapaan on vedottu muun muassa vakuutussopimuslain perusteluissa, tuomioistuinten ja lautakuntien päätöksissä, valvontaviranomaisten ohjeissa ja oikeuskirjallisuudessa.
Aikaisemmin valvontaviranomaisena toiminut Sosiaali- ja terveysministeriö on kuvannut hyvää vakuutustapaa näin:
Valvontaviranomaisen näkökulmasta hyvän vakuutustavan olennainen osa ei ole ”tapa” vaan ”hyvä”. Kyse ei siis ole siitä miten yhtiöt yleensä tai ’hyvät’ yhtiöt toimivat, vaan siitä, miten niiden tulisi toimia.
Tavan hyvyyttä ei arvioida yhtiöiden vaan niiden asiakkaiden, potentiaalisten asiakkaiden, korvauksensaajien ja vakuutettujen kannalta.
Hyvässä vakuutustavassa ei siis ole kysymys vain vakuutusalan sisäisestä toimintakulttuurista vaan pikemminkin vakuutusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta.
Hyvää vakuutustapaa voidaan kuvata niinkin, että kaikki mikä ei ole kiellettyä, ei ole välttämättä sallittua.
Hyvän vakuutustavan täsmällinen määrittely ei ole mahdollista. Sen sisältö muuttuu ajan arvostusten ja toimintatapojen mukana.
Lähde: Lehtipuro et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2010
Vakuutuksen myöntäminen
Vapaaehtoisissa vakuutuksissa vallitsee sopimusvapaus.
Vakuutusyhtiö voi hyvän vakuutustavan ja vakuutussopimuslain pohjalta itse laatimiensa myöntösääntöjen pohjalta hyväksyä tai hylätä vakuutushakemuksen. Sopimuspakkoa ei ole edes tavanomaisten kuluttajavakuutusten osalta.
Uudessa, 1.11. 2010 voimaan tulleessa vakuutussopimuslaissa vakuutusyhtiö velvoitetaan ilmoittamaan hylkäysperuste, jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai häneen verrattavalle luonnolliselle tai oikeushenkilölle.
Hylkäysperusteen tulee olla lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Sen on ilmettävä vakuutusyhtiön etukäteen laatimista vastuunvalintaperiaatteista.
Hylkäyksen peruste on ilmoitettava kirjallisesti.
Vaikka pääsääntönä on sopimusvapaus, laista löytyy eräitä myöntömenettelyä sääteleviä kohtia.
Henkilövakuutuksen osalta on säädetty, että vakuutushakemusta ei saa hylätä sillä perusteella, että henkilön terveys on huonontunut tai vakuutustapahtuma (esim. tapaturma tai sairastuminen) on sattunut sen jälkeen kun kirjallinen hakemus on annettu tai lähetetty vakuutuyhtiölle.
Lain mukaan vakuutusyhtiö vastaa kirjallisen vakuutushakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeisistä vakuutustapahtumista, jos on ilmeistä, että vakuutusyhtiö olisi hyväksynyt hakemuksen.
Hyväksyttäviä epäysperusteita ovat esimerkiksi riskin arviointiin vaikuttavat seikat sekä muut objekstiisesti arvioitavat seikat, kuten hakijan aikaisempi maksukäyttäytyminen.
Vakuutusyhtiön on riitatapauksessa pystyttävä selvittämään, että yhtiön noudattamien myöntösääntöjen perusteella vakuutusta ei olisi myönnetty.
Vakuutusyhtiön edustajalle annettu tai lähetetty vakuutushakemus katsotaan annetuksi vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö ei siis voi vaatia hakemuksen lähettämistä tai antamista suoraan yhtiölle.
Lähde: Lehtipuro et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva, 2010
Putket ja vakuutus
Yle Pohjanmaa, 4.12.2011
Vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöt vesivahingon sattuessa vaihtelevat. Yhteistä kuitenkin on, että mitä vanhemmat putket, sitä vähemmän kustannuksista korvataan.
Putkiremontti on edelleen kuuma aihe monessa taloyhtiössä. Eniten päänvaivaa aiheuttavat remontin kustannukset. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä, millaisia korvauksia vakuutusyhtiöt maksavat kohteissa, joissa remonttia on siirretty ja vanhoille putkille sattuu hajoaminen.
– Vakuutusyhtiöillä on omat ehtonsa. Kaikille lienee yhteistä, että kun talo tulee tiettyyn ikään, kiinteistön omistajan pitää itse remontoida putket, vakuutusyhtiö ei halua remonttia korvata, toteaa Etelä-Pohjanmaan Isännöitsijöiden puheenjohtaja Vesa Mäkelä.
Vanhoista putkista ei korvata välttämättä mitään.
Ikäpoistoja tehdään eri tavoin putkien korjauksen sekä vesivahingosta aiheutuneiden korjaus- ja kuivaustöiden korvaamisessa.
Kiinteistövakuutuksessa onkin kaksi osaa: laitevakuutus ja vuotovahinkovakuutus. Laitevakuutuksen alla olevien putkitöiden korvausprosentti saattaa poistua jopa kokonaan. Vuotovahingoissa ikäpoistot ovat hivenen pienempiä.
Esimerkiksi 1980-luvulla rakennettujen putkien hajotessa liikutaan putkistotöiden osalta jo hyvinkin pienissä korvausmäärissä. Ikäpoistot saattavat olla 60 prosenttia tai enemmänkin. 1970-luvun puolivälissä ja sitä aiemmin tehtyjen putkien kohdalla ei korvata välttämättä enää mitään.
– Jos on 1960-luvulla tehty talo ja putkiremontti tekemättä, niin putkistotöitä ei korvata lainkaan ja vuotovahingoissakin puolet kustannuksista tai enemmän jää korvaamatta. Se on iso määrä euroja vesivahingoissa, joissa kustannukset kohoavat tuhansiin ja jopa kymmeniintuhansiin euroihin, Mäkelä kertoo.
Osakkeenomistajat eivät ole perillä korvausasioista.
Yksittäisille osakkeenomistajille korvausasiat, kuten ikäpoistot, ovat harvoin tiedossa. Harva tietää myöskään, että taloyhtiön vakuutus ei korvaa esimerkiksi tilapäismajoitusta vesivahingon sattuessa, vaan asia pitää olla hoidossa omassa kotivakuutuksessa.
– Silloin tällöin tulee vastaan tilanne että vuotovahingon aikana asukas kysyy, mihin hotelliin nyt voi mennä kun paikat laitetaan kuntoon ja oletetaan että taloyhtiön vakuutuksesta korvataan. Näin ei kuitenkaan ole, Etelä-Pohjanmaan Isännöitsijöiden puheenjohtaja Vesa Mäkelä kertoo.
Viime vuosina putkiremonteissa on otettu käyttöön vaihtoehtoisia korjausmenetelmiä, kuten sujutus ja putken pinnoittaminen. Näiden osalta vakuutusyhtiöiden korvausmenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet.
– Näiden osalta on odotettu vakuutusyhtiöiden kannanottoa, miten tällaiset käsitellään. Osa katsoo tällä tavoin korjatut putket alkuperäiseksi, osa vähentää 20 vuotta putken iästä. Nämä on hyvä käydä läpi, kun putkiremontti lähestyy.
Esimerkiksi Seinäjoen alueella on käytännön kautta havaittu, että putket kestävät noin 40 vuotta jos asennusvaiheessa ei ole tehty isompia virheitä. Siinä vaiheessa tulee Mäkelän mukaan vakavasti pohtia, kuinka pitkälle putkilla enää pärjää.
Jos putket ovat riittävän vanhoja voi käydä vielä niinkin, että et saa vakuutusta ollenkaan tai vakuutusyhtiö jopa irtosanoo voimassa olevan vakuutuksen.
Turvesuolle ja takaisin
Keskisuomalainen 21.11.2011
Saksalainen vakuutusyhtiö Allianz myy erityisiä avaruusmatkavakuutuksia.
Allianzin mukaan halvimmat vakuutukset avaruusturistille maksavat noin 600 euroa ja kaiken kattavan vakuutuksen saa noin 7 000 eurolla.
Vakuutusalan on pysyttävä muun elämän tahdissa. Maailma muutuu ja matkailu sen mukana, selitti Allianzin johtaja Erick Morazin.
Varmuuden vuoksi esitimme kahdelle suomalaiselle vakuutusyhtiölle kysymyksen siitä, kattavatko heidän yhtiönsä normaalit matkavakuutukset avaruudessa sattuneet vahingot. Molemmista kerrottiin naureskellen, ettei asiasta ainakaan Jyväskylän-konttoriin ole vielä kantautunut ohjeita, mutta todennäköisesti normaalivakuutus ei ihan yllä avaruuteen asti.
Suomalaiset vakuutusyhtiöthän ajavatkin tunnetusti pelkällä peräpeilillä. Ne korvaavat lähinnä matkat turvesuolle ja takaisin. Nekin vain, jos vakuutuslääkäri ei keksi mitään millä korvauksesta voisi kieltäytyä.
Ei se nyt niin vaikeaa ole!
Helsingin Sanomat 21.11.2011
Viime talven ahkera lumenpudottelu saattoi hyvinkin estää kattojen sortumia, mutta samalla se todennäköisesti vahingoitti jopa tuhansia kattoja ympäri pääkaupunkiseutua.
Lumenpudottajien katoille tekemät reiät ja niistä aiheutuneet vuoto- ja kosteusvahingot pääsivät yllättämään myös vakuutusyhtiöt. Yhtiöillä ei ole yhtenäistä linjaa siitä, korvataanko lumenpudotuksesta aiheutuneet vahingot kiinteistövakuutuksen haltijalle.
HS kysyi linjauksia kuudesta suuresta vakuutusyhtiöstä. Niistä puolet maksaa korvauksia kiinteistövakuutuksista.
Taloyhtiöiden kannattaa sen vuoksi viimeistään nyt kerrata tarkasti, mitä vakuutuspapereissa sanotaan.
Lisää aiheesta maanantain Helsingin Sanomissa…
Työeläkevakuutuksen maksut nousevat
Yle Kotimaa, 10.11.2011
Vuodesta 2006 lähtien annetut tilapäiset työeläkevakuutusmaksun alennukset loppuvat. Siksi etenkin työntekijöiden, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkemaksut nousevat ensi vuonna.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvisti, että työntekijän eläkelain mukainen keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu on ensi vuonna 22,8 prosenttia palkasta. Se on 0,4 prosenttiyksikköä suurempi kuin tänä vuonna. Alle 53-vuotiaiden työntekijöiden eläkemaksu on ensi vuonna 5,15 prosenttia palkasta. 53 vuotta täyttäneiden työeläkemaksu nousee 0,5 prosenttiyksikköä, 6,5 prosenttiin.
Työnantajan maksu on ensi vuonna keskimäärin 17,35 prosenttia.
Yrittäjien maksut nousevat alle 53-vuotiailta 0,9 prosenttiyksikköä 22,5 prosenttiin ja yli 53-vuotiailta 0,95 prosenttiyksikköä 23,85 prosenttiin.
Työnantajien keskimääräiseen maksuun alennusten loppuminen ei vaikuta suuresti, sillä maksun alennukset ovat koskeneet vain osaa työnantajista.
Alennuksilla on purettu työeläkeyhtiöiden vakuutusliikkeen puskureihin kertyneitä varoja.
Tietoriskit
Tietoriskin kohteina yrityksessä ovat esimerkiksi tietojenkäsittelylaitteet ja -yhteydet, ohejmistot ja tiedostot, arkistomateriaali ja asiakirjat ja rekisterit.
Tietoa uhkaavat vaarat ovat suurin piirtein samat kuin omaisuusriskien toteutuminen, mutta toteutumismuodot ovat osittain erilaisia.
Tietojenkäsittely turvallisuus on olennainen osa liiketoiminnan turvallisuutta. Yritystoiminnan riippuvuus tietojenkäsittelystä on suuri ja kasvaa koko ajan.
Mm. hajautettu toiminta, verkostoituminen, rationalisointi, elektroninen kaupankäynti, kansainvälinen rahaliikenne, paperiton toiminta ja asiakasyhteyksien hoito perustuvat atk järjestelmiin ja verkkoihin.
Tietoturvallisuuden perusedellytys on, että tietojen ja ohjelmien varmistukset ovat kunnossa. Korvaavia laitteita on aina saatavissa, mutta ohjelmien ja varsinkin tietojen tuhoutuminen tai joutuminen vääriin käsiin vahingoittaa aina yrityksen toimintaa ja mainetta.
Pahimmillaan se voi aiheuttaa koko liiketoiminnan loppumisen.
Turvatoimet tietojärjestelmien suojaamiseksi varmistavat tietojen häiriöttömän käsittelyn. Investoinnit voidaan laskea liiketoimintaan liittyviin ylläpito- ja kehittämiskustannuksiin.
Turvatoimien lisäksi yrityksen kannattaa varautua tietojenkäsittelyyn kohdistuviin vahinkoihin ja niiden aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin.Turvatoimet ovat harvoin täysin aukottomia.
Voi tapahtua myös vahinkoja, joihin ei osata tai voida varautua.
Omaisuusvakuutukset eivät yleensä korvaa tietokoneessa tai muussa elektroniikkalaitteessa oleville tiedostoille ja ohjelmille aiheutuneita vahinkoja.
Vakuutus ei myöskään korvaa vahinkoa, jonka on aiheuttanut tieto- ja tietoliikennetekniikalle tietoliikenteen häirintä (esim. käytönestohyökkäys), tietomurto (esim. hakkerointi) tai vaaran aiheuttaminen tietojenkäsittelylle (esim. tietokonevirus).
Vastuuvakuutukset korvaavat vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Ne korvaavat myös henkilätietolain 47 pykälässä tarkoitetun taloudellisen vahingon johonkin tiettyyn pieneen euromäärään saakka. Vakuutuksen korvauspiirillä ei ole vaikutusta lain määräämään vastuuseen aiheutetusta taloudellisesta vahingosta.
47 §
Vahingonkorvausvelvollisuus
Rekisterinpitäjä on velvollinen korvaamaan sen taloudellisen ja muun vahingon, joka on aiheutunut rekisteröidylle tai muulle henkilölle tämän lain vastaisesta henkilötietojen käsittelystä.
Vahingonkorvauksesta on muutoin voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 2 ja 3 §:ssä, 3 luvun 4 ja 6 §:ssä sekä 4, 6 ja 7 luvussa säädetään.
Lähde: Pellikka, et.al., Omaisuuden vakuuttaminen, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 1998
Vanhentumisajat vastuuvakuutuksen ongelma
Vakuutuksenottajan on vaadittava vakuutusyhtiöltä korvausta vuoden kuluessa siitä kun hän on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta vakuutuksesta. Joka tapauksessa vaatimus on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta.
Vastuuvakuutuksen osalta yllä oleva Vakuutussopimuslain 73§ on jossain määrin tulkinnanvarainen.
Missä vaiheessa vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisuudestaan saada korvausta?
Siinä vaiheessako, kun hän sai tietää vahingosta?
Vai silloin kun oikeus on päättänyt, että vakuutuksenottaja on korvausvelvollinen?
Korvauksen vanheneminen ei tietenkään voi alkaa ennen kuin vakuutuksenottajalla on varma tieto siitä, että hän on lainvoimaisesti korvausvelvollinen.
Kymmenen vuoden vanhentumisaika on erityisen ongelmallinen vastuuvakuutuksissa, jotka korvaavat tapahtumaperiaatteen mukaan. Tällöin vakuutuksesta korvataan vahinko joka on tapahtunut vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole merkitystä, milloin vahinko on aiheutettu, milloin se todetaan tai milloin siitä vaaditaan korvausta.
Yleisimmin vastuuvakuutukset ovat toteamisperusteisia, eli vakuutus korvaa sellaisen vahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassa ollessa. Silloin korvausvaatimuksen vanhemtumisajat ovat selkeämmät. Myös muita korvausperusteita voi vielä olla käytössä.
Vahingonkorvauslaissa taas on omat vanhentumissäännöksensä.
Vahingon aiheuttajalta vahingonkorvausta on vahingonkorvauslain mukaan vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Jos muussa korvausvastuuta koskevassa laissa on erikseen säädetty muu vanhentumisaika, on sitä nodatettava. Jos vahinko on aiheutettu rikoksella, ja oikeus panna rikos syytteeseen kestää pidemmän ajan, saadaan vahingonkorvausta hakea saman ajan kuluessa.
Vanhentumisajan lasketaan alkavan silloin, kun vahinko tapahtuu. Tämä ajankohta voi poiketa suurestikin siitä, milloin vahingon aiheuttanut teko tai laiminlyönti on tapahtunut.
Laiminlyönnin ajankohta määräytyy sen mukaan, milloin tietty velvoite olisi viimeistään pitänyt täyttää.
Teko tai laiminlyönti aiheuttaa usein vahingon heti, mutta yhtä hyvin vahinkoseuraamus voi syntyä vasta myöhemmin. Vahinkoa käsineen kannalta tällä on oleellinen merkitys. Hänhän ei ennen seuraamuksen syntyä ole käsinyt vahinkoa, eikä siten voi vaatia korvaustakaan.
Lähde: Hällström & Ijäs, Vastuuvakuutus, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus Oy, 2003
Vakuutusmajuri 