Tagged: vakutuusyhtiö

Korkein oikeus moukaroi vakuutusoikeuden päätöksiä

Iltasanomat 9.2.2013:

Taas kaksi tapaturman uhria sai Korkeimmalta oikeudelta myönteisen päätöksen. Vakuutusoikeus ja niiden edustamat vakuutusyhtiöt hävisivät.

Tapauksista ei juuri uutisoitu, koska ne ovat niin tavallisia. Viime vuosina KKO on kumonnut kymmenittäin vakuutusoikeuden ratkaisuja.

Lisää lienee tulossa: KKO:ssa on vireillä lähes sata vakuutusasiaa, joista tosin suurimmassa osassa valituslupaa ei myönnettäne. Kuudessa ratkaisua odottavassa tapauksessa lupa on myönnetty.

Onpas iso määrä. Ilmeisesti ihmiset ovat huomanneet, että kannattaa yrittää valittaa loppuun saakka, kommentoi lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen.

Yleensä kyse on siitä, että KKO on tulkinnut lääketieteellistä näyttöä eri tavoin kuin vakuutusyhtiö, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Kiistaa on syy-yhteydestä eli siitä, onko tapaturma aiheuttanut jonkin vamman tai sairauden, tai mihin tapaturman suorat seuraukset ulottuvat.

Ratkaisuissa on painanut yhtiöitten omien vakuutuslääkäreitten ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenten näkemys, ei potilasta käytännössä hoitavien lääkäreitten näkökanta.

KKO on harkinnassaan huomioinut myös hoitavien lääkärien kantoja. Vakuutusoikeuden puutteellisista perusteluistakin KKO on tylysti huomauttanut.

KKO on ryhdistäytynyt, Virolainen toteaa.

Hoitavan lääkärin kanta ei takaa yhdenvertaisuutta

Johtava lakimies Pia Santavirta Finanssialan keskusliitosta puolustaa vakuutuslääketieteen edustajia.

– Suomessa on 19 000 lääkäriä. Ihmiset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, jos vain hoitavat lääkärit määräisivät etuuksista. Heidän ei tulisi ottaa kantaa etuuden saamiseen, vaan kuvata mahdollisimman hyvin potilaan tila.

– Vakuutusyhtiö sitten tekee etuuspäätöksen hoitavan lääkärin lausunnon perusteella ja ottaa huomioon myös lain vaatimukset ja oikeuskäytännön, Santavirta sanoo.

Peli kovenee ja pelurit vähenee, osa 2

Kauppalehti 18.12.2012:

Eläkevakuutusyhtiöt Eläke-Fennia ja Eläke-Tapiola aikovat yhdistyä.

Yhtiöiden tavoitteena on luoda uusi työeläkeyhtiö, joka tuottaa asiakkailleen korkealuokkaisia palveluja työeläketurvan hoitoon sekä kilpailukykyisiä asiakasetuja.

Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Fennian ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiolan hallitukset ovat päättäneet solmia aiesopimuksen yhtiöiden sulautumissuunnittelun aloittamisesta.

Yhteisenä tavoitteena on työeläketurvan hoidon kokonaistehokkuuden parantaminen sekä vahvan ja vastuullisen työeläketoimijan perustaminen hoitamaan asiakkaidensa työeläketurvaa ja eläkevarallisuutta haasteellisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Uusi yhtiö tarjoaa työeläkevakuutuspalveluja kaikille yksityisen sektorin yrityksille ja yrittäjille. Asiakkaita toiminnan käynnistyessä ovat Eläke-Fennian ja Eläke-Tapiolan nykyiset asiakkaat.

Uuden työeläkeyhtiön tavoitteena on jatkossakin tehdä tiivistä yhteistyötä LähiTapiola-ryhmän ja Fennia-ryhmän kanssa toimien tasapuolisesti molempien yhtiöryhmien työeläkevakuutuskumppanina. Uuden yhtiön keskeiset menestystekijät ovat korkealuokkainen asiakkaiden tarpeet huomioon ottava palvelu, korkea vakavaraisuus, hyvä kustannustehokkuus sekä osaava ja sitoutunut henkilöstö.

Uuden työeläkeyhtiön kokonaismaksutulo olisi noin kolme miljardia euroa ja yhteinen eläkevarallisuus noin 17 miljardia euroa. Vakavaraisuus eli toimintapääoma on yhtiöiden nykyisten (30.9.2012) vakavaraisuuksien perusteella laskettuna 23,7 prosenttia, mikä on alalla erittäin kilpailukykyinen. Uuden yhtiön TyEL- ja YEL-vakuutettujen lukumäärä on noin 450 000.

Yhtiöiden tavoitteena on laatia sulautumiseen tähtäävä suunnitelma, jonka yhtiöiden hallintoelimet käsittelevät ensi toukokuun loppuun mennessä. Yhdistyneen yhtiön toiminta käynnistyy aiesopimuksen mukaan vuoden 2014 alusta.

Sillälailla!

Seinäjoki kilpailutti vakuutukset – säästöä melkein puoli miljoonaa

Ilkka, 11.12.2012:

Ilkan uutisen mukaan Seinäjoen kaupunki kilpailutti vakuutuksensa.

Vakuutusturvan hinnassa oli melkoisesti ilmaa.

Kaupunki kilpailutti vakuutuksensa ja kilpailutuksen jälkeen säästöä syntyy noin 400 000 euroa vuodessa.

Vakuutusturva säilyy entisellään.

Vakuutusyhtiö IF voitti vakuutuksista suurimman osan. Vahinkovakuutusten hinnaksi tulee ensimmäisenä vuonna 529 000 euroa.

Kaupunki valmisteli vakuutusten kilpailuttamisen yhdessä Kurikan kaupungin kanssa.

Samoihin säästöprosentteihin päästään helposti myös pienemmissä vakuutuskokonaisuuksissa. Kilpailuttaminen kannattaa lähes aina.

Täysarvovakuutus

Täysarvovakuutus on alunperin otettu käyttöön vakuutusmäärällisiin vakuutuksiin liittyvien arvonmääritysongelmien, lähinnä alivakuutuksen, takia. Vakuuttamisvaiheessa omaisuuden arvoa ei määritellä, vaan maksuperusteena on jokin muu tekijä, kuten rakennuksen pinta-ala tai tilavuus. Myös ajoneuvovakuutukset ovat käytännössä täysarvovakuutuksia.

Omaisuuden arvo arvioidaan vain kun vahinko on sattunut. Täysarvovakuutuksessa(kin) sovelletaan usein tiettyjä enimmäiskorvausmääriä, jotka rajaavat vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta suurissa vahingoissa. Esimerkiksi yksityisvakuutuksissa korut, kokoelmat ja muut arvoesineet.

Täysarvovakuutuksissa korvausperusteet ja -säännökset ovat yleensä samoja kuin vakuutusmäärällisissä vakuutuksissakin. Vahingot arvioidaan jälleenhankinta- (uusi vastaava omaisuus) tai päivän arvon (mitä omaisuudesta olisi saatu myymällä se käteisellä juuri ennen vahinkohetkeä) mukaan.

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen.

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Päivänarvoa määriteltäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden , kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn takia.

Päivänarvon mukaista korvausta käytetään, jos korvattavan omaisuuden tilalle ei hankita uutta vastaavaa omaisuutta tai jos korvattavan omaisuuden päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta (uuden vastaavan omaisuuden hinnasta).

Päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen erotus korvataan, kun korvattavan omaisuuden tilalle hankitaan uusi omaisuus (jos päivänarvo on vähintään 50% uuden hinnasta).

Vähennykset lasketaan vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen, rikastumiskiellon, takia. Sen nojalla vakuutettu ei saa saada perusteetonta hyötyä vahingon johdosta. Rikastumiskieltoa sovelletaan muiden vahingonkorvaustapausten lisäksi myös vakuutuskorvauksiin.

Käytännössä vakuutusyhtiö voi aika mielivaltaisesti pelata näillä arvoilla, kuten tästä esimerkistä käy ilmi.

Lisäksi tuosta artikkelista käy varsin selvästi ilmi vakuutusyhtiön suhtautuminen muutoksenhakutoimiin. Korvausjohtaja jankuttaa yhtä lausetta eikä suostu kuuntelemaan järkiperusteita: ”Me olemme tehneet päätöksen niiden tietojen pohjalta, jotka meillä oli päätöstä tehtäessä.”

Puuttuu vain muutoksenhakujen eväämiseen käytetty standardilause: ”Saamamme selvityksen perusteella annettua korvauspäätöstä ei ole aihetta muuttaa”.

 

Työttömyysvakuutusmaksut maksetaan jatkossa Työttömyysvakuutusrahastolle

Työttömyysvakuutusmaksut on tähän asti peritty vakuutusyhtiöiden toimesta lakisääteisen tapaturmavakuutuksen yhteydessä.

Jatkossa työttömyysvakuutusmaksuasiat eli neuvonta, perintä ja valvonta keskitetään kaikki Työttömyysvakuutusrahastolle. Muutos tapahtuu vuoden 2013 alusta.

Työnantajille muutos näkyy siten, että loka–marraskuussa 2012 Työttömyysvakuutusrahasto lähettää osalle työnantajista ennakon määräämistä koskevan ilmoituksen, joka sisältää arvion ennakkopalkkasummista vuodelle 2013.

Marras–joulukuussa työnantaja saa Työttömyysvakuutusrahastolta ennakkoa koskevan päätöksen ja maksulomakkeet.

Kaikki vuotta 2012 ja sitä aikaisempia vakuutusvuosia koskevat työttömyysvakuutusmaksuasiat hoituvat kuitenkin vielä vanhan järjestelmän mukaisesti

Muutos ei vaikuta lakisääteisiin tapaturmavakuutuksiin, vahinkovakuutuksiin, työeläkevakuutuksiin tai näiden maksujen perintään.

Työttömyysvakuutusmaksut pysynevät ennallaan.

Työttömyysvakuutusrahaston hallintoneuvosto on päättänyt esittää sosiaali- ja terveysministeriölle palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuksi myös ensi vuonna 0,60 % palkasta ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuksi työnantajan maksamasta palkkasummasta 0,80 % palkkasumman 1.936.500 euroon saakka (vuoden 2012 palkkasummaraja) ja sen ylittävältä osalta 3,20 % palkkasummasta.

Yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksuksi ensi vuonna esitetään 0,20 % palkasta ja yrityksen osaomistajasta maksettavaksi työnantajan työttömyysvakuutusmaksuksi 0,80 % palkasta.

Lähde: http://www.tvr.fi

Eläkeyhtiöt Euroopan omistajina

Talouselämä 26.6.2012:

KL: Tapiola ei saanut sisustusyhtiö Skannoa konkurssiin – sovintopaperin hinta 600 000 euroa 

Sisustusyhtiö Skannon ja Tapiolan vakuutusyhtiöiden erimielisyydet on sovittu. Espoon käräjäoikeus on vahvistanut pari viikkoa sitten yhtiöiden sovintosopimuksen, Kauppalehti kirjoittaa.

Sopimuksen mukaan Tapiola maksaa Skannolle käteistä rahaa 300 000 euroa. Lisäksi Tapiolan palauttaa sopimuksen perusteella arviolta kymmenien tuhansien suuruiset vuokravakuudet ja luopuu esittämästään 300 000 euron vuokrasaatavasta.

Kokonaisuudessaan sovintopaperin hinta nousee reippaasti yli 600 000 euron. Skannoa sopimus ei velvoita mihinkään, joten yhtiö näyttää saaneen läpi haluamansa.

Skannon ja Henki- ja Eläke-Tapiolan väliset erimielisyydet leimahtivat julkisiksi viime joulukuussa kun Tapiola alkoi ajaa Skannoa konkurssiin. Vakuutusyhtiöt kuitenkin vetivät konkurssihakemuksen pois muutamaa päivää myöhemmin, Kauppalehti kertoo.

Tapiola ei ole ainoa vakuutusyhtiö, joka luulee olevansa euroopan omistaja. Myös Eläke-Fennia on käyttänyt varsin hanakasti konkurssihakemuksia. Tutiseekohan poikien housut näin huonoina aikoina tavallista enemmän, kun rahaa ei sada ovista ja ikkunoista?

Vuotovahingot syövät vakuutusrahat

Salon Seudun Sanomat 23.6.2012:

Vakuutusyhtiöt korvasivat viime vuonna vuotovahinkoja yhteensä 162 miljoonaa euroa, eli lähes puoli miljoonaa euroa päivässä. Yhä suurempi osa koti- ja kiinteistövakuutuksista maksettavista korvauksista kohdistuu vuotovahinkoihin.

Johtava asiantuntija Petri Mero Finanssialan keskusliitosta kertoo, että vuotavista putkista on tullut kansallinen vitsaus.

– Kun vakuutusten ikävähennykset ja omavastuut otetaan huomioon, nousevat vahinkojen todelliset kustannukset huomattavasti suuremmiksi kuin vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset. –

Tätä nykyä Suomessa tehdään noin 10 000 putkiremonttia vuodessa, mutta tarve tulee seuraavina vuosikymmeninä olemaan kaksin – kolminkertainen, Mero arvio.

Käyttövesi- ja viemäriputkien ohella vuotovahinkoja aiheuttavat myös astian- ja pyykinpesukoneet. Mero muistuttaakin, että kodinkoneiden toimintaa tulee valvoa.

– Hyvä nyrkkisääntö on, että pesukoneen poistoletku on hyvä vaihtaa kymmenen vuoden iässä. –

Koneen vaihto puolestaan on suositeltavaa 15 vuoden välein. Vuotokaukaloilla ja kosteusvaroittimilla voi ehkäistä vahinkojen syntyä, mutta tärkeintä on, että sulkuventtiili on aina kiinni, kun pesukonetta ei käytetä.

 

Tavoitteena jatkuva rahastussuhde

Tapiolasta kolahti aamulla sähköpostiin uutiskirje yrittäjille ja yrityksille. Kirjeessä kulminoituu yleinen vakuuttamiseen liittyvä harhaluulo.

Mauri Nurmion suuhun oli laitettu melko paksua vakuutuspropagandaa:

”Yritysten yhteistyössä edut saavutetaan yleensä vasta pitemmän ajan kuluessa. Ei se nyt aivan avioliitto ole, mutta sinnepäin”, My Invest -konsernin hallituksen puheenjohtaja Mauri Nurmio vertaa. Myös vakuutusyhtiöön kannattaa hänen mukaansa solmia kiinteä suhde, jotta saa mahdollisimman laajan palvelun.

Kiinteästä ja pitkästä asiakassuhteesta ei todellisuudessa juuri ole hyötyä muille kuin vakuutusyhtiölle.

Joka vuosi vakuutuksiin ajetaan ”normaalit” vuosikorotukset sekä vakuutusmääriin ja muihin maksuperusteisiin vuosittaiset indeksikorotukset.

Vakuutuksen kohteet saatetaan toki malliksi käydä  läpi ja tarkistaa ettei alivakuutuspeikko piileskele papereissa.

Maksuja tuskin kovin hanakasti ainakaan alaspäin tarkistellaan, puhumattakaan sisällön ja hintojen vertailemisesta muiden yhtiöiden tuotteisiin. Tai ylipäätään.

Hajauttamalla vakuutusturva eri yhtiöihin, saavutetaan  useimmiten merkittäviä vakuutusmaksusäästöjä siihen verrattuna, että kaikki vakuutukset ostettaisiin yhdestä paikasta.

Hajauttamlla voidaan myös hankkia parhaiten omia vakuutustarpeita vastaava turva. Harvemmin sitä voidaan toteuttaa kattavasti vain yhden yhtiön tuotteilla.

Riskienhallinnallakaan ei keskittämistä voida uskottavasti perustella. Siksi usein vakuutusyhtiön yhteyshenkilö tuntuu vaihtuvan. Paitsi ehkä suurimpien yritysten osalta.

Valtaosa työmatkojen tapaturmista sattuu naisille

Kouvolan Sanomat 24.5.2012

Työmatkalla tapahtuvista tapaturmista suurin osa sattuu naisille. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 lähes 70 prosenttia uhreista oli naisia.

Syynä on muun muassa se, että naiset kulkevat työmatkojaan enemmän jalan ja useammin kuin miehillä heidän työpaikkansa sijaitsevat kaupunkien keskustoissa, kuten sairaaloissa ja kouluissa. Palkansaajille sattui noin 20 000 sellaista työmatkatapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia.

Valtaosa työhön liittyvistä tapaturmista sattuu työpaikalla, ja tällöin uhrina on useimmiten mies. Korvauksiin johtaneita työtapaturmia oli palkansaajilla runsaat 100 000 vuonna 2010.

Työtapaturmien määrä kasvoi hieman edellisvuodesta. Kasvua selittää se, että taantuma vähensi työntekoa ylipäätään vuonna 2009.

Maatalousyrittäjien työ on yhä selvästi riskialttiimpaa kuin palkansaajien. Heille sattuu suhteessa enemmän työtapaturmia kuin palkansaajille. STT

Tee niin tai näin, aina vähennetään korvauksista

MTV3, 1.5.2012

Huonosti hoidettu nuohous voi johtaa ongelmiin vakuutusrahojen saamisessa. Tee se itse -miehet ja naiset saattavat jäädä ilman vakuutusrahoja tai ainakin menettää niistä osan.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että ei ole niin väliksi, kuka hormeihin kurkistaa. Vakuutusyhtiöt kuitenkin tarkastavat korvauksia myöntäessään, kuka ja milloin piiput on nuohonnut.

– Edellytämme, että nuohouksen on tehnyt henkilö, jolla on nuohoojan pätevyys. Ongelmia voi tulla, jos palo liittyy nuohoukseen ja nuohous on tehty omin käsin tai se on jätetty kokonaan tekemättä. Miten sitten osoitetaan, että nuohous on tehty tai että se on tehty oikein, kun siitä ei ole mitään dokumenttia, kysyy vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.

Samaa periaatetta noudattavat myös vakuutusyhtiöt Pohjola ja Tapiola – nuohous on asianmukainen, kunhan sen on tehnyt ammattitutkinnon suorittanut nuohooja.

Vielä monimutkaisemman asiasta tekee kuluttajan kannalta se, että Nuohousalan keskusliitolla, vakuutusyhtiöillä ja Finanssialan keskusliitolla on toisistaan eroavia näkemyksiä siitä, keneltä nuohouspalveluja on luvallista ostaa.

Suomesta löytyy 22 pelastusaluetta, jotka saavat itsenäisesti päättää, kuinka järjestävät nuohouksensa. Yleisin tapa on niin kutsuttu piirinuohousjärjestelmä, jossa kukin alue kilpailuttaa nuohouksen ja antaa sen yhden palveluntarjoajan järjestettäväksi.

Nuohousalan keskusliitto lähtee siitä, että muiden kuin piirinuohoojien eli niin sanottujen ”villien nuohoojien” käyttäminen sotii pelastuslakia vastaan – vaikka villiltä nuohoojalta löytyisivätkin nuohoojan paperit.

– Vakuutusyhtiöiden käytännöt ovat kirjavia. Voiko jokin yksittäinen yhtiö kävellä lain ohi? Jos kiinteistön omistaja on velvoitettu huolehtimaan kiinteistön nuohouksesta, kuuluu häneltä evätä korvaus ellei hän siitä asianmukaisesti huolehdi, sanoo Nuohousalan keskusliiton puheenjohtaja Petteri Virranta.

Virrannan mukaan piirinuohousta on helppo valvoa, koska silloin tiedetään varmasti, kuka nuohouksen tekee ja samalla varmistetaan, että syrjäisetkin paikat tulevat nuohottua.

Toisaalta piirinuohousjärjestelmää on kritisoitu siitä, että piirinuohoojilla on kädet liian täynnä työtä eivätkä he ehdi huolehtia kaikista velvollisuuksistaan. Virranta myöntää, että tämä voi olla mahdollista joissakin osissa maata.

Myös Seppo Pekurinen Finanssialan keskusliitosta ihmettelee vakuutusyhtiöiden käytäntöjä myöntää vakuutusrahoja, vaikka nuohousta ei olisi suorittanut virallinen piirinuohooja. Hänen mukaansa pelastuslaki edellyttää nimenomaan piirinuohoojien käyttämistä.

– Itse olen aiemmin ollut neljässä vakuutusyhtiössä töissä ja silloin vakuutukset tehtiin lain pohjalta. Totta kai lähden siitä, että lakia pitää noudattaa, Pekurinen sanoo.