Category: Riskienhallinta

Onko yritysjohtaja fiksumpi kuin sammakko?

Juho Lipsanen ja Hannu Laakso kuvaavat kirjassaan Operaatio täyskäännös, miksi yrityksen johto tottuu ongelmiin. Sama näkökulma pätee tietysti myös riskien olemassaoloon tottumiseen.

 

Lainaan tähän herrojen tekstiä sellaisenaan:

 

”Oli yrityksen ongelmien syy sitten mikä tahansa, meillä ihmisillä vaikuttaisi olevan taipumus sietää asioiden vähittäistä huononemista hyvin. Reistailevaan selkään, koiran lonkkavikaan tai repsottaviin ränneihin tottuu ajan myötä, niistä tulee osa normaalia elämää. Sitten ilmaantuu uusia vaivoja tai vikoja, ja niitäkin oppii vähitellen sietämään. Pulmia kasaantuu pulmien päälle, joskin kärsijä itse näkee yleensä vain ongelmista viimeisimmän, koska muihin on jo ehtinyt tottua. Jos hyvin käy, paikalle tulee lopulta joku suorapuheinen ulkopuolinen, joka ihmettelee ääneen, miksi paikat ovat niin rempallaan.

Yrityksetkin oppivat sietämään tilanteensa vähittäistä heikkenemistä, kuten avainhenkilöiden lähtemistä, heikkenevää laatutasoa, lisääntyviä asiakasvalituksia tai riutuvia talouslukuja – usein tässä järjestyksessä. Johto ei aina havahdu ongelmiin, koska asiat tapahtuvat hitaasti. Usein johto on myös liian lähellä ongelmaa, mikä hämärtää johdon kykyä nähdä kokonaisuuksia. Sikäli kun johto on viime kädessä ongelmien aiheuttaja, se on haluton myöntämään ongelmia. Ongelmat myönnetään viimeistään sitten kun rahat loppuvat, mutta sitäkin saatetaan viivästyttää käyttämällä tasetta puskurina. Shokkihoito on usein parempi havahduttaja kuin pitkä ja hidas liuku taantumuksen pimeyteen.

…

Yrityksen johto tottuu omiin ongelmiinsa, kuten ihmiset omiin pikkuvaivoihinsa. Totumme vaikkapa kesämökin hiiriin, jolloin tuntuu aivan luonnolliselta metsästää hiiriä loukulla ilman että alkusyytä etsitään. Ulkopuolisen ostaessa mökin tämä nousee suureksi ongelmaksi: ”Jumalauta, täällähän on hiiriä!” Silloin tilanteeseen tulee yleensä taatusti selkeä muutos – juurisyyn huomioiva aito parannus. Kun johto sittemmin väsyy yrityksen erilaisiin pikkuongelmiin, se lakkaa lopulta pitämästä niitä ongelmina ensinkään. Ainakaan toimeksiantoa ongelmien korjaamiseksi ei näy eikä kuulu. Pienet ongelmat eskaloituvat monesti suuremmiksi, jolloin kumuloitunut muutos tulee lopulta silmille hetkessä. Huomio on painottunut liiaksi viimeiseen (näkyvimpään) ongelmaan ja siihen reagointiin.”

 

Sammakkokin osaa loikata kuumasta vedestä pois, jos se sellaiseen joutuu, mutta jos sammakko on vedessä, jota lämmitetään pikku hiljaa, se lopulta kuolee sinne.

Ole fiksumpi kuin sammakko. Alenna sietokykyäsi. Tunnista riskit (miksei myös muut ongelmien lähteet) ja tee niille jotain heti, tai muuten totut niiden olemassaoloon.

 

Lähde: Lipsanen, Laakso, Operaatio täyskäännös, WSOYpro 2009

Missien strategiset mitat

Tilastomatematiikka on hyvä apuväline riskien tarkkailussa.

Tilastotiedoista voidaan päätellä yhtä hyvin äkillisiä tapahtumia kuin hitaasti tapahtuvia ilmiöitä, kuten kulumista ja rikkoutumisia. Tärkein tilastomatemaattinen väline on normaalijakauma.

Normaalijakauman luonteeseen kuuluu se, että mittauksissa esiintyy eniten keskiarvon suuruisia tai sitä lähellä olevia mittaustuloksia, ja vähemmän keskiarvosta kauempana olevia.

 

Suomalaisten missien keskipituus on noin 175 senttimetriä ja keskipaino noin 55 kiloa (tai ainakin on ollut joskus).

 

Tällainen tilastollinen normaalius on matemaattinen keskiarvo. Sen molemmin puolin esiintyy muitakin arvoja, jotka ovat hyväksyttäviä.

Jos missien keskipituus on aikaisemmin ollut 175 cm, myös seuraavana vuonna on todennäköisesti eniten 175 senttisiä missikandidaatteja. Siirryttäessä kumpaan tahansa suuntaan keskiarvosta ehdokkaiden lukumäärä vähenee mitä kauemmas keskiarvosta mennään.

Toinen normaalijakauman piirre on se, että keskiarvon molemmin puolin on suunnilleen yhtä paljon mittaustuloksia.

Voidaan siis epäillä kauneusihanteiden muuttuneen, jos kaikki, tai ainakin suurin osa, ehdokkaista olisi keskiarvon ylä- tai alapuolella, eivätkä tasaisesti sen molemmin puolin jakautuneena.

Suuren joukon satunnaiset mittaustulokset tulevat jotakuinkin järjestyksessä niin, että vaihtelu pysyy sunnilleen samanlaisena: lyhyt, pitkä, normaali, lyhyt, pitkä, normaali, jne. Useassa peräkkäisessä mittauksessa ei saisi ilmetä mitään kaavamaisuutta.

Jos peräkkäisistä mittauksista suurin osa on joko keskiarvon ylä- tai alapuolella, voidaan epäillä olosuhteiden muuttuneen. Tilanteeseen pitää tällöin puuttua ennen kuin virhe kasvaa edelleen.

Tilastomatemaattisin keinoin voidaan tarkkailla vaikka koneiden mittareiden näyttöjä ja niiden tulosten tasalaatuisuutta. Edistyneen tekniikan avulla voidaan lähestyviä vikoja ennustaa vaikka tärinän taajuuden tai äänen tason muutosten perusteella.

Mikäli mitattava suure on siirtynyt normaalin alueen ulkopuolelle, on asiaa syytä tutkia tarkemmin. Jos mittaustulokset taas pysyvät tilastoista laskettujen valvontarajojen sisällä, mitään äkillistä muutosta ei ole tapahtunut ja toimintaa voidaan jatkaa normaalisti.

Jos mittareidesi tulosten keskiarvo pikku hiljaa siirtyy, kannattaa ryhtyä tutkimaan mistä se johtuu. Jos päästät keskiarvon toistuvasti valvontarajojen ulkopuolelle, saattaa mitattavalle kohteelle olla jo aiheutunut merkittävää vahinkoa ja liiketoimintasi saattaa sen johdosta keskeytyä lähitulevaisuudessa. Vakuutuskaan ei korvaa vähitellen syntynyttä vahinkoa.

 

Määrittele toiminnallesi toimivat raja-arvot ja mittaa niitä jatkuvasti saadaksesi selville poikkeamat normaaliolista.

 

Lähde: Santanen, Laitinen, Kekäle, Vakuutus ja riskit, Edita 2002

Hyvää itsenäisyyspäivää

”Suomi on hyvä maa. Se on paras maa meille suomalaisille.”

(Adolf Ehrnrooth)

Ystäväni kouluvuosilta, lähes 40 vuoden takaa, asui muutaman vuoden Englannissa. Suomalaisen itsenäisyyspäivän tienoilla kaveri loihe kysymään paikallisasukkaalta, että onko heillä omaa itsenäisyyspäivää?

Arrogantti engelsmanni vastasi kysyen kuivakkaasti: ”Independet from what?”

Haavoittuneiden kuolemantuomio

Olen paasannut moneen otteeseen siitä, että kriittiset riskit on hoidettava kuntoon mahdollisimman nopeasti. Mistä sitten tietää, mitkä riskit ovat niitä kriittisimpiä?

Apu tulee sotaväen suunnalta.

Taistelukentillä lääkintähenkilökunta joutuu tekemään päätöksiä haavoittuneiden avuntarpeesta. Sielläkin huomio pitää kiinnittää kriittisimpiin potilaisiin.

 

Haavoittuneet jaetaan kolmeen ryhmään:

 

  1. Ne jotka tulevat kuolemaan joka tapauksessa teki mitä tahansa.
  2. Ne jotka voivat selviytyä pienin toimenpitein tai voivat odottaa toimenpiteitä myöhempään.
  3. Ne jotka tarvitsevat välittömiä toimenpiteitä jäädäkseen eloon

  

Yrityksessäkään ei ole tarkoituksenmukaista varautua kaikkien tunnistettujen riskien varalta. Kun käytetään yllä mainittua jaottelua havaittuihin riskeihin, saadaan seuraavanlainen ryhmittely:

 

  1. Asiat joilla ei ole merkittävää vaikutusta.
  2. Asiat jotka voidaan siirtää myöhemmäksi.
  3. Asiat joihin on puututtava heti

 

Noinhan se tietysti on, mutta ollaanko tässä nyt yhtään lähempänä selkeää jaottelua, jonka perusteella voidaan ryhtyä toimenpiteisiin?

Kyllä. Nyt otamme avuksi riskikartan, johon on valmiiksi arvioitu riskien toteutumisen vaikutukset ja todennäköisyydet.

 

 

Nyt alkaa jo hahmottua mitkä riskit vaikuttavat toteutuessaan liiketoimintaan kaikkein haitallisimmin. Sietämättömät ja merkittävät riskit ovat niitä, joihin on puututtava heti. Yleensä riskialtista toimintaa ei pidä edes aloittaa tai jatkaa ennen kuin näille riskeille, varsinkin sietämättömille, on tehty jotain.

Kohtalaisiin riskeihin kohdistuvia toimenpiteitä voidaan lykätä, kunnes merkittävät riskit on hoidettu. Siedettävät riskit voivat jopa kuulua luokkaan, jonka sisältäville riskeille ei tarvitse tehdä mitään.

Kun päätetään mihin riskeihin kohdistetaan toimenpiteitä ja millä aikataululla, päätetään samalla mihin asioihin ei puututa. Tämä on tärkeää huomioida organisaation toiminnan ja vastuiden kannalta.

Luokittele liiketoimintaasi kohtaavat riskit niiden vaikutuksen ja todennäköisyyden perusteella. Saat selkeän riskikartan, jonka avulla voit kohdistaa riskienhallinnan toimenpiteitä juuri oikeisiin kohteisiin.

Riskienhallinnalla vakuutusmaksut puoleen

Riskienhallinnan tarkoituksena ei ole hankkia mahdollisimman paljon vakuutuksia mahdollisimman halvalla.

Soittelin kerran mahdolliselle asiakkaalle, jonka olin jo tavannut aikaisemmin, kyselläkseni tehdäänkö kaupat. Siihen aikaan tarjosin asiakkaille pääasiassa vakuutusmaksusäästöjä. Kaveri totesi, että vakuutusyhtiöt käyvät ihan omatoimisestikin tyrkyttämässä alennuksia, ja ettei hän nyt ollut kiinnostunut muista alennuksista.

Kaveri ei ihan täysin ymmärtänyt mikä vakuutusmeklarin tarkoitus loppujen lopuksi oli. Ei se varmaan hänen syynsä ollut. Kun tyhmästi kysyy, niin tyhmästi vastataan.

Suomalaisissa yrityksissä riskienhallinta on usein hoidettu ottamalla kaikki mahdolliset vakuutukset. Kaiken lisäksi mahdollisimman pienillä omavastuilla. Yleensä ei ole pohdittu omaa riskinkantokykyä ollenkaan saati suhteutettu sitä mahdollisten vahinkojen sattumistiheyteen.

Kun ryhdyt ottamaan itse vastuuta riskeistäsi, ensimmäinen homma koko projektissa on määrittää riskinkantokykysi. Jos et tiedä minkä kokoiset vahingot vaikuttavat maksuvalmiuteesi, ei lopullakaan sekoilulla ole paljoa merkitystä. Loppujen lopuksi kyse on aina rahasta, tai paremminkin sen riittävyydestä.

Kun tiedät vahinkojen vaikutuksen talouteesi, voit alkaa tunnistaa riskejä. Ei ole oleellista kaivella aivan kaikkia pikkuriskejä loputtomasti, vaan keskittyä kaikkein tärkeimpiin. Tosin tässä vaiheessa et välttämättä vielä tiedä minkä kokoisia riskisi ovat.

Tunnistuksen jälkeen riskit on arvotettava. Millaisen vahingon maksimissaan kukin riski voi aiheuttaa? Vahingon suuruus kannattaa määritellä Euroina. Jos paloriskisi on vaikka kohtalainen tai merkittävä, mistä tiedät riittääkö oma riskinkatokykysi sen pitämiseen vai olisiko se syytä vakuuttaa?

Jos toiminnassasi esiintyy riski, jonka suuruus maksimissaan on 100.000€ ja sattumistiheys kerran sadassa vuodessa, sen kustannus yhdessä vuodessa on 1.000€. Nyt pääset jo vähän varautumaan sen varalle.

Mistä sitten tietää milloin mainittu sata vuotta alkaa tai loppuu? Ei sitä tiedäkään. Jos oletamme olevamme kyseisen aikajakson puolivälissä, meillä on aikaa varautua riskin toteutumiseen vielä 50 vuotta. Silloin sen kustannus on 2.000€ vuodessa.

Kun vahinkojen vuosikustannuksia verrataan nyt aikaisemmin määriteltyyn riskinkantokykyyn, huomaat ettei kaikkia muoviämpäreitä kannatakaan vakuuttaa. Voit selkeästi kantaa kustannukset itse. Olen nähnyt sellaisiakin tirehtöörejä, jotka laittavat silmää räpäyttämättä 75.000€ uuteen autoon, mutta ikivanhat toimistokalusteet on vakuutettu kaiken varalta mahdollisimman pienellä omavastuulla.

 

Käytä valtaosa riskienhallintaan suunnatuista rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Kasvatat samalla firmasi riskitietoisuutta, joka vähentää vahinkoja entisestään. Ota vakuutus vain kaikkein suurimpien riskiesi varalle. Muutamassa vuodessa saat pudotettua vakuutusmaksusi vähintään puoleen.

 

Kaikkien vahinkojen taustalla on yksi ja sama syy

Sinä itse.

Kaikissa vahingoissa on aina osallisena inhimillinen tekijä. Vaikka yritätkin useimmiten selittää, että en se minä ollut ja jos olikin, se oli vahinko, loppujen lopuksi vahinko on syntynyt jonkin päätöksesi seurauksena.

Voit vaikka päättää pysäköidä autosi johonkin tiettyyn pysäköintiruutuun ja aamulla huomaat, että juuri siinä ruudussa ollutta autoa on kolhittu. Autoasi ei olisi kolhittu, jos olisit pysäköinyt sen viereiseen ruutuun.

Väittämä saattaa tuntua äkkiseltään kaukaa haetulta, mutta kun vahinkoon johtaneita syitä pengotaan riittävän pitkälle, aina löytyy inhimillinen päätös, jonka seurauksena vahinko on syntynyt. Ja jota ilman sitä ei olisi syntynyt.

Joskus riski otetaan tieten tahtoen jonkin toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos tapahtumien kulku kääntyykin kielteiseksi, riskin negatiiviset seuraukset toteutuvat. Taustalla on päätös ryhtyä riskialttiiseen toimintaan.

Joskus riski toteutuu puolivahingossa. Et välttämättä ole aikonut tahallasi polttaa tehdastasi, mutta syystä tai toisesta seinustalle jätetty lavakasa syttyy palamaan ja palo leviää ilmastointikanavia pitkin koko tehdasrakennukseen. Taustalla on päätös säilyttää lavoja rakennuksen seinustalla. Päätös voi olla myös tehdasalueen aitaamatta jättäminen.

Saman tyyppinen päätös on tehty myös silloin, kun lastauslaitureille on jätetty palavaa materiaalia huligaanien ja pikkupoikien sytytettäviksi.

Esimerkkejä voi keksiä loputtomasti: kahvinkeitin on unohtunut yöksi päälle, koneen tai laitteen sähkövikoja ei ole korjattu (kun ne kerran toimivat vippaskonstien avulla), ikkuna tai ovi on jäänyt lukitsematta, jne. Usein tällaisten huolimattomuuksien syyksi kerrotaan kiire. Taustalla on kuitenkin aina inhimillinen päätös.

Riski ei koskaan synny itsestään, vaan aina ihmisten päätösten seurauksena. Vahinkoon johtanutta päätöstä voidaan siten pitää virheellisenä. Virheellinen päätös syntyy aina virheellisen ajattelun seurauksena.

Paras ajatteluvirheiden vähentämisen keino on taitojen kehittäminen. Asiantuntija tekee paljon epätodennäköisemmin virheitä kuin aloittelija. Asiantuntijalla on muistissaan erilaisia ratkaisumalleja, joita hän voi suoraan käyttää tai, jotka auttavat tätä löytämään tehokkaita ratkaisuja.

Korkean kognitiivisen taidon hankkiminen kestää psykologisten tutkimusten mukaan noin kymmenen vuotta. Taitavat ajattelijat tarvitsevat hyvin laajan tehtäväspesifisen tietovaraston voidakseen vastata tehtäviensä edellyttämiin kysymyksiin

Asiantuntija voi yleensä kiertää lyhytkestoisen työmuistin rajoituksia ja toiminta tapahtuu automaattisesti. Vähän kuin polkupyörällä tai autolla ajettaessa, jolloin itse ajamista ei tarvitse aktiivisesti ajatella.

Koulutuksella, motivoinnilla ja harjoituksilla voidaan automatisoida ajatusmalleja ja toimintaa siten, että ajatteluvirheiden ja sitä myöten virheellisten päätösten aiheuttamat vahingot vähenevät. Yksinkertaisemmin: Vahingot vähenevät.

Vakuutus ei ole mikään riskienhallintakeino

Riskin siirtämistä vakuuttamalla pidetään usein yhtenä riskienhallinnan keinona. Onko se sitä?

Ei tosiaankaan. Riski ei siirry saatikka katoa mihinkään vaikka kuinka vakuutettaisiin. Se säilyy juuri siinä missä se on aina ennenkin ollut, ellei sitä muiden riskienhallinnan keinojen avulla poisteta, pienennetä tai siirretä.

Siirtäminen tässä kohdassa on ymmärrettävä eri tavalla kuin puhuttaessa riskin siirtämisestä vakuuttamisen keinoin. Vakuuttaminen on vain toteutuneiden riskien seurausten rahoituskeino. Samalla tavalla kuin riskin pitäminen itsellä, jolloin tietenkin joudut itse maksamaan riskin seuraukset.

Sen lisäksi, että riski ei ole siirtynyt mihinkään, sen suuruus säilyy entisellään, tai jopa kasvaa. Mitä enemmän uhraat rahaa ja aikaa vakuuttamiseen, sitä enemmän vakuutusmaksutkin nousevat. Miten se voi olla mahdollista?

Se johtuu siitä, että ”täydellinen” vakuutusturva houkuttelee väkeäsi välinpitämättömyyteen riskien suhteen. Vahinkoja sattuu sitä enemmän mitä parempi vakuutusturva sinulla on.

Vakuutusyhtiöt tekevät näennäistä riskienhallintatyötä. Vakuutusyhtiön tehtävänä on myydä vakuutuksia ja tehdä sillä voittoa. Tämä pätee varsinkin suurten pörssinoteerattujen finanssitavaratalojen kohdalla erityisen hyvin.

Vakuutusyhtiön riskienhallintapalveluiden tarkoituksena on saada aikaan vakuutusten lisämyyntiä löytämällä yhä lisää vakuutettavia riskejä. Itse asiassa ne pelottelevat asiakkaita uusilla riskeillä saadakseen lisämyyntiä.

Aidon riskienhallintatyön tuloksena riskit todella poistuvat tai pienenevät merkittävästi. Riskienhallinnan kustannukset voidaan tällöin katsoa investoinneiksi, joiden tulos jää yrityksen omaan käyttöön. Säästyneet rahat näkyvät viivan alla ja niitä voidaan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen.

Panostamalla pääasiassa vakuuttamiseen sinulle ei jää minkäänlaista aineellista tai henkistä lisäarvoa. Vakuutuksesta saamasi korvauskin kattaa vain aiheutuneen menetyksen. Eikä sitäkään kokonaan. Erilaiset vähennykset ja omavastuut pitävät siitä kyllä huolen.

 

Käytä valtaosa riskienhallintaan varaamistasi rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Hanki tarvittaessa riippumatonta ammattiapua vakuutusyhtiösi ulkopuolelta. Muutamassa vuodessa vakuutuskustannuksesi puoliutuvat ja riskisi vähenevät olennaisesti. Otat merkittävää kilpailuetua tohelompiin kilpailijoihisi verrattuna.

Toiminnan riskit

Perinteisiksi yritystoiminnan vahinkoriskeiksi luetaan toiminnan keskeytyminen sekä vastuu ja oikeusturvariskit. Toiminnan keskeytyminen vakuuttamisen kannalta on vahvasti sidoksissa omaisuusvakuutukseen. Sen sijaan vastuu ja oikeusturvariskit voidaan katsoa puhtaiksi toiminnan riskeiksi.

Vastuuriskejä voi syntyä sopimussuhteessa tai sen ulkopuolella. Sopimussuhteiden ulkopuolisia riskejä voidaan vakuuttaa. Sopimuksiin perustuvia vastuuriskejä on hallittava muilla keinoilla. Sopimussuhteeseen perustuva vahingonkorvausvastuu on jatkuvasti tullut tärkeämmäksi osa-alueeksi toiminnan riskien joukossa.

Tärkeimpiä sopimuksia vahingonkorvaussäännösten kannalta ovat kauppasopimukset ja palveluiden myyntisopimukset. Sopimussuhteeseen perustuvia vastuita ovat esimerkiksi tuotevastuu ja konsulttien, asianajajien, tilintarkastajien, ym. ammattiryhmien sopimusvastuut. Myös kuljetusvastuut syntyvät yleensä sopimuksen perusteella.

Sopimuksen osapuolien intressinä on se, että sopimus täytetään. Jos esimerkiksi tavarassa on virhe, sen ei katsota olevan kauppasopimuksen mukainen. Kauppalain mukaan tavaran on vastattava sitä mitä on sovittu, lajiltaan, määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan, ja lisäksi myös pakkaukseltaan. Myyjän on toimitettava virheellisen tavaran tilalle uusi tuote tai palautettava kauppahinta.

Jos tuote aiheuttaa vahinkoa henkilölle tai muulle omaisuudelle kuin itselleen, on kysymyksessä tuotevastuu. Myyjä tai valmistaja vastaa tuotevahingosta sopimuksen tai lain perusteella.

Vahingonkorvaus ei yleensä ole sopimusrikkomuksessa ensisijainen keino. Ostajan kannalta oleellisempaa on pyrkiä samaan myyjä täyttämään sopimus, esimerkiksi toimittamaan tai korjaamaan myymänsä tuote. Kauppahinnan alennusta voidaan myös käyttää.

Vahingonkorvauksen avulla ostaja voi pyrkiä saamaan hyvityksen sopimusrikkomuksesta. Kyseessä on usein sellaisia eriä, joita ostaja ei muuten voi saada myyjää maksamaan. Sopimussuhteessa valtaosa aiheutetuista vahingoista onkin varallisuusvahinkoja.

Sopimussuhteiden ulkopuolisissa vastuissa on yleensä kysymys tuottamukseen perustuvasta vastuusta. Tuottamus voi olla huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai ankaraa vastuuta.

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana pidetään sääntöä, jonka mukaan jokaisen on itse kärsittävä vahinko, joka häntä kohtaa. Jotta vahinko voitaisiin sälyttää toisen kannettavaksi, siihen täytyy olla vastuuperuste (tuottamus). Toiselle aiheutettu vahinko on siten syyllisen korvattava.

Sopimusten ulkopuolinen vastuu syntyy yleensä jos on tehty jotain, mitä ei olisi pitänyt, tai on jätetty tekemättä jotain, mitä olisi pitänyt tehdä. Tästä syntyy moitittava menettely, josta voi syntyä korvausvastuu, jos vahinko sattuu. Sopimussuhteiden ulkopuolinen vastuu voidaan vakuutta yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksella.

Vakuutus ei kuitenkaan estä vahinkojen syntyä, vaan ainoastaan tasaa aiheutuneita vahingonkorvauksia. Lisäksi vakuutusyhtiö ottaa ennemmin tai myöhemmin maksamansa korvaukset takaisin korottamalla vakuutusmaksuja. Jos vahinkoja alkaa ilmetä paljon, se voi jopa irtisanoa vakuutuksen. Huonolla vahinkotilastolla on uutta vakuutusta hyvin hankala saada.

Sopimusriskien hallintaan löytyy ammattiapua. Monet konsulttitoimistot ja lakiasiaintoimistot auttavat sopimusriskien hallinnassa. Googlettamalla löytynee sopivia ehdokkaita. Sopimusten ulkopuolisissa riskeissä auttaa oma vakuutusmeklarisi tai vakuutusyhtiön vastuuriskien asiantuntijat.

 

Liikeriskit

Liikeriskien ja muiden riskien (henkilöriskit, tietoriskit, toiminnan riskit ja vahinkoriskit) raja on usein häilyvä. Joku riski voi kuulua useampaankin riskiluokkaan. Liikeriskille on kuitenkin tyypillistä, että se sisältää sekä voiton että tappion mahdollisuuden. Yritys voi toimiessaan joko onnistua ja tehdä voittoa tai epäonnistua ja tuottaa tappiota. Liikeriski on siten liikevoiton saamiseksi otettu tietoinen riski.

 

Liiketoiminta on riskitöntä vain silloin kun ei tehdä mitään.

 

Liikeriskeillä tarkoitetaan usein markkinointiin, kysyntään, tuotantoon, kustannuksiin, rahoitukseen, jne. liittyviä riskejä. Riskit syntyvät yrityksessä tehtyjen päätösten suhteesta ulkoisessa ympäristössä vallitseviin olosuhteisiin. Liikeriskien tunnistamisen ja analysoinnin välineet ovat siksi erilaisia kuin vahinkoriskien kohdalla käytettävät.

Toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia voidaan tutkia PEST analyysin avulla. (PEST tulee englanninkielen sanoista Political/legal, Economic, Socio-cultural ja Technological). PEST analyysin avulla kartoitetaan muutoksia poliittisissa, taloudellisissa, sosiaalisissa ja teknologisissa kysymyksissä. Nykyisin listaan lisätään usein vielä E (Environmental), eli ympäristökysymykset. Tekijöistä määritetään yritystoiminnan kannalta sekä tällä hetkellä tärkeimmät, että muutaman vuoden kuluttua tärkeimmiksi oletetut.

Kilpailutilannetta voidaan kartoittaa Michael Porterin kehittämän Five Forces analyysin avulla. Sen avulla voidaan selvittää millainen vaikutus eri tekijöillä on kilpailutilanteeseen ja oman yrityksen asemaan kilpailussa nyt ja tulevaisuudessa.

 

Liiketoiminnan kilpailu (1) syntyy:

 

  • potentiaalisten alalle tulijoiden uhka (2)
  • ostajien neuvotteluasema (3)
  • mahdollisten korvaavien tuotteiden/palveluiden uhka (4)
  • toimittajien neuvotteluasema (5)

 

Lopuksi oman yrityksen ja/tai sen tuotteiden ja palveluiden asemaa markkinoilla verrattuna kilpailijoihin voidaan tutkia tutun Bostonin nelikentän avulla. Matriisiin sijoitetaan tutkittavat asiat markkinaosuuden ja kasvupotentiaalin mukaan. Ne sijoittuvat johonkin neljästä ruudusta: Tähdet, kysymysmerkit, lypsylehmät ja koirat. Sijoitusten mukaan voidaan sitten päättää mitä kullekin tuoteryhmälle voi ja kannattaa tehdä. Voidaanko se kenties pyrkiä siirtämään toiseen luokkaan vai heivataanko se suosiolla yli laidan.

Mainitsemani työkalut ovat vain osa liikeriskien tunnistamiseen ja arviointiin soveltuvista työkaluista. Niiden käyytöohjeita löytyy netistä googlettamalla joka lähtöön. Konsultilla kuin konsultilla lienee myös omat työkalunsa tai ainakin suosikkinsa maailmalla kulloinkin vallalla olevien ismien joukossa. Esimrkiksi Gerry Johnsonin ja Kevan Schloesin kirjassa Exploring Corporate Strategy löytyy nelisen sataa sivua käyttökelpoisia menetelmiä liikeriskien hallintaan, puhumattakaan vaikkapa Michael E Porterin teoksista tai kotimaisista kirjoittajista kuten Tero J Kauppinen, Jari Parantainen tai Mika D Rubanovitsch.

Suurin ongelma kuitenkin lienee se, miten valita omia tarpeitaan varten juuri se paras työkalu ja jopa vieläkin oleellisempaa, kuinka oppia käyttämään sitä tuloksellisesti. Maailma on täynnä toinen toistaan innokkaampia konsultteja, jotka kuolaavat päästäkseen auttamaan sinua, mutta mistä tiedät kuka on hyvä ja kuka huono. Paitsi siitä että parhaimpien palveluihin ei kaikilla ole edes varaa.

 

Omaisuusriskit

Omaisuusriskin kohteena, ja siten vaaralle alttiina on yrityksellä kiinteä käyttöomaisuus, vaihto-omaisuus ja varallisuus.

 

Käyttöomaisuuteen kuuluu:

  • rakennukset
  • tuotantokoneet
  • kalusto

 

Vaihto-omaisuutta ovat:

  • raaka-aineet
  • puolivalmiit tuotteet
  • valmiit
  • tuotteet
  • tarvikkeet

 

Varallisuutta ovat:

  • raha
  • arvopaperit

 

Omaisuusriskin toteutumisen voi aiheuttaa mm:

  • tulipalo
  • räjähdys
  • rikos
  • myrsky
  • tulva
  • vuoto
  • rikkoutuminen

 

Riskin toteutumisen vaikutus ympäristössään voi muodostua hyvinkin suureksi. Tulipalo aiheuttaa helposti yrityksen kaikkien toimintojen tuhoutumisen tai keskeytymisen. Tulipalo aiheuttaa aina ylivoimaisesti suurimman menetyksen uhan. Varsinkin tuhopolttojen osuus palojen syttymissyistä on viime vuosi(kymmeni)nä ollut kasvamaan päin. Tuhopolttojen määrää voidaan varsin tehokkaasti vähentää esimerkiksi lisäämällä murto- ja rikossuojausta.

Suomessa palontorjuntaan liittyvät ohjeet ja määräykset noudattavat suurelta osin viranomaismääräyksiä. Vahingontorjuntatyön ja teknisten apuvälineiden johdosta paloriskin toteutuminen on kaiken kaikkiaan ollut vähenemään päin. Sitä vastoin rikosriskit ja vuotovahingot ovat kasvattaneet osuuttaan.

Rikollisuuden kehitys noudattaa varsin hyvin taloudellisten suhdanteitten kehitystä. Lamakausina rikollisuus kasvaa ja hyvinä aikoina vähenee. Rakenteellisella murtosuojauksella voidaan kaikenlaisia rikosvahinkoja estää tehokkaasti. Rakenteellinen murtosuojaus tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä mikä liittyy rakenteisiin, oviin, ikkunoihin, aukkojen suojaukseen ja lukitukseen. Kaikkea sitä, millä vaikeutetaan tai estetään rikollinen toiminta.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tuuli Suomessa määritellään myrskyksi, kun sen nopeus on vähintään 21 metriä sekunnissa (9 boforia). Myrskyn lisäksi tai sijaan varsinkin elektronisille laitteille huomattavia vahinkoja aiheuttavat salaman iskut ja niiden aiheuttamat ylijännitteet. Salaman isku voi siis jännitevaihtelun lisäksi olla myös suora isku, joka rikkoo omaisuutta mekaanisesti.

Rakennusta ja sen osia rasittavat monet kosteuden lähteet. Oikein suunniteltu ja toteutettu rakennus kestää tällaisen rasituksen. Kosteusrasituksen huomiotta jättäminen ja vieheellinen rakenneratkaisu saavat aikaan epäkelvon rakennuksen, joka on pahimmassa tapauksessa käyttäjälleen terveysriski.

Vuotovahinko on kyseessä silloin, kun neste vuotaa rakennuksen omasta kiinteästä käyttölaitteesta tai putkistosta. Nestettä voi tietenkin vuotaa myös muualta. Tällöin on monesti kysymys yllä mainitusta rakennus- tai suunnitteluvirheestä. Usein vuotovahinko aiheuttaa seurannaisvahinkona kosteusvaurioita. Hitaasti tapahtuneen vuodon yhteydessä voidaan havaita varsinkin puurakenteissa lahoa ja homehtumista.

Rikkoutumisvahingosta puhutaan kun laite, johto, putki tai muu omaisuus menee rikki. Rikkoutumiseen voivat johtaa hyvin moninaiset syyt, käyttötarkoituksen vastainen käyttö, huollon puute, kuluminen, siirtämisen tai kuljetuksen aikana tapahtunut putoaminen tai osuminen, muu ulkoinen tai sisäinen ilmiö, joka rikkoo omaisuuden. Rikkoutumisia voidaan ehkäistä käyttötarkoituksen mukaisella käytöllä, käyttöohjeiden noudattamisella, säännöllisellä huollolla ja varovaisella käsittelyllä.

Varsinkin omaisuusriskien kohdalla kokonaisvaltaisella turvallisuusajattelulla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Esimerkiksi vakuutus ei itsessään estä vahinkojen tapahtumista, vaikkakin se tasoittaa tappioita.