Tagged: vakuutus

Vuotovahingot syövät vakuutusrahat

Salon Seudun Sanomat 23.6.2012:

Vakuutusyhtiöt korvasivat viime vuonna vuotovahinkoja yhteensä 162 miljoonaa euroa, eli lähes puoli miljoonaa euroa päivässä. Yhä suurempi osa koti- ja kiinteistövakuutuksista maksettavista korvauksista kohdistuu vuotovahinkoihin.

Johtava asiantuntija Petri Mero Finanssialan keskusliitosta kertoo, että vuotavista putkista on tullut kansallinen vitsaus.

– Kun vakuutusten ikävähennykset ja omavastuut otetaan huomioon, nousevat vahinkojen todelliset kustannukset huomattavasti suuremmiksi kuin vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset. –

Tätä nykyä Suomessa tehdään noin 10 000 putkiremonttia vuodessa, mutta tarve tulee seuraavina vuosikymmeninä olemaan kaksin – kolminkertainen, Mero arvio.

Käyttövesi- ja viemäriputkien ohella vuotovahinkoja aiheuttavat myös astian- ja pyykinpesukoneet. Mero muistuttaakin, että kodinkoneiden toimintaa tulee valvoa.

– Hyvä nyrkkisääntö on, että pesukoneen poistoletku on hyvä vaihtaa kymmenen vuoden iässä. –

Koneen vaihto puolestaan on suositeltavaa 15 vuoden välein. Vuotokaukaloilla ja kosteusvaroittimilla voi ehkäistä vahinkojen syntyä, mutta tärkeintä on, että sulkuventtiili on aina kiinni, kun pesukonetta ei käytetä.

 

Tavoitteena jatkuva rahastussuhde

Tapiolasta kolahti aamulla sähköpostiin uutiskirje yrittäjille ja yrityksille. Kirjeessä kulminoituu yleinen vakuuttamiseen liittyvä harhaluulo.

Mauri Nurmion suuhun oli laitettu melko paksua vakuutuspropagandaa:

”Yritysten yhteistyössä edut saavutetaan yleensä vasta pitemmän ajan kuluessa. Ei se nyt aivan avioliitto ole, mutta sinnepäin”, My Invest -konsernin hallituksen puheenjohtaja Mauri Nurmio vertaa. Myös vakuutusyhtiöön kannattaa hänen mukaansa solmia kiinteä suhde, jotta saa mahdollisimman laajan palvelun.

Kiinteästä ja pitkästä asiakassuhteesta ei todellisuudessa juuri ole hyötyä muille kuin vakuutusyhtiölle.

Joka vuosi vakuutuksiin ajetaan ”normaalit” vuosikorotukset sekä vakuutusmääriin ja muihin maksuperusteisiin vuosittaiset indeksikorotukset.

Vakuutuksen kohteet saatetaan toki malliksi käydä  läpi ja tarkistaa ettei alivakuutuspeikko piileskele papereissa.

Maksuja tuskin kovin hanakasti ainakaan alaspäin tarkistellaan, puhumattakaan sisällön ja hintojen vertailemisesta muiden yhtiöiden tuotteisiin. Tai ylipäätään.

Hajauttamalla vakuutusturva eri yhtiöihin, saavutetaan  useimmiten merkittäviä vakuutusmaksusäästöjä siihen verrattuna, että kaikki vakuutukset ostettaisiin yhdestä paikasta.

Hajauttamlla voidaan myös hankkia parhaiten omia vakuutustarpeita vastaava turva. Harvemmin sitä voidaan toteuttaa kattavasti vain yhden yhtiön tuotteilla.

Riskienhallinnallakaan ei keskittämistä voida uskottavasti perustella. Siksi usein vakuutusyhtiön yhteyshenkilö tuntuu vaihtuvan. Paitsi ehkä suurimpien yritysten osalta.

Valtaosa työmatkojen tapaturmista sattuu naisille

Kouvolan Sanomat 24.5.2012

Työmatkalla tapahtuvista tapaturmista suurin osa sattuu naisille. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 lähes 70 prosenttia uhreista oli naisia.

Syynä on muun muassa se, että naiset kulkevat työmatkojaan enemmän jalan ja useammin kuin miehillä heidän työpaikkansa sijaitsevat kaupunkien keskustoissa, kuten sairaaloissa ja kouluissa. Palkansaajille sattui noin 20 000 sellaista työmatkatapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia.

Valtaosa työhön liittyvistä tapaturmista sattuu työpaikalla, ja tällöin uhrina on useimmiten mies. Korvauksiin johtaneita työtapaturmia oli palkansaajilla runsaat 100 000 vuonna 2010.

Työtapaturmien määrä kasvoi hieman edellisvuodesta. Kasvua selittää se, että taantuma vähensi työntekoa ylipäätään vuonna 2009.

Maatalousyrittäjien työ on yhä selvästi riskialttiimpaa kuin palkansaajien. Heille sattuu suhteessa enemmän työtapaturmia kuin palkansaajille. STT

Muutoksenhaku lautakunnissa ja tuomioistuimissa

Vapaaehtoiset vakuutukset

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Kuluttajaviraston, Finanssivalvonnan ja Finanssialan keskusliiton väliseen sopimukseen perustuva Vakuutus- ja rahoitusneuvonta antaa neuvoja ja auttaa kuluttajaa vakuutus- ja korvauskysymyksissä.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta:
Porkkalankatu 1, 00180 Helsinki
p. (09) 685 0120
faxi (09) 685 01220
www.fine.fi

Vakuutuslautakunta

Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan yhteydessä toimii Vakuutuslautakunta, joka käsittelee vapaaehtoisten vakuutusten (auto-, koti-, matka-, yksityistapaturma jne. vakuutukset) perusteella annetut päätökset ja antaa niistä perustellun suositusluontoisen lausunnon. Lausunto on maksuton.

Lautakunnan jäsenistä puolet edustaa kuluttajapuolta ja puolet vakuutusalaa.

Lautakunnan yhteystiedot ovat Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan yhteydessä.

Kuluttajariitalautakunta

Kuluttajariitalautakunta käsittelee vapaaehtoisen vakuutusten perusteella annetut päätökset, joissa muutoksenhakijana on kuluttaja ja antaa niistä kirjallisen suositusluontoisen päätöksen. Käsittely on maksutonta.

Kuluttajariitalautakunta
postitusosoite PL 306, 00531 Helsinki
käyntiosoite Hämeentie 3, 00530 Helsinki
puh. 010 366 5200 (vaihde)
faksi 010 366 5249
sähköposti kril(a)om.fi

Tuomioistuinkäsittely

Yhtiön ratkaisuun tyytymätön vakuutuksenottaja, vakuutettu tai edunsaaja voi lisäksi saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi riippumatta siitä, onko hän pyytänyt edellä lautakunnan ratkaisusuositusta vai ei. Tarkemmat menettelyohjeet ovat päätöksen liitteenä olevassa muutoksenhakuosoituksessa.

Lakisääteinen liikennevakuutus

Jos vakuutusyhtiön antama korvauspäätös perustuu mielestäsi puutteelliseen tai virheelliseen selvitykseen, ota oikaisun saamiseksi ensin yhteyttä päätöksen tehneeseen vahinkokäsittelijään. Käsittelijän nimi on mainittu korvauspäätöksessä. Korvauspäätöksen liitteenä saat myös kirjallisen selvityksen muutoksenhakukeinoista.

Liikennevahinkolautakunta

Valtioneuvoston asettaman liikennevahinkolautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja liikennevahinkojen korvaamisesta (lukuun ottamatta kuntoutusasioita).

Vakuutusyhtiön korvauspäätökseen tyytymätön vahingonkärsinyt, vakuutuksenottaja tai muu korvaukseen oikeutettu voi saattaa asian liikennevahinkolautakunnan käsiteltäväksi.

Lausuntopyynnön voi laatia liikennevahinkolautakunnan Internet-sivuilla olevalle lausuntopyyntölomakkeelle, joka on tarkoitettu helpottamaan lausuntopyynnössä tarvittavien tietojen esittämistä lautakunnalle. Lausuntopyynnön voi laatia myös vapaamuotoisesti, jolloin tulee huolehtia siitä, että lomakkeessa pyydetyt tiedot käyvät selville lausuntopyynnöstä.

Lausuntopyyntö on tehtävä yhdeksänkymmenen (90) päivän kuluessa siitä päivästä, jona vakuutuslaitoksen päätös on merkitty annetuksi, tätä päivää määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, määräaika lausunnon pyytämiselle päättyy seuraavana arkipäivänä. Lausuntopyynnön voi toimittaa liikennevahinkolautakunnalle

  • henkilökohtaisesti,
  • asiamiestä käyttäen,
  • lähetin välityksellä,
  • postitse tai
  • faksina.

Lausuntopyynnön toimittaminen on lähettäjän vastuulla. Lausuntopyynnön on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Jos lausuntopyyntö myöhästyy, sitä ei tutkita. Käsittely liikennevahinkolautakunnassa on maksuton.

Liikennevahinkolautakunta
postiosoite PL 300, 00121 Helsinki
käyntiosoite Bulevardi 54 A, 00120 Helsinki
puh. 010 286 8200
faksi 010 2868 288
www.liikennevahinkolautakunta.fi

Tuomioistuinkäsittely

Korvauksen hakija, joka on tyytymätön vakuutuslaitoksen antamaan korvauspäätökseen voi saattaa korvausasian käräjäoikeuden käsiteltäväksi kahta eri menettelytapaa noudattaen:

  1. Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan korvauskanne voidaan panna vireille vakuutuslaitosta vastaan riita-asioissa voimassa olevassa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut tiedon vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ja tästä määräajasta. Vakuutuslaitoksen antama kieltäytymistodistus ei tällöin ole tarpeen.
  2. Liikennevahinkoa koskevan rikosjutun yhteydessä korvausasia voidaan liikennevakuutuslain 12 §:n mukaan ottaa tuomioistuimen tutkittavaksi edellyttäen, että vakuutuslaitos on kieltäytynyt maksamasta siltä vaaditun korvauksen. Tuomioistuimelle on tällöin esitettävä vakuutuslaitoksen antama kieltäytymistodistus ja vakuutuslaitos on liikennevakuutuslain 13 §:n mukaisesti kutsuttava kuultavaksi oikeudenkäyntiin.

Liikennevakuutuslain mukaisesta kuntoutuksesta annetun lain mukaisissa kuntoutusasioissa muutoksenhakuasiat käsittelee Vakuutusoikeus ensiasteena.

Vakuutusoikeus
postiosoite PL 338, 00121 Helsinki
käyntiosoite Lönnrotinkatu 13 C, 00120 Helsinki
puh. 010 364 3200
faksi 010 364 3100
www.oikeus.fi/vakuutusoikeus

Työtapaturmavakuutus ja ammattiurheilijat (lakisääteinen tapaturmavakuutus)

Korvauspäätökseen sisältyy aina ohje siitä, kuinka  valitus tehdään. Muutoksenhakuohje löytyy päätöksen kääntöpuolelta.

Mikäli vahingoittunut on tyytymätön Pohjolan antamaan päätökseen, kannattaa aina ensin ottaa yhteyttä Pohjolaan ja keskustella korvauskäsittelijän kanssa päätöksen perusteluista ja jatko-ohjeista. Yhtiö voi itse oikaista päätöksensä, jos se osoittautuu virheelliseksi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta toimii ensimmäisenä valitusasteena lakisääteisen tapaturmavakuutuksen sekä urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain mukaisen vakuutuksen muutoksenhakuasioissa. Valitusasian käsittely muutoksenhakuelimissä on maksutonta.

Valituskirjelmä lähetetään päätöksen antaneelle vakuutusyhtiölle päätöksessä olevaan osoitteeseen. Valituskirjelmä voidaan myös lähettää faksilla tai sähköpostina , mutta tällöin vakuutusyhtiölle on erikseen toimitettava alkuperäinen allekirjoitettu kirjelmä.

Valitus on oltava vakuutuslaitoksessa ennen sen aukioloajan päättymistä viimeistään 30. päivänä sen jälkeen kun päätöksestä on saatu tieto. Päätöksen katsotaan tulleen tietoon 7. päivänä päätöksen postituspäivän jälkeen, jollei muuta näytetä.

Jos yhtiö voi valituskirjelmän ja sen mukana tulleiden lisäselvitysten perusteella suostua kaikkiin valituksessa esitettyihin vaatimuksiin, yhtiö voi itse oikaista päätöksen. Muussa tapauksessa yhtiö lähettää valituksen ja kaikki asiakirjat tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaistavaksi. Yhtiö liittää mukaan oman lausuntonsa asiassa. Yhtiö lähettää lausuntonsa myös valittajalle tiedoksi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on vakuutusyhtiöistä riippumaton, itsenäinen muutoksenhakuelin. Sen jäsenet määrää valtioneuvosto ja siellä ovat mukana työmarkkinajärjestöjen edustajat. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä on edelleen valitusoikeus vakuutusoikeuteen. Päätöksessä on ohje vakuutusoikeuteen valittamisesta.

Vakuutusoikeus

Vakuutusoikeudelle osoitettu valitus on toimitettava ensimmäisen päätöksen antaneeseen yhtiöön, joka tutkii valituksen. Valituksen määräaika on sama kuin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle osoitetulla valituksella. Ellei yhtiö voi oikaista päätöstä vaatimusten mukaiseksi, valitus asiapapereineen toimitetaan vakuutusoikeuden käsiteltäväksi. Yhtiö lausuu oheen oman kannanottonsa asiassa.

Vakuutusoikeuden päätöksestä voi vain joissakin asioissa hakea valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Ohjeet tämän valituksen tekemiseen on vakuutusoikeuden päätöksessä.

Lisätietoa valitusmenettelyistä saa Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta ja Vakuutusoikeudesta.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta

postiosoite PL 43, 00131 Helsinki
käyntiosoite Kasarmikatu 44, Helsinki
puh. (09) 228 5050
faksi (09) 2285 0535
www.tapaturmalautakunta.fi

Vakuutusoikeus

postiosoite PL 338, 00121 Helsinki
käyntiosoite Lönnrotinkatu 13 C, Helsinki
puh. 010 364 3200
faksi 010 364 3100
www.oikeus.fi/vakuutusoikeus

LÄHDE: https://www.pohjola.fi/pohjola/henkiloasiakkaat/vahingot/muutoksenhaku-korvauspaatokseen?id=313800

Vakuutusyhtiön normaalia mielivaltaa

Yle Lahti, 19.3.2012:

Kolmen vuoden takaisen parkkipaikkakolarin korvauskiista ratkesi Kouvolan hovioikeudessa.

Tätä ennen kiistaa oli käsitelty vakuutusyhtiö Tapiolassa, Liikennevahinkolautakunnassa sekä Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa.

Jutussa osapuolina olivat autoineen mies ja nainen.

Tapaus oli ollut rikosperusteisesti myös syyttäjän tutkittavana. Syyttäjän mukaan syyllinen liikennevahinkoon oli nainen, mutta syyttäjä jätti asiassa syytteen nostamatta vähäisyysperusteella.

Kolari oli sattunut 23.1.2009 Lahdessa Prisma-tavaratalon pysäköintipaikalla, jossa nainen oli törmännyt risteysalueella autonsa etuosalla miehen auton takarenkaaseen.

Vakuutusyhtiö Tapiola oli päätynyt tulkitsemaan miehen syylliseksi, ja korvasi tämän liikennevakuutuksesta vahingon. Mies hävisi juttunsa myös Liikennevahinkolautakunnassa ja Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa nostamansa korvauskanteen.

Hovi käänsi käänsi jutun Kouvolan hovioikeus kuuli liikennevahinkoasiassa useaa todistajaa ja päätyi kumoamaan käräjäoikeuden tuomion. Samalla hovioikeus totesi, ettei liikennevahinkoa olisi tullut korvata miehen Tapiolan liikennevakuutuksesta.

Tapiola joutuu hovioikeuden määräyksestä muuttamaan oman päätöksensä, hovioikeuden päätöstä vastaavaksi, ja korvaamaan miehelle yhteensä 5500 euroa oikeuskuluja. Asian käsittely kesti kolme vuotta. Kouvolan hovioikeus antoi asiassa ratkaisun 19. maaliskuuta.

Loppu hyvin kuitenkin, mutta kuka jaksaa joka asiassa vääntää? 

Ripuli ja hjärtslaaki.

Verkkouutiset 19.1.2011:

Matkatoimisto Tjäreborg kysyi oppailtaan matkailijoiden terveysriskeistä.

Yksi eniten mainintoja saanut ongelma oli käsienpesun laiminlyönti sekä huono elintarvikehygienia. Niiden seurauksena voi olla paitsi loman pilaava turistiripuli myös A-hepatiitti.

Valtaosa oppaista oli kuitenkin sitä mieltä, että suomalaiset huolehtivat terveydestään matkalla paremmin kuin muut pohjoismaalaiset matkailijat. Mielipiteensä kertoi viitisenkymmentä matkaopasta.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät toissa vuonna lähes neljä miljoonaa ulkomaanmatkaa. Siihen suhteutettuna matkaajan terveydentila pääsee harvoin siihen pisteeseen, että hänet jouduttaisiin tuomaan sen takia kesken kaiken Suomeen.

Ambulanssilentoja ja muita kotiutuksia on vuodessa yhteensä 400–500, arvioi vastaava lääkäri Ari Kinnunen Ema Finland -yhtiöstä. Hän on työskennellyt yli 25 vuotta kuljetuslentojen järjestelyissä ja matkailijoiden lääkäripalveluissa.

Vakuutus ei korvaa kaikkea Valtaosa kotiutuksista tapahtuu Kinnusen arvion mukaan sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi. Jos sydänoireita on ollut jo aiemmin, matkaajan pitäisi olla tarkoin perillä siitä, mitä matkavakuutus korvaa.

Jos sairaus on diagnosoitu ja hoito tai oireiden tutkimus on käynnissä matkan alkaessa, vakuutus ei yleensä korvaa mitään. Tällöin potilas tai hänen omaisensa joutuu maksamaan itse sairaalakulut ja kulut mahdollisesta kotiuttamisesta.

Kinnunen kehottaa soittamaan matkavakuutusta otettaessa vakuutusyhtiön korvauskäsittelijälle eikä luottamaan pelkästään vakuutuksen myyjän antamaan tietoon. – Korvauskäsittelijältä voi kysyä, että jos minulla on tällaisia ja tällaisia kroonisia sairauksia, mitä rajoituksia vakuutuksen kattavuudella on sen suhteen.

Kaikki vakuutusyhtiöt eivät myöskään tarjoa palvelua, jossa lomakohteesta voisi soittaa suomalaiselle lääkärille tai hoitajalle joka päivä mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Hyvä vakuutustapa

Hyvän vakuutustapa on alun perin vakuutusyhtiölain käsite, jota on vakiintuneesti käytetty vakuutusalalla. Finanssisektorilla tunnetaan myös muita vastaavia hyvän tavan normistoja, esimerkiksi vaikkapa hyvä vakuutusmeklaritapa.

Hyvän vakuutustapa kuvaa sitä, että vakuutusalalla päätösvaltaa käyttävien toiminnan on oltava paitsi muodollisesti lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.

Hyvään vakuutustapaan on vedottu muun muassa vakuutussopimuslain perusteluissa, tuomioistuinten ja lautakuntien päätöksissä, valvontaviranomaisten ohjeissa ja oikeuskirjallisuudessa.

Aikaisemmin valvontaviranomaisena toiminut Sosiaali- ja terveysministeriö on kuvannut hyvää vakuutustapaa näin:

Valvontaviranomaisen näkökulmasta hyvän vakuutustavan olennainen osa ei ole ”tapa” vaan ”hyvä”. Kyse ei siis ole siitä miten yhtiöt yleensä tai ’hyvät’ yhtiöt toimivat, vaan siitä, miten niiden tulisi toimia.

Tavan hyvyyttä ei arvioida yhtiöiden vaan niiden asiakkaiden, potentiaalisten asiakkaiden, korvauksensaajien ja vakuutettujen kannalta.

Hyvässä vakuutustavassa ei siis ole kysymys vain vakuutusalan sisäisestä toimintakulttuurista vaan pikemminkin vakuutusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta.

Hyvää vakuutustapaa voidaan kuvata niinkin, että kaikki mikä ei ole kiellettyä, ei ole välttämättä sallittua.

Hyvän vakuutustavan täsmällinen määrittely ei ole mahdollista. Sen sisältö muuttuu ajan arvostusten ja toimintatapojen mukana.

Lähde: Lehtipuro et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2010

Kun ajat ja otat

Turun Sanomat 5.12.2011

Hetken typeryys kännipäissään voi johtaa jopa vuosien velkavankeuteen.

Jos onnettomuuden aiheuttaneella kuljettajalla on ollut alkoholia veressään yli törkeän rattijuopumusrajan (1,2 promillea), vakuutusyhtiö perii kaikki onnettomuudesta maksamansa korvaukset takaisin.

Menettely on sama, jos liikenneonnettomuus on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella tai luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla.

– Humalassa ajava kuljettaja joutuu siis itse korvaamaan täysimääräisesti omaisuusvahinkojen lisäksi kaikkien kyydissä olleiden ja muidenkin onnettomuudessa vammautuneiden sairaanhoitokulut, kuntoutukset, ansionmenetykset ja eläkkeet, muistuttaa viestintäpäällikkö Veikko T. Valkonen Liikennevakuutuskeskuksesta.

Jos rattijuoppo kuolee itse, korvaukset peritään hänen kuolinpesältään. Käytännössä perintä tapahtuu ulosoton kautta.

Takaisinperinnän lisäksi törkeässä humalassa onnettomuuden aiheuttanut kuljettaja ei saa lainkaan korvauksia omista vahingoistaan.

Vakuutusyhtiöillä on oikeus alentaa tapauskohtaisesti myös lievemmässä humalassa ajaneiden kuljettajien omia henkilökorvauksia.

Alentamisharkinnassa otetaan huomioon teon laatu sekä huolimattomuuden ja rattijuopumuksen aste.

Tällöinkin rattijuopon oma henkilökorvaus voidaan ääritapauksessa evätä kokonaan.

Vanhentumisajat vastuuvakuutuksen ongelma

Vakuutuksenottajan on vaadittava vakuutusyhtiöltä korvausta vuoden kuluessa siitä kun hän on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta vakuutuksesta. Joka tapauksessa vaatimus on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta.

Vastuuvakuutuksen osalta yllä oleva Vakuutussopimuslain 73§ on jossain määrin tulkinnanvarainen.

Missä vaiheessa vakuutuksenottaja on saanut tiedon mahdollisuudestaan saada korvausta?

Siinä vaiheessako, kun hän sai tietää vahingosta?

Vai silloin kun oikeus on päättänyt, että vakuutuksenottaja on korvausvelvollinen?

Korvauksen vanheneminen ei tietenkään voi alkaa ennen kuin vakuutuksenottajalla on varma tieto siitä, että hän on lainvoimaisesti korvausvelvollinen.

Kymmenen vuoden vanhentumisaika on erityisen ongelmallinen vastuuvakuutuksissa, jotka korvaavat tapahtumaperiaatteen mukaan. Tällöin vakuutuksesta korvataan vahinko joka on tapahtunut vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole merkitystä, milloin vahinko on aiheutettu, milloin se todetaan tai milloin siitä vaaditaan korvausta.

Yleisimmin vastuuvakuutukset ovat toteamisperusteisia, eli vakuutus korvaa sellaisen vahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassa ollessa. Silloin korvausvaatimuksen vanhemtumisajat ovat selkeämmät. Myös muita korvausperusteita voi vielä olla käytössä.

Vahingonkorvauslaissa taas on omat vanhentumissäännöksensä.

Vahingon aiheuttajalta vahingonkorvausta on vahingonkorvauslain mukaan vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Jos muussa korvausvastuuta koskevassa laissa on erikseen säädetty muu vanhentumisaika, on sitä nodatettava. Jos vahinko on aiheutettu rikoksella, ja oikeus panna rikos syytteeseen kestää pidemmän ajan, saadaan vahingonkorvausta hakea saman ajan kuluessa.

Vanhentumisajan lasketaan alkavan silloin, kun vahinko tapahtuu. Tämä ajankohta voi poiketa suurestikin siitä, milloin vahingon aiheuttanut teko tai laiminlyönti on tapahtunut.

Laiminlyönnin ajankohta määräytyy sen mukaan, milloin tietty velvoite olisi viimeistään pitänyt täyttää.

Teko tai laiminlyönti aiheuttaa usein vahingon heti, mutta yhtä hyvin vahinkoseuraamus voi syntyä vasta myöhemmin. Vahinkoa käsineen kannalta tällä on oleellinen merkitys. Hänhän ei ennen seuraamuksen syntyä ole käsinyt vahinkoa, eikä siten voi vaatia korvaustakaan.

Lähde: Hällström & Ijäs, Vastuuvakuutus, Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus Oy, 2003

 

Vakuutusrikollisuuden torjunta

Vakuutusyhtiöillä on niitä vastaan suunnatun petosrikollisuuden torjumiseksi käytössään väärinkäytös- ja vahinkorekisterejä. Oikeastaan ne eivät ole varsinaisia rekisterejä siinä mielessä kuin esimerkiksi henkilötietolaissa tarkoitetaan.

Voidaankin paremmin puhua vakuutusyhtiöiden yhteisistä tietojenvaihtojärjestelmistä. Niiden avulla vakuutuslaitokset voivat keskenään vaihtaa omissa rekistereissään olevia tietoja, jotka muuten olisivat vaitiolovelvollisuusen piirissä.

Vakuutusyhtiöt pitävät yhteistä rekisteriä tehokkaana tapana havaita ja torjua petosrikollisuutta. Petoksia arvellaan tehtailtavan parillasadalla miljardilla eurolla vuosittain. Niiden vakuutusmaksuvaikutus on noin 10%.

Vakuutusrikollisuuden tyypillisin muoto on se, että asiakas antaa vääriä tai puutteellisia tietoja ja saa vakuutusyhtiön maksamaan perusteetonta korvausta. Yleistä on esimerkiksi vahingon määrän liioittelu ainakin omavastuun verran.

Tietojen vaihto perustuu vakuutusyhtiölakeihin. Niissä vakuutusyhtiöille annetaan oikeus luovuttaa toisille vakuutusyhtiöille vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja niihin kohdituneista rikoksista ja niille ilmoitetuista vahingoista.

Vakuutusyhtiöiden väärinkäytösrekisteri on ollut käytössä vuodesta 1995. Väärinkäytösrekisteri tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiöt voivat luovuttaa toisilleen tietoja henkilöistä, jotka on tuomittu vakuutuspetoksesta tai joista vakuutusyhtiö on tehnyt rikosilmoituksen tai tutkintopyynnön poliisille.

Tiedot on poistettava rekisteristä, jos henkilö on tuomioistuimessa todettu syyttömäksi tekoon tai oikeusprosessista on luovuttu. Tiedot on joka tapauksessa poistettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun väärinkäytös on ensimmäisen kerran rekisteröity.

Rekisteröidylle henkilölle on ilmoitettava ensimmäisestä häntä koskevasta merkinnästä väärinkäytösrekisteriin. Samoin on ilmoitettava, jos vakuutusta ei myönnetä tai tehdään muu henkilöä koskeva kielteinen päätös väärinkäytösrekisterin perusteella.

Väärinkäytösrekisterin tietoja voidaan käyttää vakuutuksia myönnettäessä, niitä irtisanottaessa tai korvauskäsittelyssä. Väärinkäytösrekisterissä on vuosittain noin 400 henkilön tiedot.

Vahinkorekisteri on ollut käytössä vuodesta 2002. Sen avulla vakuutusyhtiöt voivat käsitellä toisilta vakuutusyhtiöiltä saatavia luonnollisten henkilöiden vahinkotietoja.

Tietojärjestelmään tallennettujen perustietojen (henkilötunnus, vakuutulaitos, vahingon sattumisajankohta, vahinkonumero, ajoneuvon rekisteritunnus, vakuutuslaji ja vahinkotyyppi) avulla voidaan saada vihjeitä mahdollisesta vakuutuspetoksesta.

Jos perustiedoista on arvioitavissa, että ilmoitettuihin vahinkoihin saattaa liittyä rikos tai sen yritys, on vakuutusyhtiöllä mahdollisuus kysyä tarkempia tietoja toiselta vakuutusyhtiöltä.

Tietoja voidaan kysyä jos epäillään, että useille vakuutusyhtiöille on tehty korvaushakemus samasta vahingosta, tai korvauksen hakija on ilmoittanut lyhyen ajan sisällä useita vahinkoja, tai hakija on tehnyt useita samantyyppisiä vahinkoilmoituksia.

Tietoja muiden vakuutusyhtiöiden vahingosta voidaan käyttää vain korvauskäsittelyn yhteydessä. Tietoja voivat käyttää vain kosvausasioita ja vakuutuspetoksia käsittelevät ja tutkivat henkilöt.

Vahinkorekisterin tietoja ei voida luovuttaa enää sen jälkeen kun on kulunut 10 vuotta vahingon rekisteröimisestä. Terveydentilatietoja voidaan luovuttaa vain asianosaisen henkilön suostumuksella.

Lähde: Lehtipuro et al, Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2010