Category: Vakuutusyhtiö

Vakuutusyhtiöt rajoittavat valinnanvapautta

Helsingin Sanomat, 13.2.2014

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

Suurimmat vakuutusyhtiöt ovat alkaneet yhä vahvemmin ohjata potilaita suosimiinsa hoitopaikkoihin.

Pisimmälle on mennyt Pohjola, joka irtisanoi vuodenvaihteessa lähes kaikki yhteistyösopimukset lääkäriasemien kanssa. Suureksi kumppaniksi jäi ainoastaan Terveystalo, lisäksi on paikallisia kumppaneita.

Pohjola perusti vuosi sitten Helsinkiin ortopedisiin vammoihin eli luihin ja niveliin erikoistuneen Omasairaalan. Lakisääteisten tapaturma- ja liikennevakuutusten kattamat potilaat ohjataan sairaalaan Etelä-Suomen alueelta. Potilaalla ei ole käytännössä valinnanvaraa.

Myös Lähi-Tapiola kertoi viime viikolla tiivistävänsä yhteistyötään Pihlajalinna-konsernin Dextra-ketjun kanssa. Lähi-Tapiola omistaa Pihlajalinnasta kymmenen prosenttia. Dextrassa toimii puhelinpalvelu, joka ohjaa potilaita Lähi-Tapiolan yhteistyölääkäriasemille. Johtaja Veli-Matti Qvintuksen mukaan kumppaneita on useita.

”Priorisoimme niitä, jotka antavat käsityksemme mukaan nopeinta ja parasta hoitoa.”

Samoin If on kiristämässä linjaansa lakisääteisissä vakuutuksissa. Yhteistyökumppanien lukumäärää ollaan supistamassa ”muutamiin”. Johtaja Anssi Rannan mukaan lääkäriasemien hoitotuloksissa on jopa saman ketjun sisällä huomattavia eroja.

”Pyrimme valitsemaan parhaat hoitopaikat. Pyrimme myös siihen, että hoito voisi jatkua saumattomasti eteenpäin samassa paikassa, siellä missä on työterveyshuolto, ”, Ranta sanoo.

Vapaaehtoisen vakuutuksen ottanut voi valita hoitopaikkansa Ifissä vapaasti. Isompiin hoitokustannuksiin saa maksusitoumuksen. ”Tulevaisuudessa tämä voi toki muuttua”, johtaja Tuija Tuovila sanoo.

Pohjolan yksikönpäällikön Juha Pasurin mukaan vapaaehtoisen vakuutuksen ottanut voi edelleen saada korvausta myös muualla kuin Omasairaalassa tai yhteistyölääkäriasemalla annetusta hoidosta. Hoito pitää kuitenkin maksaa ensin itse ja hakea korvaus jälkikäteen.

”Asiakas voi mennä muuallekin, se ei ole korvauksen este, mutta maksusitoumuksen annamme ainoastaan hoitolaitoskumppanille”, hän sanoo.

HS:n haastattelemien lääkäriasemien edustajien mukaan näillekin potilaille tarjotaan Pohjolasta hyvin aktiivisesti siirtymistä Omasairaalaan, vaikka hoito olisi aloitettu muualla.

Korvauspäätöksen saaminen muualla tehtäviin magneettikuvauksiin tai ortopedisiin hoitoihin on vaatinut potilaalta sinnikkyyttä.

Pasuri myöntää, että tämä on mahdollista. ”Meidän pitää käydä läpi, miten hoitoonohjausta tekevät henkilöt toimivat.”

Vakuutusyhtiöt hakevat hoitopaikan valinnalla hoidon laatua ja nopeutta. Lakisääteisissä vakuutuksissa yhtiö joutuu maksamaan korvausta myös työkyvyttömyysajalta. Niinpä päämääränä on saada asiakkaat mahdollisimman nopeasti töihin.

Omasairaala on kertonut lyhentäneensä yleisten vammojen hoitoketjua huomattavasti välttämällä turhia leikkauksia sekä tehokkaalla kuntoutuksella.

Qvintuksen mielestä Pohjolan esimerkki on toiminut niin, että yksityiset lääkäriasemat ovat joutuneet tarkastelemaan toimintatapojaan. Lääkäriasemien puolella hieman ihmetellään Pohjolan laskelmia.

”Todella vakuuttavia lukuja saataisiin vain, jos tiedettäisiin että verrataan saman ikäisiä, samassa ammatissa ja samaa sukupuolta olevia potilaita”, Aava-ketjun varatoimitusjohtaja Timo Tavaila sanoo.

Hän ei silti halua lähteä arvostelemaan Pohjolaa. ”Kilpailu on avointa. Jos kuluttaja haluaa täyden valinnanvapauden, hän ehkä valitsee toisen yhtiön.”

 

 

Kilpailutettavaa riittää

Kauppalehti, 15.9.2013

Yrityksille pakollinen työntekijöiden tapaturmavakuutus on vakuutusyhtiölle erittäin kannattavaa liiketoimintaa.

Finanssivalvonnan selvityksen mukaan viime vuonna vakuutusliikkeen tulos suhteessa vakuutusmaksuihin oli 38 prosenttia, kun vastaava kymmenen vuoden keskiarvo oli noin 10 prosenttia.

Myös lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sitoutuneen pääoman tuotto oli erittäin korkea. Vuoden 2012 tuotto oli 39 prosenttia, ja koko kymmenen vuoden tarkastelujakson keskiarvo oli 15 prosenttia.

Viime vuonna vakuutusyhtiöt keräsivät lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella 621 miljoonan euron maksutulon. Suurin markkinaosuus on Pohjolalla, jonka jälkeen tulevat If ja LähiTapiola.

Tapaturmavakuutus on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa. Se korvaa työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttamat kulut ja ansionmenetykset.

Työnantaja maksaa tapaturmavakuutusmaksut. Vakuutusmaksun suuruus riippuu maksettujen palkkojen määrästä ja yrityksen toimialan riskialttiudesta.

Vakuutuksenottajan oikeusturva vaakalaudalla

Kaleva 30.4.2013:

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran päätös lopettaa vakuutuslääketieteellisten lausuntojen antaminen uhkaa johtaa vakaviin oikeusturvaongelmiin.

Tavallisen kansalaisen oikeus-turvaa ei välttämättä pystytä enää takaamaan ja tilanteen pelätään johtavan siihen, että vakuutuksen ottaja häviää oikeudessa entistä useammin vakuutusyhtiölleen.

”On syntynyt oikeusturva-aukko”, Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen sanoo.

Valvira päätti 1,5 vuotta sitten lopettaa vakuutuslääketieteellisten lausuntojen antamisen. Käräjä- ja hovioikeustuomarit eivät voi enää hyödyntää sen lausuntoja korvauskiistoissa, joissa vakuutuksen ottaja ja vakuutusyhtiö riitelevät esimerkiksi liikenne-, tapaturma- tai henkivakuutuskorvauksista.

Vakuutusyhtiö saattaa kieltäytyä maksamasta vaikkapa vapaaehtoisiin vakuutuksiin perustuvia vakuutuskorvauksia syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. Kiista päätyy tuomarin ratkaistavaksi.

”Jos osapuolten todistajina olevat kokeneet erikoislääkärit ovat oikeudessa eri mieltä esimerkiksi tapaturman vaikutuksesta toimintakykyyn, millä lääketieteeseen perehtymätön tuomari voi arvioida, kumpi osapuoli on oikeassa”, Oulun käräjäoikeudessa kyseisiä riitoja ratkova käräjätuomari Pekka Louhelainen sanoo.

”Valvira edustaa Suomessa korkeinta lääketieteellistä tietämystä. Sen nimeämillä asiantuntijoilla on lähtökohtaisesti parhaat edellytykset arvioida ristiriitaista lääketieteellistä aineistoa, etenkin lääketieteen ala- ja koulukuntanäkemyseroja.”

 

 

Isännöitsijän vilppitehdas

Keskisuomalainen, 22.4.2013

Isännöimältään asunto-osakeyhtiöltä sekä työantajayhtiöltään varoja kavaltanut mies on tuomittu vankeuteen. Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 51-vuotiaalle jyväskyläläismiehelle kaksi vuotta vankeutta kahdesta törkeästä kavalluksesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä.

Syyttäjä vaati vankeuden tuomitsemista ehdottomana, mutta oikeus langetti tuomion ehdollisena. Asunto-osakeyhtiölle mies määrättiin maksamaan yli 77 000 euron korvaukset ja entiselle työnantajalleen yli 120 000 euron korvaukset.

Rikokset tapahtuivat toukokuun 2005 ja lokakuun 2011 välisenä aikana Jyväskylässä, jossa mies toimi Keltinmäessä sijaitsevan asunto-osakeyhtiön isännöitsijänä sekä työskenteli korvauspäällikkönä silloisessa Keski-Suomen Lähivakuutusyhdistyksessä, nykyisessä Lähitapiolassa. Lähitapiolasta kerrottiin viime viikolla, että tuomitun työsuhde purettiin heti tapauksen tultua ilmi, eikä kavalluksilla ole vaikutusta yhtiön toimintaan.

Tuomittu syyllistyi luottamusaseman väärinkäyttöön jättämällä isännöitsijän tehtäviään hoitamatta ja aiheuttamalla asunto-osakeyhtiölle noin 38 000 euron vahingot. Mies muun muassa jätti laskuja maksamatta ja laiminlöi huoneistokohtaisen vuokrankantokirjan pitämisen ja ikkunaremonttiin liittyvien asiakirjojen tekemisen, minkä vuoksi hoito- ja rahoitusvastikkeita jäi perimättä.

Törkeässä kirjanpitorikoksessa oli kyse puutteellisesti laadituista tilinpäätöksistä sekä laiminlyönneistä liiketapahtumien kirjaamisessa kirjanpitoon ja päinvastoin sinne kirjatuista vääristä tiedoista.

Varoja tuomittu kavalsi asunto-osakeyhtiöltä viiden vuoden aikana siirtämällä yhtiön pankkitililtä omalle tililleen eri kerroilla yhteensä yli 29 000 euroa.

Korvauspäällikkönä työskennellessään hän puolestaan kavalsi vakuutusyhtiöltä kolmen vuoden aikana yli 77 000 euroa tehden tai teettämällä tosiasioita vastaamattomia korvauspäätöksiä olemattomista vahingoista ja hyväksymällä ne maksatukseen. Varat hän ohjasi joko omalle tai isännöimänsä asunto-osakeyhtiön pankkitilille.

 

 

 

Eläkerahat eivät enää riitä

Yle Uutiset, 14.4.2013

Suomalaisessa eläkejärjestelmässä on tapahtunut historiallinen käänne. Tähän saakka eläkemaksuja on kerätty työnantajilta ja -tekijöiltä enemmän kuin eläkkeitä on maksettu eläkeläisille. Mutta nyt suunta on muuttunut: eläkkeisiin kuluu enemmän rahaa kuin eläkemaksut tuottavat. Eläkejärjestelmä on yhä enemmän sijoitustuottojen varassa.

Vuosikymmeniä rahaa on kerätty enemmän kuin pelkkiin eläkkeisiin olisi tarvittu – ylimääräinen on rahastoitu ja sijoitettu tulevaisuuden varalle. Ja nyt se tulevaisuus on koittanut.

– Tämä on historiallista. Tänä vuonna yksityisalojen palkansaajajärjestelmässä ensimmäistä kertaa vakuutusmaksutulo on pienempi kuin eläkemeno, tiivistää Työeläkevakuuttajat Telan johtaja Reijo Vanne.

Hänen mukaansa käänne tapahtui laskennallisesti tässä kuussa, mutta käytännössä ehkä jo tammikuun 2. päivä, jolloin indeksitarkistus korotti eläkkeitä. – Tämä historiallisuus on myös sitä, että tästä eteenkinpäin tilanne on se, että vakuutusmaksut eivät riitä eläkemenoihin, hän jatkaa.

Vielä viime vuonna yksityisen alan työnantajat ja -tekijät maksoivat eläkevakuutusmaksuja yhteensä 12 miljardia. Osa rahastoitiin, osalla maksettiin suoraan eläkkeitä. Mutta kuten oheinen kaavio kertoo, eläkevakuutusmaksut olivat yhtä suuret, kuin maksetut eläkkeet kuluineen.

Nyt tasapaino on keikahtanut. Tänä vuonna vakuutusmaksuja kyllä kertyy vähän enemmän kuin viime vuonna, mutta vielä enemmän kasvaa eläkkeiden määrä.

Siksi nyt turvaudutaan kertyneisiin rahastoihin. Siitä huolimatta rahastot eivät ala ihan äkkiä huveta, sillä viime vuonna yksityisalojen eläkeraha tuotti 7,5 miljardia sijoitustuottoa. Tämän vuoden tuottoja voi vasta arvailla, mutta viime vuoden tasolle tuskin päästään.

Maksutasapainon keikahtaminen ei yllätä asiantuntijaa, mutta sen nopeus kyllä.

– Käänne on ollut jyrkempi kuin odotettiin, Vanne myöntää.

Maksutasapainon muutos on osattu ennustaa jo pitkään. Siitä tuli kuitenkin laskettua jyrkempi, koska täksi vuodeksi ei nostettu työeläkevakuutusmaksuja. Lisäksi tämä vuosi on todennäköisesti työllisyyden kannalta huonompi kuin viime vuosi.

Kerättävien maksujen ja ulos maksettavien eläkkeiden välille aukeamassa oleva kuilu vastaa pitkällä ajalla kolmen ja puolen prosenttiyksikön korotusta nykyisiin eläkemaksuihin, jotka ovat noin 24 prosenttia palkoista. Maksuista työantaja hoitaa valtaosan, eivätkä korotukset maistu.

– Näin se on, mitä enemmän maksuja korotetaan, sen huonompi työllisyys ja talouskasvu meillä on, kiteyttää Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari.

Jos eläkevakuutusmaksuja ei haluta korottaa, toisena vaihtoehtona olisi lisätä eläkevarojen sijoitustuottoja. Se vaatisi riskinoton kasvattamisen sallimista ja siihen Reijo Vanteen mukaan ”ei näytä nyt olevan halukkuutta”.

Eläkepalapelin kolmas pala on eläke-etujen säätäminen, esimerkiksi se paljon puhuttu työurien pidentäminen.

Lääkäreitä ja vakuutuslääkäreitä

Iltalehti, 9.4.2013

Tapaturmaisesti loukkaantuneen naisen tarina on saanut laajaa huomiota Facebookissa. If myöntää, että vakuutuslääkärin tekemiä päätöksiä ei tehdä ainoastaan lääketieteellisestä näkökulmasta.

Yksityishenkilön Ifille osoittama kertomus työkykynsä menettäneen naisen tapauksesta on aiheuttanut vilkasta keskustelua Facebookissa. Palvelussa julkaistun tarinan mukaan 52-vuotias, kokkina työskennellyt nainen loukkaantui vakavasti työtapaturmassa. Kertomuksessa kuvaillaan, kuinka nainen löi onnettomuudessa päänsä, menetti tajuntansa ja joutui sairaalahoitoon.

Työtapaturmasta seurasi jatkuvia terveysongelmia. Tarinan julkaissut mieshenkilö kirjoittaa, kuinka nainen alkoi kärsiä jatkuvista päänsäryistä. Lisäksi toisen käden motoriikka heikentyi, mikä johti pitkään sairauslomaan. Lopulta nainen todettiin lähes täysin työkyvyttömäksi aivovaurion ja niskanikamien siirtymisen vuoksi. Kirjoittajan mukaan vammat voitiin osoittaa aiheutuneen työtapaturmasta.

Kuvailun kirjoittanut mies syyttää If vahinkovakuutusyhtiötä epäreilusta toiminnasta, kun yhtiön vakuutuslääkäri kumosi naista tutkineen lääkärin lausunnot ja nainen jäi ilman haettuja korvauksia.

– Näin sivusta seuraajana mietin, että tämäkö on oikeaa, asiallista ja inhimillistä toimintaa, kirjoittaja kysyy.

Iltalehti ei tavoittanut tarinan julkaissutta henkilöä, mutta hän esitti kirjoituksessaan mielenkiintoisen kysymyksen. Miksi lääkäri voi tehdä korvauksiin vaikuttavia lausuntoja näkemättä potilasta?

If vahinkovakuutusyhtiö kertoo, ettei se voi ottaa kantaa Facebookissa kuvailtuun tapaukseen.

– Kun on kyse ihmisten terveydentilasta ja sitä koskevista salassa pidettävistä tiedoista, emme voi niitä käsitellä sosiaalisessa mediassa tai muuten julkisesti. Meillä ei ole koskaan oikeutta kommentoida asiakkaidemme korvausasioita julkisesti. Aihe herättää runsaasti keskustelua ja mielipiteitä ja otamme kaiken palautteen nöyränä vastaan, yhtiöstä kommentoidaan.

Ifin korvausjohtaja Anssi Ranta vastasi Iltalehdelle kysymyksiin vakuutuslääkärien roolista. Rannan mukaan suurin osa vakuutuslääkärien lausunnoista on myönteisiä asiakkaan näkökulmasta.

Miten vakuutuslääkäri eroaa tavallisesta lääkäristä?

– Vakuutuslääkäri on jonkin lääketieteen erikoisalan erikoislääkäri, joka antaa vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja vakuutusyhtiön käyttöön. Vakuutuslääkärin tehtävänä on yhdistää lääketieteellinen näkökulma Suomen lainsäädäntöön ja vakuutusalan korvauskäytäntöön.

Kuinka vakuutuslääkäri voi tehdä lausuntoja tai diagnooseja näkemättä tai tutkimatta potilasta? Kuinka vakuutuslääkäri voi päätyä erilaiseen lausuntoon kuin potilasta hoitanut lääkäri?

– Tämä on hyvä kysymys, johon liittyy joskus väärinkäsityksiä. Vakuutuslääkärin tehtävänä on antaa vakuutuslääketieteellinen arvio potilaasta. Arviota ei koskaan tehdä ainoastaan lääketieteellisestä näkökulmasta, vaan tarkoitus on yhdistää lääketieteellinen näkökulma lainsäädäntöön ja alan korvauskäytäntöön, Anssi Ranta vastaa.

– Vakuutuslääketieteellisessä arviossa sovelletaan esimeriksi vakuutusehtoja ja vakuutusalan yhteisiä ohjeistuksia. Tyypillisesti vakuutuslääketieteelliset arviot liittyvät syy-yhteyden, työkyvyn ja haitan arviointiin.

– Vakuutuslääkäri ei koskaan ratkaise korvausasiaa yksin, vaan hän ottaa kantaa vain lääketieteen näkökulmaan, jota sovelletaan korvausratkaisun tekemisessä. Ratkaisut perustuvat hoitavan lääkärin lausuntoihin ja hänen tekemiinsä tutkimustuloksiin. Vakuutusyhtiö tekee korvauspäätöksen lakiin ja säännöksiin perustuen. Laskentatavasta riippuen 90-95 prosenttia vakuutuslääkärin lausunnoista on myönteisiä asiakkaan näkökulmasta, Anssi Ranta sanoo.

 

Korkein oikeus moukaroi vakuutusoikeuden päätöksiä

Iltasanomat 9.2.2013:

Taas kaksi tapaturman uhria sai Korkeimmalta oikeudelta myönteisen päätöksen. Vakuutusoikeus ja niiden edustamat vakuutusyhtiöt hävisivät.

Tapauksista ei juuri uutisoitu, koska ne ovat niin tavallisia. Viime vuosina KKO on kumonnut kymmenittäin vakuutusoikeuden ratkaisuja.

Lisää lienee tulossa: KKO:ssa on vireillä lähes sata vakuutusasiaa, joista tosin suurimmassa osassa valituslupaa ei myönnettäne. Kuudessa ratkaisua odottavassa tapauksessa lupa on myönnetty.

Onpas iso määrä. Ilmeisesti ihmiset ovat huomanneet, että kannattaa yrittää valittaa loppuun saakka, kommentoi lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen.

Yleensä kyse on siitä, että KKO on tulkinnut lääketieteellistä näyttöä eri tavoin kuin vakuutusyhtiö, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Kiistaa on syy-yhteydestä eli siitä, onko tapaturma aiheuttanut jonkin vamman tai sairauden, tai mihin tapaturman suorat seuraukset ulottuvat.

Ratkaisuissa on painanut yhtiöitten omien vakuutuslääkäreitten ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenten näkemys, ei potilasta käytännössä hoitavien lääkäreitten näkökanta.

KKO on harkinnassaan huomioinut myös hoitavien lääkärien kantoja. Vakuutusoikeuden puutteellisista perusteluistakin KKO on tylysti huomauttanut.

KKO on ryhdistäytynyt, Virolainen toteaa.

Hoitavan lääkärin kanta ei takaa yhdenvertaisuutta

Johtava lakimies Pia Santavirta Finanssialan keskusliitosta puolustaa vakuutuslääketieteen edustajia.

– Suomessa on 19 000 lääkäriä. Ihmiset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, jos vain hoitavat lääkärit määräisivät etuuksista. Heidän ei tulisi ottaa kantaa etuuden saamiseen, vaan kuvata mahdollisimman hyvin potilaan tila.

– Vakuutusyhtiö sitten tekee etuuspäätöksen hoitavan lääkärin lausunnon perusteella ja ottaa huomioon myös lain vaatimukset ja oikeuskäytännön, Santavirta sanoo.

Peli kovenee ja pelurit vähenee, osa 2

Kauppalehti 18.12.2012:

Eläkevakuutusyhtiöt Eläke-Fennia ja Eläke-Tapiola aikovat yhdistyä.

Yhtiöiden tavoitteena on luoda uusi työeläkeyhtiö, joka tuottaa asiakkailleen korkealuokkaisia palveluja työeläketurvan hoitoon sekä kilpailukykyisiä asiakasetuja.

Keskinäinen vakuutusyhtiö Eläke-Fennian ja Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiolan hallitukset ovat päättäneet solmia aiesopimuksen yhtiöiden sulautumissuunnittelun aloittamisesta.

Yhteisenä tavoitteena on työeläketurvan hoidon kokonaistehokkuuden parantaminen sekä vahvan ja vastuullisen työeläketoimijan perustaminen hoitamaan asiakkaidensa työeläketurvaa ja eläkevarallisuutta haasteellisessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Uusi yhtiö tarjoaa työeläkevakuutuspalveluja kaikille yksityisen sektorin yrityksille ja yrittäjille. Asiakkaita toiminnan käynnistyessä ovat Eläke-Fennian ja Eläke-Tapiolan nykyiset asiakkaat.

Uuden työeläkeyhtiön tavoitteena on jatkossakin tehdä tiivistä yhteistyötä LähiTapiola-ryhmän ja Fennia-ryhmän kanssa toimien tasapuolisesti molempien yhtiöryhmien työeläkevakuutuskumppanina. Uuden yhtiön keskeiset menestystekijät ovat korkealuokkainen asiakkaiden tarpeet huomioon ottava palvelu, korkea vakavaraisuus, hyvä kustannustehokkuus sekä osaava ja sitoutunut henkilöstö.

Uuden työeläkeyhtiön kokonaismaksutulo olisi noin kolme miljardia euroa ja yhteinen eläkevarallisuus noin 17 miljardia euroa. Vakavaraisuus eli toimintapääoma on yhtiöiden nykyisten (30.9.2012) vakavaraisuuksien perusteella laskettuna 23,7 prosenttia, mikä on alalla erittäin kilpailukykyinen. Uuden yhtiön TyEL- ja YEL-vakuutettujen lukumäärä on noin 450 000.

Yhtiöiden tavoitteena on laatia sulautumiseen tähtäävä suunnitelma, jonka yhtiöiden hallintoelimet käsittelevät ensi toukokuun loppuun mennessä. Yhdistyneen yhtiön toiminta käynnistyy aiesopimuksen mukaan vuoden 2014 alusta.

Sillälailla!

Minä, vakuutusetsivä

Yle Uutiset/ Kulttuuri 13.12.2012:

Jos aiot polttaa talosi, älä käytä palavia nesteitä – äläkä soittele vakuutusyhtiöön etukäteen. Älä ikinä tekeydy invalidiksi, koska vakuutusyhtiö ei maksa korvauksia, vaikka olisit oikeastikin työkyvytön, saati sitten jos yrität esittää sellaista. Vakuutuslääkärit ovat ammattikuntansa parhaita; pelkät paperit näkemällä he parantavat kuolemansairaatkin.

Tällaisia ohjeita antaa Vepe Hänninen satiirissaan Minä, vakuutusetsivä. Kokenut käsikirjoittaja Hänninen rusikoi esikoisromaanissaan kovin sanoin vakuutusyhtiöiden moraalia. Tämän kirjan mukaan niiden ainoa motiivi on olla maksamatta korvauksia. Vakuutuslääkärit ovat etiikkansa myyneitä ja vakuutusyhtiöt sijoittavat vastuuttomasti rahoja veroparatiiseihin.

Romaani Minä,vakuutusetsivä kertoo kuvitteellisesta vakuutusyhtiö Kullervosta ja vakuutusetsivä Reko Laulumaasta. Hänet on aiemmin ulkoistettu Kullervosta. Laulumaa kuitenkin vakoilee pätkätyöläisenä yhtiön laskuun ihmisiä, jotta löytyisi syyt jättää korvausrahat maksamatta.

Vepe Hänninen on kirjoittanut ikävän hilpeän satiirin. Hän antaa julman kuvan vakuutuksenottajien avuttomuudesta kamppailuissa vakuutusyhtiöitten ahneutta vastaan.

Satiiriko? Vaikuttaa ennemminkin dokumentilta. Mielenkiintoinen kirja.

Täysarvovakuutus

Täysarvovakuutus on alunperin otettu käyttöön vakuutusmäärällisiin vakuutuksiin liittyvien arvonmääritysongelmien, lähinnä alivakuutuksen, takia. Vakuuttamisvaiheessa omaisuuden arvoa ei määritellä, vaan maksuperusteena on jokin muu tekijä, kuten rakennuksen pinta-ala tai tilavuus. Myös ajoneuvovakuutukset ovat käytännössä täysarvovakuutuksia.

Omaisuuden arvo arvioidaan vain kun vahinko on sattunut. Täysarvovakuutuksessa(kin) sovelletaan usein tiettyjä enimmäiskorvausmääriä, jotka rajaavat vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta suurissa vahingoissa. Esimerkiksi yksityisvakuutuksissa korut, kokoelmat ja muut arvoesineet.

Täysarvovakuutuksissa korvausperusteet ja -säännökset ovat yleensä samoja kuin vakuutusmäärällisissä vakuutuksissakin. Vahingot arvioidaan jälleenhankinta- (uusi vastaava omaisuus) tai päivän arvon (mitä omaisuudesta olisi saatu myymällä se käteisellä juuri ennen vahinkohetkeä) mukaan.

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen.

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Päivänarvoa määriteltäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden , kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn takia.

Päivänarvon mukaista korvausta käytetään, jos korvattavan omaisuuden tilalle ei hankita uutta vastaavaa omaisuutta tai jos korvattavan omaisuuden päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta (uuden vastaavan omaisuuden hinnasta).

Päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen erotus korvataan, kun korvattavan omaisuuden tilalle hankitaan uusi omaisuus (jos päivänarvo on vähintään 50% uuden hinnasta).

Vähennykset lasketaan vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen, rikastumiskiellon, takia. Sen nojalla vakuutettu ei saa saada perusteetonta hyötyä vahingon johdosta. Rikastumiskieltoa sovelletaan muiden vahingonkorvaustapausten lisäksi myös vakuutuskorvauksiin.

Käytännössä vakuutusyhtiö voi aika mielivaltaisesti pelata näillä arvoilla, kuten tästä esimerkistä käy ilmi.

Lisäksi tuosta artikkelista käy varsin selvästi ilmi vakuutusyhtiön suhtautuminen muutoksenhakutoimiin. Korvausjohtaja jankuttaa yhtä lausetta eikä suostu kuuntelemaan järkiperusteita: ”Me olemme tehneet päätöksen niiden tietojen pohjalta, jotka meillä oli päätöstä tehtäessä.”

Puuttuu vain muutoksenhakujen eväämiseen käytetty standardilause: ”Saamamme selvityksen perusteella annettua korvauspäätöstä ei ole aihetta muuttaa”.