Tagged: vakuutusyhtiö
Vesitetty vakuutus
Yle Uutiset kertoi 23.10.2016 likennevakuutuksen uudistuksesta, joka on tulossa voimaan ensi vuonna.
Jatkossa liikenne- (ja auto-) vakuutuksista poistuu nykyisenlainen bonusjärjestelmä ja tilalle tulee henkilökohtaisen vahinkohistorian tarkastelu.
Vakuutusyhtiöt ovat pikkuhiljaa siirtyneet muutenkin yhä enenevässä määrin käyttämään yksilöllisiä vahinkotilastoja kaikissa vakuutuksissa. Varsinkin yrityksillä.
Yhtiöt perustelevat käytäntöä sillä, että vakuutuksesta perittävällä maksulla tulee pystyä korvaaman sattuneet vahingot.
Vakuuttamisen perusajatus, vahinkokustannusten jakaminen suuren vakuutuksenottajajoukon kesken, vesittyy ja vakuuttamisesta tulee puhdasta rahastusta, jolloin vakuutuksenottaja ei käytännössä ”hyödy” vakuutuksesta mitenkään.
Vakuutusoppi -kirjan mukaan vakuutus on märitelty seuraavasti:
”Tietyn riskin alaiset yksiköt, vakuutuksenottajat, sopivat vahinkojen tasaamiseen erikoistuneen laitoksen, vakuutuslaitoksen eli vakuutuksenantajan, kanssa siitä, että riskin toteutuessa vakuutuksenantaja korvaa siitä aiheutuneen vahingon. Korvauksensaantioikeuden vastikkeeksi vakuutuksenottajat suorittavat vakuutusmaksun vakuutuksenantajalle.”
Tavanomaiseen vakuutuksen määrittelyyn kuuluu vaatimus, että järjestelyn tulee koskea lukuisia riskiyksiköitä ja yleensä useita vakuutuksenottajia.
Se, että kaksi osapuolta tekee keskenään sopimuksen mahdollisen vahingon korvaamisesta, ei tee sopimuksesta vakuutusta.
Vaatimus, että vakuutusmaksun on katettava vahinkokustannukset yhä pienemmissä yksiköissä, esimerkiksi vakuutuksenottajakohtaisesti tai jopa sopimuskohtaisesti, ei täytä vakuutuksen tunnusmerkistöä.
Vakuutuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaan vakuutusmaksujen on katettava vahinkomenot vakuutusjajikohtaisesti tai jopa tarkastellen koko vakuutusyhtiön vakuutuskantaa.
Näin on aikaisemmin ollutkin, kun on otettu huomioon vakuutuksenantajien sijoitustoiminnan tuotot.
Viime vuosina vakuutusyhtiöissä on kuitenkin edellytetty vahinkosuhteen (vahinkomenot / vakuutusmaksut) pysymistä alle sadan prosentin. Tällöin vakuutusmaksut kattavat vahinkomenot. Se johtaa, tai on jo johtanut, siihen, että joko vakuutusmaksut nousevat kohtuuttomasti tai korvauksia on yhä vaikeampi saada. Yleensä molempiin.
Ennen kuin pankkimiehet kiinnotuivat vakuuttamisesta, käytäntö oli, että yhtiön vahinkosuhde sai olla yli 100% ja osa vahinkomenosta katettiin sijoitustoiminnan tuotoilla, puhumattakaan yksittäisen asiakkaan tai sopimuksen vahinkosuhteesta.
Jatkossa ehkä kannattaakin sijoittaa vakuututtamiseen käytetyt rahat johonkin turvalliseen säästökohteeseen ja käyttää kertynyttä rahastoaan vahinkokustannusten kattamiseen. Ainakin osittain.
Usein puhutaan ns. itsevakuuttamisesta, joka ei tietenkään ole mikään vakuutus, koska järjestelyyn ei sisälly kaden osapuolen välistä sopimusta eikä useiden vakuutuksenottajien kesken tapahtuvaa riskien tasaamista, mutta riskikustannusten rahoittamisen muoto se on siinä missä vakuutuskin.
Yksilöllisissä vahinkotilastoinnissa vakuutusyhtiöt perivät joka tapauksessa maksamansa korvaukset takaisin vakuutuksenottajalta. Jos ei heti ja kerralla, niin lopulta kuitenkin.
Lähde: Pentikäinen, Rantala, Vakuutusoppi, Suomen Vakuutusalan Kustannus ja Koulutus, 2003
Kilpailuttamaton vakuutus on kallis
Keskisuomalainen, 15.8.2015:
Pankki- ja vakuutusyhtiöt yrittävät usein houkutella asiakkaita hankkimaan kaikki palvelut yhdestä yhtiöstä tarjoamalla asiakkaille erilaisia keskittämisetuja. Vakuutusalan asiantuntija Pekka Puustisen mukaan yksittäisetkin vakuutukset kannattaa silti kilpailuttaa.
– Keskittäminen on yleensä helpoin tapa hankkia vakuutukset, mutta yleensä se ei ole halvin. Jos käyttää aikaa vakuutusten kilpailuttamiseen, löytää yleensä halvempia vaihtoehtoja.
Puustinen on työskennellyt vakuutustalouden yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa, sekä vierailevana professorina St. Gallenin yliopistossa Sveitsissä. Hänet valittiin hiljattain työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kehitysjohtajaksi.
Vaikka keskittämisestä yhteen vakuutusyhtiöön saa etuja, eivät vakuutusyhtiöt kuitenkaan yleensä kieltäydy myymästä yksittäisiäkään palveluita asiakkaalle. Silti esimerkiksi Turva tarjoaa joitain vakuutuspalveluita ainoastaan ammattiliittojen jäsenille.
– Vakuutusten vertailu on keskittämispolitiikasta huolimatta nykyään helpompaa kuin ennen sillä tieto löytyy netistä. Keskittämisedut eivät sotke vertailtavuutta paitsi psykologisessa mielessä, Puustinen toteaa.
Puustisen mukaan samat tuotteet ovat usein eri vakuutusyhtiöissä hyvin erihintaisia, mutta mistään yhtiöstä ei saa kaikkia tuotteita halvimmalla.
– Suosittelen ihmisiä tarkistamaan vaikkapa koti-, auto- ja lapsivakuutusten hinnat muista vakuutusyhtiöistä.
Joillain vakuutusyhtiöillä on yhteistyösopimuksia pankkien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskittämällä vakuutukset yhteen firmaan voi saada tietystä pankista lainaa alhaisemmalla korolla tai talletuksilleen paremman koron. Tällaisia keskittämisetuja tarjoaa muun muassa OP-ryhmään kuuluva Pohjola. Lähi-Tapiola tarjoaa keskittämisetuja vakuutuksiin sijoitusrahastoista.
– Ostaja saattaa joutua liekaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden yhteistyösopimusten myötä, kun vakuutukset ja lainat on sidottu yhteen. Tällöin keskittäminen voi vaikuttaa esimerkiksi lainamarginaaleihin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa yleensä eniten säästää, kun kilpailuttaa jokaisen tuotteen erikseen.
Puustisen mukaan erityisesti yrittäjien kannattaisi kilpailuttaa vakuutuspalvelunsa.
– Esimerkiksi parturi-kampaaja voi säästää satoja ellei tuhansia euroja kilpailuttamalla pakolliset vakuutukset. Vaikka se nostaisikin lainamarginaaleja, kilpailuttamalla jää todennäköisesti voitolle.
Vakuutusasiakkaista merkittävä osuus keskittää vakuutuksensa yhteen vakuutusyhtiöön. Esimerkiksi Lähi-Tapiolassa keskittämisetuja saa noin 70 prosenttia asiakkaista, eli ainoastaan 30 prosenttia asiakkaista ei keskitä lainkaan. Suurempaa keskittämistä vaativalla etuohjelman kolmannella ja neljännellä tasolla on Lähi-Tapiolan mukaan hieman vajaa puolet asiakkaista.
Pohjolan vakuutusasiakkaista taas 73 prosenttia on myös yhtiön pankkiasiakkaita. Keskittämisasiakkaita on 52 prosenttia yhtiön vakuutusasiakkaista.
Vakuutusehto on niin kuin se kirjoitetaan
Vakuutusyhtiöt yrittävät säännöllisesti tulkita itse laatimiaan vakuutusehtoja vakuutuksenottajan vahingoksi.
Viimeksi väännettiin Folksamin kanssa pilkun paikasta.
Asiakkaan toimitiloihin murtauduttiin vuoden 2013 lopulla ja sieltä varastettiin yrityksen omaisuutta. Samalla vietiin toisen yrityksen omiasuutta, joka oli asiakkaan varastossa säilytettävänä.
Toisella yrityksellä ei ollut omaa vakuutusta ja omaisuus olikin katsottava olleen asiakkaan vaaranvastuulla. Toisella yrityksellä ei ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida säilytysolosuhteita.
Folksam kiletäytyi korvaamasta vahinkoa toisen yrityksen omaisuuden osalta, vaikka vakuutusehtojen mukaan
”vakuutuksen kohteena on, valitun vakuutusmuodon mukaan, myös muu kuin vakuutuksenottajan irtain omaisuus aina 17 000 euron arvoon saakka, jota yritys käyttää toiminnassaan, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan tai jonka osalta vahingonvaara on vakuutuksenottajalla. Esimerkkinä tällaisesta omaisuudesta on vuokrattu tai lainattu omaisuus.”
Folksamin mukaan vieras omaisuus ei ollut vakuutuksenottajalla lainassa eikä vuokrattuna eikä näin ollen ole ollut asiakkaan käytössä taikka toiminnassa, vaan säilytettävänä tämän tiloissa.
Vakuutusehdoissa termejä ”vuokrattu” ja ”lainattu” on käytetty esimerkkeinä selventämään käsitettä ”vieras omaisuus”. Esimerkkien ei voida katsoa rajoittavan koko ehtokohdan korvauspiiriä vain niiden osoittamiin tilanteisiin.
Ehtokohdan päämäärittelyssä on annettu kolme eri tilannetta vakuutuksen kohteena olevalle vieraalle omaisuudelle:
- omaisuus, jota vakuutuksenottaja käyttää toiminnassaan
- omaisuus, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan
- omaisuus, jonka osalta vakuutuksenottajalla on vaaranvastuu
Vakuutusehdoissa mainittujen omaisuuserien määrittelyiden välissä on käytetty pilkkua ja tai-sanaa. Näin ollen luetellut ehtokohdat ovat toisistaan riippumattomia ja jokainen mainituista omaisuuseristä on ehtotekstin mukaan vakuutuksen kohteena yksinään.
Toisen yrityksen omaisuudelle asiakkaan tiloissa tapahtunut vahinko oli siis korvattava sillä perusteella, että vakuutuksenottajalla oli kyseisen omaisuuden vaaranvastuu.
Myös Vakuutuslautakunta päätyi ratkaisussaan (VKL 146/14) sille kannalle, että vakuutusehdon kirjoittamisasun mukaan siinä on lueteltu kaikki ne vaihtoehtoiset tilanteet, joissa kussakin erikseen vieras omaisuus kuuluu vakuutuksenottajan yritysvakuutuksen piiriin.
Luetellut edellytykset täyttävistä tilanteista ehtokohdassa on lisäksi mainittu esimerkkeinä vuokratun tai lainatun omaisuuden kuuluminen vakuutuksen piiriin. Koska viimeksi mainitut tilanteet on esitetty vain esimerkkeinä, ne eivät supista ehtokohdassa ensiksi annettua kuvausta vakuutuksen piiriin kuuluvasta omaisuudesta.
Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen myös vieraan omaisuuden varkausvahingosta vakuutusehtojen muutoin asettamissa rajoissa.
Folksam maksoikin korvauksen Vakuutuslautakunnan suosituksen mukaisesti reilun vuoden kuluttua vahingon tapahtumisesta.
Joskus pitää kirjaimellisesti vääntää rautalankaa pilkun paikasta, jotta vakuutusyhtiöltä saisi oikeudenmukaisen korvauksen.
Oikeusvarmuus Lähi-Tapiolassa – NOLLA
Oikeusvarmuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, sillä se on oikeusjärjestyksen perustavaa laatua oleva kirjoittamaton yleinen oikeusperiaate.
Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeusvaikutuksen omaavien päätösten tulee olla sekä ennakoitavia että hyväksyttäviä.
Oikeusvarmuuden periaatteeseen liittyvä oikeusturvaodotus voidaan liittää kahteen seikkaan:
- mielivallan ja ennakoimattoman lainkäytön tai päätöksenteon kieltoon sekä siihen, että
- päätöksen tulee olla materiaalisesti oikeudenmukainen ja vastata tapahtuneita tosiasioita.
Varsin yleisesti katsotaankin, että lainkäytössä ja hallinnollisessa päätöksenteossa ennakoitavuuden tulee liittyä jutun tosiasioihin ja relevanttiin normistoon.
Päätöksenteko vakuutusasioissa on mitä suurimmissa määrin verratavissa, jos nyt ei aivan lainkäyttöön, niin ainakin hallinnolliseen päätöksentekoon.
Valitin Lähi-Tapiolaan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) eräästä väärin korvatusta vahingosta, jollainen oli toisella kerralla ratkaistu eri tavalla.
Olin yllättynyt, kun Lähi-Tapiolan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) Maire Lehtonen ilmoitti, että
”varmaan tiedätte, että aiemmat päätökset eivät ole peruste tuleville päätöksille.”
En tiennyt.
Olen ollut siinä käsityksessä, että oikeusvarmuuden periaate toimisi myös vakuutuspäätösten yhteydessä, ja niiden tulisi olla edes jollain tasolla ennakoitavia.
Ne eivät näköjään ole.
No nyt valkeni monta asiaa korvauskäsittelystä kerta heitolla.
Lähde: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusvarmuus_%28eurooppaoikeus%29
Eläkerahat eivät enää riitä
Suomalaisessa eläkejärjestelmässä on tapahtunut historiallinen käänne. Tähän saakka eläkemaksuja on kerätty työnantajilta ja -tekijöiltä enemmän kuin eläkkeitä on maksettu eläkeläisille. Mutta nyt suunta on muuttunut: eläkkeisiin kuluu enemmän rahaa kuin eläkemaksut tuottavat. Eläkejärjestelmä on yhä enemmän sijoitustuottojen varassa.
Vuosikymmeniä rahaa on kerätty enemmän kuin pelkkiin eläkkeisiin olisi tarvittu – ylimääräinen on rahastoitu ja sijoitettu tulevaisuuden varalle. Ja nyt se tulevaisuus on koittanut.
– Tämä on historiallista. Tänä vuonna yksityisalojen palkansaajajärjestelmässä ensimmäistä kertaa vakuutusmaksutulo on pienempi kuin eläkemeno, tiivistää Työeläkevakuuttajat Telan johtaja Reijo Vanne.
Hänen mukaansa käänne tapahtui laskennallisesti tässä kuussa, mutta käytännössä ehkä jo tammikuun 2. päivä, jolloin indeksitarkistus korotti eläkkeitä. – Tämä historiallisuus on myös sitä, että tästä eteenkinpäin tilanne on se, että vakuutusmaksut eivät riitä eläkemenoihin, hän jatkaa.
Vielä viime vuonna yksityisen alan työnantajat ja -tekijät maksoivat eläkevakuutusmaksuja yhteensä 12 miljardia. Osa rahastoitiin, osalla maksettiin suoraan eläkkeitä. Mutta kuten oheinen kaavio kertoo, eläkevakuutusmaksut olivat yhtä suuret, kuin maksetut eläkkeet kuluineen.
Nyt tasapaino on keikahtanut. Tänä vuonna vakuutusmaksuja kyllä kertyy vähän enemmän kuin viime vuonna, mutta vielä enemmän kasvaa eläkkeiden määrä.
Siksi nyt turvaudutaan kertyneisiin rahastoihin. Siitä huolimatta rahastot eivät ala ihan äkkiä huveta, sillä viime vuonna yksityisalojen eläkeraha tuotti 7,5 miljardia sijoitustuottoa. Tämän vuoden tuottoja voi vasta arvailla, mutta viime vuoden tasolle tuskin päästään.
Maksutasapainon keikahtaminen ei yllätä asiantuntijaa, mutta sen nopeus kyllä.
– Käänne on ollut jyrkempi kuin odotettiin, Vanne myöntää.
Maksutasapainon muutos on osattu ennustaa jo pitkään. Siitä tuli kuitenkin laskettua jyrkempi, koska täksi vuodeksi ei nostettu työeläkevakuutusmaksuja. Lisäksi tämä vuosi on todennäköisesti työllisyyden kannalta huonompi kuin viime vuosi.
Kerättävien maksujen ja ulos maksettavien eläkkeiden välille aukeamassa oleva kuilu vastaa pitkällä ajalla kolmen ja puolen prosenttiyksikön korotusta nykyisiin eläkemaksuihin, jotka ovat noin 24 prosenttia palkoista. Maksuista työantaja hoitaa valtaosan, eivätkä korotukset maistu.
– Näin se on, mitä enemmän maksuja korotetaan, sen huonompi työllisyys ja talouskasvu meillä on, kiteyttää Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari.
Jos eläkevakuutusmaksuja ei haluta korottaa, toisena vaihtoehtona olisi lisätä eläkevarojen sijoitustuottoja. Se vaatisi riskinoton kasvattamisen sallimista ja siihen Reijo Vanteen mukaan ”ei näytä nyt olevan halukkuutta”.
Eläkepalapelin kolmas pala on eläke-etujen säätäminen, esimerkiksi se paljon puhuttu työurien pidentäminen.
Minä, vakuutusetsivä
Yle Uutiset/ Kulttuuri 13.12.2012:
Jos aiot polttaa talosi, älä käytä palavia nesteitä – äläkä soittele vakuutusyhtiöön etukäteen. Älä ikinä tekeydy invalidiksi, koska vakuutusyhtiö ei maksa korvauksia, vaikka olisit oikeastikin työkyvytön, saati sitten jos yrität esittää sellaista. Vakuutuslääkärit ovat ammattikuntansa parhaita; pelkät paperit näkemällä he parantavat kuolemansairaatkin.
Tällaisia ohjeita antaa Vepe Hänninen satiirissaan Minä, vakuutusetsivä. Kokenut käsikirjoittaja Hänninen rusikoi esikoisromaanissaan kovin sanoin vakuutusyhtiöiden moraalia. Tämän kirjan mukaan niiden ainoa motiivi on olla maksamatta korvauksia. Vakuutuslääkärit ovat etiikkansa myyneitä ja vakuutusyhtiöt sijoittavat vastuuttomasti rahoja veroparatiiseihin.
Romaani Minä,vakuutusetsivä kertoo kuvitteellisesta vakuutusyhtiö Kullervosta ja vakuutusetsivä Reko Laulumaasta. Hänet on aiemmin ulkoistettu Kullervosta. Laulumaa kuitenkin vakoilee pätkätyöläisenä yhtiön laskuun ihmisiä, jotta löytyisi syyt jättää korvausrahat maksamatta.
Vepe Hänninen on kirjoittanut ikävän hilpeän satiirin. Hän antaa julman kuvan vakuutuksenottajien avuttomuudesta kamppailuissa vakuutusyhtiöitten ahneutta vastaan.
Satiiriko? Vaikuttaa ennemminkin dokumentilta. Mielenkiintoinen kirja.
If:ssä ei toimi enää mikään
”Ole huoletta, niin mekin olemme”
Olen viimeiset pari viikkoa yrittänyt sopia If:n kanssa asiakkaan vakuutusasiaa, mutta yhtiössä ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Asia ei etene.
Toistuvat yhteydenotot eivät aiheuta minkäänlaista reaktiota. Edes sitä, ovatko sähköpostit menneet perille, ei voi tietää. Onkohan ne ohjattu suoraan roskapostilaatikkoon?
Luulen, että If kiusaa nyt pienempiään ihan tarkoituksella. Ehkä se haluaakin leikkiä vain isojen poikien kanssa ja haluaa rasittavista valittajista eroon perinteisin keinoin. Eli, kohtelemalla kuin Talvivaarassa jätevettä. Jättämällä totaalisesti huomioon ottamatta.
Asia liittynee suurempaan kuvioon, johon otin kantaa pari päivää sitten. Peli kovenee ja pelurit vähenee. Vakuutusala keskittyy. Kohta meillä on pari kolme isoa keskittymää, jotka touhuavat mitä huvittaa niin, kuin jo nyt on kaupan alalla tai elintarviketuotannossa.
Kehitys ei asiakkaan kannalta vaikuta kovin lupaavalta. Vakuutusyhtiöt ovat tähänkin saakka ajaneet lähinnä omaa etuaan ja kurmoottaneet asiakasta miten huvittaa. Varsinkin korvausasioiden yhteydessä. Nyt sama malli näyttää otetun käyttöön myön vakuutusasioiden yhteydessä.
Peli kovenee ja pelurit vähenee…
Suomen vakuutusyhtiöiden palapeli asettuu jälleen hieman uuteen järjestykseen.
Sampo-konserniin kuuluva If Vahinkovakuutusyhtiö kertoi tiistaina, että se ostaa Tryg Suomen sivuliikkeen vahinkovakuutusliiketoiminnan 15 miljoonalla eurolla.
Trygin sivuliikkeen maksutulo oli 84 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja asiakkaita sillä on noin 155 000. Yhtiön markkinaosuus on noin kaksi prosenttia. Trygin noin 200 työntekijää Suomessa siirtyvät Ifille.
Samassa yhteydessä If ja Nordea kertoivat allekirjoittaneensa yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Nordea alkaa myydä Ifin vakuutuksia Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Tryg on toiminut aiemmin Nordean vakuutuskumppanina.
Yhteistyösopimus astuu voimaan viimeistään 1. heinäkuuta ensi vuonna.
”Kävimme läpi eri vaihtoehdot Suomen markkinoilla ja totesimme, että If on paras vaihtoehto sekä Nordealle että Nordean henkilöasiakkaille. If on Pohjoismaiden johtava vahinkovakuutusyhtiö. Sillä on kilpailukykyiset tuotteet ja asiakkaina noin 800 000 kotitaloutta Suomessa”, sanoo Nordean tiedotteessa Suomen maajohtaja Ari Kaperi.
”Olemme toimineet Suomen markkinoilla yli kymmenen vuotta ja tänä aikana emme ole saavuttaneet sitä kokoa ja markkinaosuutta, joka on välttämätön kannattavan liiketoiminnan takaamiseksi pitkällä tähtäimellä. On selvää, että If on sopivampi omistaja, kun asiaa katsotaan sekä asiakkaiden että henkilöstön kannalta”, sanoo Trygin Suomen ja Ruotsin liiketoiminnoista vastaava johtaja Per Fornander.
Eipä ollut hyvä uutinen ollenkaan tämä.
Vakuutusoikeus tapetilla. Ja syystä!
Salon Seudun Sanomat 8.8.2012:
Vakuutusoikeuden ylilääkäri Eero Hyvärinen päätti erota virastaan sen jälkeen, kun korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo oli arvostellut vakuutusoikeutta.
Koskelon mukaan korkein oikeus on viime vuosina joutunut kiihtyvään tahtiin puuttumaan vakuutusoikeuden ratkaisuihin.
Korkeimman oikeuden presidentti on arvostellut vakuutusoikeutta siitä, että yksittäisen ihmisen oikeusturva ei ole tyydyttävästi toteutunut. Useissa tapauksissa esimerkiksi ammattitautiasiasta tehty valitus on korkeimmassa oikeudessa ratkennut valittajan hyväksi. Koskelo epäilikin aiemmin kesällä, että korkeimman oikeuden lähettämä viesti ei ole mennyt vakuutusoikeudessa perille.
VAkuutusoikeuden ylilääkäri Hyvärinen puolustautui eronsa yhteydessä eilen julkisuudessa. Hyvärinen piti vakuutusoikeuden saamaa arvostelua kohtuuttomana. Hän myös sanoi, että vakuutusoikeus on jo reagoinut. Hyvärisen näkemyksen mukaan korkeimman oikeuden linja on muuttunut, ja tämä linjanmuutos on otettu vakuutusoikeudessa huomioon. Hyvärisellä on luonnollisesti oikeus kertoa oma kantansa asiaan. Marttyyria hänestä ei kuitenkaan saa.
Jos asiassa marttyyreitä etsitään, niin heitä löytyy todennäköisesti tavallisista suomalaisista ihmisistä, joilta on evätty oikeus korvauksiin tai eläkkeeseen. Suomalaisilla on valitettavan laajaa ja pitkäaikaista kokemusta siitä, miten potilasta hoitaneen lääkärin näkemys ei paina, kun asian käsittely siirtyy vakuutusyhtiöön.
Vakuutusyhtiön päätöksistä voi toki valittaa muutoksenhakulautakuntaan ja vakuutusoikeuteen. Osassa tapauksista saa vielä valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Harva ihminen kuitenkaan jaksaa viedä valitustietä loppuun asti. Sairaalla ja usein talousvaikeuksien kanssa kamppailevalla ihmisellä on oikeus odottaa asiansa oikeudenmukaista käsittelyä ilman oikeuteen menemistä. Jos oikeuteen mennään, on oikeutta löydyttävä jo vakuutusoikeudesta.
Korkeimman oikeuden presidentti onkin ilahduttavasti pienen ihmisen asialla. Juuri näin pitääkin olla. Kansalainen ei ole oikeuslaitosta vaan oikeuslaitos kansalaista varten. Tämä on muistettava myös vakuutusoikeudessa.
Vakuutusmajuri 