Category: Vakuutusyhtiö

Kun osoitan kuuta, hullu tuijottaa sormea!

Vanhastaan on tiedetty, että työtapaturmavakuutuksen muutoksenhakuelimet ovat puolueellisia ja miehitetty vakuutusyhtiöiden väellä, jotka vetävät aina kotiin päin.

Asiakas oli horjahtanut kantaessaan raskasta pöytää ja tässä yhteydessä jalka oli kipeytynyt.

Vakuutusyhtiön, Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (eli vakuutusyhtiön) ja Vakuutusoikeuden (eli vakuutusyhtiön) mielestä kyseessä ei ole tapaturma, jos yli 200 kiloista taakkaa portaissa kannettaessa horjahtaa ja koko taakan paino kohdistuu tasapainoa hakevaan jalkaan.

Epäloogisesti, muille kantajille samassa yhteydessä aiheutuneet vammat on korvattu normaalisti.

Työtapaturmavakuutuksesta korvataan itse tapaturman lisäksi mm. tapaturman yhteydessä rikkoutuneet silmälasit. Tällaisessa tapauksessa tapaturmaksi katsotaan jo pelkää kivun tunne. Mitään näkyvää vammaa ei tarvita, saati lääkärissä käyntiä.

Tapaturmaksi katsotaan oikeuskäytännössä myös ylivoimainen ponnistus, jossa tahdonalainen hallittu liikesuoritus muuttuu hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi ulkoapäin tulleen odottamattoman ja äkillisen tekijän vaikutuksesta.

Tällainen tapaturmanomainen ylivoimainen ponnistus on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun nostoliikkeessä esineen tai muun taakan paino yllättäen, ulkoisen tekijän johdosta aiheuttaa kuormituksen lisääntymisen ylittäen normaalin kudosrakenteen kestävyyden.

Työtapaturmakirjan (Finva 2012, s. 60) mukaan tapaturman korvataan mm. ”työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen, joka on tyypillisesti selän kipeytyminen noston tai liikkeen yhteydessä (edellytyksenä on työliike, eikä tapaturma, eli esimerkiksi jalan lipsahdusta tai vastaavaa ei tarvitse sattua).”

Samassa kohdassa, selitetään työliike: ”Työliike on mikä tahansa työssä tehty liike, esimerkiksi kävely työssä, ei vain ns. ruumiillisen työn työliike tai vastaava ”oikea” työnteko.”

Vakuutusyhtiö (kaikissa yllä määritellyissä rooleissaan) lukee lakia kuin piru raamattua ja etsii pienimmätkin porsaanreiät korvausvastuusta päästäkseen. Nyt se on päättänyt, että tapaturma ei ole tapaturma, koska se on päättänyt, että se ei ole tapaturma.

Muutoksenhaku on tuottanut tulokseksi vain normaalin vakuutusyhtiön automaattimantran: ”toimitettu lisäselvitys ei anna aihetta muuttaa aikaisemmin annettua korvauspäätöstä.”

Seuraava käsittelyaste asiassa onkin sitten Korkein Oikeus.

 

Säästi 90 prosenttia!

Keskisuomalainen, 15.8.2015 (lukijan kommentti):

Keskittäminen ei aina ole kannattavin vaihtoehto. Toisinaan tietty vakuutus saattaa olla niin kallis, että se on huomattavasti halvempaa hankkia jostain muualta kuin omasta vakuutusyhtiöstä.

Itselleni kävi näin noin vuosi sitten, kun olin lähdössä Saksaan työharjoitteluun. Työpaikkani, tuikitavallinen toimisto, vaati juridisten muodollisuuksien takia minulta vastuuvakuutusta siltä varalta, jos onnistuisin tuhoamaan jotain työpaikallani.

Omassa vakuutusyhtiössäni ei tällaista vakuutusinstrumenttia ollut. Sen sijaan olisin joutunut hankkimaan jonkun tarpeettoman laajan matkatavaravakuutuksen, jolle olisikin sitten kertynyt hintaa melkein 300 euroa. Tuntui vähän nihkeältä maksaa 300 siitä, että saa tehdä töitä.

Lähdinkin kyselemään tarjouksia muista vakuutusyhtiöistä. Yhdessä sanottiin, ettei meillä tällaista tuotetta ole. Toisessa sama juttu. Selvä, sitten eteenpäin.

Kolmannessa paikassa vastuuvakuutus olisi löytynyt! Ja vieläpä kohtuuhintaan. Mutta ongelma: tämä ei kuulu normaaliin tuotevalikoimaamme, etkä taida olla meidän asiakkaamme? Haluisitko keskittää meille kotivakuutuksesi ja vaihtaa pankkia? Josko ei tällä kertaa.

Olin jo asiasta tuskastuneena melkein aikeissa soittaa saksalaiseen vakuutusyhtiöön, josko siellä ei nirsoiltaisi. Mutta sitten viime yrittämällä tärppäsi! Suomalainen vakuutusyhtiö suostui myymään minulle vakuutuksen noin 30 eurolla. Säästöä kertyi ainakin 240 euroa.

Kannattaa siis kysellä tarjouksia.

Kilpailuttamaton vakuutus on kallis

Keskisuomalainen, 15.8.2015:

Pankki- ja vakuutusyhtiöt yrittävät usein houkutella asiakkaita hankkimaan kaikki palvelut yhdestä yhtiöstä tarjoamalla asiakkaille erilaisia keskittämisetuja. Vakuutusalan asiantuntija Pekka Puustisen mukaan yksittäisetkin vakuutukset kannattaa silti kilpailuttaa.

– Keskittäminen on yleensä helpoin tapa hankkia vakuutukset, mutta yleensä se ei ole halvin. Jos käyttää aikaa vakuutusten kilpailuttamiseen, löytää yleensä halvempia vaihtoehtoja.

Puustinen on työskennellyt vakuutustalouden yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa, sekä vierailevana professorina St. Gallenin yliopistossa Sveitsissä. Hänet valittiin hiljattain työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kehitysjohtajaksi.

Vaikka keskittämisestä yhteen vakuutusyhtiöön saa etuja, eivät vakuutusyhtiöt kuitenkaan yleensä kieltäydy myymästä yksittäisiäkään palveluita asiakkaalle. Silti esimerkiksi Turva tarjoaa joitain vakuutuspalveluita ainoastaan ammattiliittojen jäsenille.

– Vakuutusten vertailu on keskittämispolitiikasta huolimatta nykyään helpompaa kuin ennen sillä tieto löytyy netistä. Keskittämisedut eivät sotke vertailtavuutta paitsi psykologisessa mielessä, Puustinen toteaa.

Puustisen mukaan samat tuotteet ovat usein eri vakuutusyhtiöissä hyvin erihintaisia, mutta mistään yhtiöstä ei saa kaikkia tuotteita halvimmalla.

– Suosittelen ihmisiä tarkistamaan vaikkapa koti-, auto- ja lapsivakuutusten hinnat muista vakuutusyhtiöistä.

Joillain vakuutusyhtiöillä on yhteistyösopimuksia pankkien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskittämällä vakuutukset yhteen firmaan voi saada tietystä pankista lainaa alhaisemmalla korolla tai talletuksilleen paremman koron. Tällaisia keskittämisetuja tarjoaa muun muassa OP-ryhmään kuuluva Pohjola. Lähi-Tapiola tarjoaa keskittämisetuja vakuutuksiin sijoitusrahastoista.

– Ostaja saattaa joutua liekaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden yhteistyösopimusten myötä, kun vakuutukset ja lainat on sidottu yhteen. Tällöin keskittäminen voi vaikuttaa esimerkiksi lainamarginaaleihin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa yleensä eniten säästää, kun kilpailuttaa jokaisen tuotteen erikseen.

Puustisen mukaan erityisesti yrittäjien kannattaisi kilpailuttaa vakuutuspalvelunsa.

– Esimerkiksi parturi-kampaaja voi säästää satoja ellei tuhansia euroja kilpailuttamalla pakolliset vakuutukset. Vaikka se nostaisikin lainamarginaaleja, kilpailuttamalla jää todennäköisesti voitolle.

Vakuutusasiakkaista merkittävä osuus keskittää vakuutuksensa yhteen vakuutusyhtiöön. Esimerkiksi Lähi-Tapiolassa keskittämisetuja saa noin 70 prosenttia asiakkaista, eli ainoastaan 30 prosenttia asiakkaista ei keskitä lainkaan. Suurempaa keskittämistä vaativalla etuohjelman kolmannella ja neljännellä tasolla on Lähi-Tapiolan mukaan hieman vajaa puolet asiakkaista.

Pohjolan vakuutusasiakkaista taas 73 prosenttia on myös yhtiön pankkiasiakkaita. Keskittämisasiakkaita on 52 prosenttia yhtiön vakuutusasiakkaista.

Harmaata vakuutustoimitaa

”Kiitos yhteydenotostanne! Olemme vastaanottaneet viestinne. Palvelussamme on valitettavasti tällä hetkellä ruuhkaa. Tiedusteluihin vastaamme mahdollisimman pian ja asiakirjat käsittelemme saapumisjärjestyksessä.
Tiesittehän, että vahinkonne tulee käsitellyksi nopeimmin, jos teette vahinkoilmoituksen verkkosivuillamme http://www.fennia.fi/teevahinkoilmoitusverkossa.”

Näin Fennia siirtää vastuun ”kuulijalle”, kun yrittää tiedustella miksi matkavakuutusvahingon käsittely on kestänyt luvattoman kauan.

Vakuutusmajurin päivittäminenkin on kestänyt tällä kertaa luvattoman kauan. Pitäisiköhän käyttää samaa veruketta?

Fennia oli pari vuotta sitten vaivihkaa korottanut lasten sairauskuluvakuutuksen omavastuuta. Peruste oli vanha tuttu: korvausmeno oli kasvanut sietämättömäksi.

Normaalisti vakuutusyhtiö korottaa ensisijaisesti vakuutusmaksuja kun se haluaa lisää rahaa. Nyt näin ei tehty, eikä omavastuun korotuksesta pidetty mitenkään suurta melua vakuutuksen uudistuksen yhteydessä.

Omavastuun korotuksesta tehtiin valitus.

Fennian lähettämässä vastauksessa todetaan, että

”Eräs asiakkaamme vei lapsivakuutuksen omavastuun korotus-asian Vakuutuslautakuntaan, joka ratkaisi sen Fennian vahingoksi. Vakuutuslautakunnan 12.9.2014 antaman ratkaisusuosituksen mukaan tällainen muutos on vakuutussopimuslain sisältö huomioiden sinänsä hyväksyttävä. Lautakunta kuitenkin katsoi, että tilanteessa jossa sairausvakuutuksen käyttötarkoituksessa tapahtuu muutos, tulee vakuutusyhtiön selvitysvelvollisuutta korvausmenon muutoksesta pitää erityisen korostuneena. Tiivistäen, vakuutuslautakunnan lopputulema oli, että omavastuun korotuksen perusteet jäivät tässä tapauksessa osoittamatta.”

Fennia korjasi vakuutuksen omavastuun takautuvasti ja palauttaa mahdolliset liikaa perityt omavastuut. Asia oikeni sellaiseksi kuin sen oli alunperin tarkoistuskin olla.

Erikoisen tapauksesta tekee se, että Fennia ei Vakuutuslautakunnan ratkaisun jälkeen oma-aloitteisesti korjannut kaikkia perusteettomasti korottamiaan omavastuita, vaan asiasta pitää erikseen valittaa.

Vakuutuksenottajien oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun kannata liikutaan vähintäänkin harmaalla alueella.

”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”

Taloussanomat on osunut naulan kantaan artikkelissaan 2.4.2015. Tässä koko juttu:

”Vakuu­tus­yh­tiöt syyt­tävät hintojen noususta esimer­kiksi myrs­kyjä, moni­mut­kaista elekt­ro­niikkaa ja vesi­va­hin­kojen yleis­ty­mistä.

Va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet tä­nä vuon­na. Tä­mä kos­kee se­kä asu­mi­sen va­kuu­tuk­sia et­tä sai­rau­den va­ral­le va­kuut­ta­mis­ta.

Sa­maan ai­kaan va­kuu­tus­yh­tiöt tun­tu­vat vain ta­ko­van hy­vää tu­los­ta. Yh­tiöil­lä on hinn­an­nou­sul­le luon­nol­li­ses­ti pe­rus­tei­ta, esi­mer­kik­si vii­me ai­koi­na sat­tu­neet an­ka­rat myrs­kyt ja yk­si­tyi­sen ter­vey­den­hoi­don kus­tan­nus­ten kas­vu.

Yk­si se­li­tys hen­ki­lö­va­kuu­tus­ten kal­lis­tu­mi­sel­le on se, et­tä pa­ri vuot­ta sit­ten vah­vis­te­tun lain mu­kaan su­ku­puol­ta ei enää saa ot­taa huo­mioon va­kuu­tus­ris­kien hin­noit­te­lus­sa.

Esi­mer­kik­si nais­ten ta­pa­tur­ma­va­kuu­tus­ten hin­nat oli­vat ai­em­min hal­vem­pia kuin mies­ten, joi­den ta­pa­tur­ma­ris­kit ovat suu­rem­mat.

Ko­ti kul­lan kal­lis?

Ko­ti­va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet vii­me vuo­si­na ta­sai­ses­ti. Pe­rus­teet ovat vaih­del­leet ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien hin­to­jen nou­sus­ta ve­si­va­hin­ko­jen yleis­ty­mi­seen.

Esi­mer­kik­si va­kuu­tus­yh­tiö If ker­toi asiak­kail­leen ko­rot­ta­neen­sa ko­ti­va­kuu­tus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja ku­lu­van vuo­den alus­ta läh­tien. Ra­ken­nus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja nos­tet­tiin kes­ki­mää­rin 3,6 pro­sent­tia.

Täy­des­tä hin­nas­ta va­kuu­tet­tu­jen ir­tai­mis­to­jen mak­sut nou­se­vat kes­ki­mää­rin 3,5 pro­sent­tia. Mi­kä­li nä­mä on va­kuu­tet­tu enim­mäis­kor­vaus­mää­räs­tä, voi­vat mak­sut nous­ta enin­tään 15 pro­sent­tia.

Myös Poh­jo­las­sa ra­ken­nuk­sia kos­ke­vien ko­ti­va­kuu­tus­ten mak­su­ja nos­tet­tiin enin­tään kol­me pro­sent­tia.

Nos­to­ja pe­rus­tel­laan kor­vaus­me­no­jen kas­vul­la, ku­ten li­sään­ty­vil­lä vuo­to­va­hin­goil­la, joi­ta kas­vat­taa ra­ken­nus­kan­nan ikään­ty­mi­nen.

Va­kuu­tus­yh­tiöi­den mu­kaan myös yhä mo­ni­mut­kai­sem­pi ja kal­liim­pi ko­di­ne­lekt­ro­niik­ka kas­vat­taa ko­ti­va­kuu­tus­ten kor­vaus­me­no­ja.

– Suo­ma­lai­siin ko­ti­ta­louk­siin os­te­taan ene­ne­väs­sä mää­rin ai­ka kal­lii­ta­kin lait­tei­ta, ja kun ne me­ne­vät rik­ki, ne pää­ty­vät sit­ten mei­dän kor­vaus­pöy­däl­le, to­te­aa Ifin omai­suus­va­kuu­tus­ten joh­ta­ja Mi­ka Vii­pu­ri Ta­lous­sa­no­mil­le.

Tä­tä var­ten on ke­hi­tet­ty ikä­vä­hen­nyk­set. Va­hin­goit­tu­neen omai­suu­den ikä vai­kut­taa kor­vauk­sen mää­rään.

– Ikä­vä­hen­nys­tau­lu­kot ovat tar­ken­tu­neet, ja var­sin­kin viih­de-elekt­ro­nii­kan ja tie­to­ko­nei­den ikä­vä­hen­nys­p­ro­sen­tit ovat vii­me ai­koi­na nous­seet, ar­vioi Fi­nen va­kuu­tus- ja ra­hoi­tus­neu­von­nan va­kuu­tus­a­sian­tun­ti­ja Han­na Sa­lo.

Hä­nen mu­kaan­sa sa­ma kos­kee myös esi­mer­kik­si ko­din­ko­nei­ta ja har­ras­tus­vä­li­nei­tä.

Va­kuu­tus­nik­ka­rit ovat toi­saal­ta ai­na ol­leet hy­viä hyö­dyn­tä­mään tek­nii­kan uu­sim­pia vir­tauk­sia. 1960-lu­vun alus­sa va­kuu­tus­yh­tiö Tur­va tar­jo­si erik­seen jo­pa te­le­vi­sio­va­kuu­tus­ta sil­loi­sen uu­tuu­den va­kuut­ta­mi­seen.

Ny­kyi­sen elekt­ro­niik­ka­liik­keet tar­joa­vat sa­maan tar­koi­tuk­seen eri­lai­sia tuo­te­tur­va­va­kuu­tuk­sia.

Ter­veys mak­saa

Sai­rau­den va­ral­le ote­tut eri­lai­set yk­si­tyi­set ter­veys­va­kuu­tuk­set ovat kal­lis­tu­neet vii­me vuo­si­na sel­väs­ti. Va­kuu­tus­ten suo­sio on ol­lut sa­maan ai­kaan kas­vus­sa.

Poh­jo­la Va­kuu­tuk­ses­sa ker­ro­taan, et­tä tuot­tei­den hin­noit­te­lua tar­kis­tet­tiin vii­mek­si vuo­den alus­sa.

Poh­jo­lan ter­veys­va­kuu­tus­ten hin­nat nou­si­vat enin­tään 10 pro­sent­tia ja hoi­to­ku­lu­va­kuu­tus­ten enin­tään 12 pro­sent­tia. Yli 47-vuo­tiai­den ta­pa­tur­ma­va­kuu­tuk­sis­sa nou­su on yli 8 pro­sent­tia.

Yk­si­kön pääl­li­kön Ve­sa Rii­hi­mäen mu­kaan tä­mä joh­tuu uu­sis­ta ris­kiar­viois­ta ja kor­vaus­me­no­jen kas­vus­ta.

– Sai­raus­ku­lu­jen va­kuut­ta­mi­seen vai­kut­taa se, kuin­ka pal­jon yk­si­tyi­siä ter­veys­pal­ve­lu­ja käy­te­tään. Yk­si­tyi­ses­sä ter­vey­den­huol­los­sa va­kuu­tus­yh­tiön vas­tuu­o­suus on suu­rem­pi kuin jul­ki­sel­la, Rii­hi­mä­ki sa­noo.

Myös väes­tön ikään­ty­mi­nen vai­kut­taa, vaik­ka­kin uu­sis­sa so­pi­muk­sis­sa ikä ote­taan hin­noit­te­lus­sa jo läh­tö­koh­tai­ses­ti ja so­pi­muk­sen ai­ka­na­kin huo­mioon. Yli­pään­sä va­kuu­tus­ten hin­noit­te­lu on en­tis­tä yk­si­löl­li­sem­pää.

Poh­jo­la Va­kuu­tus tar­jo­aa asiak­kail­leen ter­veys­va­kuu­tuk­sia ny­kyi­sin ai­na sa­taan vuo­teen saak­ka.

– Iäk­käät ovat ot­ta­neet tar­jon­nan po­si­tii­vi­ses­ti vas­taan. Jos tur­va on laa­ja, saat­taa va­kuu­tus ol­la to­sin kal­lis­kin, Rii­hi­mä­ki to­te­aa.

Pää­sään­töi­ses­ti kat­ta­vam­pia tur­via ote­taan enem­män lap­sil­le kuin van­hem­mal­le väes­töl­le. Jo puo­lel­la suo­ma­lai­sis­ta lap­si­per­heis­tä on yk­si­tyi­nen ter­veys­va­kuu­tus.”

Onhan se tiedetty tosiasia, että vakuutusyhtiöt vedättävät molemmista päistä. Hyvä, että asia on laajemminkin huomattu. Mitä laajemmassa määrin alamme kilpailuttamaan vakuutuksiamme sitä pikemmin vakuutusyhtiöt huomaavat, että joka välistä ei voi vedättää. Myös ulkomainen kilpailu olisi poikaa.

Vakuutusehto on niin kuin se kirjoitetaan

Vakuutusyhtiöt yrittävät säännöllisesti tulkita itse laatimiaan vakuutusehtoja vakuutuksenottajan vahingoksi.

Viimeksi väännettiin Folksamin kanssa pilkun paikasta.

Asiakkaan toimitiloihin murtauduttiin vuoden 2013 lopulla ja sieltä varastettiin yrityksen omaisuutta. Samalla vietiin toisen yrityksen omiasuutta, joka oli asiakkaan varastossa säilytettävänä.

Toisella yrityksellä ei ollut omaa vakuutusta ja omaisuus olikin katsottava olleen asiakkaan vaaranvastuulla. Toisella yrityksellä ei ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida säilytysolosuhteita.

Folksam kiletäytyi korvaamasta vahinkoa toisen yrityksen omaisuuden osalta, vaikka vakuutusehtojen mukaan

”vakuutuksen kohteena on, valitun vakuutusmuodon mukaan, myös muu kuin vakuutuksenottajan irtain omaisuus aina 17 000 euron arvoon saakka, jota yritys käyttää toiminnassaan, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan tai jonka osalta vahingonvaara on vakuutuksenottajalla. Esimerkkinä tällaisesta omaisuudesta on vuokrattu tai lainattu omaisuus.

Folksamin mukaan vieras omaisuus ei ollut vakuutuksenottajalla lainassa eikä vuokrattuna eikä näin ollen ole ollut asiakkaan käytössä taikka toiminnassa, vaan säilytettävänä tämän tiloissa.

Vakuutusehdoissa termejä ”vuokrattu” ja ”lainattu” on käytetty esimerkkeinä selventämään käsitettä ”vieras omaisuus”. Esimerkkien ei voida katsoa rajoittavan koko ehtokohdan korvauspiiriä vain niiden osoittamiin tilanteisiin.

Ehtokohdan päämäärittelyssä on annettu kolme eri tilannetta vakuutuksen kohteena olevalle vieraalle omaisuudelle:

  • omaisuus, jota vakuutuksenottaja käyttää toiminnassaan
  • omaisuus, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan
  • omaisuus, jonka osalta vakuutuksenottajalla on vaaranvastuu

Vakuutusehdoissa mainittujen omaisuuserien määrittelyiden välissä on käytetty pilkkua ja tai-sanaa. Näin ollen luetellut ehtokohdat ovat toisistaan riippumattomia ja jokainen mainituista omaisuuseristä on ehtotekstin mukaan vakuutuksen kohteena yksinään.

Toisen yrityksen omaisuudelle asiakkaan tiloissa tapahtunut vahinko oli siis korvattava sillä perusteella, että vakuutuksenottajalla oli kyseisen omaisuuden vaaranvastuu.

Myös Vakuutuslautakunta päätyi ratkaisussaan (VKL 146/14) sille kannalle, että vakuutusehdon kirjoittamisasun mukaan siinä on lueteltu kaikki ne vaihtoehtoiset tilanteet, joissa kussakin erikseen vieras omaisuus kuuluu vakuutuksenottajan yritysvakuutuksen piiriin.

Luetellut edellytykset täyttävistä tilanteista ehtokohdassa on lisäksi mainittu esimerkkeinä vuokratun tai lainatun omaisuuden kuuluminen vakuutuksen piiriin. Koska viimeksi mainitut tilanteet on esitetty vain esimerkkeinä, ne eivät supista ehtokohdassa ensiksi annettua kuvausta vakuutuksen piiriin kuuluvasta omaisuudesta.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen myös vieraan omaisuuden varkausvahingosta vakuutusehtojen muutoin asettamissa rajoissa.

Folksam maksoikin korvauksen Vakuutuslautakunnan suosituksen mukaisesti reilun vuoden kuluttua vahingon tapahtumisesta.

Joskus pitää kirjaimellisesti vääntää rautalankaa pilkun paikasta, jotta vakuutusyhtiöltä saisi oikeudenmukaisen korvauksen.

Vakuutusyhtiön venkoilulle tuli loppu

MTV3.fi 25.12.2014

”60-vuotias nainen ajoi VW Polollaan kahdeksaakymppiä 18. joulukuuta 2001 viitostietä Kajaanissa, kun sivutieltä eteen tuli tilataksi. Tuoreeltaan nainen ei näyttänyt saaneen kolarissa pahempia vammoja, mutta vuosien mittaan oireet pahenivat.

Nainen vaati Helsingin käräjäoikeudessa korvauksia vakuutusyhtiöltä. Häntä avusti oikeudessa lakimies Vesa Laukkanen, jonka kokkolalainen toimisto on erikoistunut aivovammajuttuihin.

Naisen mukaan hän sai rajusta kolarista aivovamman ja kaularankavamman, jotka ovat aiheuttaneet pysyvän työkyvyttömyyden. Nainen työskenteli kolarin aikaan siivousyrityksessä asiakaspalvelupäällikkönä ja ansaitsi tuolloin noin 2100 e kuukaudessa.

A-vakuutuksen käsityksen mukaan naiselle aiheutui kolarissa enintään lievä aivotärähdys.

Turvatyyny laukesi. Nainen tutkittiin kolaripaikalla ja sairaalassa, eikä mitään vakavaa havaittu. Sairaalahoitoa ei tarvittu.

Vakuutusyhtiö huomautti, että epäily aivovammasta otettiin esille vasta vuonna 2006. A-Vakuutuksen mukaan työkyvyttömyydelle pyritään vain löytämään jälkikäteen selitys vahinkotapahtumasta.

Naisen mukaan oireet alkoivat vähitellen 2002-2004. Nainen irtisanottiin joulukuussa 2006. Pysyvä työkyvyttömyys alkoi 2007.

Naisesta tehtiin vuosien mittaan lukuisia tutkimuksia ja hänellä todettiin epilepsia ja työkyvyttömyyttä aiheuttanut masennus ja työuupumus. 2005 todettiin fibromyalgia, mutta esimerkiksi 2006 tehdyssä pään tietokonetomografia-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa.

2007 tehdyssä aivojen magneettikuvassa ei todettu poikkeavaa, mutta 2009 kuvassa oli vammaperäisiä muutoksia. Nainen oli kaatunut 2008.

2010 nainen oli ollut Käpylän kuntoutuskeskuksessa, jossa päädiagnoosiksi katsottiin monilukuisten aivovammojen myöhäisvaikutukset. Ongelmia oli mm. motoriikassa, hajuaistissa, tunne-elämän säätelyssä, muistissa ja puheessa.

2014 liikennevahinkolautakunta totesi, ettei kyseessä ole liikennevahingosta aiheutunut aivovamma.

Oikeus huomautti, että korvaus edellyttää vamman tai sairauden olevan syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Toisaalta seuraukset voivat ilmetä vasta ajan kulumisen myötä.

Oikeudessa kuultiin lukuisia todistajia, mutta tärkeimpinä käräjäoikeus piti neurologian dosentti Olli Tenovuota ja neurokirurgian professori Juha Öhmania. Oikeus piti heidän asiantuntemustaan diffuuseissa aivovammoissa erittäin korkeatasoisena ja lausumia erittäin vahvana näyttönä.

Molempien käsitys oli se, että onnettomuudella ja työkyvyttömyydellä on syy-yhteys eikä mikään muun selitä oirekuvaa. Öhman totesi, että aivovamma jäi kolarin yhteydessä ja myöhemmin diagnosoimatta. Oireet ja vammamekanisimi sopivat toisiinsa.

Asiantuntijat totesivat, että esimerkiksi juuri hajuaisti saattoi kadota vuosia kolarin jälkeen.

Korvauksia vuodesta 2001

Oikeus määräsi vakuutusyhtiön maksamaan kivusta ja särystä 10000 euron korvaukset ja pysyvästä haitasta 37000 euroa.

Oikeus määräsi vakuutusyhtiön myös maksamaan naiselle työansion menetyksestä vuosilta 2001-2006 korvausta 2100 euroa kuukaudessa. Naisen täytettyä 65 vuotta maaliskuussa 2006 korvaus alennettiin 60 prosenttiin. Summasta voidaan vähentää esim. maksetut palkat, työttömyyskorvaukset ja eläkkeet.

Ilman vähennyksiä summa on muutamia satojatuhansia euroja.

Vakuutusyhtiön on myös maksettava naisen 32000 euron oikeudenkäyntikulut.”

Oikeusvarmuus Lähi-Tapiolassa – NOLLA

Oikeusvarmuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, sillä se on oikeusjärjestyksen perustavaa laatua oleva kirjoittamaton yleinen oikeusperiaate.

Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeusvaikutuksen omaavien päätösten tulee olla sekä ennakoitavia että hyväksyttäviä.

Oikeusvarmuuden periaatteeseen liittyvä oikeusturvaodotus voidaan liittää kahteen seikkaan:

  • mielivallan ja ennakoimattoman lainkäytön tai päätöksenteon kieltoon sekä siihen, että
  • päätöksen tulee olla materiaalisesti oikeudenmukainen ja vastata tapahtuneita tosiasioita.

Varsin yleisesti katsotaankin, että lainkäytössä ja hallinnollisessa päätöksenteossa ennakoitavuuden tulee liittyä jutun tosiasioihin ja relevanttiin normistoon.

Päätöksenteko vakuutusasioissa on mitä suurimmissa määrin verratavissa, jos nyt ei aivan lainkäyttöön, niin ainakin hallinnolliseen päätöksentekoon.

Valitin Lähi-Tapiolaan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) eräästä väärin korvatusta vahingosta, jollainen oli toisella kerralla ratkaistu eri tavalla.

Olin yllättynyt, kun Lähi-Tapiolan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) Maire Lehtonen ilmoitti, että

”varmaan tiedätte, että aiemmat päätökset eivät ole peruste tuleville päätöksille.”

En tiennyt.

Olen ollut siinä käsityksessä, että oikeusvarmuuden periaate toimisi myös vakuutuspäätösten yhteydessä, ja niiden tulisi olla edes jollain tasolla ennakoitavia.

Ne eivät näköjään ole.

No nyt valkeni monta asiaa korvauskäsittelystä kerta heitolla.

Lähde: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusvarmuus_%28eurooppaoikeus%29

Fenniassa työnteko on yllättävää

Työtapaturmalla tarkoitetaan Tapaturmavakuutuslaissa (20.8.1948/ 608) tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää:

  • työssä, tai
  • työstä johtuvissa olosuhteissa

 

Myös työntekijän näissä olosuhteissa saama työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jota ei korvata ammattitautina, voidaan katsoa työtapaturman aiheuttamaksi, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

Korkein oikeus on ennakkoratkaisuissaan katsonut, että jos työliike on riittävän suurienerginen aiheuttaakseen vamman terveeseen lihakseen tai jänteeseen, vamma korvataan tapaturmavakutuksesta, vaikka kysymys ei olisikaan sananmukaisesti laissa maintusta kipeytymisestä (KKO 1998:153, KKO 2002:7, KKO 2010:76).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on lausunnossaan todennut, että kun harkitaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, edellytetään oikeuskäytännössä, että tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioituna todennäköinen syy-seuraussuhde.

Korvauksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on tällöin se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisen jälkeen. Tämän välittömän ajallisen yhteyden lisäksi on todennäköisyysharkinnassa ratkaisevaa se, onko tapaturma voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan vamman. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen kokemukseen sekä lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi voidaan katsoa työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

Oikeuskäytännön mukaan myös lihaksen tai jänteen repeämä voidaan katsoa tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla työliikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä korvaukseen oikeuttavaksi, jos repeämän syynä ei ole muu vika, vamma tai sairaus, ja kun lihakseen tai jänteeseen työliikkeessä kohdistunut voima on lääketieteellisesti arvioiden riittävän suuri aiheuttamaan kyseisen repeämän.

Asiakaan jalka kipeytyi kannettaessa raskasta (200kg) pötyää portaissa. Tapaturmasta luonnollisesti haettiin korvausta tapaturmavakuutuksesta.

Fennian Niina Mänttärin korvauspäätös oli yllättävä.

 

Vahinko ei tule korvattavaksi tapaturmana, koska lain mukaan tapaturma on äkillinen, yllättävä, ennalta arvaamaton ja ulkoisen tekijän aiheuttama, minkä lisäksi se tapahtuu kohteena olevan henkilön tahdosta riippumatta. Pöydän kantaminen ei ole äkillistä, yllättävää eikä tapahdu kohteena olevan henkilön tahtomatta.

Työliikekipeytymisenä vahinkoa ei korvata, koska kyseessä ei ole ollut yksittäinen voimanponnistusta vaativa liike. Nykyisen korvauskäytännön mukaan työliike kipeytyminen edellyttää aina tällaisen yksittäisen erityistä voimanponnistusta vaativan liikkeen  Pöydän kantaminen on jatkuvaa liikettä.

 

Jos työn tekeminen olisi yllättävää muuallakin kuin vakuutusyhtiössä, ei tapaturmavakuutuksesta tarvitsisi koskaan korvata mitään.

Laissa, alan kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä todetaan yksiselitteisesti, että työtapaturman aiheuttamana korvataan myös lihasten kipeytymiset ym. vammat, jotka ovat syntyneet lyhyehkönä aikana (työliikekipeytymiset). Missään ei mainita, että itse työliikkeen pitäisi olla äkillistä ja yllättävvä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan yllättävää ja äkillistä on se, että työliikkeestä syntyy vamma enintään vuorokauden kuluessa, ei itse liike tai sen kesto.

Muutoksenhakuun saatanee vastauksena vakuutusyhtiöiden käyttämä vakiolause ilman sen kummempia perusteluja:

Yhtiöllemme toimitetut selvitykset eivät anna aihetta muuttaa aikaisemmin antamaarnme ja postittamaamme päätöstä.

 

 

Tapiolan törkeä vedätys paljastui

Turun Sanomat 22.3.2014

Turun Sanomat kirjoittaa (tekstin muotoilua muuteltu) :

Nuorukainen vammautui rattijuopon kyydissä – vakuutusyhtiö väitti kolaria matkustajan itsemurhayritykseksi.

Vakuutusyhtiö yritti välttyä korvaamasta rattijuopon kyydissä pahasti loukkaantuneen kolariuhrin vammoja. Oikeudessa vakuutusyhtiö muun muassa esitti, että auto-onnettomuus olisi ollut pelkääjän penkille sammuneen matkustajan tahallinen itsemurhayritys.

Kolari sattui vuonna 1994. Turma-autoa ajoi uhrin kaveri, jonka verestä mitattiin onnettomuuden jälkeen 2,3 promillen humalatila.

Niin ikään vahvassa humalassa ollut uhri nuokkui etumatkustajan paikalla. Kuljettajalla ja matkustajalla ei ollut kummallakaan turvavöitä.

Matkustaja sai onnettomuudessa vaikean aivovamman, jota ei kuitenkaan huomattu heti turman jälkeen. Nuorukainen oli tuolloin vastikään suorittanut ammattikoulun ja päättänyt juuri asepalveluksen.

Hän haki vakuutusyhtiöltä liikennevakuutuskorvausta vähäisemmistä vammoistaan. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola hylkäsi hakemuksen vedoten siihen, että uhri tiesi tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää kuljettajan humalatilasta.

Tämä vapautti vakuutusyhtiön sen oman näkemyksen mukaan kokonaan onnettomuuteen liittyvistä korvauksista.

Kolarin jälkeen nuorukaisen elämä muuttui. Arki ei enää sujunut, ja mies joutui muuttamaan äitinsä luokse.

Poika yritti palata työelämään moneen otteeseen, mutta työsuhteet kariutuivat kerta toisensa jälkeen vaikeuksiin, joista nuorukainen ei ollut koskaan aiemmin kärsinyt.

Äiti ihmetteli poikansa jaksamiseen ja persoonallisuuteen liittyviä muutoksia.

Vihdoin vuosien kuluttua onnettomuudesta nuori mies hakeutui tutkimuksiin. Mies sai vuonna 2007 aivovammadiagnoosin ja järkyttyi. Lääkärien mukaan hän on parantumattomasti täysin työkyvytön.

Miehen tutkineet lääkärit olivat yhtä mieltä siitä, että ainoa vamman selittävä tekijä oli vuosien takainen autokolari.

Vakuutusyhtiö pyrki eväämään elannon

Mies haki vakuutusyhtiöltä korvauksia. Mies vaati vakuutusyhtiötä maksamaan kertakorvauksen kärsimyksistä ja lisäksi työkyvyttömyyseläkettä miehen loppuiäksi.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta mitään väittäen, että rattijuopon kyydissä vammautuneelle ei tarvitse maksaa liikennevakuutuskorvauksia ilman erityisiä syitä. Sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeus että Turun hovioikeus totesivat kyseisen laintulkinnan vääräksi.

Vakuutusyhtiö piti uhrin vaatimusta vanhentuneena, sillä tämän olisi pitänyt hakea aivovammakorvauksia jo heti kolarin jälkeen. Vaikka oli riidatonta, että uhri ei ajanut turma-autoa tai koskenut ohjauslaitteisiin, vakuutusyhtiö väitti onnettomuutta uhrin järjestämäksi itsemurhayritykseksi.

Viimeisenä oljenkortenaan vakuutusyhtiö väitti, ettei aivovamma voinut johtua kyseisestä kolarista. Yhtiö esitti kahden Valviran lääkärin lausunnot. Lääkärit eivät olleet koskaan tutkineet tai edes nähneet uhria.

Käräjäoikeus lyttäsi kaikki vakuutusyhtiön perustelut ja hovioikeus oli täsmälleen samaa mieltä. Vakuutusyhtiö määrättiin maksamaan uhrille 8 000 kärsimyskorvauksia ja lisäksi 2 700 euroa työkyvyttömyyseläkettä kuukaudessa kunnes uhri täyttää 65 vuotta.

Eläke määrättiin maksettavaksi takautuvasti vuodesta 2002 lähtien eli lähes 12 vuoden ajalta.

Ei tämä toki mikään ainutlaatuinen tapaus ole. Samalaisia vedätyksiä tehdään vakuutusyhtiöissä päivittäin. Suurin osa niistä ei koskaan näe päivänvaloa ja niihin ei edes yritetä hakea muutosta.