Vakuutusehto on niin kuin se kirjoitetaan

Vakuutusyhtiöt yrittävät säännöllisesti tulkita itse laatimiaan vakuutusehtoja vakuutuksenottajan vahingoksi.

Viimeksi väännettiin Folksamin kanssa pilkun paikasta.

Asiakkaan toimitiloihin murtauduttiin vuoden 2013 lopulla ja sieltä varastettiin yrityksen omaisuutta. Samalla vietiin toisen yrityksen omiasuutta, joka oli asiakkaan varastossa säilytettävänä.

Toisella yrityksellä ei ollut omaa vakuutusta ja omaisuus olikin katsottava olleen asiakkaan vaaranvastuulla. Toisella yrityksellä ei ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida säilytysolosuhteita.

Folksam kiletäytyi korvaamasta vahinkoa toisen yrityksen omaisuuden osalta, vaikka vakuutusehtojen mukaan

”vakuutuksen kohteena on, valitun vakuutusmuodon mukaan, myös muu kuin vakuutuksenottajan irtain omaisuus aina 17 000 euron arvoon saakka, jota yritys käyttää toiminnassaan, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan tai jonka osalta vahingonvaara on vakuutuksenottajalla. Esimerkkinä tällaisesta omaisuudesta on vuokrattu tai lainattu omaisuus.”

Folksamin mukaan vieras omaisuus ei ollut vakuutuksenottajalla lainassa eikä vuokrattuna eikä näin ollen ole ollut asiakkaan käytössä taikka toiminnassa, vaan säilytettävänä tämän tiloissa.

Vakuutusehdoissa termejä ”vuokrattu” ja ”lainattu” on käytetty esimerkkeinä selventämään käsitettä ”vieras omaisuus”. Esimerkkien ei voida katsoa rajoittavan koko ehtokohdan korvauspiiriä vain niiden osoittamiin tilanteisiin.

Ehtokohdan päämäärittelyssä on annettu kolme eri tilannetta vakuutuksen kohteena olevalle vieraalle omaisuudelle:

  • omaisuus, jota vakuutuksenottaja käyttää toiminnassaan
  • omaisuus, jonka vakuutuksenottaja on sitoutunut vakuuttamaan
  • omaisuus, jonka osalta vakuutuksenottajalla on vaaranvastuu

Vakuutusehdoissa mainittujen omaisuuserien määrittelyiden välissä on käytetty pilkkua ja tai-sanaa. Näin ollen luetellut ehtokohdat ovat toisistaan riippumattomia ja jokainen mainituista omaisuuseristä on ehtotekstin mukaan vakuutuksen kohteena yksinään.

Toisen yrityksen omaisuudelle asiakkaan tiloissa tapahtunut vahinko oli siis korvattava sillä perusteella, että vakuutuksenottajalla oli kyseisen omaisuuden vaaranvastuu.

Myös Vakuutuslautakunta päätyi ratkaisussaan (VKL 146/14) sille kannalle, että vakuutusehdon kirjoittamisasun mukaan siinä on lueteltu kaikki ne vaihtoehtoiset tilanteet, joissa kussakin erikseen vieras omaisuus kuuluu vakuutuksenottajan yritysvakuutuksen piiriin.

Luetellut edellytykset täyttävistä tilanteista ehtokohdassa on lisäksi mainittu esimerkkeinä vuokratun tai lainatun omaisuuden kuuluminen vakuutuksen piiriin. Koska viimeksi mainitut tilanteet on esitetty vain esimerkkeinä, ne eivät supista ehtokohdassa ensiksi annettua kuvausta vakuutuksen piiriin kuuluvasta omaisuudesta.

Vakuutuslautakunta suositti, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen myös vieraan omaisuuden varkausvahingosta vakuutusehtojen muutoin asettamissa rajoissa.

Folksam maksoikin korvauksen Vakuutuslautakunnan suosituksen mukaisesti reilun vuoden kuluttua vahingon tapahtumisesta.

Joskus pitää kirjaimellisesti vääntää rautalankaa pilkun paikasta, jotta vakuutusyhtiöltä saisi oikeudenmukaisen korvauksen.

Trukkien vakuuttaminen

Yrittäjäsanomat 02/2015:

”Uusi valmisteilla oleva liikennevakuutuslaki ei selvennä, pitääkö työkäytössä olevat trukit tai tela-alustaiset moottoriajoneuvot vakuuttaa liikennevakuutuksella vai ei.

Isoin ongelma on ollut se, että käytetäänkö trukkia liikenteessä. Jos katsotaan, että trukkia tai moottorityökonetta käytetään liikenteessä, se pitäisi rekisteröidä ja sitä myötä myös vakuuttaa. Rajanveto on häilyvä.

– Meillä on suuria toiveita siitä, että uusi laki toisi selvyyttä trukkien ja tela-alustaisten moottoriajoneuvojen liikenteessä käyttämiseen ja ajoneuvoryhmiin. Se oli kärkitavoite koko lakiuudistuksessa, mutta täytyy kyllä todeta, ettei tilanne muutu pajoakaan nykyisestä, Liikennevakuutuskeskuksen johtaja Janne Jumppanen harmittelee.

Jumpasen mukaan lakia on valmisteltu 11 vuotta.

Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusmarkkinayksikön johtaja Hannu Ijäs myöntää, ettei uusikaan laki poista tilanteen pulmallisuutta kaikilta osin.

– Toivottavasti se vähän parantaa tilannetta. Se on osoittautunut valmistelun aikana vaikeaksi, Ijäs sanoo.

Liikennevakuutuskeskuksen Jumppasen mukaan vakuuttamattomien trukkien aiheuttamat epäselvyydet ovat jatkuvia.

– Silloin joudutaan pohtimaan, onko trukki ollut liikenteessä vai ei. Jos trukki olisi pitänyt vakuuttaa, ei kuljettaja saa korvauksia henkilövahingoistaan. Yrittäjä eli omistaja joutuu myös maksamaan vakuutusmaksut jälkikäteen koko omistusajalta ja pahimmassa tapauksessa kuusinkertaisina.

Jumppasen mukaan uusi laki tulee kyllä selventämään ajoneuvon määritelmää, muttei juuri muuta.

– Jos laite kulkee 15 kilometriä tunnissa tai sen yli ja laitteen teho on yli yksi kilowatti, niin laite on vakuutettava. Mutta entä ne trukit, jotka kulkevat tuon ali, mutta ovatkin välillä alueella, jossa liikennevakuutus vaaditaan eli esimerkiksi varastohallin ulkopuolella.”

Vakuutusyhtiön venkoilulle tuli loppu

MTV3.fi 25.12.2014

”60-vuotias nainen ajoi VW Polollaan kahdeksaakymppiä 18. joulukuuta 2001 viitostietä Kajaanissa, kun sivutieltä eteen tuli tilataksi. Tuoreeltaan nainen ei näyttänyt saaneen kolarissa pahempia vammoja, mutta vuosien mittaan oireet pahenivat.

Nainen vaati Helsingin käräjäoikeudessa korvauksia vakuutusyhtiöltä. Häntä avusti oikeudessa lakimies Vesa Laukkanen, jonka kokkolalainen toimisto on erikoistunut aivovammajuttuihin.

Naisen mukaan hän sai rajusta kolarista aivovamman ja kaularankavamman, jotka ovat aiheuttaneet pysyvän työkyvyttömyyden. Nainen työskenteli kolarin aikaan siivousyrityksessä asiakaspalvelupäällikkönä ja ansaitsi tuolloin noin 2100 e kuukaudessa.

A-vakuutuksen käsityksen mukaan naiselle aiheutui kolarissa enintään lievä aivotärähdys.

Turvatyyny laukesi. Nainen tutkittiin kolaripaikalla ja sairaalassa, eikä mitään vakavaa havaittu. Sairaalahoitoa ei tarvittu.

Vakuutusyhtiö huomautti, että epäily aivovammasta otettiin esille vasta vuonna 2006. A-Vakuutuksen mukaan työkyvyttömyydelle pyritään vain löytämään jälkikäteen selitys vahinkotapahtumasta.

Naisen mukaan oireet alkoivat vähitellen 2002-2004. Nainen irtisanottiin joulukuussa 2006. Pysyvä työkyvyttömyys alkoi 2007.

Naisesta tehtiin vuosien mittaan lukuisia tutkimuksia ja hänellä todettiin epilepsia ja työkyvyttömyyttä aiheuttanut masennus ja työuupumus. 2005 todettiin fibromyalgia, mutta esimerkiksi 2006 tehdyssä pään tietokonetomografia-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa.

2007 tehdyssä aivojen magneettikuvassa ei todettu poikkeavaa, mutta 2009 kuvassa oli vammaperäisiä muutoksia. Nainen oli kaatunut 2008.

2010 nainen oli ollut Käpylän kuntoutuskeskuksessa, jossa päädiagnoosiksi katsottiin monilukuisten aivovammojen myöhäisvaikutukset. Ongelmia oli mm. motoriikassa, hajuaistissa, tunne-elämän säätelyssä, muistissa ja puheessa.

2014 liikennevahinkolautakunta totesi, ettei kyseessä ole liikennevahingosta aiheutunut aivovamma.

Oikeus huomautti, että korvaus edellyttää vamman tai sairauden olevan syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Toisaalta seuraukset voivat ilmetä vasta ajan kulumisen myötä.

Oikeudessa kuultiin lukuisia todistajia, mutta tärkeimpinä käräjäoikeus piti neurologian dosentti Olli Tenovuota ja neurokirurgian professori Juha Öhmania. Oikeus piti heidän asiantuntemustaan diffuuseissa aivovammoissa erittäin korkeatasoisena ja lausumia erittäin vahvana näyttönä.

Molempien käsitys oli se, että onnettomuudella ja työkyvyttömyydellä on syy-yhteys eikä mikään muun selitä oirekuvaa. Öhman totesi, että aivovamma jäi kolarin yhteydessä ja myöhemmin diagnosoimatta. Oireet ja vammamekanisimi sopivat toisiinsa.

Asiantuntijat totesivat, että esimerkiksi juuri hajuaisti saattoi kadota vuosia kolarin jälkeen.

Korvauksia vuodesta 2001

Oikeus määräsi vakuutusyhtiön maksamaan kivusta ja särystä 10000 euron korvaukset ja pysyvästä haitasta 37000 euroa.

Oikeus määräsi vakuutusyhtiön myös maksamaan naiselle työansion menetyksestä vuosilta 2001-2006 korvausta 2100 euroa kuukaudessa. Naisen täytettyä 65 vuotta maaliskuussa 2006 korvaus alennettiin 60 prosenttiin. Summasta voidaan vähentää esim. maksetut palkat, työttömyyskorvaukset ja eläkkeet.

Ilman vähennyksiä summa on muutamia satojatuhansia euroja.

Vakuutusyhtiön on myös maksettava naisen 32000 euron oikeudenkäyntikulut.”

Oikeusvarmuus Lähi-Tapiolassa – NOLLA

Oikeusvarmuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, sillä se on oikeusjärjestyksen perustavaa laatua oleva kirjoittamaton yleinen oikeusperiaate.

Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeusvaikutuksen omaavien päätösten tulee olla sekä ennakoitavia että hyväksyttäviä.

Oikeusvarmuuden periaatteeseen liittyvä oikeusturvaodotus voidaan liittää kahteen seikkaan:

  • mielivallan ja ennakoimattoman lainkäytön tai päätöksenteon kieltoon sekä siihen, että
  • päätöksen tulee olla materiaalisesti oikeudenmukainen ja vastata tapahtuneita tosiasioita.

Varsin yleisesti katsotaankin, että lainkäytössä ja hallinnollisessa päätöksenteossa ennakoitavuuden tulee liittyä jutun tosiasioihin ja relevanttiin normistoon.

Päätöksenteko vakuutusasioissa on mitä suurimmissa määrin verratavissa, jos nyt ei aivan lainkäyttöön, niin ainakin hallinnolliseen päätöksentekoon.

Valitin Lähi-Tapiolaan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) eräästä väärin korvatusta vahingosta, jollainen oli toisella kerralla ratkaistu eri tavalla.

Olin yllättynyt, kun Lähi-Tapiolan (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) Maire Lehtonen ilmoitti, että

”varmaan tiedätte, että aiemmat päätökset eivät ole peruste tuleville päätöksille.”

En tiennyt.

Olen ollut siinä käsityksessä, että oikeusvarmuuden periaate toimisi myös vakuutuspäätösten yhteydessä, ja niiden tulisi olla edes jollain tasolla ennakoitavia.

Ne eivät näköjään ole.

No nyt valkeni monta asiaa korvauskäsittelystä kerta heitolla.

Lähde: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusvarmuus_%28eurooppaoikeus%29

Vakuutusten uudistuksista

Taas on käsillä se aika vuodesta, jolloin vakuutusyhtiöt kilvan kuuluttavat uudistetuissa vakuutuskirjoissaan ja niiden saatteissa, kuinka kasvaneen korvausmenon takia hintoja on ihan pakko nostaa.

Nämä meriselitykset löytyvät vakuutusyhtiöiden uudistuskirjeistä 2014:

If Vahinkovakuutusyhtiö: ”Olemme tehneet vakuutusmaksuihin muutoksia johtuen korvausmenon kasvusta. Korotuksia on kohdennettu erityisesti niille toimialoille ja asiakasryhmille, joissa korvausmenon kasvu on ollut keskimääräistä suurempi.”

Fennia: ”Yritysvakuutuksissa korvattavien vahinkojen korvausmäärä on vuoden 2014 aikana tasaantunut useita vuosia jatkuneen kasvun jälkeen. Korvausmäärien kehityksessä eri vakuutuslajien ja toimialojen välillä on kuitenkin merkittäviä eroja, minkä vuoksi maksuja joudutaan joidenkin vakuutuslajien osalta korottamaan.”

Pohjantähti: ”Palo- ja putkivuotovahinkojen korvausmenon voimakaan kasvun vuoksi rakennusten vakuutusmaksuja korotetaan n. 2-9,5 prosenttia rakennustyypistä riippuen. Toiminnan turvan maksuja on muutettu toimialasta riippuen -9 – +9 prosenttia. Kiinteistön toiminnan turvan ja oikeusturvan maksuja olemme korottaneet 25 prosenttia.”

Pohjola: ”Tiettyjen omaisuuden ja toiminnan vakuutuksien maksut nousevat, koska korvausmenot ovat kasvaneet. Kasvuun ovat erityisesti vaikuttaneet korjauskustannusten nousu ja vahinkojen lukumäärän lisääntyminen. Maksut nousevat tuotteesta riippuen 5 – 15%. Lisäksi olemme tehneet kohdistettuja riskiä vastaavia korotuksia niiden vakuutuskohderyhmien vakuutuksiin, joiden korvausmenot ovat erityisesti kasvaneet. Niiden maksuvaikutus on 1 – 23%.” Ja vakuutuskirjassa vielä ”Seuraamme jatkuvasti korvausten ja vakuutusmaksujen kehitystä. Valitettavasti vahinkokehitys ei ole ollut suotuisaa kaikilla toimialoilla ja kaikissa vakuutetuissa kohteissa. Tiedotteessa ilmoitettujen korotusten lisäksi olemme korottaneet maksua 2 – 10% osassa tällaisia kohteita.”

LähiTapiola: ”Koska nykyinen vakuutusmaksutaso ja sijoitustoiminnan tuotto ei odotusten mukaan riitä kattamaan yleisen kustannustason noususta aiheutuvaa korvausmenon kasvua on vakuutusmaksuja korotettava.. Korotus on enintään 6% sopimusehtojen mukaisen indeksitarkistuksen ja veron lisäksi. Sopimuksenne sisällöstä riippuen korotus voi kuitenkin olla tätä pienempi tai suurempi.”

Alla olevan Finanssialan keskusliiton Vakuutusyhtiöt Suomessa -julkaisun ja Finanssivalvonnan tilastojen perusteella laaditun kuvaajan perusteella voidaan huomata, että pientä poikkeusta vuonna 2011 lukuun ottamatta vakuutusyhtiöiden yhdistetyt kulusuhteet ovat olleet tasaisessa laskussa.

kulusuhteet

Tämä trendi ei oikein sovi vakuutusyhtiöiden joka vuosi esittämiin väittämiin korvausmenon tasaisesta kasvusta ja maksutulon riittämättömyydestä. Korvausmeno verrattuna vakuutusmaksutuloon on pikemminkin laskevassa trendissä ja siten aiheuttaisi vakuutusyhtiöiden logiikan mukaan paremminkin laskupainetta vakuutusmaksuhin.

Lisäksi, vakuutuksen määrittelyn mukaan sen tarkoituksena on tasata riskien toteutumisen aiheuttamia kustannuksia suuren joukon kesken. Vakuutusyhtiöiden nykyinen tapa tarkastella vakuutusmaksun ja korvausmenon suhdetta asiakas- tai jopa vakuutuskohtaisesti ei ole vakuuttamisen perusajatuksen mukainen, vaan haiskahtaa pikemminkin varmalta rahastukselta kuin vakuuttamiselta sen perinteisessä tarkoituksessa.

Tässä pätee taas vanha vakuutusyhtiöiden motto: Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne.

Lähteet:
Finanssialan keskusliitto, Vakuutusyhtiöt Suomessa 2011 ja 2006

Click to access Vakuutusyhtiot_Suomessa_2011.pdf

http://www.fkl.fi/materiaalipankki/julkaisut/Julkaisut/Vakuutusyhtiot_Suomessa_2006.pdf

http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Tilastot/Vakuutustoiminta/Vahinkovakuutus/kannattavuus/Pages/kannattavuus.aspx

Suomen ensimmäinen vakuutusmeklari

Suomen ensimmäinen vakuutusmeklari oli G. A. Serlachius, joka ”tunsi vakuutusalaa ja neuvotteli riskienhallinnasta. Hiomossa tuikkivat öljy- ja petrolilamput, mutta prosessi oli turvallisen kostea, Serlachius väitti vakuutusmiehille. Tariffista tinkiessään hän todisti, ettei tulenvaara vaani tällaista tehdasta veden ääressä.” (Teemu Keskisarja, Vihreän Kullan Kirous, s. 80) Serlachius siis neuvotteli Fredrik Idestamin puulumpputehtaan vakuutuksista Tampereella vuosina 1866-67.

Totalitarismia

Luin juuri kirjan Vladimir Putinin hallinnosta. http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kasvoton-mies-vladimir-putinin-nousu-venajan-valtiaaksi/.

Aivan kuin olisi lukenut kirjaa vakuutusyhtiön korvauskäytännöistä.

Vakuutusyhtiö yrittää pitää rahasi keinoja kaihtamatta

Vakuutuksia myydessään vakuutusyhtiön myymämies helposti korostaa, että tarjoamansa vakuutus kattaa nyt aivan kaiken. Sanomatta helposti jää lauseen loppu: … mitä vakuutus ylipäätään voi korvata.

Vakuutus ei koskaan korvaa kaikkia mentyksiä, mitä keksiä saattaa.

Silti vakuutusyhtiö kaivamalla kaivaa korvattavastakin vahingosta mitä mielikuvituksellisimpia vähennyksiä korvauksen määrään.

Yleisin on alivakuutus. Jos vaikkapa rakennuksen tai minkä tahansa muun omaisuuden arvoksi on vakuutuskirjaan merkitty esimerkiksi sata tuhatta euroa, vakutuyhtiö kaivaa jostain varmaksi väittämänsä tiedon siitä, että vakuutetun omaisuuden todellinen arvo on vaikka 135.000 euroa. Näin saadaan kätevästi osavahingonkin korvaussummasta vähennettyä 25%.

Jos (yleensä) rakennus taas on vakuutettu täydestä arvosta, eli mitään vakuutumäärää ei ole vakuutuskirjaan merkitty ja korvaus lasketaan vastaavan omaisuuden jälleenhankintahinnan mukaan. Paitsi….

Paitsi, jos korvattavan omaisuuden arvo (nykyhinta) on käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun syyn takia alentunut alle puoleen jälleenhankintahinnasta, korvataankin vain nykyhinnan mukainen summa, eli vajaa puolet uuden vastaavan omiasuden arvosta.

Sekä uuden rakennuksen jälleenhankinta-arvo, että vahingon kohdanneen vanhan rakenuksen nykyarvo ennen vahinkoa keksitään vakuutusyhtiössä mielivaltaisesti niin, että vanhan rakennuksen arvoksi jää sopivasti alle 50% uuden hinnasta. Korvaukseksi tarjotaan siten vajaata puolta todellisesta menetyksestä.

Vakuutuslautakunnassa tällaiset vähennykset ovat kuitenkin harvoin menneet läpi. Jos rakennusta käytetään siihen tarkoitukseen mihin se on alunperinkin tarkoitettu, Lautakunta on usein katsonut, että alentuneelle nykyarvolle ei ole ollut perusteita.

Esimerkiksi vuonna 1955 rakennettu asuinkäytössä ollut omakotitalo, jonka kylpyhuonetilat oli uudistettu ja ikkunat uusittu. Vakuutuslautakunta ei havainnut talosta annetuissa selvityksissa mitään sellaista puutteita tai vaurioita, jotka olisivat ennen vahinkoa merkittävästi alentaneet rakennuksen arvoa (VKL 203/12).

Vakuutuslautakunta on päätöksensä mukaan vakiintuneesti katsonut, että tämän kaltaisen kohteen vakuutusehtojen mukainen päivänarvo on vähintään 50% omaisuuden jälleenhankinta-arvosta.

Vuonna 1964 rakennetussa omakotitalossa, joka oli asumiskäytössä puolestaan ei ilmennyt Vakuutuslautakunnan mielestä tarkasteltavan vahngon ohella muita vaurioita tai käyttökelpoisuuden alenentumista merkittävästi alentavia seikkoja. Lautakunta ei voinut todeta, että talon päivänarvo olisi ollut alle 50% sen jälleenhankinta-arvosta (VKL 156/12).

Jos vakuutusyhtiö yrittää kikkailla jälleenhankita-arvon ja nykyarvon (päivänarvo) suhteilla päästäkseen maksamasta oikeaa korvausta, älä anna periksi. Käytä vaikkapa yllä mainittuja Vakuutuslautakunnan lausunoja hyväksesi ja näytä toteen rakennukselle vuosien saatossa tehdyt huolto- ja kunnossapitotoimenpiteet.

Ilman merkittäviä kunnostustoimenpiteitäkin nykyarvo ei Vakuutuslautakunnan perustelujen mukaan voi olla alle 50% jälleenhanknta-arvosta, ellei rakennuksessa ole selviä vaurioita ja vanhoja korjaamattomia vahinkoja.

Muistutuksena vielä, että Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiön on aina korvattava riidaton osuus korvauksesta joutuisasti. Voit siis rauhassa ottaa vakuutusyhtiön tarjoaman korvauksen ja taistella oikeasta korvauksesta vaikkapa Vakuutuslautakunnassa.

Fenniassa työnteko on yllättävää

Työtapaturmalla tarkoitetaan Tapaturmavakuutuslaissa (20.8.1948/ 608) tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää:

  • työssä, tai
  • työstä johtuvissa olosuhteissa

 

Myös työntekijän näissä olosuhteissa saama työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jota ei korvata ammattitautina, voidaan katsoa työtapaturman aiheuttamaksi, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

Korkein oikeus on ennakkoratkaisuissaan katsonut, että jos työliike on riittävän suurienerginen aiheuttaakseen vamman terveeseen lihakseen tai jänteeseen, vamma korvataan tapaturmavakutuksesta, vaikka kysymys ei olisikaan sananmukaisesti laissa maintusta kipeytymisestä (KKO 1998:153, KKO 2002:7, KKO 2010:76).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on lausunnossaan todennut, että kun harkitaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, edellytetään oikeuskäytännössä, että tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioituna todennäköinen syy-seuraussuhde.

Korvauksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on tällöin se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisen jälkeen. Tämän välittömän ajallisen yhteyden lisäksi on todennäköisyysharkinnassa ratkaisevaa se, onko tapaturma voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan vamman. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen kokemukseen sekä lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.

Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi voidaan katsoa työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

Oikeuskäytännön mukaan myös lihaksen tai jänteen repeämä voidaan katsoa tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla työliikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä korvaukseen oikeuttavaksi, jos repeämän syynä ei ole muu vika, vamma tai sairaus, ja kun lihakseen tai jänteeseen työliikkeessä kohdistunut voima on lääketieteellisesti arvioiden riittävän suuri aiheuttamaan kyseisen repeämän.

Asiakaan jalka kipeytyi kannettaessa raskasta (200kg) pötyää portaissa. Tapaturmasta luonnollisesti haettiin korvausta tapaturmavakuutuksesta.

Fennian Niina Mänttärin korvauspäätös oli yllättävä.

 

Vahinko ei tule korvattavaksi tapaturmana, koska lain mukaan tapaturma on äkillinen, yllättävä, ennalta arvaamaton ja ulkoisen tekijän aiheuttama, minkä lisäksi se tapahtuu kohteena olevan henkilön tahdosta riippumatta. Pöydän kantaminen ei ole äkillistä, yllättävää eikä tapahdu kohteena olevan henkilön tahtomatta.

Työliikekipeytymisenä vahinkoa ei korvata, koska kyseessä ei ole ollut yksittäinen voimanponnistusta vaativa liike. Nykyisen korvauskäytännön mukaan työliike kipeytyminen edellyttää aina tällaisen yksittäisen erityistä voimanponnistusta vaativan liikkeen  Pöydän kantaminen on jatkuvaa liikettä.

 

Jos työn tekeminen olisi yllättävää muuallakin kuin vakuutusyhtiössä, ei tapaturmavakuutuksesta tarvitsisi koskaan korvata mitään.

Laissa, alan kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä todetaan yksiselitteisesti, että työtapaturman aiheuttamana korvataan myös lihasten kipeytymiset ym. vammat, jotka ovat syntyneet lyhyehkönä aikana (työliikekipeytymiset). Missään ei mainita, että itse työliikkeen pitäisi olla äkillistä ja yllättävvä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan yllättävää ja äkillistä on se, että työliikkeestä syntyy vamma enintään vuorokauden kuluessa, ei itse liike tai sen kesto.

Muutoksenhakuun saatanee vastauksena vakuutusyhtiöiden käyttämä vakiolause ilman sen kummempia perusteluja:

Yhtiöllemme toimitetut selvitykset eivät anna aihetta muuttaa aikaisemmin antamaarnme ja postittamaamme päätöstä.

 

 

Nimettömänä kyykyttäminen olisikin helpompaa

Turun Sanomat 10.8.14

 

Pitkään vakuutuslääkäreidensä julkisuutta kavahtaneet vakuutusyhtiöt eivät enää salaile asiantuntijoitaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi toukokuussa, että vakuutuslääkärit käyttävät merkittävää julkista valtaa, jonka vuoksi heidän nimensä ovat julkista tietoa.

Päätöksen jälkeen ainakin suurimmat vahinko- ja eläkevakuuttajat ovat lisänneet lääkäreidensä nimet verkkosivuilleen. Osa on tosin piilottanut ne vuosikertomuksiin tai muuten hankalasti löydettäviksi.

 

Lähes 40 vuoden uran vakuutuslääkärinä tehneen professori Ilkka Torstilan mukaan vakuutuslääkärit ovat perinteisesti pysytelleet piilossa, koska ovat pelänneet uhkaavia yhteydenottoja.

 

– Kun tulee sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole asianomaisille myönteisiä, niin ne saattavat johtaa kiusallisiin yhteydenottoihin. Ei kukaan halua joutua normaalia työtä tehdessään epämiellyttävään tilanteeseen, jossa joutuu jollain tavalla painostuksen tai uhkailujen kohteeksi.

Torstila ei kuitenkaan usko, että vakuutuslääkäreiden nimien paljastuminen lisää uhkatilanteita.

Suomen vakuutuslääkärien yhdistyksen puheenjohtajan Seppo Kettusen mukaan ainakaan vielä lisääntynyt julkisuus ei ole näkynyt juuri mitenkään. Hänestä on kuitenkin liian varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä asiasta.

Vakuutuslääkärin tehtävänä on arvioida hoitavan lääkärin lausunnon ja vallitsevan oikeuskäytännön pohjalta, onko ihminen oikeutettu korvaukseen tai etuuteen.

 

Nimettömänä norsunluutornista kyykyttäminen ilman vastuuta seurauksista olisi toki kenelle tahansa mieluisampaa kuin vastuun ottaminen päätöksistään.