Bloggaukset ovat jääneet viime aikoina vähiin. Se ei johdu siitä, että aiheet olisivat loppuneet. Päinvastoin.

Kotoamme löytyi homevahinko, ja aika on mennyt lähinnä siitä isännöitsijän kanssa tapellessa.

Huomasin tammikuun ensi päivinä, että yläkerran katosta oli valunut vettä, ja kipsilevyt olivat kastuneet.

Esitin isännöitsijälle ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle, että kastunut nurkka pitäisi tutkia homeen varalta. Sitä ei tehty. Sen sijaan talon ulkopuolelle väsättiin muovista suoja. Arveltiin nimittäin, että katto vuotaisi tai räystäspelin alta tuiskuaisi lunta yläpohjaan, missä se sitten sulaisi ja valuisi alas. Kastuneet kipsilevyt aiottiin jättää kuivumaan itsekseen.

Näin ei kuitenkaan ollut.

Märkä tapetti irtosi, kun mittailin taloyhtiön lainaamalla kosteusmittarilla nurkasta kosteusarvoja.

Mittarin lukema näytti noin sataaviittäkymmentä.

Tapetin irtoamisen jälkeen alkoi huoneessa oleskellessa tulla omituisia terveysoireita: suuta kihelmöi ja kirveli, ihoa kutitti ja päätä särki.

Vaadin isännöitsijältä ja taloyhtiön hallitukselta, että märkä nurkka pitää tutkia.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja touhotti paikalle ja kostunut nurkka eristettiin eristysseinällä, joka rakennettiin muovista ja talon alta löytyneistä laudoista.

Ensimmäinen huolimattomuus: Ulkona säilytetyistä laudoista löytyi erittäin runsas Trichoderma kasvusto. Trichoderma on erittäin myrkyllisiä mykotoksiineja tuottava mikrobi. Tiloihin oli siis tuotu myrkkyjä erittävää mikrobia, jota siellä ei ennestään ollut.

Puheenjohtaja irrotti seinästä ja katosta kipsilevyjä, joissa oli takapuolella runsaasti mustaa kasvustoa. Sitä ei peloton puheenjohtajamme noteerannut mitenkään, vaikka totesin levyjen olevan umpi homeessa.* Totesi vain, että

…sieltä yläpohjasta varmaan pöllyää jotain villapölyä tai mitä lie rakennusjätettä sinne onkaan aikanaan tungettu.

Levyjen irrotuksen yhteydessä todettiin, että kattolevyjen takana ei ollut minkäänlaista höyrysulkua.

Eristettyyn nurkkaan tuotiin alipaineimuri. Se ei kuitenkaan jaksanut pitää alipainetta yllä, koska katto oli jäänyt auki ja yläpohjasta virtasi enemmän ilmaa kuin imuri jaksoi puskea ulos.

Toinen huolimattomuus: Osastointi ei pitänyt mikrobeja ja niiden aineenvaihduntamyrkkyjä eristetyssä tilassa, vaan likaista ilmaa virtasi sieltä muihin tiloihin päin.

Terveysoireet huoneessa ja myös sen ulkopuolella voimistuivat.

Vaadin homevaurioihin perehtyneen asiantuntijan tilaamista paikalle.

Sitä ei otettu kuuleviin korviinsa, vaan hallituksen puheenjohtaja värkkäsi itse katon kiinni vanhalla pahvilaatikolla.

Jonkin aikaa menikin hyvin.

Kun kattoa piti alkaa korjaamaan, ei remonttifirma uskaltanutkaan lähettää miehiään töihin ennen kuin tilan mikrobit olisi tutkittu. Tilattiin mikrobitutkimus. Näytteet saatiin otettua tammikuun viimeisenä päivänä.

Heti näytteenoton jälkeen paikalle pelmahti uusi remonttifirma, joka siirsi eristysseinää ja avasi kattoa lisää, sekä sulki huoneen oven kulkuaukolla.

Kolmas huolimattomuus: Heti samana iltana alipaine oli taas kääntynyt ja likaista ilmaa virtasi suoraan vahingoittuneesta tilasta muualle huoneistoon.

Terveysoireet roihahtivat sietämättömiksi.

Vaadin isännöitsijää järjestämään taloyhtiön piikkiin sijais-asunnon. Olihan tapauksen yhteydessä tunaroitu jo niin monta kertaa, että taloyhtiö oli vahingonkorvauslain mukaan korvausvastuussa aiheuttamistaan ylimääräisistä kuluista.

Isännöitsijä Jouko Tonterin (Isännöintiverkko Oy) ensimmäinen vastaus vaatimuksiini koko sekoilun aikana oli yllättävä.

Toivon, että lopetat tämän jo kaikkia kohtuuttomasti rasittavan sähköposteilusi ja hoidamme asiat siten, kuten niitä kuuluu hoitaa lakien ja asetusten mukaan ja annat myös työrauhan itse korjauksia hoitaville henkilöille.

Jari Parantainen on osuvasti todennut Pölli tästä blogissaan, että

Työrauha-sanasta tunnistaa ihmisen, joka haluaa puuhastella toisten kustannuksella, mitä itse sattuu huvittamaan. Jokaiselle yrittäjälle taas on päivänselvää, että vain tyytyväinen asiakas on hänen palkanmaksajansa.

Sijais-asuntoon suostuttiin lopulta helmikuun puolivälissä, kun ensimmäisistä terveysoireista oli kulunut jo yli 40 päivää. Meitä pidettiin puolitoista kuukautta panttivankina myrkyllisessä asunnossa.

Isännöitsijä on koko prosessin ajan tahallaan viivyttänyt tarpeellisia toimia kosteus- ja homevahingon asiallisen korjaamisen edistämiseksi ja pitänyt asukkaita panttivankina myrkyllisessä asunnossa. Lisäksi isännöitsijä on tahallaan vaikeuttanut normaalia arkeamme ja taloudellista asemaamme panttaamalla taloyhtiön huolimattomuudellaan ja laiminlyönnillään aiheuttamien ylimääräisten asumiskustannusten korvaamista.

Ai niin, se kiinteistökamreerin toivebiisi. Se on tietenkin Maija Vilkkumaan Ei. ”Sanon viimeisen sanani ja se on ei”

* Tutkimuksissa ilmeni, että levyissä kasvoi massiivinen Stachybotryskanta sekä erittäin runsaasti aktinobakteereja.