Tagged: vahinko

Korkein oikeus moukaroi vakuutusoikeuden päätöksiä

Iltasanomat 9.2.2013:

Taas kaksi tapaturman uhria sai Korkeimmalta oikeudelta myönteisen päätöksen. Vakuutusoikeus ja niiden edustamat vakuutusyhtiöt hävisivät.

Tapauksista ei juuri uutisoitu, koska ne ovat niin tavallisia. Viime vuosina KKO on kumonnut kymmenittäin vakuutusoikeuden ratkaisuja.

Lisää lienee tulossa: KKO:ssa on vireillä lähes sata vakuutusasiaa, joista tosin suurimmassa osassa valituslupaa ei myönnettäne. Kuudessa ratkaisua odottavassa tapauksessa lupa on myönnetty.

Onpas iso määrä. Ilmeisesti ihmiset ovat huomanneet, että kannattaa yrittää valittaa loppuun saakka, kommentoi lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen.

Yleensä kyse on siitä, että KKO on tulkinnut lääketieteellistä näyttöä eri tavoin kuin vakuutusyhtiö, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Kiistaa on syy-yhteydestä eli siitä, onko tapaturma aiheuttanut jonkin vamman tai sairauden, tai mihin tapaturman suorat seuraukset ulottuvat.

Ratkaisuissa on painanut yhtiöitten omien vakuutuslääkäreitten ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenten näkemys, ei potilasta käytännössä hoitavien lääkäreitten näkökanta.

KKO on harkinnassaan huomioinut myös hoitavien lääkärien kantoja. Vakuutusoikeuden puutteellisista perusteluistakin KKO on tylysti huomauttanut.

KKO on ryhdistäytynyt, Virolainen toteaa.

Hoitavan lääkärin kanta ei takaa yhdenvertaisuutta

Johtava lakimies Pia Santavirta Finanssialan keskusliitosta puolustaa vakuutuslääketieteen edustajia.

– Suomessa on 19 000 lääkäriä. Ihmiset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, jos vain hoitavat lääkärit määräisivät etuuksista. Heidän ei tulisi ottaa kantaa etuuden saamiseen, vaan kuvata mahdollisimman hyvin potilaan tila.

– Vakuutusyhtiö sitten tekee etuuspäätöksen hoitavan lääkärin lausunnon perusteella ja ottaa huomioon myös lain vaatimukset ja oikeuskäytännön, Santavirta sanoo.

Kriisiviestintä

Talvivaaran kipsisakka-allasjupakassa meni lähes tulkoon kaikki pieleen. Niin käy pienemmissäkin ympyröissä, esimerkiksi asunto-osakeyhtiön vesivahingon hoidossa. Kokemusta on!

Arkikielessä puhutaan usein kriittisistä tilanteista: vahinko oli vähällä tapahtua, tai ehti jo tapahtua, jokin lopputulos jäi riippumaan jostain ratkaisevasta käänteestä, joka sinäsä ei ollut merkittävä, mutta vaikutti siihen, mihin suuntaan tapahtumat lähtivät etenemään.

Kriittinen tekijä saattoi olla yksi askel (teko) kohtalokkaaseen suuntaan tai yksi sana kohtalokkaalla hetkellä.

Organisaation kriisi on ennakoimaton, voimakkaasti sen toimintoihin vaikuttava tai niitä uhkaava nopeasti etenevä tapahtumien kulku, jolle on ominaista syiden, seurausten ja ratkaisukeinojen moniselitteisyys.

Kriisin laukaisija voi olla jokin organisaation sisäinen tai ulkopuolinen tekijä, mutta itse kriisi liittyy usein organisaatioon kohdistuvaan kielteiseen julkisuuteen, joka uhkaa sen mainetta.

Kriisitiedottaminen on viestinnällisten ratkaisujen tekemistä tilanteissa, joissa jokin ennakoimaton, usein yhtäkkinen tapahtuma synnyttää ympäristössä tai yhteisön sisällä voimakkaan informaatiotarpeen. Se voi olla myös tarpeen tilanteissa, joissa tiedottamisen keinoin pyritään ohjaamaan julkisen keskustelun vaikutuksia organisaatiolle myönteiseen suuntaan.

Ihmiset kokevat kriisin sitä voimakkaampana mitä lähempänä tapahtuma on. Sitä vakavampi tapahtuma on mitä enemmän se koskee kokijaa itseään tai hänen läheisiään. Työtoveria tai naapuria kohdannut onnettomuus voi koskettaa enemmän kuin kaukana sattunut suurkatastrofi.

Kriisitilanteissa yleisö uskoo enemmän viranomaisten ja median antamaa tietoa kuin yrityksen tiedostusta. Mitä enemmän kriisi saa mediajulkisuutta sitä suurempana ja vahvempana yleisö pitää sitä.

Mitä enemmän faktoja sitä enemmän huhuja ja spekulointia.

Alla luettelo periaatteista ja ohjeista, jotka pätevät aina kun kielteinen julkisuus jonkin tapahtuman johdosta uhkaa organisaation normaalia toimintaa:

  • informoi kaikkia asianosaisia jatkuvasti tapahtumien edetessä
  • pidä oma organisaatio ajan tasalla tapahtumista
  • pidä aloite itselläsi, kerro ennen kuin kysytään
  • tuo julki halukkuutesi keskusteluun eri osapuolten kanssa
  • kanna vastuusi tilanteen hoitamisessa
  • kun puolustaudut, kuuntele ennen kuin puhut
  • kunnioita yleisöä, älä aliarvioi tai vähättele toista osapuolta
  • älä vähättele tapahtunutta
  • tunnusta virhe tai laiminlyönti
  • ennakoi median toiminta poikkeustilanteessa
  • pidä tiedotusvälineet ajan tasalla

Kun toimit mediajulkisuudessa:

  • pysy tosiasioissa: älä vähättele, paisuttele äläkä selittele
  • puhu totta – totuus paljastuu lopulta kuitenkin
  • tiedota tasapuolisesti: kunnioita tiedotusvälineiden ja yleisön oikeutta saada tietoa
  • ennakoi lausunnoissasi tiedotusvälineiden ja yleisön näkökulmaa
  • seuraa uutisia, korjaa virheelliset tiedot
  • huolehdi tiedottamisen jatkumisesta tilanteen lauettua

Lähde: Lehtonen, Kriisiviestintä, Mainostajien liitto, 1999

Minä, vakuutusetsivä

Yle Uutiset/ Kulttuuri 13.12.2012:

Jos aiot polttaa talosi, älä käytä palavia nesteitä – äläkä soittele vakuutusyhtiöön etukäteen. Älä ikinä tekeydy invalidiksi, koska vakuutusyhtiö ei maksa korvauksia, vaikka olisit oikeastikin työkyvytön, saati sitten jos yrität esittää sellaista. Vakuutuslääkärit ovat ammattikuntansa parhaita; pelkät paperit näkemällä he parantavat kuolemansairaatkin.

Tällaisia ohjeita antaa Vepe Hänninen satiirissaan Minä, vakuutusetsivä. Kokenut käsikirjoittaja Hänninen rusikoi esikoisromaanissaan kovin sanoin vakuutusyhtiöiden moraalia. Tämän kirjan mukaan niiden ainoa motiivi on olla maksamatta korvauksia. Vakuutuslääkärit ovat etiikkansa myyneitä ja vakuutusyhtiöt sijoittavat vastuuttomasti rahoja veroparatiiseihin.

Romaani Minä,vakuutusetsivä kertoo kuvitteellisesta vakuutusyhtiö Kullervosta ja vakuutusetsivä Reko Laulumaasta. Hänet on aiemmin ulkoistettu Kullervosta. Laulumaa kuitenkin vakoilee pätkätyöläisenä yhtiön laskuun ihmisiä, jotta löytyisi syyt jättää korvausrahat maksamatta.

Vepe Hänninen on kirjoittanut ikävän hilpeän satiirin. Hän antaa julman kuvan vakuutuksenottajien avuttomuudesta kamppailuissa vakuutusyhtiöitten ahneutta vastaan.

Satiiriko? Vaikuttaa ennemminkin dokumentilta. Mielenkiintoinen kirja.

Täysarvovakuutus

Täysarvovakuutus on alunperin otettu käyttöön vakuutusmäärällisiin vakuutuksiin liittyvien arvonmääritysongelmien, lähinnä alivakuutuksen, takia. Vakuuttamisvaiheessa omaisuuden arvoa ei määritellä, vaan maksuperusteena on jokin muu tekijä, kuten rakennuksen pinta-ala tai tilavuus. Myös ajoneuvovakuutukset ovat käytännössä täysarvovakuutuksia.

Omaisuuden arvo arvioidaan vain kun vahinko on sattunut. Täysarvovakuutuksessa(kin) sovelletaan usein tiettyjä enimmäiskorvausmääriä, jotka rajaavat vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta suurissa vahingoissa. Esimerkiksi yksityisvakuutuksissa korut, kokoelmat ja muut arvoesineet.

Täysarvovakuutuksissa korvausperusteet ja -säännökset ovat yleensä samoja kuin vakuutusmäärällisissä vakuutuksissakin. Vahingot arvioidaan jälleenhankinta- (uusi vastaava omaisuus) tai päivän arvon (mitä omaisuudesta olisi saatu myymällä se käteisellä juuri ennen vahinkohetkeä) mukaan.

Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen.

Päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Päivänarvoa määriteltäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden , kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn takia.

Päivänarvon mukaista korvausta käytetään, jos korvattavan omaisuuden tilalle ei hankita uutta vastaavaa omaisuutta tai jos korvattavan omaisuuden päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta (uuden vastaavan omaisuuden hinnasta).

Päivänarvon ja jälleenhankinta-arvon välinen erotus korvataan, kun korvattavan omaisuuden tilalle hankitaan uusi omaisuus (jos päivänarvo on vähintään 50% uuden hinnasta).

Vähennykset lasketaan vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen, rikastumiskiellon, takia. Sen nojalla vakuutettu ei saa saada perusteetonta hyötyä vahingon johdosta. Rikastumiskieltoa sovelletaan muiden vahingonkorvaustapausten lisäksi myös vakuutuskorvauksiin.

Käytännössä vakuutusyhtiö voi aika mielivaltaisesti pelata näillä arvoilla, kuten tästä esimerkistä käy ilmi.

Lisäksi tuosta artikkelista käy varsin selvästi ilmi vakuutusyhtiön suhtautuminen muutoksenhakutoimiin. Korvausjohtaja jankuttaa yhtä lausetta eikä suostu kuuntelemaan järkiperusteita: ”Me olemme tehneet päätöksen niiden tietojen pohjalta, jotka meillä oli päätöstä tehtäessä.”

Puuttuu vain muutoksenhakujen eväämiseen käytetty standardilause: ”Saamamme selvityksen perusteella annettua korvauspäätöstä ei ole aihetta muuttaa”.

 

Yrityksen hallintoelinten vastuu

Suomessa hallintoneuvostolla, hallituksella ja toimitusjohtajalla on osakeyhtiölaissa säädetty vastuu aiheuttamistaan varallisuusvahingoista.

On tärkeää huomata, että vastuu ei ulotu yhtiöiden sisäisiin johtoryhmiin tai yksittäisiin johtajiin. Korvausvastuu koskee vain osakeyhtiölaissa säädeltyjä hallintoelimiä. Muilla johtajilla on toki korvausvastuunsa, mutta siitä säädetään eri tavoin ja vastuu on huomattavasti suppeampi.

Osakeyhtiölain 22 luvun mukaan hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut yritykselle.

Sama koskee vahinkoa, joka osakeyhtiön lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla on aiheutettu osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Korvausvastuu on erilainen riippuen siitä, onko vahinkoa aiheutettu yhtiölle vai sen osakkaalle tai muulle henkilölle. Edellisessä riittää huolimattomuus, jälkimmäisessä edellytetään sekä huolimattomuutta että osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen sääntöjen rikkomista.

Yhtiön johdon huolimattomuus on aina suhteutettava yhtiön toimintaan. Liiketoiminta on riskien ottamista, eikä toteutuva riski, eli vahinko, välttämättä tarkoita sitä, että johdon voidaan katsoa menetelleen huolimattomasti. Lähtökohta on päinvastoin, että jos yhtiön johto on tehnyt päätöksensä tarkkaan harkittuaan ja tarpeellisen selvityksen perusteella, ei vastuuta synny.

Korvausvastuu voi syntyä tilanteessa, jossa johto on myynyt yhtiön omaisuutta alihintaan, jakanut yhtiön varallisuutta osakkaille lainvastaisesti tai laittomasti lainannut yhtiön varallisuutta. Nämä tilanteet poikkeavat varsin selkeästi tavanomaisesta hallitus- ja toimitusjohtajatyöskentelystä.

Osakkeenomistajille tai kolmansille korvattavat vahingot edellyttävät samalla osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomista. Täten nämä korvaustilanteet ovat vielä harvinaisempia kuin yhtiölle aiheutetut vahingot. Esimerkkitapauksina on mainittu tilanteet, joissa osakkeenomistajaa ei hyväksytä osakerekisteriin, lainvastaisesti jaetaan yhtiön varoja tai yhtiön selvitystilaan asettamista viivytetään siten, että yhtiön varallisuusasema konkurssissa on huonompi kuin mitä se olisi jos osakeyhtiölain säännöksiä olisi noudatettu.

Periaatteessa aiheutettu vahinko on korvattava kokonaan. Toisaalta osakeyhtiölaissa viitataan vahingonkorvauksen sovittelun osalta vahingonkorvauslain pykäliin. Niiden mukaan vahinkoa voidaan sovitella, jos se on aiheellista muun ohessa vahingonaiheuttajan varallisuusoloihin nähden. Käytännössä sovittelu näyttää tulevan kyseeseen varsin usein, kun kyse on suurista vahingoista. Sovittelua ei kuitenkaan pitäisi käyttää, jos vahinko on aiheutettu tahallaan.

Yhtiökokouksen myöntämä vastuuvapaus estää korvaustilanteen vain silloin, kun kokoukselle on annettu oikeat ja täydelliset tiedot kanteen perusteena olevasta päätöksestä tai toimenpiteestä. Hyvin harvoin yhtiökokoukselle on annettu tarpeeksi tietoa yksittäisestä päätöksestä, minkä takia kanneoikeus ei ole poissuljettu vaikka vastuuvapaus on myönnetty.

Käytännössä paljon tärkeämmäksi vastuun rajoittajaksi on osoittautunut kanneoikeuden vanhentumisaika. Yhtiön lukuun on kanne hallintoneuvoston ja hallituksen jäsentä tai toimitusjohtajaa vastaan nostettava viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu.

Osakeyhtiölain lisäksi hallitusten ja toimitusjohtajien vastuista säädetään myös muissa laeissa, kuten osuuskuntalaissa ja pankkilaissa. Näiden lakien vastuusäännökset ovat pääosin samat kuin osakeyhtiölaissa. Korvausvastuu yhtiötä kohtaan syntyy siis huolimattomuuden perusteella ja omistajilla ja muilla ulkopuolisilla on pienempi mahdollisuus saada korvausta kuin itse yhtiöllä. Pankkilaeissa vastuu on kuitenkin jossain määrin laajempi. Korvausvelvollisuus syntyy ulkopuolisillekin silloin, kun rikotaan pankkilakien lisäksi muita pankkien toimintaa sääteleviä lakeja.

Yritysten johdon korvausvastuusta säädetään monessa muussakin laissa. Tällöin heihin ei sovelleta erikoissääntöjä siksi, että ovat johtajia, vaan heillä on samansisältöinen korvausvastuu kuin muillakin yrityksen palveluksessa olevilla henkilöillä. Pörssiyhtiöille arvopaperimarkkinalaki on varsin keskeinen. Sen mukaan sillä, joka aiheuttaa vahinkoa lain säännösten vastaisella menettelyllä, on korvausvastuu aiheuttamastaan vahingosta. Laissa säädellään muun muassa tiedonantovelvollisuudesta arvopapereita liikkeelle laskettaessa sekä julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden arvoon vaikuttavista tiedoista.

Vahingonkorvauslaki säätelee johtajien vastuun silloin, kun he aiheuttavat henkilö- tai esinevahingon. Tämä vastuu voi olla heillä henkilökohtaisesti tai ensisijainen korvauksen maksaja voi olla yritys.

Lähde: af Hällström, Ijäs, Vastuuvakuutus, Finva 2007

Toiminta vesivahinkotilanteessa

Talouselämä antaa neuvoja vesivahingonkin varalle:

1. Tuki vuoto, jos voit. Sulje esimerkiksi pesukoneen hana tai ohjaa vesi kaivoon.

2. Ilmoita vahingosta heti huoltopäivystykseen. Huoltoyhtiö ilmoittaa asiasta isännöintiyritykseen. Anna yhteystietosi ja kerro, voiko korjaaja tulla asuntoon tarvittaessa yleisavaimella.

3. Siirrä tavarat sivuun. Näin autat vuodon syyn selvittämisessä. Suojaa pölyarat kalusteet korjausten ajaksi.

4. Anna työrauha apujoukoille. Toisinaan vahinkojen selvittely vaatii purkutöitä, ja ongelmien analysointi vie aikansa.

5. Älä avaa hanoja vesikatkon aikana. Auki jäänyt hana voi aiheuttaa tulvan, kun vesi taas juoksee.

6. Tee kirjallinen ilmoitus huoltoon. Ilmoita kirjallisesti, vaikka olisit jo soittanut huoltopäivystykseen.

7. Ilmoita vuokranantajallesi. Vuokralaisella on oikeus saada alennusta tai vapautus vuokrasta, jos asunnossa ei voi asua tai se ei ole vuokrasopimuksen tai lain edellyttämässä kunnossa. Alennusoikeus alkaa vasta, kun vuokranantaja saa tietää puutteellisesta kunnosta.

8. Ilmoita vakuutusyhtiöösi. Dokumentoi omaisuutesi vahingot esimerkiksi valokuvin.

9. Ennen kuin muutat hotelliin, varmista kotivakuutuksen kattavuus. Kaikissa tapauksissa kotivakuutus ei välttämättä korvaa sijaisasumista.

10. Keittiöremontti samalla vaivalla? Jos haluat uusia samalla esimerkiksi keittiön kalusteet omalla kustannuksellasi, ilmoita siitä kirjallisesti isännöintiyritykseen ja sovi asia kirjallisesti urakoitsijan kanssa.

11. Tee sähkönkorvaushakemus Jos kotisi rakenteita on purettu ja kuivatettu koneellisesti, tee isännöintiyritykselle hakemus huoneistosähkön korvaamisesta.

Kuka maksaa kun auton ovet kolisee?

Meille on kaikille varmaan joskus käynyt niin, että auton kylkiin on ilmestynyt kolhuja tai naarmuja parkkipaikalla. Tai niin, että oman auton ovi kolahtaa viereisen auton kylkeen ja siitä jää jälki.

Mitä tehdä, pötkiäkö pakoon mahdollisimman pikaisesti, vai jättääkö yhteystiedot naapurin pyyhkijän alle?

Suosittelen toki yhteystietojen jättämistä joka tapauksessa.

Liikennevakuutus korvaa ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä toiselle aiheutuneen vahingon. Pysäköintikin on ajoneuvon liikenteeseen käyttämistä. Ainakin vakuutusmielessä.

Liikennevakuutuksesta korvataan vastapuolen auton vahingot silloin, kun olet itse kolhinut vierasta autoa omistajan, haltijan tai kuljettajan ominaisuudessa. Ja bonukset alenevat.

Paitsi silloin kun kolhu aiheuttetaan muulla kuin kuljettajan ovella ja kolhija on joku muu kuin ajoneuvon omistaja, haltija tai kuljettaja.

Jos siis vaikka allekirjoittanut kolhii viereistä autoa autosi takapenkiltä noustessaan, vahinko korvataan sinun autosi liikennevakuutuksesta, mutta bonus ei alene. Jos taas minä olisin autosi kuljettaja ja itse nouset takapenkiltä ja samalla kolhit naapuria, korvaus alentaa bonusta.

No entäs, jos oma auto löytyy kolhittuna?

Jos kolhija ei ole jättänyt yhteystietojaan, on ainoa vaihtoehto käyttää omaa kaskoa. Kaskosta korvattaessa vähennetään omavastuu ja bonus alenee jos vakuutuksessasi sellaisia käytetään.

Kiinteistön omistajan korvausvastuu

Kiinteistön omistajan velvollisuutena on huolehtia kiinteistön kunnossapidosta siten, etteivät kiinteistön asukkaat, vuokralaiset tai sivulliset joudu vahingonvaaralle alttiiksi.

Kiinteistön omistajalla on vastuu myös kiinteistöön rajoittuvan katualueen hoidosta.

Vastuu katualueen kunnossapidosta perustuu lähtökohtaisesti tuottamukseen, mutta huolelliselle toiminnalle asetettu vaatimustaso on erittäin korkea. Sitä kutsutaan vakiintuneesti korostuneeksi huolenpitovelvoitteeksi.

Vastuussa olevalle on jätetty näyttövelvollisuus siitä, että katualue on hoidettu asianmukaisesti. Vastuu on käytännössä hyvin kireä, ja lähentelee ankaraa vastuuta.

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta korvataan runsaasti liukastumisista johtuvia henkilövahinkoja.

Jos kiinteistön huolto on ulkoistettu huoltoyhtiölle, ei se poista omistajan vastuuta.

Omistaja ja huoltoyhtiö voivat keskinäisessä sopimuksessaan sopia vastuun kustannusten jaosta, mutta eivät vahingonkäsijää sitovasti.

Kiinteistövakuutukset sisältävät yleensä omaisuusvakuutuksen lisäksi myös vastuu- ja oikeusturvavakuutukset sekä hallintoelinten vastuuvakuutuksen.

Vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan kiinteistön omistajana toiselle aiheuttamat henkilö- ja esinevahingot.

Lähde: af Hällström, Ijäs, Vastuuvakuutus, Finva 2007

Joskus totuus on pienestä kiinni

Tässä Tekniikka ja Talous lehdessä julkaistussa jutussa nyt ei varsinaisesti ole vakuutusasioista kyse, vaikka vakuutusta onkin käytetty tutkimuksen kenttäkokeessa. Miksei tätä voisi soveltaa myös vaikka vahinkoilmoituksissa.

Tekniikka ja Talous 24.9.2012:

Se, mihin kohtaan lomakkeessa allekirjoitus sijoitetaan, vaikuttaa siihen, täyttääkö vakuutuskorvauksien hakija hakemuksen rehellisesti vai epärehellisesti, kertoo The Scientific American.

Kun vakuutusyhtiöltä hakee korvauksia, joutuu yleensä kirjoittamaan liudan lomakkeita ja allekirjoittamaan ne omalla nimellään. Uuden tutkimuksen mukaan se, mihin ja milloin oma nimi pitää kirjoittaa, vaikuttaa siihen, antaako lomakkeessa oikeita vai vääriä tietoja.

Tutkimuksessa 13 000 ihmistä allekirjoitti autovakuutuksen. Toinen ryhmä kirjoitti nimensä lomakkeen yläosaan, toinen alaosaan. Ne, jotka allekirjoittivat ylös, myönsivät ajaneensa autollaan 2 500 mailia (4000 kilometriä) enemmän kuin ne, jotka allekirjoittivat alas. Ero vaikutti 48 dollarin (37 euron) verran vuosittaisiin vakuutusmaksuihin.

Tutkijat päättelivät, että kun ihmiset pistävät paperiin ensin oman nimensä, he eivät aio toimia epärehellisesti.

Yhdysvaltojen kansalaiset maksavat vuosittain 345 miljardia dollaria (267 miljardia euroa) vähemmän veroja kuin he väittävät maksavansa. Tutkijat uskovat, että pelkkä valehtelu ei selitä valtavaa kuilua, vaan ihmiset tuppaavat venyttämään totuutta. Nimen kirjoittaminen ennen tietojen antamista saattaisi vähentää totuuden venyttämistä.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa.

Vakuutuslautakunta vakuutusyhtiöiden jalanjäljissä

Vakuutuslautakunnan toiminta ei juuri poikkea vakuutusyhtiöiden saivartelupolitiikasta.

Lähetin Vakuutuslautakunnan tutkittavaksi asiakkaan korvauspäätöksen, jota vakuutusyhtiö ei suostunut oikaisemaan.

Papereiden mukana meni myös valtakirja vakuutus- ja vahinkoasioiden hoitamiseksi.

Tällä kertää valtakirja ei kuitenkaan lautakunnalle kelvannutkaan.

Vakuutusneuvonnan juristi otti oikein asiakseen soittaa ja ilmoittaa että valtakirjassa käytetty lause ”meklarilla on oikeus neuvotella vakuutus- ja korvausasioista vakuutusyhtiön ja ulkopuolisten kanssa” ei kelpaa.

Oikeus neuvotella ei kuulemma kelpaa asiakkaan asiamiehenä toimimiseen lautakuntakäsittelyssä.

Mitäköhän muuta asiamiehenä toimiminen sitten on kuin neuvottelemista? Ja mitäköhän muuta vakuutusmeklarin toiminta ylipäätään on kuin asiamiehenä toimimista?

Seuraavaksi Vakuutuslautakunta varmaan vaatii valtakirjaan erillisen maininnan siitä, että meklari saa lähettää sinne asiakkaan paperit kirjekuoressa!

Sikäli lainoppinut oli oikeassa, että paperinipun kokoaminen ja kirjeen lähettäminen ei todellakaan ole neuvottelemista. Asiasta ei nimittäin kirjeen lähettämisen jälkeen yleensä kuulu mitään ennen ratkaisuehdotuksen saapumista.

Valtakirjassa pitää kuulemma nykyään lukea, että meklarilla on oikeus toimia asiamiehenä Vakuutuslautakuntakäsitelyssä. Avointa asianajovaltakirjaa lähentelevä maininta ei byrokraatille kelpaa.

Juristi julisti myös moneen kertaan, että ei tässä nyt ole mitenkään tarkoitus hankaloittaa asian käsittelyä. Mitä kuuta muotoseikoilla saivartelu sitten on kuin hankaloittamista ja kiusaamista?

Täytyy kuitenkin muistaa, että Vakuutuslautakunnassa käsitellään vakuutusasioita. Niinpä henkilökuntakin on enemmän tai vähemmän vakuutusyhtiötaustaista. Vakuutusyhtiön saivarteluopiston läpikäyneeltä saivartelu luonnistuu kuin vettä vaan.